August 11, 2009

Kun Jumalasta tuli ateisti


Kuva: Slavoj Zizek terapoimassa Jumalaa Jobin tapauksen jälkeen.
*
Kommentti Tapsa P:n kommenttiin Iineksen päreessä It hurts to say goodbye?
*
Tapsa kirjoitti mm.:
Raamatussakin ihminen luodaan nimenomaan jumalan kuvaksi. Mutta mitä se tarkoittaa, sitäpä ei ole ainakaan meidän kristillisyydessämme trendikästä pohtia.

Ihminen on Jumalan kuva - mutta ei sentään kääntäen miltei suora joskin paisuteltu projektio ihmisestä itsestään kuten kreikkalaisten jumalat monessa suhteessa olivat.

Jumalan ja Saatanan välille on kuitenkin hankala tehdä eroa. Kyseessä lienee sama tyyppi tai vähintäinkin saman tyypin tapa saada pahan avulla ihminen kaidalle polulle. Jotta ihminen tajuaisi armon merkityksen ja siten eksistenssinsä perimmäisen perustan.

Sillä jos paheita, joista seuraavia rikkomuksia ja niiden aiheuttamia koettelemuksia ei olisi, mitään armoa ei tarvittaisi.

Näin ollen - tehdessään Jumalasta yksinomaan hyvän kristillinen teologia puhuu romanttis-haaveilevaa puppua.

Eihän Jeesuksen mainitsema 'Isäkään' ollut pelkästään hyvä. Rakastavaksi Jeesus häntä kyllä kutsuu, mutta kuten tiedämme ja olemme kokeneet, rakkaus ei ole suinkaan pelkkää lellittelyä vaan myös tiukkojen rajojen vetämistä ja joskus ankaraakin kuritusta, mikäli annettuja lupauksia ei pidetä ja/tai sääntöjä noudateta.

Tämä ei tietenkään tee rakastavasta Jumalasta pahaa, mutta asettaa kyseenalaiseksi lapsellisen ajatuksen siitä, että Jumala on armossaan meitä aina hyvin kohteleva. Päinvastoin! Jumala(kin) testaa ja kurittaa sitä, jota rakastaa, mutta - ja tämä on kristityille todella vaikea asia - joskus tuo kuritus saattaa mennä täysin 'överiksi' kuten Jobin tapauksessa.

Tällaiset ylilyönnit ovat Jumalan uskottavuuden ja viimein jopa hänen oman itsetuntonsa kannalta peruuttamattomalla tavalla kohtalokkaita.

Jobin hirveän kohtalon aiheuttajana Jumala näkee ja ymmärtää itsensä silkkana sadistina menettäen tämän seurauksena uskon itseensä. Siten Jumalasta itsestään tulee ensimmäinen ateisti! (vapaasti Zizekiltä).
*
Voimme lähestyä Jumalan pahuuden ongelmaa myös foucault'laisen problematiikan kautta.

'Kieltämällä ja ympäröimällä jokin asia moninaisin varoitustauluin, se nostetaan esiin asioiden tasaisesta massasta, sille annetaan tietynlainen erityisasema suhteessa muihin asioihin, ja näin ihminen kiinnittää siihen pakostakin huomionsa.

Miksi esimerkiksi Aatami ja Eeva halusivat syödä juuri hyvän ja pahan tiedon puusta, vaikka heillä oli koko paratiisi monine iloineen käsiensä ulottuvilla? Eikö heidät vietellyt hyvän ja pahan tiedon puun puoleen juuri se, että siitä oli kielletty maistamasta, kielletty hedelmä huokutteli juuri siksi, että se oli kielletty, ja tähän kieltämiseen käärmekin vetosi - 3.

3. Tässä onkin teologeille kuuma peruna purtavaksi. Tämä tulkinta nimittäin herättää epäilyksen siitä, että käärme olikin itse Jumala valepuvussa tai ainakin Jumalan liittolainen ja vallan pönkittäjä.

Eli Aatami ja Eeva eivät vastoin yleistä käsitystä toimineetkaan Jumalan tahtoa vastaan, vaan päinvastoin Jumala halusikin johtaa heidät lankeemuksen tielle. Tämä tulkinta siis kyseenalaistaa kristinuskon perusmyytin Jumalan ja Saatanan välisestä ehdottomasta vastakohtaisuudesta.' (ks. linkki).
*
http://www.netn.fi/498/netn_498_fouc4.html

4 comments:

Anonymous said...

Vitut, se (käärme) oli itse ensin haukannut siitä omenasta palasen. Eikä halunnut tunnustaa sitä Jumalalle. Ja notkea pötkö kun oli, syytti Aatamia ja Mantaa.

Tapsa P said...

Missäänhän ei sanota, että se oli omena.

Jos se olikin sitruuna, sillä totuus on kirpeä nieltävä.

"Armo" on kristinuskossa se käsite, jota olen eniten vieroksunut. Armo on rikkaita ja hyvinsyöneitä varten. Köyhällä sille ei ole käyttöä.

Buddhalaisuudessa hyvän ja pahan ongelma ratkaistaan tyylikkäästi. Ei ole hyviä ja pahoja tekoja - on vain taitavia ja taitamattomia tekoja.

Syntiinlankeemuksessa on kyse itsetietoisuuden heräämisestä. Ei ole syntiä ilman kokijaa.

Anonymous said...

hahha! jumala on varmaan aika tunteeton ja sitte yhtä tunteellinen kun mekin
miksei olis trendikästä pohtia mitä vaa
eilen kävelin saalemin ohi ja siinä luki rukouspiiri, oli juuri alkanu
menin sinne, oli kaks ihmisitä
ja mulle tuli itku

missä sen jumalan näkis ellei seurakunnissa niinku
herran kurissa ja nuhteessa.
yritin tehä ruokaa-ei onnistunu, mutta yritin kuitenkii
sitte menin syömään kalliisti ja ihanaa

en minä noista armoista ja paheista VIELÄ ole tajunnut mitään, yhtä pahahan se jumala on kuin mekin ja pahempi

jännä kyllä tuo jeesus-juttu että jumala keksi uhrin..missä se vitsi on?
Minä uskon kehittyvään Jumalaan.

Tai ihmiseen. Tänään olin vihainen siitä ettei kaikkia ihmisiä ole tehty SAMANLAISIKSI. Voi kun olis järkevää

Paratiisissa se juttu tais olla niin uteliaisuutta joka ei sittemmin laannu ja sitten tää veilä liittyy niinku atomeihin sillai, että
ohj mun pitää mennä lentolkentälle

Anonymous said...

Saalemissa on muuten pommisuoja, onks niitä kaikissa taloissa