*
(Kielimafia tempaisi kahvit naamariin ja tarkensi kapitalismimääritystään myös fonttia muuttamalla - klo: 20.20).
1
Tapani kirjoitti edellisen päreeni, 'Martti Koskenniemi jne.' kommentissaan: Mutta nämä kauheat kerjäläiset, joita jokainen katsoo nyt asiakseen potkia ja halveksia - puolustapa heitä. Tässä se moraali mitataan, ei mummoissa.
*
Kieltämättä kerjäläiset ovat varsinainen omantunnon ja moraalisten perustelujen mutta myös yhteiskunnallisten ja poliittisten päätösten koetinkivi.
En periaatteessa vastusta yksittäisten Suomen kansalaisten tai täällä vakituisesti asuvien ihmisten 'passiivista' kerjäämistä (sehän osoittaa vain, että yhteiskunta on ollut vastuuton) vaan esim. romanialaisten systemaattista/organisoitua kerjäämistä (mikäli ko. ilmiön olemassaolo voidaan osoittaa/todistaa), koska silloin kyseessä on pikemminkin hädänalaisuudeksi naamioitu ja sillä 'kauppaa tekevä' liiketoiminta (mikä on eräänlainen petos) kuin äärimmäisen hädän sanelema reaktio.
En kuitenkaan haluaisi sanoa enempää. En osaa tai vaikka osaisin, en ole lainkaan varma, voinko hyväksyä sanomaani, koska jo se, mitä edellä sanoin, arveluttaa minua. Sitä vastaan voidaan argumentoida tavalla, jota en voi noin vain jättää huomiotta.
Joka tapauksessa - - sanonpa kuitenkin (;\], että ensin on tehtävä selväksi, etteivät välittömät tunteemme (puolesta tai vastaan) saa vaikuttaa ainakaan tähän päätökseen.
Eri asia on sitten tarvittavien faktojen ja niiden perusteella tehdyn viileän argumentaation jälkeen jäänyt tunne siitä, mikä kerjäämisen muoto on hyväksyttävää - jos sitten mikään.
Ja yhä vielä silloinkaan emme ole varmalla pohjalla - emme emotionaalisesti emmekä rationaalisesti, vaikka ideologis-poliittinen kantamme asiaan olisi selvillä.
Kerjäämiseen suhtautuminen todellakin paljastaa yhden rationaalisen moraalitajumme äärimmäisistä rajoista ja sen ikäänkun viskeraalisen eli vaistonvaraisen 'sisäelin'-luonteen (vrt. suhtautumisemme hymyilevään vauvaan, joka herättää välittömästi suuren hellyydentunteen).
Jopa abortista ja eutanasiasta saatamme päästä helpommin johonkin vakaumuksentapaiseen mielipiteeseen, mutta kadulla kättään ojentava ryysyläinen, joka ei ole rappioalkoholisti, pistää sydämeemme aina pahasti aiheuttaen meissä säälin, hämmennyksen ja vihan sekaisia affekteja. Kyseessä on ns. mixed feeling.
Tässä tapauksessa myös pelkkä vihan tunne eli torjunta nimittäin viestii, että meidän on sisimmässämme erittäin vaikea hyväksyä läsnä-/lähellä olevan ihmisen äärimmäistä kurjuutta.
Tulee mieleeni ekofasisti Pentti Linkola, joka vastasi kysymykseen, tunteeko hän lainkaan sääliä nälänhädästä kärsiviä mustia kohtaan, että 'ei pidä mennä katsomaan tilannetta siellä kurjuudessa - en mene minäkään'.
Mistä muusta tämä vastaus kertoo kuin Linkolan sisimmässä vaikuttavasta säälintunteesta, jonka hän kylmän rationaalisesti haluaa paaduttaa, koska sen mukaan toimiminen muka vain pahentaisi asiaa.
Näinkö ajattelevat ja kokevat myös ne oikeistolaiset, jotka haluavat kieltää kerjäämisen ehdottomasti ja totaalisti? - Eli oppikoot kerjäläiset auttamaan itseään kunnon ihmisten tavoin - itsenäisesti, sillä kaikenlainen ulkopuolinen apu vain passivoi heitä ja lisää heidän määräänsä?
2
Mutta - eikö kerjääminen nimenomaan oikeistolaisessa hengessä ole luokiteltavissa yrittämiseksi/elinkeinon harjoittamiseksi siinä missä prostituutiokin? - Eihän se kovin 'siistiä' puuhaa ole mutta kuitenkin 'selvästi vastuullisempaa' kuin sosiaaliluukulta/yhteiskunnalta vonkaaminen.
Vasemmisto ei vastusta julkista kerjäämistä niinkään eettisistä julkisivusyistä vaan siksi, että sen salliminen on täysin väärä tapa köyhyyden vähentämiseksi ja hallinnoimiseksi yhteiskunnassa. Vasemmistolaisen sosiaalipolitiikan mukaan köyhyys on perimmältään sortavien yhteiskunnallisten rakenteitten ja väärän talouspolitiikan heijastusta, ei niinkään yksilöiden itsensä aiheuttamaa (hmm). Tämän vuoksi köyhyyttä tuleekin pyrkiä poistamaan poliittisten päätösten avulla eikä kerjuuksi muuttuneella yksityisen yritteliäisyyden kieroutumalla eikä edes yksinomaan vapaaehtoisuuteen perustuvalla hyväntekeväisyydellä.
Yksittäiset leipäjonot ja seurakunnan apu voidaan vasemmistolaisesti vielä tiettyyn rajaan saakka hyväksyä välttämättömänä joskin väliaikaisena hätäapuna (josta ei siis pidä tulla vallitseva käytäntö), kunnes ongelman ratkaisemiseksi on tehty poliittisesti perustavat, oikeat, päätökset. Ja onhan hyväntekeväisyys kuitenkin yhteiskunnallisesti valvottua eikä mikään jonottajien oma, voittoa tavoitteleva hämäräbisnes.
Tosin näistä(kin) jonoista löytyy pakettiautoilla suhaavia romanihamstraajia, jotka ovat tehneet ilmaisten ruokakassien saalistamisesta (jolloin röyhkeä hamstraaja-'köyhä' riistää hänen takiaan kassittomiksi jääviä köyhiä) systemaattiseen kerjäämiseen verrattavan elinkeinon (tämä jos mikä on kapitalismia seurauksineen kaikkein raadollisimmillaan!)
Hmm?
Mutta miksi Suomen 'alkuperäisköyhät' eivät kerjää kaduilla vaan hakevat/saavat yhteiskunnan sosiaaliapua? Meneekö meillä paremmin kuin muilla? Tosin köyhät joutuvat meilläkin yhä useammin turvautumaan myös mainittuihin 1990-luvun laman jälkeen pysyviksi käytännöiksi muuttuneisiin leipäjonoihin.
Entä miksi juuri kiertelevien romanien pitäisi saada roikkua täällä ihmisten takinliepeissä ja harjoittaa kerjäämisen ammattiaan? Menkööt muualle. Emmehän me ole velvoitettuja hoitamaan heidän kotimaittensa surkean yhteiskunnallis-taloudellisen tilanteen aiheuttamia epäkohtia.
Emmekö? Sillä juuri äskenhän Suomen kansan enemmistö(?) lupautui maksamaan 1,5 miljardia paskalainaa Kreikan korruptoituneelle valtiolle tämän pelastamiseksi köyhyysloukulta.
Conclusion:
Jos uusliberalistisen markkinatalousjärjestelmän globaali leviäminen merkitsee paitsi tuotannon tekijöitten ja voittojen ulkoistamista kannattavuuden nimissä halpatuotannon ja halpaverotuksen maihin myös tappioitten ja globaalin köyhyyden ulkoistamista kerjäläisten ja pankkitukien/pakkolainojen muodossa, niin kapitalismi on ihan oikeasti kaksinaismoralistinen järjestelmä, joka vain siirtää ja pakenee sosiaalista vastuutaan paikasta toiseen kysynnän ja tarjonnan vaihtelujen mukaan piittaamatta vähääkään sen perimmäisen syyn korjaamisesta, joka nämä ongelmat aiheuttaa - ongelmasta, joka on SE ITSE!
(Zizek osoittaa, että USA ulkoistaa jopa kidutuksen).
Mutta hei - entä jos tämä ulkoistaminen nyt onkin sitä vapauden ja tasa-arvon universalismia, jonka maallistunut liberalistinen demokratia on perinyt kristinuskon stoalaisesta kosmopoliittisuudesta ('ei ole täällä juutalaista eikä kreikkalaista', sanoi jo Paavali, tuo ensimmäinen euron vakauttaja). Alankin ymmärtää, miksi Jyrki Katainen vetoaa kristilliseen lähimmäisenrakkauteen Suomen valtion budjettia räätälöidessään. Juuri kokoomuslainen siis ymmärtää myös kerjäläisiä parhaiten!?
*
http://kirjasto.hameenlinna.fi/kirjasto/lydia/yhteiset_asiat/koyhainhoito
http://www.merriam-webster.com/dictionary/visceral
9 comments:
Lopultakin syttyi lamppu Rauno-sedän päässä!
Romanian mustalaiset ovat todella liikkeellä yrittäjäpohjalla. He tulevat tänne keväisin lentäen kuin linnut, haravoivat eurot pois suomalaisilta ja lentävät syksyllä takaisin. Heidän matkansa tänne maksaa joku mafia ja jos kaikki onnistuu, mafia saa omansa, samoin kerjäläinen. Jos kerjääjä jää velkaa mafialle, voi,voi...
Mutta sellaista on vapaa markkinatalous. Nähdessämme siis kerjäläisen suhtautukaamme häneen kuin yrittäjään. Jos katsomme saavamme häneltä rahallemme vastinetta (hyvä omatunto, olenpa minä hieno ihminen! jne) niin maksamme. Jos taas katsomme selviävämme ilman sisäistä itsekehua hymyilemme ja jatkamme matkaa.
Suomalaiset on pumpattu niin täyteen itseinhoa, että kerjääminen onnistuu täällä vielä jonkin aikaa. Raunosta lähtien kaikki hyväsydämiset hölmöt jankuttavat, kuinka hyvin meillä täällä on(kenen ansiosta)ja kuinka kauheasti me riistämme köyhiä maita rasistiset kynnet verta tihkuen. Meidän on siis podettava huonoa omatuntoa ja annettava rahaa jokaiselle, joka sitä älyää pyytää. Se, joka ei anna, on HUONO IHMINEN. Kysykää vaikka Zizekiltä tai Wittgensteinilta. Tai jos ette kieltä ymmärrä niin Koskenniemeltä.
"Eri asia on sitten tarvittavien faktojen ja niiden perusteella tehdyn viileän argumentaation jälkeen jäänyt tunne siitä, mikä kerjäämisen muoto on hyväksyttävää - jos sitten mikään."
Vaikka Rauno-poika tässä improvisoi ja viisastelee viiltävästi, on tässä lainauksessa se oleellisin.
Ongelmien ratkaisu mikro- ja makrotasolla vaatii logiikkaa ja järkeä.
Tunteellisesti asioihin suhtautuvat Mummot ja Markut jakavat auliisti kerjäläsille rahaa; ostaen itselleen samalla eräänlaisen Hyvän ihmisen aneen; tyyliin annan rahaa köyhällä, olen siis hyvä ihminen. Ainakin omasta mielestäni.
Globaalilla tasolla kehitysapu seisoo vakaasti samanlaisella idealismin pehmentämillä savijaloilla; kehitysapu dogmihan kuuluu: meidän on autettava Afrikkaa ja kehitysmaita, koska olemme velkaa sen.
On muuten uskomatonta, että Suomen punaviherhörhöt jaksavat tuoda tällaista argumenttia jatkuvasti esiin. Esim. belgialaisille tällainen itseruoskinta sopii tai sitten briteille; mutta takahikiän ja siirtomaista täysin paitsi jääneen Suomen ei pitäisi hirveästi tuntea syyllisyyttä imperialismistaan.
Kehitysapua Afrikkaan on kaadettu vuosikymmeniä ja sen ainoa tulos on ollut rappio. Mitään kehitystä ei maanosassa ole nähtävissä; ainut asia, joka on todella "kehittynyt" on väestönkasvu.
Joka on perimmäinen syy siihen, että päiväntasaajan 25 asteen ihanasta tasaisesta lämmöstä porukka hakeutuu lähelle Pohjoisnapaa, mutta myös lähemmäksi rahaa.
Ihmeellistähän se on, mutta samalla tietenkin rikastuttavaa. Toivotaan, että eurooppalaiset kansantaloudet kestävät tämän rikkauden sortumatta.
Olin aina niiden puolella joita pilkattiin/käytettiin hyväksi/tai muuta. Mustalaiset olivat ystäviäni. Sitten minua petettiin... ei minua ne menetyt rahat, muutama tuhat euroa, vituta. Vaan kaikki muu.
Nyt kun luen, ulkomaalaisesta lehdestä, että "mustalainen jäi raitiotievaunun alle, kiljaisi, ja meni kahtia", tunnen pelkkää iloa. Oikeasti ajattelen... mitä nyt ajattelen (muminaa muminaa), ja lisään halkoja polttouuniini.
Vittu, tämä korrektiivisuudestani!
Sama juttu; ei se, että pomo ensimmäisessä työpaikassa oli kakara, beibi, infantti ja sika vaan sitä, että sen sana kaikuu ympäri Suomen ja siitä se paska on saanut nauttia koko elämäni minun elämäni kustannuksella.
Niin ne toiset. Ja minun vanhempani eivät tajunneet vaan ryhtyivät menemään mukaan saatanalliseen valssiin, jossa mukama minä voisin olla jotain tuosta arvoinen. Käyttivät Korsolaisia sikoja sitäpaitsi eli likaisia possuja (ks. kuvasi tuolla aiemmin) joka työnsi kärsänsä perseisiin silloin kun oli mahdollista ja sellainen "ilo" näyttää olevan yhtä hauskaa.
Näistä kahdesta tyypistä (ja vätys-tyypeistä jota esiintyy joka puolella) sain silti ammennettua voimaa, ettei koko maa mene alle heidänlaistensa takia.
Jotain hyvää perseitä nuolevissa sioissa.
hg
Anteeksi romaanit (ja novellit ja esseet ja libretot) että parin teikäläisen mätämunan takia leimasin (TAMPS) koko heimonne... Enhän minä. Tosin mulla on mun omat kokemukseni, ikävä kyllä, eikä esim. vastapäisessä talossa asuvan, piippua polttelevan herrasmiehen kokemuksia. (Jotka saattavat olla vielä kamalampia. En minä tiedä.)
Yksi kreikkalainen petkutti minua kerran pahasti. Nautin aina kun siellä on maanjäristys tai finanssikriisi. Elämäni onkin nyt yhtä nautintoa.
Pysy poissa täältä HG. Mene Ruotsiin kerjäämään myötätuntoa ja kirjoittamaan sinne paskaa ihmisten blogeihin. - Olen sinun kauttasi oppinut vihaamaan mieleltään häiriintyneitä suomenruåtsalaisia blogihäiriköitä. Olen nykyään sillä tavalla rasisti ja säälimätön ihminen. Kiitos teikäläisen.
Ymmärrän piippuherraa oikein hyvin. Elämä on silkkaa nautintoa, kun saa/voi halveksia ja vihata koko sydämensä kyllyydestä asti. Vaikka onhan se samalla melko rankkaakin ajoittain, mutta mitä muuta rakastaminen sitten on kuin rankkaa ellei sikarankkaa - ehkä jopa rankinta ikinä?!
Ihan kuin sinun narsistisuus ja siitä kärsitty tappio olisi vihana yhtään parempi "viha!" tai mukavampaa luettavaa. Olet joskus säälittävä kun kirjoitat tuollaisia metrikaupalla ja yrität vakuuttaa muita, että olet oikeassa kun koko vasemmistoaate on julmaa varsinaiselle lahjakkuudelle.
hg
(pysyn kyllä poissa, sainpa pallotella moisia / näitä ajatuksia ihmisten kanssa, joita ei voi oppia ymmärtämään vaikka olisi kuinka läheisesti tekemisessä. Ovat inkarnaatio omnipotenssista vaikka yrittävät ratkoa maailman ongelmia: eivät näe suurinta syytä historian historiaan: he itse.)
Kyse ei ole kielestä, ei ryhmästä eikä asiasta vaan narsistimiehistä, joilla ei ole muuta keinoa ylläpitää itsekunnioitusta kuin vakuutella ja vakuutella. Mutta löysäksi jää. Sorry.
Jippijaijee, Rauno Räsänen!
Olemme samalla puolella samoin aatoksin. Vihaaminen ja halveksiminen on kivaa, vapauttavaa ja voimauttavaa, mutta rakkauden kanssa ei saa kuin rupia perseeseen, jos nyt oikein pahasti otan ja sanon. Kuinkahan moni hyypiö, joka tänäkin iltana sanoo rakastavansa niin saatanasti, katsoo aamulla jotain maalattua mursua vieressään ja ihmettelee, miten pirussa minä tuollaisen olen baarista tänne poiminut.
Taidamme olla molmmat narsistisia inkarnaatioita omnipotenssista, kuten nimimerkki hg osuvasti sanoo.
Post a Comment