*
http://www.youtube.com/watch?v=wTLScFjXZXE&feature=related
*
TIELLÄ TAISTOJEN
Eespäin, eespäin tiellä taistojen rinta rinnan astukaamme, siskot, veikot. Soinin laulu meidän joukkojen, teitä taistoon kutsuen.
Eespäin, eespäin alta sorron työn kaikki uhkan raskaan alle ahdistetut. Meille, meille soipi laulu tää, joita puristaapi turhaan EU-vyö.
Me käymme taisteluun puolesta ihmisoikeuden ja persun kärsineen me viemme onneen sinivalkoiseen. Jo kuivuu kauna katkera, soi suuret huomensävelet. Kun hetki lyö, niin poistuu Burqan yö ja kunniassa on taas oma kansa ja sen työ.
Niin monta, niin monta on tielle uupunut, niin monta, niin monta on taistoissa kaatunut. Vaan lannistaa meitä ei mahti ulkomainen saa. Me rajat rauhan lujan luomme, mi vieraat karkoittaa.
Siis veljiksi tulkaa nyt persut Suomen maan, niin onnemme tiellä käy myös sananjalat kukkimaan. Pois Eurooppa, pois muslimi, pois kaikki outo silloin jää. Onnen orpo persu jo nosta pystyyn pää!
Säv. Hermanni Konno
San. Knut Kangas (päivitykset Rauno Räsänen - viimeksi klo: 15.35)
*
http://timo-soini--rkp-ja-sanna-ukkola.blogspot.com/2009/04/timo-soinille-on-rkpn-ja-sanoma.html
8 comments:
Tapani kommentoi 'Nautintovarkaissa':
'Juttu herätti minussa kuitenkin kaksi kysymystä:
- Mikä on kaltaisienne filosofien Asia?
- Mitä nautintoanne me Toiset uhkaamme?
Tätä teidän kannattaisi pohtia Euroopan kuolinkouristuksia seuratessanne.'
*
Kirjoitin pari pitkähköä vastauskommenttia (jo ennen kysymyksiäsi), mutta niistä puuttuu tarpeellinen metaforis-esteettinen ulottuvuus, joka taas tästä päreestä löytyy.
Ko. päre siis vastatkoon em. kahteen kysymykseesi Asiasta ja Toisen nautinnosta (ei tosin ihan suoraan muttei ihan vääräänkään).
*
Vakavasti sanoen: ette te mitään nautintoa tai Asiaa meiltä vie, koska me emme anna Sitä/niitä teille. Perkele!
hyvä Rane! taistoon
meillä on kaksipuoluesysteemi ja joku sanoi ei se siitä muutu. puoluekuri kriisissa kuitenkin muuttaa. päivässä erotettiin kansanedustajia puolueista kuusi. joukossa johtajia
äläkä hermostu. filosofin luo tullaan aina neuvoo pyytämään
Lainaan nuorta uljasta taistolaisjumalatarta: En valinnut Asiaa. Asia valitsi minut.
Laulu laululta pois. Marssiin on vastattava rallilla. Härinfån tvättas:
Lännen mamuli
Täss on mamuli nyt lännen onnelassa
Olen kerjänny vaikka missä
Olen käynynnä Oulussa Kuopiossa
Iisalamessa Mikkelissä
Olen kulkenut merta ja mantereita
Ja Lapin tuntureita
Ja kaikkialla viherpunatyttöset paijaa
Meikä mamuleita.
Ja mamuli on mamuli ja hellunkin ottaa
Vaikka toisen emännästä
Ja vesi ei tuu silimään
Vaekka ne taukoo omat plikat näkymästä
Sillä burkhas on Sahra ja hijabis on Amani
Ja sossussa pulumusia
Ja kaikki kutsuu
Ootko sä nähny lännen mamulia?
Misson Mellilän Lempi ja Helsingin Impi
Ja Jyväskylän kultanen kauno
Siellon mamuli heitin keskellään
Mutta onko ollu ontuva Rauno?
Mis on mamulin kulta, sydän iskeepi tulta
kun entisen heilan se petti
Sä kun laulun kuulet, niin linnuksi luulet,
Taasen rakastuupi Muhametti.
On Porvoossa käyty ja Kittilä nähty
Miss on kesä sekä lumiset vuoret
Khakit n puitu, Hietsulla uitu
Ja hellutettu vanahat ja nuoret
Mutta kun sossun viereen luukkunsa laettaa
Niin sillon se ilon päevä koettaa
Vaekka Hellaan myrskyt meitä tuuvittaa
Niin mamuli se varmasti voettaa.
Vaekka Hellaan myrskyt meitä tuuvittaa
Niin mamuli se varmasti voettaa.
No joo. Vähän nauratti kyllä. Mutta aika mauton sotku, sorry nyt vaan.
Harjoitelkaa hiukan lisää, vaikka tiedänkin, että vain tekniikkaa voi harjoitella - ei tyyliä (tyylihän on karisma eli armolahja).
Meillä ei kuitenkaan ole teille käyttöä nyt - semminkään, kun levy-yhtiömme uskoo enemmän apokalyptiseen utopiaan ja keski-eurooppalaiseen satiiriin kuin Anglo-Amerikan lattean tyylittömään (mauttomaan, sanoin sen jo) ja penseän besserwissermäiseen mainospopulismiin.
Enhän voinut omaan keitokseeni laittaa enempää makua kuin alkuperäisessä oli - sehän se vasta tyylitöntä olisi ollut.
Pitää pysyä kohderyhmän tasolla. Vaikka on se joskus vaikeaa.
Whatever it is that broods inside us...it will never go away, no matter what we say or do. In its utter simplicity, it is the ultimate law governing all life on this planet we call Earth. Yes, it does make me think of a locked room - all cement; damp and cold...on the floor shivering...for eternity. Ten million years later, I am given a blanket. The blanket becomes my entire existence. I touch it, I feel it, and sometimes - when the shivering is especially bad, I cover myself with it.
Fifty million years later, I am given a full wardrobe of dress clothing. Shirts, ties, Brooks Brothers suits,...everything I need to look my best. Still, in that fucked up state of mind that knows nothing but unthinkable suffering, a thought enters my consciousness. I stand up...I walk to the cast iron bars and I open the door. (Turns out it was never locked) Suddenly a veil of the utmost beauty reveals a world that is unimanigably fantastic. The veil swirles lazily, then gently falls, covering the world. In a mere blink of an eye, I am back on a cement floor...shivering under my moth eaten blanket. Fifty million years later, I experience a strange thought. I walk toward the cast iron bars and I open the door. (Turns out it was never locked) Suddenly a veil of the utmost beauty...
Post a Comment