Kommentti 3

Päre on kirjoitettu Ironmistressin kommenttiin päreessäni Kommentti 2.

 

I

1

IM kirjoitti: ‘Pikemminkin ihqutat islamia ihan kybällä - ja mitä brutaalimmasta variantista kyse, sen parempi.'

*

Ei pidä paikkaansa. Mistä noin päättelet? Osoita ne tekstieni kohdat, joihin tuo väite perustuu, niin voin osoittaa väitteesi fantasiaksi muutenkin kuin haistattamalla pitkät haamuillesi. 

 

Jos olenkin ilmaissut syvän pessimismini finanssi-kapitaliseen plutokratiaan vaikuttamiseksi radikaalilla tavalla muutoin kuin terrorismin keinoin [joka on aina hallitsemattomasti kaksiteräinen miekka], niin ei se merkitse mitään ääri-islamin kannattamista. Ääri-islamin porukka on niin sovinistista ja autoritaarista, ettei minun kaltaisellani satiirikolla ole sellaisessa yhteiskunnassa montaa kuukautta elinaikaa. Saatan olla hiukan hullu, mutta en sentään ihan niin itsetuhoinen, että haikailisin talebanien perään.

 

2

IM kirjoitti: ‘Ja sinä olet alistumassa defaitistisesti vieraan valloittajan edessä ja omaksumassa sen lait, arvot ja uskonnon. Et myöskään piittaa, mitä omalle kansallesi ja ja kanssakansalaisillesi käy. Miten voit kutsua itseäsi enää tämän jälkeen mieheksi?’

*

Herra Jumala! Olemmeko me sodassa? Miksi minä sain tiedon vasta näin myöhään? Vai olenko pelkkää humanistista hyväuskoisuuttani antanut kusettaa itseäni näin pahasti? Fuck me! 

 

Tuokaa minulle konepistooli. Ai niin – en osaa käyttää sitä. No joku granaatti sitten - ei mikään omena vaan räjähde. Ai niin – saatan tappaa sillä vahingossa itseni. Mitä minä nyt teen, kun maahanmuuttajat tulevat kohta koputtamaan oveeni ja haluavat, että kirjoitan nimeni heidän ihmisoikeus-adressiinsa? 

 

Voi hyvänen aika! Ensin ne pakottavat minut positiiviseen syrjintään ja sen jälkeen ties mihin perversioon! Lopulta ne tekevät minusta orjan ja katkaisevat kaulani, jos/kun en muistanut kumartaa Allahia tarpeeksi monta kertaa.

 

Miksi en uskonut Deborahia ja ostanut jo hyvissä ajoin Islam-karkote-pakkausta [2 pistoolia, 1 konepistooli, 1 konekivääri (parvekkeelle, 3 krs.), räjähteitä, ammuksia, Vanha testamentti, militaristisen buddhalaisuuden opaskirja ennalta ehkäisevää itsepuolustusta varten, Suomen laki (konservatiivisesti editoitu versio)]. 

 

Olen tuhon oma. Deborah-gootti puhui kuin puhuikin totista totta eikä mitään ylireagoivan larppaaja-addiktin fantastista mielikuvitustarinaa ylihuomenna alkavasta sodasta Muhammed-metsän Silpoja-hirviöitä vastaan Kaanaan maan rajalla.

 

Minä olen kusessa. Ne tulevat ja murhaavat minut kuin saastaisen rotan, vaikka olen elänyt siivosti puksuttaen kuin entisen neidin peräreikä. Tein historiallisen virheen, kun kannatin humanistihörhöpuolueitten päätöstä olla hyväksymättä maahanmuuttajien pakollista ilmoittautumisvelvollisuutta poliisille 2krt/kk ja saan maksaa siitä nyt hengelläni monen muun aatetoverini kanssa. 

 

Toivottavasti sinä Deborah kuitenkin pelastut, ja jos et, niin toivon, että ainakin onnistut tappamaan tuhansia ählämeitä tykistölläsi ja konekivääreilläsi. Onhan sitäpaitsi kaikki Rannikkomaan alueet myös miinoitettu, joten jalkapuolia niistä sunni-siioista kyllä tulee – ennen tuskallista kuolemaansa.

.......

Mutta nyt hyvästi. Oveeni kolkutetaan jo. Inha islamin haju tunkee postiluukustani eteiseen kuin lamauttava myrkkykaasu. Olen pakotettu kuolemaan raukkamaisesti ilman vastarintaa, vaikka olisin voinut taistella Deborahin joukoissa Vapaan Suomen puolesta ja olla tosi mies enkä mikään yksipallinen vasemmistohörhö - - .

 

3

IM kirjoitti: ‘Se, että tunnustaa että ihmisten välillä on ÄÖ-eroja ja että ne johtuvat suurelta osalta genetiikasta, ei ole rasismia. Se on tosiasioiden tunnustamista, joka puolestaan on kaiken viisauden alku.’

*

Tietenkin ÄO-erot ovat todellisia eivätkä sellaisenaan rasismia, mutta kun tämän tosiasian toteaa sinun kaltaisesi oligarkisen sosiaali-apartheidin kannattaja, ne muuttuvat rasismiksi lähes välittömästi. Tosiasioiden tunnustamisen voit taas tunkea sinne vanhaan paikkaan. Juuri sellainen ihminen, joka toitottaa tosiasioiden tunnustamista totuutena ja viisautena, edustaa ideologiaa räikeimmillään [vapaasti Zizekiltä].

 

II

Periaatteessa [jos pystyy unohtamaan mitä ja keitä kommentaattori edustaa] Ironmistress kirjoittaa kommentissaan ajoittain ihan järkevän oloista tekstiä. Lakeja pitää noudattaa, mutta entä sitten? Jokaisen pitäisi ymmärtää, ettei oikeuslaitos ole mikään loogis-matemaattinen kone, jonka antaman päätöksen perään voidaan kirjoittaa niinkuin todistetun teoreeman loppuun MOT. Joka niin ajattelee, on aikamoinen typerys ja mahdollisesti fanaatikko.

*

Maahanmuuttajien erivapaudet ovat ongelmallinen asia, joskin mielipiteeni riippuu tässäkin paljolti tapauksista sekä asiayhteyksistä ja se onkin sitten aika iso juttu se.

*

Poliittisesti en halua enkä aio sitoutua mihinkään puolueeseen [olen ja pysyn yleisvasemmistolaisena stand up-koomikkona], koska silloin olisin pakotettu kannattamaan ja noudattamaan myös puolueen ulkomaalaisohjelmaa. Ei kiitos. Sanon mielipiteeni vain omilla ehdoillani.

*

Kyse ei ole periaatteettomuudesta, koska minulle nimenomaan ristiriita ja paradoksi argumentatiivisessa päättelyssä saattaa hyvinkin paljastaa asioitten todellisen tilan – niiden aidon sekavuuden ja/eli ennakkoluulojen sekä väärinkäsitysten sotkuisen verkoston, josta ei välttämättä Erkkikään ota täyttä tolkkua. - - Kuten juristi-historioitsija Kemppinen niin kärsivällisesti jaksaa muistuttaa [tai näin minä hänet kliseemäisesti tulkitsen], totuus on yksityiskohdissaan aina paljon komplisoidumpi kuin teoriamme ja vakaumuksemme siitä.

*

Argumentaatioksi käännettyinä ristiriitaiset vaihtoehdot rajautuvat logiikan päättelysääntöjen mahdollistamalla tavalla [logiikan ilmaisu- ja pätevyysalueella] joko tämän ennalta sovitun koodi-järjestyksen osiksi [aivan kuin peliä pelaisi] tai ne kasautuvat toistuvien ristiriitojen kehäksi, jossa ratkaisuja tehdään lopulta logiikan ulkopuolisen [‘irrationaalisen’] perusteen voimalla [esim. uskonto tai poliittinen ideologia poliittisen liikehdinnän motiiveina/insentiiveinä ]. Silti kummassakin tapauksessa varjonyrkkeillään loogisesti konstruoituja ‘olkiukkoja’ vastaan tai niiden puolesta.

*

Olkiukko merkitsee tässä jotakuinkin samaa kuin syyttäjän tai puolustuksen oikeudessa esittämä argumentti, jonka ei tarvitse olla empiirisesti tosi eikä se sitä loogis-normatiivisena väittämänä voisi ollakaan muualla kuin lakikontekstin ja oikeusproseduurin sisällä. Empiirinen totuudenkaltaisuus sen sijaan merkitsee samaa kuin todennäköisyys, jota käytetään argumentin eli ‘totuuden’ tukena.

*

Ensin mainitussa ideaalimallissa [Habermasin diskurssi-eettinen keskustelu/neuvottelu] peli voidaan pelata argumentatiivisesti loppuun asti sääntöjen puitteissa lopputuloksen ollessa oikeudenmukainen, jos/koska säännöt ovat päteviä ja oikeudenmukaisia. Jälkimmäisessä [eli reaalisessa mallissa] peli ratkeaa vasta, kun jompi kumpi pelaaja ‘rikkoo’ kehän, johon peli väistämättä on jumiutunut ja muuttaa sääntöjä [normia tvs.] itselleen edullisemmaksi [Foucault’n strateginen kommunikaatiomalli].

*

Itse en pelaa ensin mainittua peliä kuin ‘tarvittaessa’, koska ajattelen/ymmärrän, ettei argumentti ole yksi yhteen sama asia kuin asiaintila/ristiriita todellisuudessa. Jos olisi, voisimme syöttää esitetyt argumentit päätöspelikoneistoon ja bingo – ratkaisu tulee 100%n valmiina näytölle ja sitä eikun sitten toteuttamaan toimeenpanovallalle annetun mandaatin puitteissa [mikä ei ole muka lainkaan ongelmallista?].

*

Ironmistress kuitenkin ajattelee peli- ja koneihmisen tavoin, joskin myös hänen todellisuutensa on nimenomaan tarkoituksettomassa determinismissään [kausaalisuus vailla ‘riittävää perustetta’] ytimeltään irrationaalinen. Minulle ihmisen todellisuus sen sijaan ei ole mekaaninen kone tai etukäteen ohjelmoitu informaatioverkosto vaan pakottava mutta perimmältään indeterministinen eli irrationaali ‘tahto’ [äärimmillään tuo fyysikkojen käsittämätön gravitaatio], joka keksii ja rakentaa koneen, saa sen toimimaan muttei koskaan täysin haluamallaan tavalla, koska indeterministis-irrationaalinen tahto ei ole ohjelmoitavissa ja jos olisi, kone muuttuisi lopulta itseään kopioivaksi automaatiksi, joka ei enää kysy miksi vaan tekee vain ja yksinomaan sen, mikä siihen on koodattu eli siirtää informaatiota eteenpäin sokeasti ja pakonomaisesti. Kone on keinotekoisesti uuteen toimintamuotoon ja –rakenteeseen transformoitu biologinen jakautumis-ja kehitys-organismi.

*

Itseni sijoitan yhteiskuntafilosofisesti ja poliittisesti pitkin hampain em. Foucault’n positioon, koska en ole vakaumuksellinen marxisti, mutten myöskään poliittinen nihilisti.

Mielestäni ei kuitenkaan ole häpeäksi olla yhtä aikaa harkitseva poliittinen opportunisti sekä satiirinen stand up-koomikko silloin, kun voi poliittisesti valita vain kahden linjan välillä: joko konservatiivinen autoritarismi tai puna-viher-kapitalistinen hörhö-liberalismi. Joku tarjoaa nyt kolmanneksi vaihtoehdoksi Marxia, mutta ehkei hän ole huomannut, etten suinkaan ole täysin hylännyt Marxia vaan häpeämättömän kriittisessä stand up-verbaliikassani tehnyt hänestäkin hieman huvittavan näköisen ja oloisen.

*

Näinä kestämättömän kehityksen, jatkumattoman kasvun ja luonnossa tapahtuvien palautumattomien muutosten aikoina on tuskin mahdollista olla aito optimisti olematta samalla mieleltään joko dementoitunut tai imaginaarisen maailmankansalaisuus-ideologian päihdyttämä. En ole ihan vielä aivan dementti, minulle riittää päihteeksi nykyään vain yksi tuplapaukku kevytviinaa/vrk ja luokittelen itseni kuuluvaksi jonnekin Pentti Linkolan, Erno Paasilinnan ja Pentti Haanpään porukoihin. 

*

He ovat synkkiä ja satiirisia kavereita, jotka eivät optimismilla ylpeile, vaikka paremmasta maailmasta haaveilevatkin. Ehkä he ovat olleet yhtä aikaa sekä epärealistisia utopisteja että hulluja dystopisteja, mutta [inho]realistisempia ‘humanisteja’ en osaa tällä hetkellä muualtakaan löytää. Kemppistä toki arvostan, joskin hän tuo mieleeni sivilisaatio-historioitsija-sosiologi Norbert Eliakseen, joka jäi tavallaan ‘figuratiivisuutensa’ eli loputtomien yksityiskohtien ja tapaverkostojen ‘vangiksi’ olkoonkin, että Eliaksen teoreettinen lähtökohta löytyy alunperin Freudin kulttuurikritiikistä ja Nietzscheltä [ihminen kesytettynä eli neuroottisena eläimenä]. 

*

Mutta jos historiasta ylipäätään haluaa saada maailmankatsomuksellisesti jotain tolkkua, silloin pitää välttämättä käyttää leveää pensseliä, vakaata kättä ja maalata laajoja kaaria. Tällainen pensselinkäyttäjä ei kuitenkaan ole enää historioitsija, koska hän [mikä on yhtä aikaa luovaa, rohkeaa, naurettavaa että valitettavaa] ajautuu samalla [tahtoen tai tahtomattaan] tekemään historiaa itse. En suosittele. En varsinkaan Ironmistressille.

*

http://actuspurunen.blogspot.fi/2012/08/kommentti-2.html

http://en.wikipedia.org/wiki/Deborah

http://en.wikipedia.org/wiki/Norbert_Elias

http://www.uta.fi/avoinyliopisto/arkisto/sosiaalipsykologia/elias.html

Kieli on kone. Ihminen kuollut.

Finnegans Wake

*

Päreeksi venähtänyt kommentti Markun kommenttiin Ironmistressin päreessä Kirje kotiin.

-
1

Kirjoitin kommentissani: Kirjallisuudessa melkein kaikki genret ja tyylikonstit oli keksitty jo ensimmäiseen maailmansotaan mennessä tai sen aikana, ja jos joku aikoi keksiä tietoisesti lisää kuten James Joyce, se siirtyi kaikessa nerokkuudessaankin helposti skitsofrenian ja solipsismin eli umpikujan suuntaan [poikkeuksena selkein varauksin absurdi teatteri].

Samassa mielessä modernista fysiikasta on newtonilaiseen verrattuna tullut matemaatikkojen mielikuvapeli, joka on käsittämätöntä 99%:le muuta ihmiskuntaa, eli se ei avaudu viime kädessä kuin asiaan sataprosenttisesti vihkiytyvälle aksiomaattis-lukumystisessä imaginaatiossa.

Sama ‘lukumystisyys’ [tosin eri kontekstissa] pätee Ulysseksen ja etenkin Finnegans Waken lukemisesta saatuun ‘ymmärrykseen’ - [korostan ‘ymmärrystä’ sillä pelkkää ‘puhdasta’ mielihyväähän voi saada mistä tahansa ja etenkin siitä, mitä ei ymmärrä ;\].

Rohkenen ehdottaa, että siinä missä itsetarkoituksellista intertekstuaalisuutta pidetään Joycen antaman esimerkin/mallin mukaan itsenäisenä kirjallisuus-genrenä, siinä modernia matemaattista fysiikkaa voisi pitää ihan omana estetiikkanaan, joka elää ihan omaa elämäänsä matemaatikkojen matemaattisessa avaruudessa.

*

Markku kommentoi edellistä: ‘On siinä se ero, että ihan konkreettiset laitteet saadaan toimimaan modernin fysiikan teorioita hyväksikäyttäen.’
.

2

Antavatko koneet lisää mieltä ja mielekkyyttä elämäämme? Avaavatko etenkin uusimmat laitteet elämän ja olemisen ymmärryksen mieltä? Samassa mielessä kysyn, avaako myös James Joycen skitsofreeninen solipsismi olemisemme ja elämämme mielekkyyshorisonttia? Jos avaa, niin onko meillä uskontoa rationaalisempaa kriteeriä [transsendentaalista positiota] ilmaista millä tavoin ja miksi näin tapahtuu? 
.

Jos vastaus näihin kysymyksiin ei ole uskonnollinen tai uskonnollistyyppinen: a) eksistenssifilosofia [Heideggerin kulttuurisidonnainen Dasein] tai b) deontologia [Kantin universaali kategorinen imperatiivi], niin muut vaihtoehdot ovat väistämättä teknis-pragmaattis-relativistisia [= moniarvoinen kapitalistinen teknokratia]. 

Muistutan painokkaasti, ettei elämisen/olemisen mielekkyys kuitenkaan ole utilitaristinen tai edes pragmaattinen väline johonkin vielä ‘ylevämpään’ vaan itseisarvo kuten Onni, Velvollisuus ja/eli Jumala.
.

Mutta teknologia ei avaa maailman mieltä. Pikemminkin päinvastoin. Koneet sisältävät olemukseensa inhimillisen kommunikaation sulkeuman. Koneet eivät kommunikoi vaan ‘ääntelevät’ kuin soitin, jota soitetaan. Koneilta puuttuu väistämättä semanttisesti intentoiva tietoisuus, joka tajuaisi virheen itsessään [vrt. uusliberalistisen 'taloustiedekoneen’ virheettömät kvanttiohjelmoinnit/-mallinnukset ennen syyskuun 2008 romahdusta] tai erottaisi itsensä toisista koneista [identiteetin taju]. 
.

Samassa mielessä Joycen kirjallinen solipsismi merkitsee inhimillisen kommunikaation romahdusta verbaalis-tekniseen autismiin. Joycelaista solipsismia voi pitää 1900-luvun matemaattisen fysiikan ja teknologian paralleelina, joskin hyvin inhimillisessä eli fenomenologisessa mielessä, sillä Ulysseksen ja Finnegans Waken neologismit ovat käyttämässäni kontekstissa matemaattisesti koodatun [kieli]koneen inhimillinen ‘sielu’. 
.

Jos [multi]kausaallisen [kvantti]determinismin [ks. 2] periaatteella ohjelmoitu eli matemaattisesti predestinoitu kone pystyisi ajattelemaan ja tuntemaan, se puhuisi ‘joycea’. Mutta silloin se olisi myös jotenkin rikki tai ainakin epätäydellinen, mikä kuitenkin merkitsee, että se olisi yhä vielä ihminen. Näin ollen Joycen Ulysses-koneen ‘tuotekehittely’ on ainakin tekno-paavien näkökulmasta jäänyt tavallaan kesken.
.

3

Toistettakoon, että multi- tai kvantti-etuliitteet kausaliteetin ja determinismin edessä eivät tietysti muuta miksikään sitä tosiasiaa, että matematiikka monimutkaisimmillaankin on laskennallisuuden aksiomaattisessa eli laskennallisen ajattelun ja järjestelmän ihanteessaan modaalisesti predestinoitua [muussa tapauksessa se hajoaisi kaaokseen].

On kuitenkin ontologisesti eri tason asia kysyä, onko maailma/todellisuus aktuaalisesti predestinoitu kuin yrittää loputtomalla matemaattisella pelillä osoittaa sen mahdollisesti olevan sitä. Voimme kysyä vielä enemmän: voiko matematiikalla todellisuuden representaationa edes päästä itse todellisuuden aktuaaliseen ytimeen? Ja vielä enemmän: onko itse representaatio lopulta suurin este tuon ytimen saavuttamiseen? 

Vastaan: kyllä on. Niinpä teoreettinen matematiikka palautuu lopulta aina siihen, mistä se Pythagoraalla alkoikin: lukumystiikkaan eli lukujen foundationalistisen merkityksen palvontaan. 
.

Jo irrationaaliluvut olivat Pythagoraalle [ja vielä Platonille] kauhistus [puhumattakaan ‘itämaiden’ nollasta eli ei-mistään=tyhjyydestä], joka tuhoaisi hänen harmonis-rationaalis-matemaattisen maailmansa, mutta niin vain kävi, koska maailmankaikkeus ei ole harmonia eikä ylipäätään aksiomaattisesti käsitettävä olio sinänsä - paitsi imaginaatiossa, jossa kaikki tietysti on mahdollista. Matemaattista päättelyähän [toisin kuin logiikkaa] ei nihiloi kehämäisyys [silloin kun se on aksiomaattisen säännön mukaan sallittua] eikä ‘epämääräinen’ empiria.
.

Aksiomaattisten ja laskuteknisten ‘myönnytysten’ [matemaattisten innovaatioiden] tekeminen on jatkunut matematiikassa aina tähän päivään saakka, sillä se elää ei-empiiristä elämää, jota empiria ‘uhkaa’ kaoottisuudellaan. Tämän vuoksi vain jokin hypoteettinen teoreettinen kalkyyli [lukumystiikka] voi pitää yllä uskoa johonkin kokonaisteoriaan, joka yhä suuremmalla nopeudella katoaa sekä teoreettisesta että varsinkin kokeellisesta näköpiiristämme, mitä tarkemmiksi laskelmamme ja mittauksemme tulevat - - kunnes fysikaaliset kokeet ovat ihmismittakaavassa lopullisesti mahdottomia, jolloin aineen rakennetta voi tutkia vain kvasi-tai ei-empiirisesti matemaattisen mallinnuksen ja simulaation keinoin.
.

4

Jos Higgsin hiukkanen olemassaolomme mielen ja mielekkyyden suhteen jotain mahdollistaa, niin entistä erikoistuneemman teknologisoitumisen, joka tulee kärjistämään biologis-kulttuurisen ihmisen ja matemaattisen digi-koneajattelun hypettämän tekno-cyborg-ihmiskäsityksen välillä vallitsevaa ristiriitaa äärimmilleen. James Joycen psykologisen merkityksen näen juuri tämän ristiriidan ensimmäisenä vakavasti otettavana ilmentymänä modernissa kirjallisuudessa.
.

Ulysses [ja sen ‘psykoottisempi’ versio Finnegans Wake] on nerokas teos, mutta se ei ole hyvää romaanitaidetta. Se on rikki menneen ihmisen puhetta. Sellaisen koneen puhetta, jota ei vielä ole tekno-fysikaalisesti kehitelty loppuun saakka, koskapa tuo ääni yhä vielä muistuttaa neologismeissaan ihmisen verbaalista ja jopa esiverbaalista kitinää eikä suinkaan matemaattisen informaation loputonta digitaalista ‘0, 1'-ketjua, josta toimivuuden parantamiseksi on poistettu kaikki psykologis-semanttiset konnotaatiot, nyanssit, viritykset, eleet ja häivähdykset. Cyborg, joka ei enää ‘tarpeettomasti’ kommunikoi [‘turhilla’ käsitteillä ja sanoilla] vaan pelkästään informoi eli siirtää tietoa kuin DNA-ketju, on luonnontieteen ja matematiikan ihmisihanne. James Joycen Ulysses ja etenkin Finnegans Wake käsittämättömässä verbaali-akrobatiassaan performoi samanaikaisesti sekä tuon informaatio-ohjelman ehdotonta konemaisuutta [‘digi-mekaanisuutta’] että sen viimeistä inhimillistä jäännettä: ihmisen tietoisesta eksistenssistään vieraantuvaa puhetta ja kirjoitusta, jonka koherenssi uhkaa jatkuvasti hävitä kokonaan ja muuttua konemaiseksi ääntelyksi – signaaleiksi vailla sydäntä ja sielua, affekteiksi vailla kokijaa, merkeiksi vailla merkitystä, olemiseksi vailla mieltä. 

.

Joyce persoonana on enää kuin trumpetti tai kitara [‘kieli-soitin’], josta hän yrittää kirjoittaen puhaltaa tai näppäillä ilmoille ääniä. Mutta kieli-väline [välineellinen kieli] syö lopulta isäntänsä eli Joycen mielen irrottaen sen kokevasta ja performatiivisesta subjektista. Näin kielestä psykologisena ilmaisuvälineenä tulee tarpeetonta, sillä se muuttuu matemaattiseksi ja digitaaliseksi. Kieli on nyt kone. Trumpetti soittaa simuloituja ääniä jonkin valmiiksi ohjelmoidun soittolistan mukaan. Koettu tosi maailma on muuttunut kuolleeksi matemaattiseksi muodoksi, jota ei voi enää ‘taikoa’ taiteen keinoin aktuaaliseksi fenomenologiseksi todellisuudeksi. Ihminen on kuollut.

*

http://takkirauta.blogspot.fi/2012/07/kirje-kotiin.html

http://fi.wikipedia.org/wiki/James_Joyce

http://en.wikipedia.org/wiki/James_Joyce

http://fi.wikipedia.org/wiki/Odysseus_%28kirja%29

http://fi.wikipedia.org/wiki/Finnegans_Wake

http://37signals.com/svn/posts/633-lszl-moholy-nagys-visual-representation-of-finnegans-wake

Hullunkurista

Cernin Cyborg

*

Kommentti Kemppisen päreeseen Viisaat puut.

*

Kemppinen kirjoitti: '”Miten on mahdollista, että tiede ei ole selvillä siitä, mikä on oikein ja mikä väärin!” - Olin kuvitellut, että kaikki lukutaitoiset oppivat käsittämään tuollaisen lauseen hullunkurisuuden viimeistään kymmenvuotiaina. Korostan nyt varmuuden vuoksi, että kirjoittajat tarkoittavat kysymystä, onko jokin hiukkanen olemassa vai ei. [.....] ”Ongelma on, että tiedämme niin vähän. Ja vielä suurempi ongelma on, että olemme niin tyhmiä"' [Richard Feynman].

Kirjoittaja osaa totisesti olla sanomatta sitä, mitä hän tuossa tarkoittaa. Perimmäinen ongelma on kuitenkin siinä, että me emme tiedä edes sitä, mitä tietäminen merkitsee. Tietääkö piin 100 desimaalia ulkoa osaava jotain, vai toistaako hän vain robottimaisesti ulkoa oppimansa ja osaamansa? Tietääkö 20 vuotta intensiivisesti meditoinut ihminen jotain, vai onko kyseessä vain jatkuva kurinalainen itsesuggestio, jota ei voi kommunikoida muille ihmisille, koska jokainen käy solipsistisesti läpi vain omaa kokemustaan? - [En usko tässä mihinkään super-empatioihin, valaistumisiin, kuudensiin aisteihin tai muihin ajatuksensiirto-hömppiin]. 

Ilmeisesti Richard Feynman kuitenkin tiesi, kun kerran väitti, mitä väitti. Väite kuitenkin osoittaa hänen olleen sidoksissa matemaattis-metafyysiseen realismiin [maagiseen maailmankuvaan] ja skientistiseen oletukseen, jonka mukaan ihmisen tiedollinen kompetenssi kykenee paitsi jatkuvasti lisääntyvän informaation loputtomaan tallentamiseen [matemaattisesti operoimalla] myös omaksumaan, ymmärtämään ja koodaamaan kokonaisvaltaisesti kaiken sen, mitä on löytänyt. 

Toisin sanoen - tällainen tekno-futurismi jos mikä on skientismiä – siis uskoa tieteen kaikkivaltiuteen ja ihmiseen täydellisenä koneena, koska vain täydellinen kone pystyy loputtomaan informaation tallentamiseen ja vain täydellinen ihminen [Kone-Jumala] kykenee sen käsitteellis-rationaaliseen hallintaan, ellei sitten matematiikka korvaa käsitteellistä kieltä viimeistään siinä vaiheessa, kun ihminen muuttuu koneeksi [ilmeisesti koneeksi muuttumisen tärkeä edellytys on juuri kielen transformoituminen matematiikaksi].

Kuitenkin ja samanaikaisesti tähän asenteeseen [joka on puhtaasti fysikaalinen eikä lainkaan eettinen] sisältyy myös väistämättä [ainakin implisiittisesti] ajatus siitä, että tiede pystyy lopulta ratkaisemaan sen, mikä on oikein ja mikä väärin - ikään kuin tuo jako sisältyisi itse maailmankaikkeuden matemaattiseen rakenteeseen ja koodistoon. Tosiasioiden ja arvojen välillä ei ole enää ristiriitaa, kun niitä koodaa täydellisesti ohjelmoitu Super-Cyborg.

Mutta juuri tämä jos mikä on minun [joka en ole matemaatikko vaan pahainen kyynikko-filosofi] mielestäni vähintäinkin ‘hullunkurista’ – ellei peräti kauheaa. 

*

http://kemppinen.blogspot.fi/2012/07/viisaat-puut.html

http://www.vocalo.org/explore/content/72312

http://fi.wikipedia.org/wiki/Richard_Feynman

http://en.wikipedia.org/wiki/Richard_Feynman