*
(Kielimafia tempaisi kahvit naamariin ja tarkensi kapitalismimääritystään myös fonttia muuttamalla - klo: 20.20).
1
Tapani kirjoitti edellisen päreeni, 'Martti Koskenniemi jne.' kommentissaan: Mutta nämä kauheat kerjäläiset, joita jokainen katsoo nyt asiakseen potkia ja halveksia - puolustapa heitä. Tässä se moraali mitataan, ei mummoissa.
*
Kieltämättä kerjäläiset ovat varsinainen omantunnon ja moraalisten perustelujen mutta myös yhteiskunnallisten ja poliittisten päätösten koetinkivi.
En periaatteessa vastusta yksittäisten Suomen kansalaisten tai täällä vakituisesti asuvien ihmisten 'passiivista' kerjäämistä (sehän osoittaa vain, että yhteiskunta on ollut vastuuton) vaan esim. romanialaisten systemaattista/organisoitua kerjäämistä (mikäli ko. ilmiön olemassaolo voidaan osoittaa/todistaa), koska silloin kyseessä on pikemminkin hädänalaisuudeksi naamioitu ja sillä 'kauppaa tekevä' liiketoiminta (mikä on eräänlainen petos) kuin äärimmäisen hädän sanelema reaktio.
En kuitenkaan haluaisi sanoa enempää. En osaa tai vaikka osaisin, en ole lainkaan varma, voinko hyväksyä sanomaani, koska jo se, mitä edellä sanoin, arveluttaa minua. Sitä vastaan voidaan argumentoida tavalla, jota en voi noin vain jättää huomiotta.
Joka tapauksessa - - sanonpa kuitenkin (;\], että ensin on tehtävä selväksi, etteivät välittömät tunteemme (puolesta tai vastaan) saa vaikuttaa ainakaan tähän päätökseen.
Eri asia on sitten tarvittavien faktojen ja niiden perusteella tehdyn viileän argumentaation jälkeen jäänyt tunne siitä, mikä kerjäämisen muoto on hyväksyttävää - jos sitten mikään.
Ja yhä vielä silloinkaan emme ole varmalla pohjalla - emme emotionaalisesti emmekä rationaalisesti, vaikka ideologis-poliittinen kantamme asiaan olisi selvillä.
Kerjäämiseen suhtautuminen todellakin paljastaa yhden rationaalisen moraalitajumme äärimmäisistä rajoista ja sen ikäänkun viskeraalisen eli vaistonvaraisen 'sisäelin'-luonteen (vrt. suhtautumisemme hymyilevään vauvaan, joka herättää välittömästi suuren hellyydentunteen).
Jopa abortista ja eutanasiasta saatamme päästä helpommin johonkin vakaumuksentapaiseen mielipiteeseen, mutta kadulla kättään ojentava ryysyläinen, joka ei ole rappioalkoholisti, pistää sydämeemme aina pahasti aiheuttaen meissä säälin, hämmennyksen ja vihan sekaisia affekteja. Kyseessä on ns. mixed feeling.
Tässä tapauksessa myös pelkkä vihan tunne eli torjunta nimittäin viestii, että meidän on sisimmässämme erittäin vaikea hyväksyä läsnä-/lähellä olevan ihmisen äärimmäistä kurjuutta.
Tulee mieleeni ekofasisti Pentti Linkola, joka vastasi kysymykseen, tunteeko hän lainkaan sääliä nälänhädästä kärsiviä mustia kohtaan, että 'ei pidä mennä katsomaan tilannetta siellä kurjuudessa - en mene minäkään'.
Mistä muusta tämä vastaus kertoo kuin Linkolan sisimmässä vaikuttavasta säälintunteesta, jonka hän kylmän rationaalisesti haluaa paaduttaa, koska sen mukaan toimiminen muka vain pahentaisi asiaa.
Näinkö ajattelevat ja kokevat myös ne oikeistolaiset, jotka haluavat kieltää kerjäämisen ehdottomasti ja totaalisti? - Eli oppikoot kerjäläiset auttamaan itseään kunnon ihmisten tavoin - itsenäisesti, sillä kaikenlainen ulkopuolinen apu vain passivoi heitä ja lisää heidän määräänsä?
2
Mutta - eikö kerjääminen nimenomaan oikeistolaisessa hengessä ole luokiteltavissa yrittämiseksi/elinkeinon harjoittamiseksi siinä missä prostituutiokin? - Eihän se kovin 'siistiä' puuhaa ole mutta kuitenkin 'selvästi vastuullisempaa' kuin sosiaaliluukulta/yhteiskunnalta vonkaaminen.
Vasemmisto ei vastusta julkista kerjäämistä niinkään eettisistä julkisivusyistä vaan siksi, että sen salliminen on täysin väärä tapa köyhyyden vähentämiseksi ja hallinnoimiseksi yhteiskunnassa. Vasemmistolaisen sosiaalipolitiikan mukaan köyhyys on perimmältään sortavien yhteiskunnallisten rakenteitten ja väärän talouspolitiikan heijastusta, ei niinkään yksilöiden itsensä aiheuttamaa (hmm). Tämän vuoksi köyhyyttä tuleekin pyrkiä poistamaan poliittisten päätösten avulla eikä kerjuuksi muuttuneella yksityisen yritteliäisyyden kieroutumalla eikä edes yksinomaan vapaaehtoisuuteen perustuvalla hyväntekeväisyydellä.
Yksittäiset leipäjonot ja seurakunnan apu voidaan vasemmistolaisesti vielä tiettyyn rajaan saakka hyväksyä välttämättömänä joskin väliaikaisena hätäapuna (josta ei siis pidä tulla vallitseva käytäntö), kunnes ongelman ratkaisemiseksi on tehty poliittisesti perustavat, oikeat, päätökset. Ja onhan hyväntekeväisyys kuitenkin yhteiskunnallisesti valvottua eikä mikään jonottajien oma, voittoa tavoitteleva hämäräbisnes.
Tosin näistä(kin) jonoista löytyy pakettiautoilla suhaavia romanihamstraajia, jotka ovat tehneet ilmaisten ruokakassien saalistamisesta (jolloin röyhkeä hamstraaja-'köyhä' riistää hänen takiaan kassittomiksi jääviä köyhiä) systemaattiseen kerjäämiseen verrattavan elinkeinon (tämä jos mikä on kapitalismia seurauksineen kaikkein raadollisimmillaan!)
Hmm?
Mutta miksi Suomen 'alkuperäisköyhät' eivät kerjää kaduilla vaan hakevat/saavat yhteiskunnan sosiaaliapua? Meneekö meillä paremmin kuin muilla? Tosin köyhät joutuvat meilläkin yhä useammin turvautumaan myös mainittuihin 1990-luvun laman jälkeen pysyviksi käytännöiksi muuttuneisiin leipäjonoihin.
Entä miksi juuri kiertelevien romanien pitäisi saada roikkua täällä ihmisten takinliepeissä ja harjoittaa kerjäämisen ammattiaan? Menkööt muualle. Emmehän me ole velvoitettuja hoitamaan heidän kotimaittensa surkean yhteiskunnallis-taloudellisen tilanteen aiheuttamia epäkohtia.
Emmekö? Sillä juuri äskenhän Suomen kansan enemmistö(?) lupautui maksamaan 1,5 miljardia paskalainaa Kreikan korruptoituneelle valtiolle tämän pelastamiseksi köyhyysloukulta.
Conclusion:
Jos uusliberalistisen markkinatalousjärjestelmän globaali leviäminen merkitsee paitsi tuotannon tekijöitten ja voittojen ulkoistamista kannattavuuden nimissä halpatuotannon ja halpaverotuksen maihin myös tappioitten ja globaalin köyhyyden ulkoistamista kerjäläisten ja pankkitukien/pakkolainojen muodossa, niin kapitalismi on ihan oikeasti kaksinaismoralistinen järjestelmä, joka vain siirtää ja pakenee sosiaalista vastuutaan paikasta toiseen kysynnän ja tarjonnan vaihtelujen mukaan piittaamatta vähääkään sen perimmäisen syyn korjaamisesta, joka nämä ongelmat aiheuttaa - ongelmasta, joka on SE ITSE!
(Zizek osoittaa, että USA ulkoistaa jopa kidutuksen).
Mutta hei - entä jos tämä ulkoistaminen nyt onkin sitä vapauden ja tasa-arvon universalismia, jonka maallistunut liberalistinen demokratia on perinyt kristinuskon stoalaisesta kosmopoliittisuudesta ('ei ole täällä juutalaista eikä kreikkalaista', sanoi jo Paavali, tuo ensimmäinen euron vakauttaja). Alankin ymmärtää, miksi Jyrki Katainen vetoaa kristilliseen lähimmäisenrakkauteen Suomen valtion budjettia räätälöidessään. Juuri kokoomuslainen siis ymmärtää myös kerjäläisiä parhaiten!?
*
http://kirjasto.hameenlinna.fi/kirjasto/lydia/yhteiset_asiat/koyhainhoito
http://www.merriam-webster.com/dictionary/visceral
