Giorgio Agamben ja ajattelemisen ajatteleminen kielen itsensä tapahtumisena

Kuvissa ylhäältä alas: Giorgio Agamben, Agamben 22-vuotiaana Pasolinin Matteuksen evankeliumin opetuslapsi Filippona, Platon, Wittgenstein, Heidegger, Aristoteles, alakuvassa jälleen Agamben.
*
Tämä päre sisältää Markku Koivusalon referaatin Giorgio Agambenin kielifilosofiaan koskien lähinnä esseetä Homonyymit Agambenin kirjassa Tuleva yhteisö.

Jos joku yhä (aiheellisesti) kysyy, mitä filosofiaa minä lopulta oikein edustan, niin olkoon tämä teksti vakavasti otettava viite ja vihjaus sellaisen filosofian mahdollisuuteen ja tehtävään. Sen verran hyvin tämä Koivusalon tiivistelmä ilmaisee omaa (itse-)ymmärrystäni ajattelemisen, olemisen ja kielen suhteesta.
*
'Modernissa filosofiassa ollaan lähes yksimielisiä siitä, että maailma avautuu ihmiselle kielen välityksellä ja että ihminen on kuin Wittgensteinin kärpänen lasipurkissa. Nykyään se kuitenkin sivuuttaa mielikuvaan liittyneen ajatuksen kärpäsen mahdollisuudesta päästä pois lasista.

Filosofian, joka ei tyydy vain toteamaan, että ihmisen kohtalona, edellytyksenä, on asua kielessä, tehtävä on alkaa nähdä tämä lasi, ei kuolleena merkkinä, sanoina, jotka aina jo edeltävät ihmistä, jonakin aina jo olleena, vaan puhtaana välityksenä. Sen pitäisi kysyä, mitä tämän edellytyksen, lasin näkeminen voisi merkitä. Mitä merkitsee kielen rajojen näkeminen? Onko mahdollista esittää kieli itsessään ja kielen rajat sortumatta metakieleen tai putoamatta hiljaisuuteen?

Tässä tehtävässä Agamben ottaa avuksi ideaopin, joka hänelle ei ole metakieli, uusi sana tai kielen ulkoinen objekti, vaan yritys esittää juuri kielen itsensä tapahtuminen.

Platonin ideaoppia ei tule sotke teoriaan yleiskäsitteistä tai tyyppihierarkioista, vaan se tulisi nähdä vastauksena kielellisen aporian ongelmaan, jota tuollaiset teoriat ovat kykenemättömiä käsittelemään.

Ideat pyrkivät vastaamaan ongelmaan, jonka Liisa ihmemaassa-kirjan valkoinen ritari esittää sanomalla, että nimen nimellä ei ole nimeä, ja jota filosofian ruhtinaat ovat toistelleet.

Heidegger totesi, ettei sanalle ole sanaa; Wittgenstein lausui, ettemme voi ilmaista kielen kautta sitä, mikä ilmaisee itsensä kielessä; kielitieteilijä Jean-Claude Millner ilmoittaa, ettei lingvistisellä termillä ole erisnimeä; Derrida kirjoittaa, ettei jäljen käsite ole käsite.

Valkoisen ritarin lausuma on myös Fregen formaalin logiikan perusteita tärisyttäneen paradoksin - hevosen 'käsite' ei ole käsite - ytimessä.

Jos yritämme ymmärtää käsitteen sellaisenaan, se muodostuu objektiksi, emmekä onnistu enää erottamaan sitä käsitetystä asiasta. Jos haluamme nimetä nimeämisen tai osoittaa osoittamisen, emme pysty enää erottamaan sanaa ja asiaa, käsitettä ja objektia, termiä ja sen viitettä.

Agambenin mukaan ideaoppi pystyy lähestymään kielen aporiaa paremmin kuin yritykset rakentaa jokin uusi metakieli tuon aporian ratkaisemiseksi. Aristoteles korostaa, että ideaopissa osallisuutensa mukaan synonyymien moneus on homonyymi (samanniminen) suhteessa ideoihin. Aristoteleelle synonyymit ovat olevia, joilla on sama nimi ja määritelmä ja jotka näin ollen kuuluvat samaan luokkaan. Ne muuttuvat kuitenkin homonyymeiksi (sama nimi, mutta eri määritelmä), jos niitä ajatellaan suhteessa ideaan.

Idea ei ole luokka vaan vastaus itseensä kuulumattomien luokkien luokan paradokseihin ja yritys käsitellä sellaisia kokonaisuuksia kuin 'mikä tahansa', jotka tekevät mahdottomiksi ajatella puhtaasti luokkatermeillä. 'Mikä tahansa' on singulaarisuus, joka ei ole suhteessa ainoastaan käsitteeseen vaan myös ideaan. Se, minkä suhteen synonyymit ovat homonyymeja, ei ole käsite tai objekti vaan asian kielessä oleminen, Sitä ei voi nimetä eikä näyttää, vaan ainoastaan toistaa itseensä viittaavan liikkeen avulla. Asian idea on siis asia itse, auto. Kielen nimettömyyden (anonyymi) samannimisyys (homonyymi) on idea.

Idea on näin näky kielestä itsestään. Ideaoppi hyväksyy kielen nimettömyyden ja samannimisyyden ja löytää sijansa niiden välisestä leikistä. Merkityksiltään täysin yksiselitteinen kieli ilman homonyymisyyttä olisi kieli täysin vailla ideoita ja ajatuksia.

Idea ei ole nimi eikä sillä ole nimeä, mutta se ei ole myöskään olematon ilman nimeä. Idea ei ole sanomaton tai sanottu, vaan pikemminkin asia itsessään puhtaassa sanottuna olemisessaan, asia puhtaassa ilmaantumisessaan kielessä kaikkine mahdollisuuksineen.

Näin ideaoppi ei pyri rakentamaan modernin logiikan tavoin suojamuureja itsereferentiaalisuuden paradokseja vastaan, vaan pyrkii kääntämään itsereferentiaalisuuden uudeksi kielellisen kokeilun sijaksi, jossa itse kieli tulee kieleen.'

(Giorgio Agamben: Keinot vailla päämäärää, s. 90-92, Markku Koivusalon jälkisanat. - Koivusalo referoi tässä tässä etenkin Tulevan yhteisön esseetä: Homonyymit).

PS.
Homonyymi sana, joka ääntyy (ja mahd. kirjoitetaankin) samoin kuin toinen sana. Esim. Suomessa puulajia tarkoittava 'kuusi' ja lukusana 'kuusi' ovat homonyymeja.

PPS.
Aristoteles aivan oikein ymmärsi metafysiikan perimmäisen perustan ajattelemisen ajattelemiseksi ja oivalsi myös idean ja homonyymisyyden välisen kytkennän, mutta loi kuitenkin itse ontologisen luokitus- ja tyyppihierarkian, joka rajaa ajattelemisen ajattelemisen (heideggerilainen olemisen ajattelu) pelkästään ontiseksi eli olevien typologisointiprojektiksi kadottaen näin alkuperäisen oivalluksensa/mahdollisuutensa ajattelun, idean ja kielen välisen suhteen välillisen välittömyyden säilyttämiseksi.
*
http://www.valt.helsinki.fi/vol/staff/koivusalo/index.htm
http://www.google.fi/search?sourceid=navclient&aq=0h&oq=gior&ie=UTF-8&rlz=1T4PCTA_enFI299FI299&q=giorgio+agamben

http://fi.wikipedia.org/wiki/Homonymia
http://www.pasolini.net/saggistica_agamben_Matteo-Vangelo.htm
http://bibliobs.nouvelobs.com/20090527/12772/mehdi-belhaj-kacem-defend-coupat2
http://www.ejumpcut.org/currentissue/darkKnightKant/index.html

http://www.netn.fi/396/netn_396_kirja4.html
http://www.hs.fi/kirjat/artikkeli/Rappeutunut+politiikka+tarvitsee+uuden+sanaston/HS20020111SI1KU02nz4
http://agricola.utu.fi/julkaisut/kirja-arvostelut/index.php?id=470

http://www.kolumbus.fi/juha.seppanen/opinnot/fi/fi1.html
http://shandresen.typepad.com/touchy_subjects/2008/10/the-task-of-21st-century-philosophy-is-to-1-connect-the-dots-and-2-resolve-the-main-conflict-between-the-sons-of-light-and.html
http://people.bu.edu/wwildman/WeirdWildWeb/courses/wphil/lectures/wphil_theme19.htm