(Kolme tekstin ymmärtämisen kannalta selventävää linkkilisäystä (lihavoitu) tehty - 20.5)
Mikä on leiri? (Giorgio Agamben)
1. Se, mitä leireillä tapahtui, ylittää siinä määrin rikoksen juridisen käsitteen, että yleensä yksinkertaisesti unohdetaan ajatella sitä erityistä juridis-poliittista rakennetta, jossa nämä tapahtumat tuotettiin. Leiri on vain paikka, jossa toteutui kaikkein täydellisin conditio inhumana, mitä maa on koskaan päällään kantanut: tässä on viime kädessä se, millä on merkitystä uhreille ja jälkimaailmalle.
Lähdemme tässä tarkoituksellisesti vastakkaiseen suuntaan. Sen sijaan, että johtaisimme leirin määritelmänn leireillä tapahtuneesta, kysymme pikemminkin: mikä on leiri, millainen on sen juridis-poliittinen rakenne; mikä teki mahdolliseksi leirien tapahtumat?
Tämä johdattaa meidät tarkastelemaan leiriä, ei niinkään historiallisena tosiasiana ja menneisyyteen kuuluvana poikkeusilmiönä (joskin todennäköisesti vielä mahdollisena), vaan ikäänkuin kätkettynä matriisina, nomoksena poliittiselle tilalle, jossa edelleen elämme.
(Nomos/laki merkinnee tässä Agamben'in kontekstissa poliittisen tilan perimmäistä ymmärrystä itsestään lakina, lain käyttönä ja tarkoituksena; kyseessä on siis eräänlainen yhteisöllisen olemisen 'reason for being' - luontoa koskevan fysis-käsitteen poliittis-yhteisöllinen vastine/RR).
.....
3. On ajateltava leirin paradoksaalista asemaa poikkeuksen tilana: se on palanen aluetta, joka sijoittuu normaalin juridisen järjestelmän ulkopuolelle, mutta ei kuitenkaan ole täysin ulkopuolinen tila. Se, mikä siitä on suljettu ulos on poikkeuksen, exceptio, etymologian mukaan ulos otettu tai otettu esiin (ex-capere), sisällytetty juuri ulos sulkemisessaan. Tällä tavoin itse poikkeustila vedetään järjestyksen piiriin. Leiri on siis rakenne, jossa poikkeustila - josta päättämisen mahdollisuudelle suvereeni valta perustuu - toteutuu pysyvästi.
Hannah Arend huomautti kerran, että leireillä tulee selkeästi näkyviin periaate, joka hallitsee totalitaarista valtaa ja jota terve kieltäytyy itsepintaisesti hyväksymästä - nimittäin periaate, jonka mukaan 'kaikki on mahdollista'.
Vain koska leirit muodostavat äsken kuvaillussa merkityksessä poikkeustilan, jossa laki on kokonaisuudessaan pidätetty, kaikki on niillä todellakin mahdollista.
Jos ei ymmärretä tätä leirien erityistä juridis-poliittista rakennetta, jonka tavoitteena on tehdä poikkeuksesta pysyvä, niillä tapahtunut uskomaton jää täysin käsittämättömäksi.
Leireille joutunut liikkui ulkoisen ja sisäisen, poikkeuksen ja säännön, laillisen ja laittoman erottamattomuuden vyöhykkeellä, jolla kaikki juridinen suoja mitätöityi; jos henkilö lisäksi oli juutalainen, Nürnbergin lait olivat jo vieneet hänen kansalaisoikeutensa, ja sen jälkeen, 'lopullisen ratkaisun' aikaan, hänestä tuli täysin kansalaisuudeton.
Sikäli kuin sen asukkaat on riisuttu kaikesta poliittisesta statuksesta ja supistettu pelkäksi paljaaksi elämäksi, leiri on myös kaikkein täydellisimmin koskaan toteutunut biopoliittinen tila, jossa vallalla on vastassaan pelkkä puhdas biologinen elämä vailla mitään välitystä..
Näin leiri on itse poliittisen tilan paradigma juuri silloin, kun politiikka muuttuu biopolitiikaksi ja homo sacer sekoittuu käytännössä kansalaiseen.
Oikea kysymys leireillä tapahtuneitten kauheuksien edessä ei siis ole tekopyhä kysymys siitä, kuinka niin kauhistuttavia rikoksia on voitu tehdä ihmisiä vastaan. Olisi rehellisempää ja ennen kaikkea hyödyllisempää tutkia huolellisesti, minkälaisten juridisten menettelyjen ja poliittisten dispositiivien välityksellä ihmisiltä voitiin niin täysin riistää heidän oikeutensa ja etuoikeutensa, että lopulta mikään teko heitä kohtaan ei enää vaikuttanut rikokselta (Tässä kohdassa kaikesta oli todellakin tullut mahdollista).
(Giorgio Agamben: Keinot vailla päämäärää, s. 35, 37-8)
*
Leiri, korruptio, spektaakkeli ja pakolainen ovat näitä poikkeustilan säännöksi muodostumisen harmaita alueita, joissa julkinen ja yksityinen, luonto ja kulttuuri sekoittuvat erottamattomiksi. Näin ollen juutalaisen kohtalo Auschwitzissa tai bosnialaisnaisen Omarskassa ei johdu heidän poliittisista valinnoistaan perinteisessä mielessä, vaan tilanteesta, jossa biologisesta ruumiista itsestään on tullut poliittinen.
Se, että Agamben sanoo leirin eikä kaupungin olevan poliittisen tilamme uusi nomos, ei tarkoita, että eläisimme keskitysleirillä vaan että poliittinen järjestelmämme ja moderni valta ovat kenties analogisempia leirin kuin kaupungin oikeudelliselle rakenteelle, vaikka ne ovat aina halunneet pitää jälkimmäistä mallinaan. Agamben ei nimittäin ajattele leiriä pelkästään historiallisena tosiasiana vaan myös erityisenä juridis-poliittisen rakenteen mallina. Leiri on tila, joka avautuu, kun poikkeustilasta alkaa tulla sääntö.
(emt. s.111, Markku Koivusalon jälkisanat)
*
http://fi.wikipedia.org/wiki/Giorgio_Agamben
http://en.wikipedia.org/wiki/Giorgio_Agamben
http://www.netn.fi/396/netn_396_kirja4.html
http://www.hs.fi/kirjat/artikkeli/Rappeutunut+politiikka+tarvitsee+uuden+sanaston/HS20020111SI1KU02nz4
http://agricola.utu.fi/julkaisut/kirja-arvostelut/index.php?id=470
http://ojs.tsv.fi/index.php/tt/article/viewFile/701/581
http://en.wikipedia.org/wiki/Homo_sacer
http://www.youtube.com/watch?v=oQA3BBP3I6I
http://www.google.fi/search?hl=fi&rlz=1T4PCTA_enFI299FI299&q=homo+sacer+google+search&btnG=Haku&aq=f&aqi=&aql=&oq=&gs_rfai=
http://www.voices.no/mainissues/mi40008000284.php
http://www.sauer-thompson.com/archives/philosophy/003299.html
http://www.artandeducation.net/announcements/view/66
http://strangledsleep.blogspot.com/2009/01/agamben-and-camps.html
http://adswithoutproducts.com/2007/08/
No comments:
Post a Comment