Olet saattanut lukea tämän kirjan [Pertti Alanen:
Einstein ja Wittgenstein, kaksi kulmakiveä], mutta suosittelen sitä siksi, että
se sopii erinomaisesti Pauli Pylkön ‘Ajatus ja kädet’ teoksen
‘Esikäsitteellisyyden dialektiikka’-esseen eräänlaiseksi rinnakkaislukemistoksi.
Ymmärtääkseni Pylkkö ristiriidan ja esikäsitteellisen dialektiikan
korostuksessaan on kuitenkin ‘ontologisesti radikaalimpi’ kuin Alanen, joka
taitaa fysikaalisten mittausongelmien analyysissaan päätyä jonnekin
Wittgensteinin kielipeliteorian ja analyyttisen fenomenologian/hermeneutiikan
‘väliin’ [tämä on toki hieman retorinen arvio].
.......
Mitä Kari Enqvistiin tulee, niin verrattuna Pauli
Pylkköön hän on filosofisena ajattelijana yksipuolisen alkeellinen [vrt. myös
Richard Dawkinsin ‘moraali-empiristiset’ naivismit] ja yksipuolisessa
reduktionismissaan jopa väärässä [tietoisuutta/mieltä ei voi selittää
reduktionistisesti muttei myöskään ‘ontologisesti itsenäisenä’ emergenssinä]
verrattuna ‘naturalistis-dialektiseen’ holismiin [mieli on materian=energian
dialektinen (ei-lokalisoitavissa oleva) ‘ominaisuus’ ja päinvastoin]. Teknisen
kehityksen voittokulku, johon Enqvist usein vetoaa näköjään myös
‘reduktionistisen’ fysiikan teoreettista ‘oikeellisuutta’ puolustellessaan, ei
oikeuta reduktionismia edes pragmaattisesti [ellemme ajattele ihmistä pelkkänä
informaationsiirtoautomaattina ja computerina eli ‘laskijana’], sillä ovathan
ihmisen evolutiivisesta perusluonteesta [vallanhalu, ahneus, mukavuudenhalu eli
laiskuus] juontuvat ja senkin takia jo alunperin kohtalokkaat [vain 200 vuoden
aikana eskaloituneet!] ongelmamme suhteessa luontoon juuri modernin
teknokapitalistisen kasvun katastrofaalisesti kiihdyttämiä. Kapitalismin
kaupallisella periaatteella innovoitu ja manipuloitu elintason kasvun teknologia
luo enemmän ongelmia kuin se pystyy koskaan ratkaisemaan. - - On sitten toinen
joskin edellisestä väistämättä seuraava kysymys, mitä olemme valmiita
hyväksymään Pylkön kulttuurisesta antimodernismista ja mitä emme ja miten paljon
voimme olla hyväksymättä ilman, että ratkaisumme [ainakin Pylkön mielestä] on
pelkkä idealistinen väistöliike eli pään pensaaseen panemista: siis lopultakin
pelkkää perustavien ekologis-kulttuuristen ongelmien epärealistista hyssyttelyä
ja sovittelua kapitalismin globaalisti itsetuhoisiin ehtoihin. - - Itse olen
nykyään yhä suuremmassa määrin taipuvainen ajattelemaan, että Pylkkö on oikeassa
ja muistelemaan Foucault’n kuvausta ihmisestä rantahiekkaan piirrettyinä
kasvoina, jotka aalto huuhtoo pois [Sanat ja asiat].
*
No comments:
Post a Comment