Ota neuvosta van Vaari

Matkalla kohtaa mukavia yllätyksiä. - Ota nyt ilo irti irtosuhteista - ikään katsomatta.
*

Kirjoitettu kommentiksi van Vaarille Iineksen päreessä Miksi en löydä miestä?

(Kielimafia teki jo muutoksiaan alkuperäiseen verrattuna - klo: 22.50.)
*
Sinä voisit van Vaari lyödä rahoiksi parisuhdeterapeuttina. Sillä niin kovin helppoja näyttävät nais- ja ihmmissuhteet ylipäätään sinulle elämäsi aikana olleen/olevan.

Ja jottei jäisi mitään epäilystä asiantuntemuksestasi, höystät 'oppejasi' kunnon pedagogin tavoin itse koetuilla käytännön esimerkeillä - vaikkapa viimeisimmältä Siperian juna-reissultasi.

Kas näin Vaari kertoo:

"Baikal-järven kohdalla sinnikkäästi piirittämäni naapurihytin kanssamatkustaja, kypsä ranskalainen kaunotar, Yvonne, suli (kuten olin suunnitellutkin) kuin vaha ja antoi viimein periksi ehdotukselleni opettaa hänelle esperantoa yksityisesti.

Olin nimittäin juuri käynyt ostamassa Yvonnelle viimeisimmältä pysähdyspaikaltamme Irkutskista 29 ruusua, joiden selitin ilmaisevan sekä hänen ikävuosiensa lukumäärää että hänen luonteensa ihastuttavuutta.

Itse asiassa tuo viinaan menevä nainen näytti jo ainakin 55-vuotiaalta ja oli luonteeltaan varsin pinnallinen ja kauan sitten taakse jääneitä menestyksen aikojaan narsistisesti muisteleva uneksija (entinen näyttelijätär).

Sitäpaitsi hän muuttui lähes sietämättömäksi narisijaksi jos samppanja tai votka sattuivat loppumaan (mutta niin ei minun kanssani tietenkään päässyt käymään).

Harkittu imartelu auttaa aina näissä asioissa, ja niin sainkin ylisanojen siivittelemänä lahjoittamieni ruusujen tekemän vaikutuksen ansiosta viettää pari seuraavaa yötä tuon charmanttiin persoonaani hetkellisesti hurmaantuneen rouvan hytissä.

Puhuimme kiihkeää ruumiin kieltä (esperanto oli minulle tietysti pelkkä tekosyy) lähinnä ranskan murteella: 'Qui, je't aime mon amour!'

Loppumatkalla yritin sitten päästä Yvonnesta puoliväkisin eroon, koska hän oli menettänyt mielenkiintoaan meikäläiseen ja ruvennut oikein urakalla ryyppäämään (hän osoittautui pahimman luokan alkoholistiksi) junan votkavarastoa tyhjäksi - minun rahoillani! - - Mitä lopulta tapahtui - sitä en tässä voi kertoa..."
*
Miksi siis jättää moinen kyky hyödyntämättä kaupallisesti? Olethan sitäpaitsi mainosmiehiä. Ja saisi Dr. Phil myös samalla vakavasti otettavan kilpailijan - Dr. Grandpa'sta

Raakoja lihapullia ja ruumiin kieltä

Mummo esittelee G-stringejään.
*

Kirjoitettu kommentiksi Mummon päreeseen Aistihavaintoja.

(Kielimafia taas vähän viilailee ja ehkä lisäilee - minkäs se itselleen mahtaa. - Teksti ei siis ole enää täysin yksi yhteen Mummon kommenttilootasta löytyvän version kanssa. - Linkkilisäyksiä klo: 21.00.)

*
Vielä jonain päivänä, Mummo, minä kirjoitan parodian sinun teksteistäsi - niiden tyylistä ja aiheista. Ei pidä sitten ottaa nokkiinsa, koska kyse on kunnianosoituksesta.

Ensimmäinen juttu voisi alkaa vaikka näin:

Raakoja lihapullia ja ruumiin kieltä

Sirpa menetti neitsyytensä (se kuului kurssivaatimuksiin) xyz:nnen kerran Porthanian vaatenaulakon vasemmassa nurkassa 'Pentti Saarikoski -teemapraktikum'-kokoontumisen jälkeen keväällä XX lumien jo sulaessa.

Sattumaa vai ei, mutta sinä päivänä ei edes Porthanian keittiöstäkään saanut muuta kuin ällöttävän puoliraakoja lihapullia.

Oksentaessani noita verisiä jauhelihamykyjä yliopistokirjakaupan muovikassiin näin ruokalan ikkunasta, miten professori Kannunen liukastui sulaneeseen trooppiin rakennuksen pyöröovien edessä.

Minua nauratti ensin mutta sitten pelästyin, vaikka ukko ei edes kaatunut. Menin täysin mykäksi, kunnes Ö osti minulle mansikkajäätelöä ja sai minut nauramaan.

Enää en voinut pahoin vaan lähdin Ö:n kanssa lukemaan Anais Niniä, Kama Sutraa ja perenniaalista filosofiaa hänen opiskelijayksiöönsä.

Kommunikoimme viittomakielellä, koska minä olen joskus niin kovin hiljainen enkä ymmärrä (enkä sitäpaitsi haluakaan ymmärtää) Ö:n filosofian opinnoista yhtään mitään.

Kirjoittaminen ja ruumiin sanaton muttei suinkaan äänetön kieli tuottaa minulle kuitenkin paljon enemmän iloa kuin puhuminen. Ainakin eräät tuntemani miehet ovat sanoneet niin.

Olen kai aika poikkeuksellinen nahkapussi naiseksi. En pelkää rivouksia. Rakastan kiroilua. Päinvastoin kuin Sirpa, joka tietääkseni vain ynisee naidessa kuin hylje. Toisin kuin minä. Sillä minähän - - (poikki/rr).

(jne.)

Paikka, aika ja nimet on tietenkin muutettu aivan toiseksi kuin mitä ne alunperin ovat koskaan olleet.
*

http://www.google.fi/search?sourceid=navclient&aq=1h&oq=kama+sutra&ie=UTF-8&rlz=1T4PCTA_enFI299FI299&q=anais+nin
http://www.tressugar.com/1096725

Musta tuntuu

Kieli- kuva- ja musamafian tekemien muutosten jälkeen saatiin lopputulokseksi päre nro.: 1926.- Viimeisin muutos 29.8 - Paint it Blackin sanat ovat nyt jotakuinkin kohdallaan, mutta ketä ne kuvaavat, ja miksi niiden kertoja on vajonnut apatian alhoon - - myös sitä pohdin lisää.

Tätä kuvaa (maalausta?) voi ostaa minulta nyt myös tukkuhintaan: 10,00 (huom. pilkku) euroa/neliömetri.
*
Konstruktivismi (taiteessa ja arkkitehtuurissa)
Rodchenko and Popova: Defining Constructivism exhibition at Tate
http://tate.org.uk/

###
Rolling Stones kommentoi hyväksyvästi edellä esitettyä näkemystä joskin täysin eri syistä kuin teorioillaan ja kokeiluillaan kikkailevat konstruktivistit. - - Stonesien syyt sen sijaan ovat depressiivisesti emotionaalis- psykologisia. - - Alkuperäisen biisin ominaispiirteenä on hakkaavan molliteeman ja synkän sanoituksen ohella 1969 huumeisiin 'hukkuneen' Brian Jonesin (nyt Ron Wood) soittama sitar-riffi.

Kieltämättä vaikuttava 'junttarockpop-hymni' yhä tänäkin päivänä. Raastavan (joskin ehkä hieman naivin) apaattisessa tuskaisuudessaan se huokuu viattoman ja ensi kokemuksistaan järkyttyneen teinin depistä.

Laulun kertoja lienee ollut haavoittuvaisella tavalla (liian) avoin maailmalle ja ihmisille. Oletan, että äskettäin koettu ihmisluonnon (myös hänen oman luontonsa) arvaamattomuus ja jopa petollisuus horjuttaa nyt vakavasti hänen mielialaansa ja jopa hänen mielensä tasapainoa sekä uskoa itseensä (että muihin) - Sillä hänen sisimpänsä on tarkka kuin peili, joka heijastaa toisten katseita ja sanoja - suoraan ja välittömästi.

Hänen mielensä aistii aivan liian herkästi omia ja muiden tunteita. Siksi hänen on pakko oppia kovettamaan itsensä kuten Nicolas Chamfort, joka sanoi ennen kuolemaansa (tragikoomisesti hutiloidun itsemurhayrityksen jälkeen) ystävälleen: 'Minä lähden nyt tästä maailmasta, jossa sydämen täytyy joko murtua tai kovettua' (näissä sanoissa piilee syvää sarkasmia).

Välttääkseen enemmät pettymykset - kyetäkseen ja ylipäätään uskaltaakseen enää elää, laulun kertoja siis kääntyy masentuneena pois ihmisistä ja maalaa horisontin mustaksi: I wanna see the sun blotted out from the sky.

Tämä biisi huokuu epätoivoa - miltei suicidaalisuutta. Ihmiset kykenevät samaistumaan sen paatokseen erittäin helposti varsinkin, kun se on niin tenhoavalla tavalla mukaansa tempaava hypnoottisen monotonisesti jyskyttävine mollikulkuineen, josta voi aistia ripauksen itämaista 'magiikkaa' (yleisö villiintyy esityksen aikana!).

Niin kaukaa haetulta kuin se kuulostaakin, niin väittäisin, että juuri tämän kaltaisen kappaleen tehovaikutus vertautuu alunperin jo antiikin kreikkalaisen (ja sitäkin varhaisemman) - sekä ylipäätään uskonnollistyyppisen - tragedian/draaman perusytimeen: ihmiset saavat siinä mahdollisuuden samaistua katarttisesti kuolemaan!

(Henk. koht. kommentti: - en kaipaa teiniaikojeni ensi-ihastuksia ja ensirakkautta - en totisesti, sillä tuo aika oli minulle liian usein nimenomaan 'paint it blackia').

Paint it Black - - Rolling Stones livenä; yleisöä on paljon!

I see a red door and I want it painted black

No colors anymore I want them to turn black

I see the girls walk by dressed in their summer clothes

I have to turn my head until my darkness goes

I see a line of cars and theyre all painted black

With flowers and my love both never to come back

I see people turn their heads and quickly look away

Like a new born baby it just happens every day

I look inside myself and see my heart is black

I see my red door and it has been painted black

Maybe then Ill fade away and not have to face the facts

Its not easy facin up when your whole world is black

No more will my green sea go turn a deeper blue

I could not foresee this thing happening to you

If I look hard enough into the settin sun

My love will laugh with me before the mornin comes

I see a red door and I want it painted black

No colors anymore I want them to turn black

I see the girls walk by dressed in their summer clothes

I have to turn my head until my darkness goes

Hmm, hmm, hmm,...

I wanna see it painted, painted black

Black as night, black as coal

I wanna see the sun blotted out from the sky

I wanna see it painted, painted, painted, painted black

Yeah!

Kun joku on täysin ylivoimainen...

Aihetta vastaansanomattomasti täydentävä linkkilisäys 26.8. - - Tuomas Nevanlinna pohtii urheilun ja ihmisluonnon välillä vallitsevia psyko-inter-kausaalisia kytkentöjä - ja tuomitsee ne, mistä kiitän häntä - - Urheilun iloja.
*
YouTube - [HD]Usain Bolt 200m WR 19,19 Berlin 2009

Usain Bolt

http://en.wikipedia.org/wiki/Usain_Bolt
http://www.neatorama.com/tag/usain-bolt/

Ranella on asiaa

http://www.youtube.com/watch?v=Ru3-GkMeuzE

Rakentaja-Ranen pokka pettää
*
http://www.youtube.com/watch?v=396K9FR7VoA&NR=1

Panettaako? No ei varmasti....

http://www.youtube.com/watch?v=LzQQMBSBN9w
Petelius ja Ruonansuu Show : Lääkäri ja Yespappa
* http://www.youtube.com/user/jusander666

Oikeus voittaa aina?

Muutoksia 21.8 klo: 06.55.
*
Niinkuin Kemppinen on kirjoittanut (ja mikäli olen oikein ymmärtänyt - mistä ei ole takeita), hän lienee oikeassa.

Pitääkö tulkita juridisesti vai lääketieteellisesti: fuck it! - ei kiinnosta - se ei ratkaise yhtään mitään, kun lakia luetaan.

Myönnän siis: hän on oikeassa: juridisesti.Tähän mielipiteeseen vaikuttavat asiat, joista en puhu sen enempää - kuten eivät puhu monet muutkaan - ei hän itsekään.

Mutta periaatteessa on näin - kuten kirjoitus menee:

Miksi tekijänoikeuden perinyt poika haluaa tutustua käsikirjoitukseen? Kun isä on toinen tekijä, hänellä on myös vastuu teoksesta.

Juuri näin. Sitäpaitsi pojalla (Heikillä) on isän lupa sekä toivomus (missä? - no eiköhän se lupa löydy, ellei joku sitä piilottele tai ole muka hävittänyt...)

Toisin sanoen: 'se on siinä.' Otavan 'Hymy-lehti-pellet' voivat vedota 'vain' lain kirjaimeen - ja sen he kyllä tulevat tekemäänkin - - - oikeus voittaa taas - mutta kenen oikeus - - .
*
Kuka arvostaa Mauno Saaren journalistista objektiivisuutta? Otavan ostava yleisö (kuolaava massa) - eli 'kaikki mulle heti nyt-periaate'. - - Tämä asiaintila takaa totuuden ja laadun - ?.

Mauno Saari sisällyttää Haavikon repliikkeihin yksityisiksi luettavia asioita, jotka sisäpiirit tietävät, mutta joita he eivät haluaisi levitellä, koska ne ovat heidän omia asioitaan. Enhän minäkään levittele omalla nimelläni omia seksiasioitani, ellei joku - lakiin vetoava - sika mene niitä vastoin tahtoani julki tuomaan! (ja hänet minä tapan!).

Sosiaaliporno myy! Pikku pikku pikku ihmiset ostavat tätä pikku pikku pikku sosiaalipaljastuspornoa kuin pikku pikku pikku idiootit...

Ja niinpä sillä ON merkitystä mainostajien ja huorajournalistien kannnalta. Skribenttihuora on ihminen, joka myy vaikka toisen alushousut (tai omansa), mikäli saa kaupasta helppoa rahaa! Hän ei toimi mielihyvästä ja nautinnosta vaan rahasta...

Entä onko Saarella oikeus tähän? Korkein ja tarkkanäköisin (sitähän oikeus on ;] laki ratkaisee. Mutta jos ratkaisu on positiivinen (= saa myydä tietoja, joiden julkistamisen vainaja on lopullisena tahtonaan kieltänyt), ei törky siitä puhdistu - päinvastoin.

Tällä tavoin Haavikosta tullee kai pelkkä 'mielenkiintoinen paska', jota saatetaan arvostaa juuri tuona paskana.

Muiden maine meni kuitenkin samalla myös sen siliän tien. - - Aika - ja vain aika unohtaa - - joskus 15-20 vuoden kuluttua...liian myöhään...Mutta Otava ja Mauno Saari saivat rahansa...(hahhah - myydään heille kaupan päälle vaikka Linnanmäki!).

Maailman lahjakkain aatelinen nainen

K-mafia reivaa viimeksi 21.8 - klo:07.10
*
Ennenkuin kirjoitan saatanallisen(?) ja koko ajan itseänikin pelottavan (näin on) päreeni Shakespearen Othellosta (siis Jagosta: tragedia on Othellon mutta näytelmä Jagon), yritän rakastaa eräitä arvostamiani naisia. Ja Anne Sofie on eräs, jota en voi ohittaa: ruotsalaisillakin on sentään neronsa - jopa itseensä tyytyväisen - ainakin juridisesti (muttei luokkahenkisesti) lähes jo kadonneen aatelistonsa joukoissa. Eräs heidän kaikkein hienoimpia edustajiaan nykyajan maailmassa on Anne Sofie von Otter.
*
Anne Sofie von Otter: Bach Arias
*
http://www.youtube.com/watch?v=r2C8TvF3dJk
Anne Sofie von Otter - Erbarme dich, mein Gott - Matthäus-Passion (edellisen videon kappale kokonaisuudessaan)
*
http://www.imgartists.com/?page=artist/artistPicture.html&id=8177
http://www.imgartists.com/?page=artist/artistPicture.html&id=8182

Mireille Delunschilla ja Mark Minkowskilla synkkaa

Lisäys 21.8 - klo: 08.10

http://vodpod.com/watch/56388-delunsch-plate-rameau-la-folie
Delunsch. La Folie! (Platée: Jean-Philippe Rameau)
*
http://www.youtube.com/watch?v=E1EE6CSIo6A (vaihtoehtoinen versio)
*
Gala anniversaire des Musiciens du Louvre et Marc Minkowski autour de Rameau. L'air de La Folie dans l'opéra bouffe Platée exécuté par la soprano Mireille Delunsch.

Mireille Delunsch
*
Hitto mutta tämä on hauska aaria - vai mikä duuria se nyt onkaan. Ei ainakaan mollia. Tai ainakin esitys on hauska. Saa kapellimestari Minkowski ('menninkäinen' ;] tuta vähän vinksahtanutta? nais-energeettistä disipliiniä. Mutta kivaa on, varsinkin kun homma toimii kuin 110 metrin aidat (?)
*
http://pagesperso-orange.fr/jean-claude.brenac/RAMEAU_PLATEE.htm
http://videos.drole.ch/Folie/

Aika jota ei enää ole

http://images.google.fi/images?hl=fi&rlz=1T4PCTA_enFI299FI299&um=1&q=rauno+r%C3%A4s%C3%A4nen&sa=N&start=0&ndsp=20

Thanks, Mark and Anne

http://www.youtube.com/watch?v=v5Ammj5B3xs

Jean-Philippe Rameau

Hippolyte et Aricie

Marc Minkowski
Anne Sofie von Otter

http://en.wikipedia.org/wiki/Jean-Philippe_Rameau

Kokemuksen pimeässä yössä kuuntelemme sanoja, joita ei koskaan lausuttu

K-mafia pohti Winquistin 'pimeyden teologiaa' ja teki jälleen uusia ehdotuksia - viimeksi 15.8.
*
Käsittääkseni Charles Winquist edustaa teologisen ajattelun ja uskon kannalta melko lailla erilaista intuitioita kuin aiemmassa päreessäni siteerattu 'post-konservatiivi', raamatullisen draaman ('inspiraatio'-)teologi Kevin Vanhoozer, vaikka molemmat kielen ja narratiivisuuden ensijaisuutta merkityksen ontologian/epistemologian suhteen painottavatkin erotuksena klassiseen kognitiivis-propositionaaliseen tapaan oikeuttaa (myös) teologisia totuuksia.

Winquistin kielikuvien mukaan epistemologia ei kuitenkaan voi enää olla teologiassa kuin 'pimeyden' näkemistä ja ikäänkuin tuon 'näyn oikeuttamista'. - - Jumalan läsnäolo ilmenee Jumalan poissaolona, joka/mikä on yhtä kuin pimeys...
*
"Todellisuus kohdataan kielessä vain sen täydellisen poissaolon kautta. Teologia voi Winquistin mukaan olla siten ainoastaan 'pimeyden tietoteoriaa' (epistemology of darkness).

'Me valitsemme tieten tahtoen sen, että menemme kokemuksemme yöhön, jotta voisimme olla lausumattomien sanojen kuulijoita.'

Kieli ei voi Winquistin mukaan päästä koskaan itsensä taakse. Se säilyy 'vangittuna' yleiseen koodiin ja yleiseen sanakirjaan. Siksi teologian lauseet ovat pelkkiä kielen sisäisiä lauseita"
*
Winquist ei kuitenkaan hylkää teologiaa, vaikka se suljettuna diskurssina kertoo tarinaa, joka verifioituu vain oman kertomuksensa ja traditionsa sisällä eli ei muka viittaa todellisuuteen tai puhu todellisuudesta. - Winqvist tosin ratkaisee teologisen kehäpäättelyn ongelman melko rajulla tavalla - hyväksymällä ja suorastaan korostamalla (perimmäisenä uskonkokemuksena!) sitä, mikä saattaisi saada naturalistin jopa vastustamaan uskontoa.
*
'Teologia on merkittävää vain, kun se on radikaalia teologiaa, siis vain, kun se rikkoo omaa käsitystään transsendenttisesta. Suurin mahdollinen sanojen väärinkäyttö (katakreesi) teologisessa ajattelussa on Jumalan kuolema, historian loppu. Se merkitsee laskeutumista helvettiin ja ikuista kuolemaa. Altizerin ja toisten radikaalien [etenkin Jumalan kuoleman/rr] teologien tunnetuksi tekemät suuret troopit merkitsevät sitoutumista teologisen ajattelun merkityksellisyyteen.'
*
Ajateltuani tällaista ratkaisua (yli 35 vuotta!), mieleen nousee vääjäämättä Jeesus huutamassa ristiltään: Jumalani, Jumalani, miksi minut hylkäsit!

Nyt on syytä heti muistaa, että Jumalan kuolema ristillä oman poikansa kautta/hahmossa [(syntiemme sovitus ei olisi muuten ollut mahdollista(?)] ja uskonnon sekularisaatio (suhteessa aikansa juutalaiseen kulttiin) löytyvät siis jo alunperinkin Uuden testamentin ytimestä.

Edellisestä seuraa, että ellemme ota huomioon kristinuskon kertomukseen sisältyvää(?) ja Paavalin ensimmäisenä tulkitsemaa, intuitiivista perussanomaa, meidän on vähintäinkin turhauttavaa lähteä spekuloimaan kristillisen teologian naturalistis-epistemologisesta oikeutuksesta (teologia totuusväittäminä, joilla on historiallis-naturalistinen referenssi).

Mikäli tuo teologia kuitenkin halutaan oikeuttaa luonnontieteellisen maailmankuvan ja propositionaalis-rationaalisen argumentaation/tieto-opin puitteissa, päädymme joko sekulaariin ateismiin, fundamentalismiin (äärimmäinen vastareaktio ateismille ja nihilistiselle teologialle) tai Winquistin tavoin destruktion/dekonstruktion (Heidegger, Derrida) kautta nihilismiin kuten muutkin Jumalan kuoleman ja postmodernin teologian edustajat.

Mikään näistä kolmesta vaihtoehdosta ei miellytä - ainakaan minua (olen nihilisti vastoin tahtoani, sillä nihilismi on loogisen ajattelun cul-de-sac) . - - Therefore - ehkä meidän todellakin tulisi pyrkiä oikeuttamaan Raamatun sanoma lähinnä draamana ja puheaktiteorian avulla kuten Vanhoozer tekee pystyäksemme elämään ja kokemaan (ei siis vain oikeuttamaan; - jopa 'ilmaista' on retoriikaltaan liian suppea termi tässä) inspiroituneella tavalla Ilmoitukseen sisältyvä pysyvä sanoma ihmisen ja olemisen/iäisyyden suhteen merkityksestä/rr.
*
Käyttämäni Winquist-sitaatit ovat kirjasta: Kielen vallankumous. Kielellinen käänne ja teologian postmodernismit (Timo Eskola), s. 170, 171.

Mainittu kirja on 'takkuinen', sekava ja toistoja täynnä - aivan kuten käsittelemänsä aihekin ;].

Eikä Winquistkään vaikuta kovin johdonmukaiselta (minkä hän kyllä perustelee katakreesillaan), koska pitää yhä edelleen kiinni teologisesta ajattelusta, vaikka on menettänyt kaikki loogiset mahdollisuudet ilmaista jumala-kokemusta muuten kuin tyhjyytenä ja hiljaisuutena (em. pimeys) - ellei sitten Jumala tosiaankin ole nimenomaan tyhjyyttä, hiljaisuutta ja pimeyttä.

Kuvatunlaista teologiaa voisi pitää uskovan nihilismin huipentumana - ja sellaisenaan ko. ajattelutavan edustajan teoreettisena itsekidutuksena! - - Luulisi tällaisen 'uskon teorian' toki aiheuttavan myös kokemuksellista, psyykkistä, kipua.

Entä jos uskaliaasti nimitämme em. teologisen asenteen postmoderniksi versioksi ristin teologiasta?! Sillä 'pimeästä Jumalasta' kiinni pitäminen jos mikä vaikuttaisi sisältävän aimo annoksen sadomasokismia.

Winquistin sitkeyttä elää pimeän jumalakokemuksensa kanssa täytyy kuitenkin myös arvostaa: - hän alkaa nimittäin saavuttaa metaforis-tyylillisesti liki nietzscheläisiä sfäärejä nihilistisen teoriansa kuvaamisessa.
*
http://night-fate.deviantart.com/art/The-Wandering-Darkness-68299409

Pornosivut ovat auki aamuyöstä

Tarja tietää, että pornosta on hyötyä niivve, jotka vitä tavvitsevat.
*
Petelius ja Ruonansuu Show : Halonen pornosivuista
Arakin saa suunsa auki: Kunnolla siinä!
*
http://www.loffe.net/content/view/791/65/

Raamattu puheaktina ja näytelmäkirjallisuutena - kaikkein suurimpana draamana

Linkki- ja tekstilisäys klo: 22.20
*
Raamattua ei enää meidän post-post-post-aikanamme tulkita historiallisena ja teologisena dokumenttina vaan kirjallisuutena. Voila!
*
Vanhoozer pyrkii oikeuttamaan metaforalle antamansa hallitsevan aseman väittämällä, että evankeliumi on itsessään draamaa. Vanhoozerin mukaan sekä evankeliumissa että draamassa on kysymys merkeistä, puheesta, toiminnasta ja kärsimyksestä.

Vanhoozer vie metaforan loppuun asti ja väittää, että kristillisessä uskossa on oikeastaan kyse viiden näytöksen jumalallisesta draamasta (five act Theo-drama) tai lunastuksen draamasta (drama of redemption).

Ensimmäinen näytös oli luominen, toinen liittyi Jumalan ja Israelin väliseen suhteeseen ja kolmas Jeesukseen. Nyt on menossa neljäs näytös, joka alkoi siitä, kun Jeesus lähetti henkensä luomaan kirkon. Vielä tulossa oleva eskhaton on viides ja viimeinen näytös.

Draaman metaforaa teologiaan sovittaessaan Kevin Vanhoozer käyttää seuraavia keskeisiä metaforia:

Teatteri (jossa draamaa esitetään): Kirkko

Aihe: Viiden näytöksen jumalallinen draama

Näyttelijät: Jumala ja kaikki ihmiset

Yleisö: Kaikki ihmiset

Ohjaaja: Pyhä Henki, oppi, papit

Käsikirjoitus: Raamattu

Käsikirjoittaja: Jumala

Dramaturgi: Teologit

Aiemmat sovitukset: Traditio

Huippukohtaus: Jeesuksen ristinkuolema ja ylösnousemus

Vanhoozer ajattelee, että draama on parempi kehys teologialle kuin kertomus, sillä kertomusta kerrotaan joko ensimmäisessä tai kolmannessa persoonassa, mutta draamassa ennemminkin näytetään kuin kerrotaan. Draamassa sanat ovat osa toimintaa. Siksi draama auttaa Vanhoozerin mukaan pitämään sanat ja teot paremmin yhdessä. Tämä kuvaa paremmin sitä, miten keskeinen osa Jumalalla on kristinuskossa.
*
Ote Daniel Nummelan HY:n systemaattisen teologian Pro gradu-tutkielmasta: Opin hermeneutiikka. Kanonis-kielellisen ja kulttuuris-kielellisen hermeneutiikan keskeiset erot - ks. linkki.
*
Mikäli tämä gradu (2008) ei ole saanut oppineilta arvostelijoiltaan vähintäin eximiaa, on tapahtunut ilmeinen vääryys. Sen verran perusteelliselta työltä se ensimmäisen tutustumiskerran jälkeen vaikuttaa sekä teologisesti että filosofisesti. - - Nummelan opinnäyte edustaa paitsi teologian tutkimuksen myös postmodernin filosofian ongelmien kannalta yhtä tämän hetken kuuminta keskustelunaihetta, joka voitaneen tiivistää käsitteisiin narratologia ja kontekstualismi. - - Etenkin Vanhoozerin tapa käyttää Austinin ja Searlen puheaktiteoriaa sekä genreteoriaa Raamatun 'totuuden' ymmärtämisessä vaikuttaa mielenkiintoiselta.
*
https://oa.doria.fi/bitstream/handle/10024/36625/opinherm.pdf?sequence=1
*
http://www.teologia.fi/index.php?option=com_content&task=view&id=337&Itemid=59
Vanhoozeriin painottuva 'journalistis-teologinen' tiivistelmä ko. gradun pääteemasta. Sen otsikossa kiteytyy käytännöllisemmin problematiikka ja näkökulmaero, jota Nummela Vanhoozerin ja Lindbeckin välillä painottaa ja tutkii, mutta tietetysti gradun varsinainen otsikko kuvaa käsitteellisesti relevantimmin tutkimuksen teologis-filosofista sisältöä, joka on varsin teoreettispitoinen. - - Tästä Nummelan on hyvä jatkaa väitöskirjaa kohti. Lähtökohdat ovat perusteellisuudessaan ja inspiroivuudessaan (Vanhoozerhan kannattaa inspiraatioteoriaa;] erinomaiset.
*
http://www.cornerstonearts.com/

Lady Macbeth tulee hulluksi

Linkkilisäys lady Macbethia loistavasti näyttelevästä 'Judi Dench'istä - 15.8.

*

Pirun sotajoukoissa ei ole syntisempää paholaista kuin Macbeth (Macduff). - - Tähän kiroukseen ei voi lisätä muuta kuin: 'paitsi yksi: Lady Macbeth' - vallananastaja-kuningas Macbethin 'tunnoton' vaimo.

Macbeth itse on epävarma ja kokee tunnotuskia vaimonsa kanssa suunniteltujen ja tekemien sekä järjestämien murhien vuoksi, kun taas miestään epäröinnista (siten epämiehekkyydestä!) arvostelevaa lady Macbethia ei omatunto kolkuta - hän on emotionaalisesti kovaakin kovempi ihminen - - kunnes romahtaa henkisesti täysin sen jälkeen, kun hallitsijapari on tapattanut aiempien murhien tekijöistä tietoiseksi tulleen taani (lordi) Macduffin vaimon, lapset ja palvelijat.

Lady Macbethin kokema äärimmäinen tuska on psykoottista ja kauhistuttavaa hänen ajatellessaan ja kuvitellessaan murhattujen ihmisten verisiä ruumiita (ks. PS.). Lady kulkee kuin unissaan, puhuu itsekseen, ketään näkemättä tai kuulematta.

Macbeth sen sijaan pystyy lopulta - huolimatta ajoittaisesta harhaisuudestaan (hän näkee murhaamansa Banguon istumassa illallispöydässä) ja taikauskostaan (noitien ennustuksiin uskominen) taistelemaan kuolemaan saakka Macduffin masinoimia joukkoja vastaan.
*
Shakespearen Macbeth lienee toiminut eräänä esikuvana Rikoksen ja rangaistuksen nihilistiselle ja sieluntuskissaan miltei luhistuvan Raskolnikovin persoonalle. - - Sen sijaan lady Macbethia ei Dostojevskikaan kyennyt tai halunnut kirjoittaa romaaneihinsa - ellei sitten esimerkiksi Idiootin Nastasja Filippovna Baraskova ole sellainen. - - Dark Lady jäi ikäänkuin Shakespearen omaisuudeksi - - olkoonkin, että pahasta naisesta tunnetaan kautta kirjallisuuden historian monenlaisia versioita.
*
Shakespeare: "Macbeth" (Judi Dench) - sleepwalking scene - (V.1) - - Veri (ja veren haju) ei lähde käsistä pesemälläkään - - koska se veri ei ole käsissä vaan mielessä. - - (Lukekaa videon uploadaajan mainio sitaatti, jossa pohditaan hajuaistin poeettista käyttöä kirjallisuudessa sekä hajun metaforisen ilmaisukyvyn mahdollisuuksia ja rajoituksia.)

Lääkäri:
Huhut kiertävät, ja luonnottomat teot
tuovat luonnottoman vaivan; sairas mieli
purkaa salaisuudet mykkään tyynyyn.
Pappia hän tarvitsee, ei lääkäriä.
Herra meitä armahtakoon. Pankaa piiloon
vaaralliset esineet ja aineet; vartioikaa häntä.

(Suomennos Matti Rossi, 2004)
*

Macbeth - Act V. Scene 1. by William Shakespeare

*

PS.

Ralf Långbacka kirjoittaa Rossin kääntämän Macbethin esipuheessa:

'Kaikesta päätellen lady Macduffin ja hänen lastensa murha saa lady Macbethin (jolla ei ole lapsia/rr) itsehillinnän murtumaan. Hän putoaa kuin kivi epätoivon kaivoon, sillä juuri epätoivoa unissakävelykohtaus huokuu...'

*

www.angelfire.com/tx3/chrissandy1/caladymacbeth.htm

http://en.wikipedia.org/wiki/Macbeth

http://fi.wikipedia.org/wiki/Judi_Dench

http://www.actorsshakespeareproject.org/season4/macbeth.html

Kun Jumalasta tuli ateisti

Kuva: Slavoj Zizek terapoimassa Jumalaa Jobin tapauksen jälkeen.

*

Kommentti Tapsa P:n kommenttiin Iineksen päreessä It hurts to say goodbye?
*
Tapsa kirjoitti mm.:
Raamatussakin ihminen luodaan nimenomaan jumalan kuvaksi. Mutta mitä se tarkoittaa, sitäpä ei ole ainakaan meidän kristillisyydessämme trendikästä pohtia.

Ihminen on Jumalan kuva - mutta ei sentään kääntäen miltei suora joskin paisuteltu projektio ihmisestä itsestään kuten kreikkalaisten jumalat monessa suhteessa olivat.

Jumalan ja Saatanan välille on kuitenkin hankala tehdä eroa. Kyseessä lienee sama tyyppi tai vähintäinkin saman tyypin tapa saada pahan avulla ihminen kaidalle polulle. Jotta ihminen tajuaisi armon merkityksen ja siten eksistenssinsä perimmäisen perustan.

Sillä jos paheita, joista seuraavia rikkomuksia ja niiden aiheuttamia koettelemuksia ei olisi, mitään armoa ei tarvittaisi.

Näin ollen - tehdessään Jumalasta yksinomaan hyvän kristillinen teologia puhuu romanttis-haaveilevaa puppua.

Eihän Jeesuksen mainitsema 'Isäkään' ollut pelkästään hyvä. Rakastavaksi Jeesus häntä kyllä kutsuu, mutta kuten tiedämme ja olemme kokeneet, rakkaus ei ole suinkaan pelkkää lellittelyä vaan myös tiukkojen rajojen vetämistä ja joskus ankaraakin kuritusta, mikäli annettuja lupauksia ei pidetä ja/tai sääntöjä noudateta.

Tämä ei tietenkään tee rakastavasta Jumalasta pahaa, mutta asettaa kyseenalaiseksi lapsellisen ajatuksen siitä, että Jumala on armossaan meitä aina hyvin kohteleva. Päinvastoin! Jumala(kin) testaa ja kurittaa sitä, jota rakastaa, mutta - ja tämä on kristityille todella vaikea asia - joskus tuo kuritus saattaa mennä täysin 'överiksi' kuten Jobin tapauksessa.

Tällaiset ylilyönnit ovat Jumalan uskottavuuden ja viimein jopa hänen oman itsetuntonsa kannalta peruuttamattomalla tavalla kohtalokkaita.

Jobin hirveän kohtalon aiheuttajana Jumala näkee ja ymmärtää itsensä silkkana sadistina menettäen tämän seurauksena uskon itseensä. Siten Jumalasta itsestään tulee ensimmäinen ateisti! (vapaasti Zizekiltä).
*
Voimme lähestyä Jumalan pahuuden ongelmaa myös foucault'laisen problematiikan kautta.

'Kieltämällä ja ympäröimällä jokin asia moninaisin varoitustauluin, se nostetaan esiin asioiden tasaisesta massasta, sille annetaan tietynlainen erityisasema suhteessa muihin asioihin, ja näin ihminen kiinnittää siihen pakostakin huomionsa.

Miksi esimerkiksi Aatami ja Eeva halusivat syödä juuri hyvän ja pahan tiedon puusta, vaikka heillä oli koko paratiisi monine iloineen käsiensä ulottuvilla? Eikö heidät vietellyt hyvän ja pahan tiedon puun puoleen juuri se, että siitä oli kielletty maistamasta, kielletty hedelmä huokutteli juuri siksi, että se oli kielletty, ja tähän kieltämiseen käärmekin vetosi - 3.

3. Tässä onkin teologeille kuuma peruna purtavaksi. Tämä tulkinta nimittäin herättää epäilyksen siitä, että käärme olikin itse Jumala valepuvussa tai ainakin Jumalan liittolainen ja vallan pönkittäjä.

Eli Aatami ja Eeva eivät vastoin yleistä käsitystä toimineetkaan Jumalan tahtoa vastaan, vaan päinvastoin Jumala halusikin johtaa heidät lankeemuksen tielle. Tämä tulkinta siis kyseenalaistaa kristinuskon perusmyytin Jumalan ja Saatanan välisestä ehdottomasta vastakohtaisuudesta.' (ks. linkki).
*
http://www.netn.fi/498/netn_498_fouc4.html

http://www.google.fi/search?sourceid=navclient&aq=0h&oq=sla&ie=UTF-8&rlz=1T4PCTA_enFI299FI299&q=slavoj+zizek
http://naughtthought.wordpress.com/category/zizek/

Words without thoughts never to heaven go

Kommentti Kemppisen päreeseen Kahta kauheampana.
*
Lisäys (PS.) ja korjaus - viimeksi klo: 09.00.
*
Kemppinen kirjoitti:
'Natsismin uuskantilaisia juuria ei liene tunnustettu. Olisi aika.'
*
Kyllähän nuo uuskantilaiset juuret tiedetään (Marburgin yliopisto sylttytehtaana). Mutta että vielä tunnustamistakin vaaditaan?

Termin 'tunnustettu' käyttö on em. asiayhteydessään minulle sen verran epäselvää, että tulkitsen tunnustamista nyt tahallani niinkuin itse haluan.

Lähtöhta: 'Tunnustaminen on siis puheakti. Tunnustaminen on performatiivista, eli se ikään kuin tuottaa puhumansa asiaintilan.'

Ilmeisesti Kemppinen kuitenkin tarkoittaa tunnustamisella tässä ensisijaisesti - vastoin yleistä intuitiotamme - natsismin uuskantilaisten juurten tieteellisen legitimoinnin vaatimusta.

Tunnustamis-käsitteen etymologia ja käyttö ylipäätään on kuitenkin sekä käsitteellisesti että psykologisesti hankalaa pursuten mixed emotions.
*
Alla määritelty uskonnollis-ideologinen 'tunnustaminen' on vain yksi monista tämän termin käyttötavoista suomen kielessä.

confess c.1378, from O.Fr. confesser, from L. confessus, pp. of confiteri "to acknowledge," from com- "together" + fatus, pp. of fateri "to admit," akin to fari "speak" (see fame). Its original religious sense was of one who avows his religion in spite of persecution but does not suffer martyrdom (cf. Edward the Confessor, canonized 1161).
*
Kysyn seuraavasti:

Kuka on syyllinen puheena olevassa tapauksessa (uuskantilaiset protonatseina)? Kenelle hän tunnustaa? Ja miksi? Pitääkö hänen katua tunnustaessaan?

Sillä jos hän ei kadu, ei tunnustuksesta 'tule moraalista hyötyä' ('helpotusta') kenellekään - ei vaikka miten tieteellisiä ollaan. Itse asiassa sitä vähemmän, mitä 'tieteellisemmiksi' pyritään (ks. kuitenkin PS.)

Tieteessä ei tunnusteta mitään. Niin tehdään vain tietyntyyppisessä puheaktissa, eikä se akti ole redusoitavissa tieteeseen/tieteeksi. Tieteellinen todistaminen ja syyllisyyden tunnustaminen toimivat ontologisesti eri kategorioissa.

Tiede on kuin tunnontuskiin tulleen veljensä murhaajan, kuningas Claudiuksen, moraalis-semanttisesti tyhjää puhetta Jumalalle (minkä Claudius sitaatissa itsekin myöntää):

'My words fly up, my thoughts remain below: Words without thoughts never to heaven go' (Hamlet III,3).

Tunnustamiseen liittyvä 'helpotus' ei tule tieteestä vaan katumuksen ja uskon - 'sisäistetyn' vallan - merkillisestä voimasta. Mutta juuri uskoa ja katumusta Claudiukselta puuttui.
***
Harmi että Foucault meni kuolemaan ennenkuin sai viimeisteltyä seksuaalisuuden historian neljännen osan, jossa hän ilmeisesti olisi syventänyt ja laajentanut käsitystään tunnustamisen diskurssista (tunnustamisen puheaktihan on institutionaalinen käytänne) kristillisessä kulttuurikontekstissaan.
*
PS.
On paradoksaalista tai ikäänkuin dialektinen 'siirtymä' (väittäisi Zizek Hegeliin vedoten), että mitä objektiivisempaa tiede väittää olevansa, sitä vahvemmin se on aina ottanut ja/tai sille on annettu ideologisessa mielessä normatiivinen status (tietenkin talouteen ja politiikkaan liitettynä) - olipa sitten kyseessä katolisen kirkon periaatteisiin sitoutunut 1200-luvun skolastiikka, joka oli aikansa edistyksellisin diskurssi loogisen tieteen alalla tai esimerkiksi (muka) vain empiirisiin faktoihin sitoutunut moderni evoluutiobiologia nykyään (Richard Dawkins nostamassa Darwinia kulttuurimme 'paaviksi').

Tieteen ja vallan - siten myös tieteen ja tunnustamisen suhde on kuitenkin paljon komplisoidumpi kuin pelkkä tiedeyhteisöjen toimintaan liittyvä arvostuskysymys, kuten edellä olen päreessäni yrittänyt vihjata.

Foucault'n etenkin Nietzschen vallantahdon määrittelyistä modifioima idea biovallasta, joihin siis tunnustamisen käytänteet myös kuuluvat, on vuosien mittaan osoittautunut kestäväksi oivallukseksi siitä, mitä voi pitää modernin kulttuurin dominoivimpana epistemenä eli yhteiskuntapoliittisena ja -filosofisena eetoksena, jonka mukaan ihmisten elämän hallinnointia legitimoidaan.

Vain Slavoj Zizek on onnistunut tuomaan jotain kriittisesti uutta Foucault'n rakentaman ajatusmallin rinnalle viime vuosina.
*
Johdantoluento II Tunnustamisen kulttuuri
http://www.etymonline.com/
http://hamletaudubon.blogspot.com/

Minun ikioma (ei kenenkään muun), vasemmistolainen, poteroni

Yläkuvassa näkyy minun henkilökohtainen poteroni. Sinne eivät kutsumattomat vieraat (enää) pääse. - - Alakuvassa nähdään viisi - luultavasti vasemmistolaista soturia samassa poterossa. Kyseessä lienee äärikommunistinen ryhmä, jota minun on syytä ehdottomasti karttaa. (Vai ovatko nuo persuja - sen pahempi!)

*

Kommentti Sedikselle päreestään Ruoan arvonlisävero.
*
Hyvä teksti.

Sinun pitäisi mennä politiikkaan. Voisin jopa ryhtyä äänestämään pitkästä aikaa...

Luin myös linkin kommentteineen ja kirjoitin tähän pitkät pakinat aiheesta, mutta antaa olla. Tiivistän.

Olennaista on nähdä asia poliittisena pelinä vallasta. Siinä eivät mitkään muka objektiiviset tieteelliset selitykset viime kädessä paljoa paina. Olipa sitten kyseessä vasemmistolainen tai oikeistolainen ideologia.

Nykypolitiikassa vain mennään helposti piiloon taloustieteellisten (onko se muka jokin empiirinen tiede?) selitysten taakse ja väännetään niiden pohjalta perustelu, jonka väitetään olevan sekä kansantaloudellisesti että poliittisesti oikea.

Tälläkin tavoin tieteistä (kuten jo aikaa sitten taloustieteestä) on tullut erottamaton osa (bio-)poliittista valtapeliä.

Ruuan alvin alentaminen on yksi malliesimerkki siitä, miten erilaiset intressipiirit ja intressit taistelevat eduistaan vallassa olevan hallituksen pyrkiessä pragmaattisesti miellyttämään niitä ryhmiä, joista se eniten hyötyy.

Kun tämä tunnustetaan, ei ole syytä jämähtää kiinni loputtomaan tieteelliseen (tai filosofiseen) jaaritteluun.

Pitää vain tietää, mitä haluaa - ja miten. Kuka on vihollinen ja kuka on ystävä.
*
Mutta koska kaikkialle syöpäsolujen tavoin tunkeutuvasta mediasta on tullut pahimmillaan itsetarkoituksellisesti poliitikkojen kaatamiseen - ei niinkään politiikasta informointiin ja sen asialliseen kontrolliin - tähtäävä koneisto, saattaa olla, että mikään perinteinen ideologia ei enää koskaan voi saada ihmisten mieliä valtaansa.

Yksityisestä on totisesti tullut nykyään poliittista joskin ehkä tavalla, joka latistaa täysin tuon feministien iskulauseen alkuperäisen merkityksen ja tavoitteen.

Jos politiikka oli aiemmin määrätietoista ja kovaotteistakin macchiavellismia, niin nyt siitä on tullut '7-päivää-median' hampaissa pelkkä farssi, jota kirjoittavat korruptoituneet pragmatistit, jotka osaavat kyllä improvisoida vuorosanansa mutta eivät ole lopulta mitään mieltä mistään (kunhan vain saavat palkkionsa).

Media ja markkinatalous ovat tehneet selvää jälkeä kaikista aatteista - - mikä ei tietenkään merkitse, etteikö ideologisuus oman (ryhmän) edun mystifioimisena kaikkien ihmisten eduksi vaikuttaisi yhä edelleen kaiken politiikan perusmotiivina - niin vasemmalla kuin oikealla.
*
Tuomas Nevanlinnaa lainatakseni totean lopuksi, että minäkin sijaitsen 'vasemmiston poterossa' - - tosin sillä ehdolla, että tuo potero on täysin yksityinen (minun ikioma poteroni).

*

http://www.kunnat.net/k_perussivu.asp?path=1;29;60;108920;114805;131294;131429
http://kotisivu.dnainternet.net/pehati/Reservilais.html

http://pmcinen.com/hame_2002.htm

Pakkasesta, syömisestä ja tappelemisesta

Kuvassa Jarna ja mummo-videopätkän Jarna Kuiva.

*

Muistan yhä tänä päivänä, kun näin Tarinakilpailu-sketsin ensimmäisen kerran joskus 1980-luvun puolessavälissä. Ja aina se vaan jaksaa naurattaa.

Pirkka-Pekka Petelius on tehnyt uransa aikana kymmenittäin huikeita imitaatiorooleja. Jarnallakin lienee esikuvansa, joskaan en tiedä kuka.

Kertoja kertoo Jarnasta, mutta juuri tästä kertojasta kehittyi myöhemmän Jarna Kuivan superärsyttävä hahmo.

Jarnasta tuli villitys. Häntä apinoitiin vähän joka mutkassa kuten muitakin Peteliuksen luomia tyyppejä (esim. James Potkukelkka). Veljeni kertoi nähneensä koulupoikajoukon, jossa yli kymmenen kaveria matki Jarnaa yhtä aikaa. On siinä ollut opettajilla kestämistä...
*
Jarna - Tarinakilpailu
'Sairaalassa se vasta kuoli.'
*

Jarna ja mummo (ei Mummo)

Tässä näemme ja kuulemme 'valmiiksi kehittyneen' Jarnan, joka on melkoisen härski murkkuteini puheissaan ja teoissaan. Mutta avoin ja välitön - - eikä yhtään vittumainen - - ?

*
http://www.serpienkylassa.fi/serpi8.html

'Materialistinen' Pyhä Henki tulee - oletko valmis?

Kommentti edellisen Zizek-päreeni kommentteihin.
*
Nonniin. Nyt käänsin otsikon Zizek-sitaatin jo hiukan osuvammin. - - - Missäs muuten viipyy Heidegger-vastauksesi Homo Garrulus? (Hämmästyttävää, että kerrankin pyydän sinua jatkamaan...)
*
No - ei näissä asioissa voi sanoa kuin 'sanoja'. Syvällisyydestä en tiedä. Mutta metaforisesta vokabulaarista on aina kyse, kun olemisesta ja todellisuudesta puhutaan.

Reduktionistiset tai kääntäen 'consenquential'-materialistit luulevat kykenevänsä välttämään metaforisen kielenkäytön täysin eli käyttämään kieltä 'kirjaimellisen/faktisen objektiivisesti' - pystyen siis muka väistämään emergenssin ongelman.

Toisin sanoen - tietoisuus muka kausaalisesti seuraa materialistista alkuehdoistaan ja -edellytyksistään.

Ja kissan pierut!

Juuri nämä materialistit lankeavat metaforiin kaikkein pahimmin ja ideologistisimmin, koska luulevat puhuvansa 'totuuden, todellisuuden kieltä an sich'. (He ovat tahtomattaan mystikkoja - 'huonoja' sellaisia.)

Juuri he ovat (tieteen kaapuun naamioituneita) kapitalismin 'frankensteineja', koska luulevat omistavansa ainoan olemassaolevan totuuden ja väittävät jopa tietävänsä (tai kapitalisti, jonka kanssa he ovat liitossa, 'tietää'), mitä on todellinen onni sekä todellinen hyöty.

Juuri heille tieteestä on tullut ideologia. He tekevät tieteestä sellaisen, koska kaikki muut sekulaarit ideologiat ovat nykyään romahtaneet.

Mutta me puhumme vain illuusion kieltä. Ja siellä illuusiossa (fantasiassa, mielikuvituksessa) on ainut todellisuus, mikä meillä on.

Voimme vain tulkita halujamme ja viettejämme (todellisuuden liikkeenä meissä), mutta emme koskaan tiedä, mitä ne ovat, merkitsevät ja mistä ne tulevat.

Vaikka merkitys (ja sitä ilmaisevat termit) ei olekaan täysin sattumanvarainen asia, niin se tulee aina hiukan 'jälkijunassa' - havainnon jälkeen. Mutta - ja tämä on oleellista - koska mitään havaintoa ei tietoisesti (siis reflektiona, sillä esim. eläinten signaalit eivät vielä ole tietoisuutta vaan automaattisia tai enintäinkin puoliautomaattisia vaistoreaktioita) voi edes olla olemassa ennen merkityksenantoa, sanat, kieli ja käsitteet (tietoisuus reflektiona) tulevatkin itse asiassa aina ensin - tosin havainnon 'kanssa' (vrt. Hegelin negaatio/dialektiikka).

Tämän vuoksi illuusio/fantasia/fiktio on ainut vaihtoehtomme ymmärtää 'tavoittamaton'. Me luomme todellisuuden yhä uudestaan fantasiassa/fiktiossa, jotta oleminen (ja tuleminen) ' olisi edes jotain' meille.

Tämä ei ole lopultakaan kovin kaukana Augustinuksen toteamuksesta 'credo, ut intelligam = uskon, jotta ymmärtäisin' - sillä erotuksella, että Zizekin tavoin meidän ei pidä uskoa tuonpuoleiseen transsendenttiin, sillä se on aina väärennös (fake), vaan käyttää transsendenssia ikäänkuin hyväksemme.

Sillä me itse olemme inkarnoitut transsendenssi. Jumala tuli ihmiseksi, kuoli (lopullisesti) ja jatkoi olemistaan ihmisenä 'Pyhässä Hengessä' (joka on emansipoitunutta yhteisöllisyyttä).

Edellä lausuttu lienee ainoa 'järkeenkäypä' kristillis-tyyppinen credo, jonka tunnustan.
*
http://www.breadsite.org/hymns3.htm

Antaisitteko pillerin, joka saa minut ymmärtämään illuusiossa itsessään - ei sen takana (koska siellä ei ole mitään) - ilmenevän todellisuuden

Slavoj Zizek pakenee Hitchcockin lintuja.
*

'Cinema is the ultimate pervert art. It doesn't give you what you desire - it tells you how to desire' - Slavoj Zizek

*
Clip from The Pervert's Guide To Cinema: Part 1
*
http://www.film-forward.com/index_2.html

http://www.google.fi/search?sourceid=navclient&aq=0h&oq=sla&ie=UTF-8&rlz=1T4PCTA_enFI299FI299&q=slavoj+zizek

Hän on täällä tänään

Madonna (entertainer)

Julie Brown Parody of Madonna's "Like A Virgin"

Cause I'm a Blond

Madonna - Truth or Dare Parody ( Julie Brown)

Julie Brown Spoofs Madonna's "Like A Prayer" and "Vogue"...

Julie Brown Spoofs Madonna's "Express Yourself"

*

http://humor-in-photos-and-pictures.blogspot.com/2008/11/celebrity-humor-madonna-caricature.html

/news/654606_Madonna_s_Shiny_Face_Scraggly_Hair_Fake_Lips

Ei katharsista, ei 'muuta' ylevää kuin erehdys, pahuus, vääryys, kuolema, tuska ja tyhjyys

(Linkki- ja tekstilisäys 6.8)

Näin loppuu Kuningas Lear.

Osittain voitokkaan taistelun jälkeen Edmund määräsi salaa Learin ja tämän nuorimman (rakkaimman tyttären) murhattaviksi vankilassa, mutta kuolee itse - täysin oikeutetusti - naamioituneen veljensä Edgarin miekasta.

Lear kuitenkin onnistui tappamaan oman teloittajansa, myös Cordelian murhaajan - mutta liian myöhään, vaikka elätteleekin tässä vielä hetken aikaa epätoivoista toivoa siitä, että Cordelia eläisi.

Jo aiempien, suorastaan absurdin itsekkäästi väärien päätösten painama suru ja järkytys murtaa Learin lopullisesti Cordelian ruumiin ääressä. Hän kuolee murhatun tyttärensä syliin.
*
Shakespeare "King Lear"- Laurence Olivier: end ...
Shakespeare "King Lear"- Laurence Olivier: End of play.
*
King Lear, Act V, Scene 3 :: Open Source Shakespeare

'What begins in the work of Caravaggio is, quite simply, modern painting' (Paul Valery's secretary)

Viimeisin kielimafian kanssa tehty vääntö: - aamu, 4.8.

*

Katsokaa näitä kuvia kaikkein tarkimmalla ja suurimmalla (myös sielullisesti) 'optiikalla' (wikipedian kautta). Ne ovat järkyttäviä - - ja ihania. [myös] Ne todistavat,- mikäli uskaltaudun käyttämään räsäs-heideggerilaista ilmaisua - että vain taide voi toimia (kuin nainen) Totuuden esiintuojana - ei Totuuden isänä (irstaana pukkina) tai huorana (pilluteatterina) vaan Totuuden Synnyttäjänä (esteettisen 'ilmitulo(n)a') - ikääkuin se olisi suoritus ('coming'- hah)

*

The difference between tenebrism and chiaroscuro is perhaps best expressed by Rudolf Wittkower:

"With Caravaggio light isolates; it creates neither space nor atmosphere. Darkness in his pictures is something negative; darkness is where light is not, and it is for this reason that light strikes upon his figures and objects as upon solid, impenetrable forms, and does not dissolve them, as happens in the work of Titian, Tintoretto and Rembrandt."[1]

*

http://en.wikipedia.org/wiki/Caravaggio
http://en.wikipedia.org/wiki/File:Michelangelo_Caravaggio_069.jpg

Ajattelun dialektiikasta, historian lopusta ja bloggaamisesta

(Kielimafia tarkisteli ja korjasi - klo: 16.00.)
*
Iines kirjoitti päreessään Tässä olen, ottakaa tai jättäkää, viis siitäkään!:

'puhut [RR] kypsistä keski-iän paremmalla puolella olevista naisista jotenkin halveksivaan sävyyn?'

Sinä sanoit tuon. En minä. Joten pidä hyvänäsi.
*
Kaikille moralisteille muistutukseksi:

'Se joka ajattelee syvällisesti, tietää, että hän on aina väärässä, riippumatta siitä, miten hän menettelee tai miten hän asioita arvostaa.' (Nietzsche)

Ajattelu on dialektista eli sisältää itseensä aina myös vastakohtansa.

Kun otamme huomioon ihmisen kokonaisuutena (käsitteellisen=rationaalisen lisäksi myös hänen psykologiansa=empiirisen - jotka Hegelin objektiivisessa idealismissa lankeavat yksiin) toimimme ajattelussamme aina ja väistämättä dialektisen negaation logiikan periaatteella, joka edes negeeratessaan itsensä (negaation negaatio, sillä ihminen on tietoisuutena jo alunperin negaatio) ei pysähdy (koskaan) vaan etenee yhä negeerauksen kautta ad inf.

Tämä prosessi on loputon. Sen olemuksena on vapaus, joka samalla on myös sen päämääränä. Mitään muuta tavoitetta se ei kuitenkaan pysty asettamaan.

Hegelin ajattelun teleologisuus on näin ollen pikemminkin metodista kuin ontologista. Mutta Hegelin kokonaisvaltaisuudessa, jossa käsitteet ovat todellisuutta ja todellisuus käsitteitä, metodi kuluu erottamattomana osana ontologiaan.

Hegel ehkä hieman säikähti metodis-ontologisen perustansa eli käsiteellisen negeerauksen loputonta dialektista prosessia (joka johtaa äärimmillään skeptisismiin ja nihilismiin) ja halusi panna sille ikäänkuin päätepisteen makrotasolla (historia loppuu täydellisen valtion syntyyn, jossa yksilöiden ja valtion edut yhtenevät), mutta tätä päätelmää voi pitää hätäratkaisuna.

Tietoisuus ('inkarnoitunut' (maailman-) henki) ei lopu mihinkään. Siten ei myöskään historia - ellei sitten ekokatastrofiin, joskaan esimerkiksi ihmisen aiheuttama ilmastonmuutos ei vielä Hegelin aikana - ennen modernin teollistumisen alkua - ollut mikään todellinen uhka (olkoonkin, että puun- sekä hiilenpoltto saastutti ympäristöä huomattavassa määrin).

(Myös Nietzschellä on huomautettavaa historian lopusta - ks. PS.)

Edes ;] Hegel ei kuitenkaan ollut ajattelussaan täydellinen (eli kuvaamansa Absoluutti ;], sillä täydellistä on vain 'keskeneräinen'.

Hegelin luennoilla käynyt ja tämän metodia (yllättävän suuressa määrin) ironisesti ja parodisesti käyttänyt/soveltanut Kierkegaard ymmärsi hyvin tuon keskeneräisyyden fundamentaalisuuden.

Jäljelle jää itsensä negeeraava subjekti, mutta vaikka subjekti negeeratessaan horjuttaa myös oman identiteettinsä perusteita (joita on samalla rakentamassa negeerauksessa!), se ei voi horjuttaa negaation lakia itseään, joka nimenomaan on tietoisuuden mahdollistava dialektinen diskurssi.

Tietoisuus syntyy eronteon (negaatio) kautta, mutta sen paradoksaalisena haaveena olisi 'kuroa' tuo ero umpeen, koska se aiheuttaa tuskaa - niinkuin kaikki 'erot' aina tekevät.
*
Näin ollen ajattelumme väsyneet harharetket johtavat meidät kerta kerran jälkeen takaisin siihen, mistä aloimme. Ja silti olemme päässeet eteenpäin. Aloittaaksemme alusta. Me Sisyfokset.

Voi siis ihmisparkaa. Hän on mission impossible. Myös sitä tarkoittaa tuo Nietzschen aforismi.
*
PS.
Nietzsche parodioi (mitä ilmeisimmin Hegeliä) ironis-moralistiseen sävyyn, että historia loppuu viimeisiin ihmisiin, jotka ovat keksineet onnen.

Tämä merkitsee kaiken suuren taiteen, filosofian ja uskonnon rappeutumista pelkän viihteellisen ja kulutuksellisen mielihyvän tavoittelun - siis pornon, huumeitten, väkivallan sekä välittömässä voitontavoittelun hengessä tehtyjen massaspektaakkelien (esim. tuote nimeltä Madonna) vallatessa kulttuurisen kentän (vrt. Kojeve).

Schillerin sanoin: - kulttuurista tulee pelkkää sivilisaatiota (teknokraattinen nautinto-, tuotanto- ja kulutuskoneisto) ja ihmisestä sivilisoitunut barbaari. Tätäkö on kuuluisa hegeliläinen hengen vapaus?
*
Entä olemmeko me täällä Blogistanissa omine pikku pikku pikku murheinemme sivilisoituneita barbaareja? Emmehän me - kuten Suuri Journalisti ylhäisistä korkeuksistaan käsin halveksuvasti kritisoi - ole lähteitämme ja kohteitamme tarkasti ja laajasti selvittäneitä tai tutkineita kirjoittajia vaan pelkkiä toistemme kanssa nahistelevia pahaisia kakaroita.

Jätän auki tämän kysymyksen. Olen 'intohimoisena' ja pitkäaikaisena anarkisti-bloggarina - eräänlaisena Blogistanin kansalaisena (Blogizen kuten Leevi Lehto sanoi) hieman haluton;] vastamaan siihen jo pelkästään kulttuurikriittisen asenteeni vuoksi.

Ajautuisin nimittäin (as a 'devoted' blogger) kiusallisen outoon positioon suhteessa oman kirjoittamiseni oikeutukseen, mikäli ryhtyisin yleistäen haukkumaan muitten bloggaajien surkeaa tasoa. Mutta ilman muuta kritisoin silloin, mikäli katson siihen olevan aihetta joittenkin yksittäisten bloggaajien suhteen.