September 28, 2014

Hop hop hop

.
Tässä kaksi kuuluisaa mustalaislaulua [ks. youtube] elokuvamusikaalista ‘Mustalaisleiri muuttaa taivaaseen’. Kylmät väreet menee selkäpiitä pitkin näitä kuunnellessa. Tällaiset melodiat ja laulu kumpuavat yhä vielä siitä ihmisyyden ‘eläimellisjumalallisesta selkäytimestä’, jonka suurin osa länsimaisesta iskelmäpopista on lähes kadottanut ja korvannut näennäis- tai ylitunteellisella kertakäyttötoistolla. Kulutusmusiikin esittäjät ovat ulkoistaneet tunteensa tekniikalle: heillä on informaatiokoneen tosi-tv-sielu, joka tyhjentyy bitteinä ja algoritmeina ylisensitiiviseen banaalisuuteen. Aivan toisin on mustalaislauluissa [vrt. flamenco, fado, blues, klezmer, jne.], joiden kiehtovuutta ja tenhoa ei voi vangita mihinkään tappamatta emootioita ja affekteja, joista ne syntyvät. Niinpä ne, kuten myös Maksim Gorkin traagiseen tarinaan perustuva elokuva kertoo, sisältävät olemassaolonsa epävarmuuden ja jopa tuhon mahdollisuuden kahlitsemattoman vapauden ja sitoutuneen rakkauden välisessä ristiriidassa [Oscar Wilden riimein:‘rakkaimpansa surmaa jokainen, pelkuri tekee sen sanoin kavalin, mies uljas miekallaan’ ja tulee myös tapetuksi]. - - Tämän[kin] hyvin ikävän ristiriidan länsimainen loogis-empiirinen järki pyrkii minimoimaan. Hinta on korvaamaton: ihmisen muuttuminen päämäärästä ja itseisarvosta teknisen tehokkuuden välineeksi: ihmisen kuolema. Toisin kuin mustalaislaulun ‘kiertelevä henki’, länsimainen sielu ei enää herää kuolleista ja synny jatkuvasti uudelleen vaan loppuu tekniikan täydelliseen hiljaisuuteen, ‘ei paukahtaen vaan kitisten’, kuten Eliot ‘Ontoissa miehissä’ ennustaa. - - Mustalaislaulu kumpuaa elämästä, jossa kuolema on aina läsnä, joskus hyvinkin traagisesti [ellei satu olemaan kyseisen elokuvan flunssainen, aivasteleva ja sangen epäonnekas teloittaja]. Länsimainen jumputus sen sijaan tekee kuolemasta ekstaattisen revyyn [esim. heavypellet] tai ylisensitiivistä ja kliseemäistä sosiaalipornoa [esim. tangokuninkaalliset], itse asiassa tunteen kuolemaa: elämän kuolemaa. - - Vanha sanonta pitää paikkansa: kaikki suuret ideat ja tunteet syntyvät idässä kuollakseen viimein moderneissa läntisissä sivilisaatioissa. - - Mustalaisia on helppo [joskin de jure oikeutettua] haukkua, koska he eivät integroidu minkäänlaiseen sivilisaatioon vaan elävät yhteisöjen kannalta epäsosiaalista elämää: kulkevat ja kiertävät loputtomasti – ‘maan äärin’. ‘Miksi?’, kysyy elokuvan femme fatalea turhaan tavoitteleva valkoinen herra. ’Jotta voisimme palata takaisin’, vastaa nainen. ‘Mitä te oikein etsitte?’ ‘Ei mitään, meille riittää tie’. Siinä viisautta, joka ei kuole, vaikka sitä yritettäisiin väen väkisin tappaa tieteellä, tekniikalla, järjellä ja rasismilla – kaikkein kavalimmin jopa demokratialla ja suvaitsevaisuudella.
*
*

4 comments:

Riku Riemu said...

Nämä ovat aitoa oikeaa musiikkia. Ei ole huono kotimaisen Mannemenuetin versiokaan.

Kullervo said...

Hop hop hop! Tuli mieleen Piirpauken Imala Maika. Ja kun se tulee mieleen, liikutaan syvillä vesillä.

Mustis said...

Uskomatonta! Olen hoilannut koko syksyn juuri samoissa tunnelmissa, hain nimittäin erästä kappaletta, mutta en sitä löytänyt. Kuulin sen kerran nuorena ja olen hakenut sitä turhaan täältäkin, sen tiedän, että se on melodiasta mustalaisleiri muuttaa taivaaseen, ehkä se oli joku muu sovitus.

dudivie said...

pitää paikkansa: kaikki suuret ideat ja tunteet syntyvät idässä kuollakseen viimein moderneissa läntisissä..........voihan syntyä ilman et kuolee