Olet saattanut lukea tämän kirjan [Pertti Alanen: 
Einstein ja Wittgenstein, kaksi kulmakiveä], mutta suosittelen sitä siksi, että 
se sopii erinomaisesti Pauli Pylkön ‘Ajatus ja kädet’ teoksen 
‘Esikäsitteellisyyden dialektiikka’-esseen eräänlaiseksi rinnakkaislukemistoksi. 
Ymmärtääkseni Pylkkö ristiriidan ja esikäsitteellisen dialektiikan 
korostuksessaan on kuitenkin ‘ontologisesti radikaalimpi’ kuin Alanen, joka 
taitaa fysikaalisten mittausongelmien analyysissaan päätyä jonnekin 
Wittgensteinin kielipeliteorian ja analyyttisen fenomenologian/hermeneutiikan 
‘väliin’ [tämä on toki hieman retorinen arvio].
.......
Mitä Kari Enqvistiin tulee, niin verrattuna Pauli 
Pylkköön hän on filosofisena ajattelijana yksipuolisen alkeellinen [vrt. myös 
Richard Dawkinsin ‘moraali-empiristiset’ naivismit] ja yksipuolisessa 
reduktionismissaan jopa väärässä [tietoisuutta/mieltä ei voi selittää 
reduktionistisesti muttei myöskään ‘ontologisesti itsenäisenä’ emergenssinä] 
verrattuna ‘naturalistis-dialektiseen’ holismiin [mieli on materian=energian 
dialektinen (ei-lokalisoitavissa oleva) ‘ominaisuus’ ja päinvastoin]. Teknisen 
kehityksen voittokulku, johon Enqvist usein vetoaa näköjään myös 
‘reduktionistisen’ fysiikan teoreettista ‘oikeellisuutta’ puolustellessaan, ei 
oikeuta reduktionismia edes pragmaattisesti [ellemme ajattele ihmistä pelkkänä 
informaationsiirtoautomaattina ja computerina eli ‘laskijana’], sillä ovathan 
ihmisen evolutiivisesta perusluonteesta [vallanhalu, ahneus, mukavuudenhalu eli 
laiskuus] juontuvat ja senkin takia jo alunperin kohtalokkaat [vain 200 vuoden 
aikana eskaloituneet!] ongelmamme suhteessa luontoon juuri modernin 
teknokapitalistisen kasvun katastrofaalisesti kiihdyttämiä. Kapitalismin 
kaupallisella periaatteella innovoitu ja manipuloitu elintason kasvun teknologia 
luo enemmän ongelmia kuin se pystyy koskaan ratkaisemaan. - - On sitten toinen 
joskin edellisestä väistämättä seuraava kysymys, mitä olemme valmiita 
hyväksymään Pylkön kulttuurisesta antimodernismista ja mitä emme ja miten paljon 
voimme olla hyväksymättä ilman, että ratkaisumme [ainakin Pylkön mielestä] on 
pelkkä idealistinen väistöliike eli pään pensaaseen panemista: siis lopultakin 
pelkkää perustavien ekologis-kulttuuristen ongelmien epärealistista hyssyttelyä 
ja sovittelua kapitalismin globaalisti itsetuhoisiin ehtoihin. - - Itse olen 
nykyään yhä suuremmassa määrin taipuvainen ajattelemaan, että Pylkkö on oikeassa 
ja muistelemaan Foucault’n kuvausta ihmisestä rantahiekkaan piirrettyinä 
kasvoina, jotka aalto huuhtoo pois [Sanat ja asiat].
*
 
 
No comments:
Post a Comment