Kommentti Kemppisen päreeseen Oikeusraivo.
*
Kemppisen ironisen piilevän ilkun takaa löytyy aina vakaa skeptinen tolkku. Se on yhdistelmä, josta viime kädessä [eli asiaa rauhallisesti ja ‘järjen kanssa’ pohdittuani] pidän kovasti, vaikka se ensin tuppaakin jättämään minut vaille väkevään hengen paloon tarvittavaa ‘intohimoista sytykettä’. - - Hmm? Onkohan asia minulle sittenkään näin itsestään selvä ja yksinkertainen? Tuskin. - - Kemppisen olisi pitänyt humanistin ominaisuudessa kohdata eräs Martti Luther. Olen jotakuinkin varma, ettei hän olisi voinut sietää sitä miestä [Seppo Heikinheimo jää kakkoseksi Lutherin rääväsuisen retoriikan rinnalla – ehkä myös älyn]. - ‘Valitettavasti’ juuri Lutherin kaltaiset höyrypäät [joihin luen kuuluvaksi niinkin erilaiset tyypit kuin Nasaretilaisen ja Nietzschen – jopa Sokrateen] kuitenkin usein sisäistävät sekä oman aikansa että tulevan ajan hengen niin tappiin asti, että heihin ei ‘kohtuukäyttäjien’ järkipuhe tehoa. Heidät voi toki tuomita tolkun ja oikeuden nimissä ja usein tuomitaankin, mutta so what: ilman heitä tämä ihmisten maailma olisi ehkä ollut paljon rauhallisempi mutta myös paljon latteampi ja typerämpi kuin millaiseksi se vääjäämättä muuttuu, jos vain tolkku toteutuu. - - Onko kukaan kuullut sanontaa: ‘hän on kohtuullinen ja tolkullinen taiteilija’ muuten kuin vähättelevässä mielessä? Entä voiko ihmisen uskonnollinen usko olla autenttista ja aitoa, jos se on kohtuullista ja tolkullista – ikään kuin 1/4-uskoa? - - Niinpä se ei ollut Luther, joka lopulta ‘vesitti’ kristinuskon vaan Lutherilta puuttunut ‘tolkullinen omatunto’ eli järkevä ja sovitteleva [jos kohta ironinen] Erasmus Rotterdamilainen ympäripyöreän liberaaleine ja eräänlaisine köyhän miehen neoplatonismiin nojautuvine kristinuskon tulkintoineen. Länsimaisen kristinuskon siis ‘tappoi’ humanistinen kristillisyys eli tolkun pragmatiikka - ei niinkään biologis-fysikalistinen tiedeuskovaisuus, joka on 'vain' dogmaattisen maailmanselityksen uusin muoto.
.
Kirjoitti Erasmus Fallkullalainen, joka on mieluummin ateisti Jumalan
armosta kuin kristitty Tolkun todennäköisyydestä.
2 comments:
Kuuntelin juuri aamulla Sibeliuksen toisen ja en voi olla enempää samaa mieltä kohtuudesta. Ei se teos olisi voinut syntyä ilman valtavaa, hulluutta lähenevää sielun voimaa. Siitä on kaikki kohtuus ja tolkku kaukana. Tarvitsemme kuitenkin Sibeliusta, koska muuten kaikki olisi vain pelkkää lynyrdskynyrdiä.
tolkku on tietysti hyvaaa, kaytannollista
Post a Comment