[(Giorgio Agamben: Keinot vailla päämäärää, s. 114, Markku Koivusalon jälkisanat - (sitaatti kirjasta Agamben: Repetition and Stoppage s. 72)]
*
Dim-sukkahousut (Giorgio Agamben)
1970-luvun alussa saattoi pariisilaisten elokuvateatterien saleissa nähdä maninosfilmin, jossa markkinoitiin tunnettua sukkahousumerkkia. Se näytti kasvot katsojiin päin kääntyneinä joukon yhdessä tanssivia tyttöjä. Kuka on nähnyt, edes ohimennen, joitakin osia siitä, ei hevin unohda hymyilevien tanssijoiden ruumiista säteillyttä erikoista synkronian ja dissonanssin, sekaannuksen ja vierauden vaikutelmaa.
Vaikutelma perustui trikkiin. Kukin tytöistä oli kuvattu erikseen, ja yksittäiset palat koottiin yhteen samaa musiikkitaustaa vasten. Mutta tästä helposta trikistä, mainostettavaan tuotteeseen puettujen pitkien säärten liikkeiden laskelmoidusta epäsymmetriasta, minimaalisesta liikkeitten jälkeen jäämisestä, henki kohti katsojaa lupaus vääjäämättä ihmisruumista koskettavasta onnesta.
1920-luvulla, kun kapitalistinen markkinaprosessi alkoi investoida ihmisruumiiseen, tuon ilmiön vastahakoiset tarkkailijat yrittivät kuitenkin nähdä siinä myönteisen puolen, ikäänkuin olisivat löytäneet edestään profetiatekstin, joka ylitti kapitalistisen tuotantotavan rajat ja vaati tulkintaa. Näin syntyivät Kracauerin havainnot girlseistä ja Benjaminin huomiot auran dekadenssista.
Ihmisruumiin muuttaminen kauppatavaraksi, kun se taipui vaihtoarvon ja massatuotannon rautaisiin lakeihin, näytti samalla lunastavan ruumiilta vuosisatojen ajan sitä merkinneen sanattomuuden stigman. Irtaantuessaan biologisen kohtalon ja yksilöllisen elämänkerran kaksinkertaisesta ketjusta se otti etäisyyttä niin traagisen ruumiin artikuloimattomaan huutoon kuin koomisen ruumiin mykkyyteenkin ja näytti ensi kertaa täysin kommunikoivalta, kokonaisuudessaan valaistulta.
Girlsien tansseissa, mainoskuvissa ja mannekiinien muotinäytöksissä toteutui näin ihmisruumiin teologisista perusteista vapautumisen sekulaari prosessi, joka oli alkanut jo suuressa mittakaavassa, kun 1800-luvun alussa litografian ja valokuvauksen keksiminen oli rohkaissut pornografisten kuvien leviämistä markkinoille: ruumis ei ollut enää lajityypillinen eikä yksilöllinen, ei jumaluuden kuva eikä eläimellisyyden muoto, vaan siitä tuli nyt todella mikä tahansa.
Tässä tavara paljasti salaisen solidaarisuutensa (Marxin ennakoima) teologisten antinomioiden kanssa. Sillä tuo ensimmäisen Mooseksen kirjan ilmaisu 'Jumalan kuvaksi', joka juurrutti ihmisen hahmon Jumalaan, sitoi sen kuitenkin tällä tavoin näkymättömään arkkityyppiin, ja se perusti sidoksen myötä paradoksaalisen näkemyksen täysin immateriaalisesta samankaltaisuudesta.
Irrottaessaan ruumiin teologisesta mallistaan kaupallistuminen pelastaa siitä kuitenkin samankaltaisuuden: mikä tahansa on samankaltaisuutta ilman arkkityyppiä, siis Idea. Tästä syystä, jos teknistetyn ruumiin täydellisesti toimivalla kauneudella ei olekaan mitään tekemistä sen unicumin (ainutlaatuisuuden/rr) näyttäytymisen kanssa, joka sekoittaa Troijan vanhojen ruhtinaitten päät Helenan ilmestyessä Skaian portilla, niin molemmissa värähtelee jokin samankaltaisuutta muistuttava.
(Kaunis on kuin jumalattaret itse hän, katsoa ihme!/suom. O. Manninen)
Tästä juontuu myös ihmishahmon exodus meidän aikamme taiteesta ja muotokuvan rappio: yhtenäisyyden käsittäminen on muotokuvan päämäärä, mutta minkä tahansa käsittämiseen tarvitaan kameran objektiivia.
Eräässä mielessä vapautumisen prosessi on yhtä vanha kuin taiteiden keksiminen. Sillä siitä hetkestä alkaen, jona käsi ensi kerran luonnosteli tai veisti ihmishahmon, kättä johdattamassa oli jo Pygmalionin uni: ei vain yksinkertaisesti muotoilla rakastetun ruumiin kuva, vaan toinen ruumis tälle kuvalle ja rikotaan orgaaniset rajat, jotka estävät ehdottoman inhimillisen pyrkimyksen onneen.
Mitä tästä tukahdetusta ja järjettömästä onnen lupauksesta, joka heittäytyy meitä vastaan Dim-sukkahousuihin sujautetuista tytöistä, on nykyään sosiaalisen elämän kaikkia puolia hallitsevan kauppatavaran aikakaudella jäljellä?
Kaupallinen tuotanto ja mainonnan tekniikat eivät koskaan ole niin suuresti manipuloineet ja niin sanotusti kuvitelleet kiireestä kantapäähän ihmisruumista - ennen muuta naisruumista - kuin nykyään: transseksuaalinen ruumis on hävittänyt sukupuolierojen hämäryyden, julkea mainostaminen on heittänyt menemään singulaarisen fysiksen kommunikoimattoman vierauden, promiskuiteetti kauppatavaran elimettömän ruumiin kanssa on tehnyt ruumiin kuolevaisuuden kyseenalaiseksi ja pornografia on kumonnut eroottisen elämän intiimiyden.
Sen sijaan, että teknistämisen prosessi olisi investoinut materiaalisesti ruumiiseen, se on kääntynyt luomaan erillistä aluetta, jolla ei ole käytännöllisesti katsoen mitään kosketuskohtia ruumiiseen: ruumista ei ole teknistetty, vaan sen kuva.
Näin mainonnan loisteliaasta ruumiista on tullut naamio, jonka takana hauras ja pieni ihmisruumis jatkaa horjuvaa olemassaoloaan ja girlsien geometrinen kauneus peittää Lagereilla kuolemaan johdettujen alastomien pitkät jonot tai moottoriteiden nykyaikaisen verilöylyn marttyyrien tuhannet ruumiit.
Ihmiskunnan täytyy oppia riistämään menehtyvältä tavaralta seuraavankaltainen hyvä. Sen on sopeuduttava sen ihmisluonnon historiallisiin muunnoksiin, jonka kapitalismi haluaa sulkea mainoksiin; sen on pakotettava kuva ja ruumis tilaan, jossa niitä ei voi enää erottaa, ja saavutettava siinä taottuna tuo miksi tahansa ruumis, jolle fysis on samankaltaisuus.
Mainonta ja pornografia, jotka itkijänaisina saattavat tavaraa hautaan, ovat tiedostamattaan tämän uuden ihmisruumiin kätilöitä.
(Giorgio Agamben: Tuleva yhteisö, s. 49-52)
*
http://www.google.fi/search?sourceid=navclient&aq=0h&oq=gior&ie=UTF-8&rlz=1T4PCTA_enFI299FI299&q=giorgio+agamben
http://en.wikipedia.org/wiki/Walter_Benjamin
http://plaza.fi/ellit/muoti-ja-kauneus/muoti/testissa-litistavat-muotoilevat-ja-kohottavat-alusasut-katso-mika-toimii-ja-mika-ei
http://www.foodmall.org/entry/bread-artgoes-gruesome/
http://www.netn.fi/396/netn_396_kirja4.html
http://www.hs.fi/kirjat/artikkeli/Rappeutunut+politiikka+tarvitsee+uuden+sanaston/HS20020111SI1KU02nz4
http://agricola.utu.fi/julkaisut/kirja-arvostelut/index.php?id=470
24 comments:
Wittgenstein ei ymmärtänyt kun sen, ettei tautologia ole kuva. Mutta sitä eivät HY:n filosofit tajunneet vaikka sen heille sanoi; heille 1+1+1+1 oli selvää kamaa.
Joten; mitä tehdä kun väärät profeetat pyytävät kuuntelemaan eivätkä itse edes mitään ymmärrä?!
Thats the giordion knox box - ja mitä minä olen pedagogisesti avannut tuhat ja yksi kertaa (livenä).
höögee alias HG
Höpö höpö.
juhu
hg
Vasta nytluin "Kukkahattusedät, populismi ja kunniallinen politiikka".
Tykkäsin, kun lyttäsit Kemppistä. Koska Kemppinen on munkin guruni. Ja hän bluffaa silloin tällöin jos kuulija jättää toisen silmänsä kiinni, tai lukija korvansa. (Kuten SuurMursfi Hastalei ah SaitSut, synt. 04171089, sanoi Senhashzin autiomaassa 05181098, ennen kuin kuoli.)
Tätä en kyllä käsitä, vaikka luin sen varmuuden vuoksi melkein kahteen kertaan:
"Tämä aporia tekee politiikasta tietysti vain entistä mahdottomamman lajin. Sopii kysyä, että vaikkeivät voittajat uskokaan sattumaan, niin kuka koskaan voisi täysin vilpittömästi uskoa heidän olevan (faktisesti/normatiivisesti) oikeassa juuri sen takia, että he voittivat?"
Tämän taas käsitin ennen kuin ehdin ees (noin kuvainnollisesti) puhkaista ajatusteni immenkalvoa:
"...anarkian voittavat joka tapauksessa ne, joilla on raha sekä armeija takanaan (siis oikeisto), eli on kaikin puolin siistimpää kyykyttää rahalla kuin raakuudella."
Kiitos taas kaikesta.
Mikis,
jos poliitikko perustaa oikeassa olemisensa (rationaalisiin) argumentteihin, vaikka hän perimmältään intentoi valtaa ja on ehkä saanut argumenttinsa läpi tuon intentoimansa vallan avulla, niin merkitseekö tämä sitä, että hänen argumenttinsa todella, ihan okeasti, on silloin myös rationaalisesti pätevä?
Ennen valta-asemaahan ko. argumentti on vasta mielipide, josta väitellään.
Jos siis valta legitimoi argumentin, niin merkitseekö tämä legitimaatio samalla myös sen epistemologista oikeuttamista?
Jos merkitsee, niin argumentointi (filosofointi) on vain keino päästä valtaan.
Jos ei, niin politiikka/valta vain pyrkii legitimoimaan jotain, mitä se ei lopulta pysty oikeuttamaan tai paremminkin: mitä sillä ei ole oikeus oikeuttaa tai minkä se oikeuttaa pakottamalla (mikä ei siis ole oikeuttamista vaan hyväksyntään alistamista).
Niinpä poliitikkoon ei minun mielestäni tule koskaan uskoa tiedollisesti, mutta häntä voi kyllä joko kannattaa tai vastustaa.
*
Nainen muistuttaa (populistista mies-)poliitikkoa siinä mielessä, että naista ei luotu ymmärrettäväksi vaan rakastettavaksi - tai vihattavaksi.
Populistin kuten naisenkin kanssa ollaan nimittäin joko samaa mieltä tai eri mieltä - viis siitä, mikä on populistin/naisen esittämän väitteen logiikka.
(Entä olenko minä itse populisti? - Eh - tuota - - )
Minua siis rakasta Rärrärr? Olen nainen - outo lintu - yess, mutta nainen. Ei mikään bumpattahava barpparra vaan nainen: nai-nen. Pieni naitava (tänään kävin uimahallissa ihraa liuottmaan ja koin itseni pieneksi kun kahdensadan kilon jötökkäkukkahattunaiset olivat viereisessä suihkussa. Olin yhtäkkiä pieni. Oli ihana tunne: olen pieni kun seison suurten mursujen vieressä. Silloin olen Jennifer Lopez. Näin aion uskoa. Olen siis Jennifer Lopez, vähän sliti eli kulunut mutta edelleen tulisuudeltava.
Jos saan sanoa: if ai mei sei.
? kevät on flirttiä varten thats wai. dubidubi duu - lets flirt.
(mieheni lukee edelleen, myös supo, myös naapurit) laitetaan vähän muurahaisia niitten korvien väliin - six 6
RR: jos poliitikko perustaa oikeassa olemisensa (rationaalisiin) argumentteihin, vaikka hän perimmältään intentoi valtaa ja on ehkä saanut argumenttinsa läpi tuon intentoimansa vallan avulla, niin merkitseekö tämä sitä, että hänen argumenttinsa todella, ihan okeasti, on silloin myös rationaalisesti pätevä?
Hyvin sanottu. Minä voisin lisätä tähän
sen, että vaikka valta on primääriä sen oikeutus voi olla vanhoihin arvoihin/kuvitelmiin/suhteisiin sidottu. Kuten kirkon uskomukset, jotka johtavat väärään emansipatioon (rupeaa uskomaan, että elämä on helppoa) vaikka elämä ei ole helppoa mutta silti pitää kyetä olemaan jollain lailla onnellinen tai ainakin tyytyä siihen, minkä pystyy tekemään ja itse määrittämään. Eudaimonia on pysyvää vaikka joutuu kölin alle ja elämä tuntuu menneen koska simputus ja armoton opportunismi on aikamme sairaus: ei ole tahoa (lue naista) joka ei ota sopivasti tilaisuudesta kiinni ja rupea vähän vääntämään omat edut siskonsa onnettomuudesta. Ja jotkut oikein hakevat onnettomuutta (jotain, joka voisi sopia väittämäksi kiusata ikäänkuin perkeleen huolestuneena; tämä on siis sikamaista naisilta että pukevat kiusaamisen ikäänkuin huoleen.....ja kuka siihen sitten enää voi vastata muuta kuin olla samaa mieltä: toinenhan on muka huolestunut. Mutta niin sanon, että se, joka puhuu säälittävästi tai rupeaa hölöttämään sairaudesta voi pitää itseään poliisille kerrotavana valehtelijana koska minä aion haastaa kunnialoukkauksesta sellaiset raukkamaiset naiset. Onneksi Jumala on sanonut, että ne naiset, jotka eivät tue toisia naisia joutuvat omaan paikkaan helvetissä: ei edes helvetti riitä vaan saavat ihan oman nurkan siellä.
Intentio on siis haaste; joku haastaa jonkun mutta jos on eettinen (lue oikeamielinen loogisessa mielessä ja logiikka on yhtä kuin eettisyys eli ovat luonnossa vaikka ei persoonassa eikä sen vieressä jossain sana-varastossa) niin asia matchaa tai ei matchaa ja sen kuulee yhtä hyvin kun säveltäjä tai hyvä laulaja kuulee miten sointu ei täsmää.
Jotain on siis suhteessa johonkin. Itse määritelmä onko intentio pelkkä haastamisen kuva tai itse haaste on aina loogisessa päätelmässä ja siksi väitelläänkin?
Mutta koska väittely ei ole merkitysten näyttämistä vaan tiedon väitttely se ei onnistu eettisessä mielessä koska merkitystä ei voi kirjoittaa - eikä sanoa - se on aina näytettävä (wittgenstein, von wright).
Oliko jotain vielä? Tieto ei siis kerro vallasta mitään.
Va de någo mera?
-Homo Garrulus -
merkittävä näyttäjä vaan ei näyttelijä jokseenkin sellaistakin taitoa löytyy tarkoitusperiin, joita ei voi näyttää.
..hur som helst. Hur skall ni ha det? Hur skall ni ha det? Fråga Arhippainen om han ännu tror på mig.
Kanske inte, han är indoktrinerad han med. Äsch.
- tautologia ei ole kuva
- merkitys on aina näytettävä
- näytelmän näyttäminen on epiikkaa eikä näytetty kuva merkityksestä ja epiikassa vastaanottaja on mukana juonessa eli syötetään sellaista, joka maistuu
Lue von Wright uudelleen - taikka Brecht, taikka Wittgenstein
ja kuvista Sonesson (Bildbetydelser)
hg
Valta on primääristä ja tämän päivän valta on otaksunut hallitsijatemppuja (mimiikkaa eli kropan kieltä) jotka purevat ennen kuin sanat tai looginen päätelmä.
off you go, sanovat; jumalauta - siinä ei toista kuulla lainkaan....jaha lampsii vaan veke......löts löts....köyhä serkku maalta.
http://www.semiotics.fi/fi/content/opintojaksot/03_syventavat_opinnot/3332_kuvan_semiotiikka
Mielestäni Stalin oli oikeassa niissä asioissa jotka hän päätti. Ja niissä asioissa joissa hän ei tiennyt mitä olisi päättänyt, hän legimitoi vastuun alaisilleen. (Tosin vain määräaikaisesti. Koska säännöllisesti heiltä lähti ns. "nuppi".)
Tämä on yksi tapa tehdä politiikkaa, ts. hoitaa "ihmisten yhteisiä asioita". Jonkunhan niitä täytyy hoitaa! Himmlerkin teki sen tunnollisesti. (Ja Golda Meir, myöhemmin.)
Suomessa valta ensin päättää kun lapsi syntyy, että siinä on kommunistin penska, jolla on ÄO 157 ja sen takia se mollataan. Kun lapsi tajuaa, että on osallisena Stalinin ja näitten "osaajien" oppilasten näytelmässä alkaa uusi näytelmä: how to get rid of stupid people with power and törkeyttä tehdä lähes mitä vaan: kaikki ns. vapaan kapitalismin nimissä.
On niinqu mahdollista olla kuinka törkeä tahansa ja vedota johonkin typerään - mitä nyt sattuu tietämään ja mikä on ollut ennen eikä jälkeen tai mikä on ollut jälkeen eikä ennen - shit - eivät paskaakaan välitä koska ovat oppineet, että pelaa mitä pelaat - anna typerien uskoa mitä hyvänsä.
Moraalia ei siis oikeasti osata: kas kun silti osataan olla syömättä ihmisiä - siitä olen suuresti yllättynyt, ettei kannibalismi elä kun kaikki muu on sallittu.
Korkea ÄO merkitsee vain siinä tapauksessa, että jatkaa sokerituotteiden myyntiä, lisää törkeitä tekoja jotta he saavat sylkykupin (tämä mietitään etukäteen) ja sen jälkeen liian älykäs (eettinen) on riesa. Jos maahan syntyy liian älykäs se poistetaan nimeämällä sopivasti joku sopiva diagnoosi, sen jälkeen voidaan aina kääntää hyvät teot muiden teoiksi ja muiden törkeät jonkun väärän ihmisen teoiksi. Ovat siis lyömättömiä koska kansa on sokea. Ja kansa on sokea siksi, että se on heille etu. Siksi kutsutaan väärä pedagogiikka kasvatukseksi jossa luottamusta haetaan, palkataan pelkkiä nollia johtamaan eli semmoisia jotka eivät uskaltaisi iki päivinä tehdä mitään joka ei sovi törkeälle taustalla olevalle vallalle...jne
...ja lopulta kun ovat pilanneet toisen elämän, eivät siitäkään välitä (EIVÄT OMAA OMATUNTOA MUTTA VAATIVAT JATKUVAA HUOMIOTA MUILTA JA VETÄVÄT ROOLIA MINKÄ EHTIVÄT)
...koska tämä sakki tilaa Harelta kirjan psykopaateista samalla kun palkkaavat niitä. Kun joku sanoo, miten asia makaa ja miten se ei makaa se heitetään heti psykopaatiksi: nyt kriitikko onkin psykopaatti ja tämä sakki nauraa taas omissa ukkokerhoissa jossain kivien alla.
...tämä on länsi. Joka nyt aikoo raiskata vanhaa kulttuuriaan saadakseen olla oikeassa. Jotka tekevät mitä vaan saadakseen olla ei ainoastaan elämässä vaan sellaisessa elämässä, jossa HE JOHTAVAT
Coaching menee yksilön suoritukseen, ei enää tasapäistä massajoukkuetta, jossa malli otetaan pelkästä pelistä.
Työelämä ei ole yhden pallon peliä, training ei ole pelkkää urheilua vaan myös aivourheilua (joka ei tarkoita sitä fyysistä vaan mentaalista; paradoksien, perspektiivien, näkemysten, politiikan, lainalaisuuksien jne) ymmärtämistä. Sitä ei osata tehdä missään ja coaching kulkee talutushihnassa kaiken muun törkeän kanssa.
Ja kriitikot saavat kyytiä. Kirjallisuus matkitaan omiin leireihin, tietokoneet urkitaan ja tilataan törkeästi kirjoja b-luokan sarjassa koska haluavat ehdottomasti olla ensin (sairastuneet valoa janoavat huomiotalouden inisijät) ja siksi a-luokan kirjailijat eivät ikinä voi päästä framille koska työt raiskataan ennenkuin työtä voisi kukaan kirjoittaa. Kirjoittajat masentuvat, saavat pillereitä ja taas iloitaan törkeä-sarjassa koska pillerit tuovat heille rahaa.
Kunhan ovat ensin, ensin, ensin, ensin, ensin, ensin, ensin, ensin -
- millään muulla ei ole merkitystä. Ovat suvereeneja omassa genressä: olla törkeitä.
Ja sitten pyydetään vieraita kartanoihin, joita ei enää oikeasti edes kyetä maksamaan.
Mutta varastamalla, yllyttämällä, kuvittelemalla voi myös johtaa - ainakin jonkun sukupolven verran jonka jälkeen ajoissa olemisen muoto on jo ohi.
Ei voi olla ajoissa jos on varmasti myöhässä ja uskon, että Kasvi oli oikeassa kun sanoo, että Suomi menee oikein itsevalittuna suoraan jonnekin.
Koska ei nähdä sitä mitä ei nähdä. Ja sitä ei saa sanoa.
Höpö höpö.
Mille sinä höpötät? Mikä nyt ärsyttää?
hg
Madkin... ootas hetkinen... ag ag augtoriteettia. Matkin aa... aa smaa kuin
habla usted castellano?
"hobo höbö".
Ps. Arvaappas hg oonko kenkään kaiku? En, enkä kengään sandaali. Se on siinä ja siinä että varpaani mahtuvat jalkoihini.
Varpajaiset siis -
Velkommen vaan på hede varppajaisset sendå?
Hyvä että sandaalit mahtuvat toogan alle - lamps lamps klamps (sano Persuille, että nyt riittää populistisuus tässä maassa; sano Heinähatulle,että hän on hyvä mies sosialistiksi mutta on väärässä puolueessa ja voisi siirtyä Kristillisiin, sano Vanhaselle että rakastan häntä sillä hän muistuttaa miestäni jäykkyydessä ja järkkymättömyydessä ja on suuri mies, great man, sano Haloskalle, että tiesin että se on hyvä pressa vaikka sai kestää enemmän kuin yksikään mies olisi saanut - mutta vähän aikaisemmin olisi voinut koota itsensä ja kysyä myös ei-kateellisilta...(?) ja sano vaikkapa Lipposelle, ettei svenska kulturfånden ja litteratursällskapet niin fiksuja ole kuin haluavat olla, ja sano vielä Kataiselle, että pojasta tulee vielä suuren luokan politiikko (eller hede poliitikko kan aldrig minnas i min alhzhzehmrrer) ja sano vielä vaikkapa Thorsille, että kyllä se siitä kun muistaa että on nainen ja joskus ollut nuori (onko?) ja sano Barrusolle ja niille, jotka liidaa, että Euroopan vahvuus on se, mitä nyt aiotaan vedättää vessasta alas eli vanha kulttuuri, vanhat eettiset tavat (siksi katolisuutta on kestettävä - mutta pedofilia ei kuulu kirkkoon ja niitten pitää osata palkata terveitä yksilöitä kuten kaikkien) sillä sinä päivänä kun kaikki on kaupan vain eettinen pysyy ja pysyy pystyssä vaikka saatanallista sontaa lentää ja leijuu sillä mitä eettisempi sen suurempi painekestävyys - lapsethan testaavat vanhempiaan.
Jos aikoo olla eettinen on ensin tajuttava se. Että kakarat testaa koko ajan. Hela tiden. Sitten rauhoitutaan ja kymmenen vuoden päästä kun oma nuppi on sandaaleissa ja ilmankin rauhoittunut - tullaan rauhallisesti kysymään, miksi ei heti sanonut.
- vaffööö saaa du int genast?
(haha, ikäänkuin ei sitäkin tiennyt - että niin käy)
Vahempi on siksi vanhempi ,että se tietää. Miten se skribaa näitä koukeroita ei siis liity kypsyyteen.
Se on jo estetiikkaa ja sano siksi yliopistolla että ensin katsoisivat tietoa ja sitten vasta fiinistelyä.
Nyt haetaan fiinejä toopeja, joiden sandaalit eivät kestä kävelemistä.
talking is mental walking....jne jne ahtschiiiii (bless you)
hg
wiki:
sneeze:
------
Several possible origins are commonly given. ....
.../.
Tibetan Buddhists believe a sneeze (like meditation, falling asleep, preparing to die) can provide a moment of "clear consciousness," when people are opened to greater understanding.[5]
Hg, kun minua sanotaan idiootiksi, ei se minua hetkauta. Koska en ole edes imbesilli. Mutta kun minua sanotaan tyhmäksi, se kalikka kalahtaa.
Tuskin olet tyhmä, olethan kannustanut paremmin kuin coutsit, joilta tulee massatuotantokirjoja täynnä typerää diibadaabaa, julistusta, kohtaamisesta julistusta ja muuta sekopäistä. Sen he tekivät - että hymyillen snaijasivat jotain mm minusta - ajoivat saman tien ulos ja ryhtyivät kirjoittamaan kirjaa.....napu napu fyrkka silmissä.
Mutta minä sain jäädä koiranpääni kanssa tänne kotiin mutta ei se mitään; ei kotirouva ole huono asia lainkaan koska voi kirjoittaa blogeihin ja opettaa miten coutchizing vai miten se meni - niin menikään.
Koska tiedolla on merkitys mutta merkitys ei tule tiedosta. Siinä taittuu kahdeksikko eli ikuisuuteen menevä tuo lambda tai joku väkkyrä.
--
Koska coaching on aina jotain, jossa on ensin antamista ja vasta sen jälkeen vaatimista tai julistamista nämä kaikki tämän päivän koutsit (muutama epäsuosittu lukuunottamatta) ovat hakemassa hyväksyntää joka ei siksi koutsaa.
Tässä siis uuden kirjan aihe: mutta se kirja ei ole ikinä sitä silti koska jo kirjoitettuna siitä häviää jotain, jota voi oppia vain elämässä. Mutta sekin tuntuu olevan niin vaikeaa; hätyttävät eettisen menemään mainostoimistoon duuniin - että pääsevät pätemään - kun asia on juuri toisinpäin; he voisivat jokainen mennä huijaamaan mainostoimistoon ja antaa tietävien tulla koutsaamaan; kun tietää mitä pitää sanoa sen miten-osuus tulee itsestään; mutta jos keskittyy vain miten tekemiseen kaksi asiaa menee päittäin ; teko ja kritiikki. Nämä eivät viihdykään samassa paikassa ja sen hokaaminen vaatii jo aika paljon.
tack skall du ha, love
Chris
Ymmärtänet Mikis, miten saatanallisen vaikea tapaus tuo HG on.
Pahimmillaan naiset puhuvat juuri tuohon tapaan kuin HG: paljon ja vailla mitään tolkkua (ilman analyyttista tai synteettistä 'tahtoa' - puhumattakaan kielen rajojen tapahtumisen perimmäisyyden itsereflektoinnista, minkä mestareita ovat esim. Wittgenstein/Heidegger/Agamben).
Mutta onneksi on toisenlaisiakin naisia - - vaikkei heitä kovin montaa ole (eikö?). Semmoisia joiden syliin voi mennä, köhmeltää niitten pimpin kanssa ja imeä niitten tissiä.
mmummmummm mmmmmummmmm mmmmummmm mmmmmummmmmm mmmmummmmmmm slits !!!!
Tuon - äärimmäisen asiallisen "homogee" nimimerkin kommentoinnin lisäksi sanoisin - ettei synny vääriä käsityksiä: minä tykkään HG:n tajunnanvirrasta. (Poisluettuna tietysti se että jos sitä tulee saavikaupalla. Ei mikään ole hyvää jos sitä on liikaa, ei mikään. Edes vitamiinit.)
Post a Comment