June 29, 2013

Humanismin puolesta

David Foster Wallace [1962-2008], kirjailija, loogikko, matemaatikko
. 
Tämä on vettä
. 
Valmistujaispuhe Kenyon Collegesta valmistuville toukokuussa 2005
. 
Kaksi nuorta kalaa sattuu uiskennellessaan kohtaamaan vastakkaiseen suuntaan uivan vanhemman kalan, joka nyökkää ja sanoo: Huomenta pojat, miltäs vesi tuntuu?’ Nuoret kalat uivat taas vähän aikaa, kunnes toinen katsahtaa toista ja sanoo: ‘Mitäs hemmettiä se sellainen vesi oikein on?’
. 
Tämä on perusedellytys amerikkalaisille valmistujaispuheille. Niissä on ehdottomasti oltava pieniä opettavaisia ja vertauskuvallistyyppisiä tarinoita. Tarinoiden sisällyttäminen puheeseen on itse asiassa yksi koko lajityypin parhaista, vähemmän paskantärkeistä perinteistä...mutta mikäli nyt pelkäätte, että aion esiintyä viisaana vanhempana kalana teille nuorille kaloille ja ruveta suuraavaksi selittämään mitä vesi on, niin turha huolestua. Minä en ole viisas vanha kala.
. 
Kalajutun tarkoitus on tässä vain osoittaa, että kaikkein ilmeisimmät, merkityksellisimmät ja selvimmät tosiasiat ovat usein niitä, joita on kaikkein vaikein huomata ja joista on vaikeinta puhua. Tavallisena kielen lauseena edellinen on tietenkin lattea itsestäänselvyys, mutta aikuisuuden arkisissa juoksuhaudoissa latteat itsestäänselvyydet saattavat hyvinkin olla elämän ja kuoleman kysymyksiä. Niin ainakin haluan väittää teille tänä kuivana ja kauniina aamupäivänä.
. 
Sen mukaan, mitä tämän kaltaisilta puheilta ennen kaikkea edellytetään, minun tulisi nyt tietenkin puhua teidän humanistisen koulutuksenne merkityksestä ja koettaa selittää, miksi suorittamallanne tutkinnolla on pelkän taloudellisen hyödyn lisäksi myös todellista inhimillistä arvoa. Tarkastellaanpa siis koko valmistujaislajipuhetyypin kaikkein yleisintä kliseetä eli sitä, että humanistisen koulutuksen tavoitteena ei ole niinkään täyttää päätä tiedolla kuin ‘opettaa ihminen ajattelemaan’.
. 
Jos olette vähänkin samankaltaisia opiskelijoita kuin minä, tämän lauseen tuputtaminen ei ole teitä milloinkaan miellyttänyt, ja suorastaan vähän loukkaannutte, kun teidän väitetään tarvitsevan muiden neuvoja oppiaksenne ajattelemaan – kai pelkästään sen, että teidät on hyväksytty opiskelemaan näin korkeatasoiseen collegeen, pitäisi riittää todisteeksi teidän ajattelukyvystänne. Väitän kuitenkin, että humanistista koulutusta koskeva klisee ei loppujen lopuksi ole lainkaan loukkaava, koska tämän kaltaisissa laitoksissa saatava keskeinen ajattelemiseen liittyvä opetus ei niinkään liity kykyyn ajatella, vaan siihen, mitä halutaan ajatella. Mikäli täydellinen vapaus ajattelun kohteiden suhteen tuntuu teistä niin itsestään selvältä, ettei siitä puhumiseen kannattaisi tuhlata aikaansa, pyydän teitä ajattelemaan kaloja ja vettä sekä  unohtamaan hetkeksi sen, mitä ajattelette itsestäänselvyyksien arvosta.
. 
Kerron teille toisen pikku tarinan. Kaksi heppua istuu syrjäisessä baarissa kaukana Alaskan erämaassa. Toinen kaveri on uskonnollinen, toinen ateisti, ja he kiistelevät Jumalan olemassaolosta juuri niin kiihkeästi kuin ihminen noin neljän oluen jälkeen kiistelee. Ateisti sanoo: ‘Hei, älä kuvittele, ettei minulla olisi syytäkin olla uskomatta Jumalaan. Jumalat ja rukoilemiset on kyllä kokeiltu. Juuri tässä vajaa kuukausi sitten jouduin leiristä lähdettyäni hirveään lumimyräkkään. En nähnyt mitään, olin täydellisesti eksyksissä, pakkasta oli yli neljäkymmentäviisi astetta ja minä kokeilin. Menin polvilleni lumeen ja huusin: ‘Jumala, jos sellainen on, minä olen eksynyt lumipyryssä ja kuolen, jos et auta minua!’ Tässä vaiheessa se uskonnollinen kaveri siellä baarissa katsoo sitä toista kaveria kummissaan: ‘No, nythän sinä ilmeisesti uskot’, hän sanoo. ‘Sinähän olet hengissä’. Ateisti puuskahtaa sen näköisenä että uskonnollinen kaveri on hänen mielestään täysi ääliö: ‘No ei, kun kävi niin, että siihen sattui tulemaan pari eskimoa, ja ne näyttivät minulle, missä se leiri oli’.
.
Tämän jutun voi helposti kelata jonkinlaisen humanistisen perusanalyysin keinoin. Täsmälleen sama kokemus saattaa eri ihmisille merkitä aivan eri asioita, jos heidän uskomusjärjestelmänsä ja tapansa johtaa merkityksiä kokemuksista poikkeavat toisistaan. Me arvostamme avarakatseisuutta ja moniarvoisuutta, eikä humanistinen analyysimme pyri väittämään, että jommankumman tulkinta olisi oikea ja toisen väärä tai virheellinen. Ja hyvä niin, paitsi että emme milloinkaan käy keskusteluja siitä, mistä kyseiset uskomukset ja järjestelmät kumpuavat näiden kahden kaverin sisällä. On ihan kuin perustavanlaatuisimmat tavat suhtautua maailmaan ja työstää kokemuksia merkityksiksi olisivat jollain lailla kiistattomia kuin kengän koko tai kulttuurin välittämä kieli. Ihan kuin tapamme luoda merkityksiä ei muka olisikaan tulosta tarkoituksellisesta valinnasta ja meidän omasta henkilökohtaisesta päätöksestämme. Sitten on vielä lisäksi kysymys ylimielisyydestä. Uskonnoton kaveri on kerta kaikkiaan sietämättömän varma asiastaan uskoessaan, ettei eskimoilla ollut mitään tekemistä hänen rukouksensa kanssa. Ja toki myös monet uskonnolliset ihmiset näyttävät olevan ylimielisellä tavalla vakuuttuneita oman tulkintansa oikeellisuudesta. Useimmille meistä täällä he tuntuvat ateistejakin vastenmielisemmiltä, mutta pohjimmiltaan uskonnollisissa dogmaatikoissa on aivan sama vika kuin kertomuksemme ateistissa – ylimielisyys, sokea varmuus asiastaan, ahdasmielisyys, joka vangitsee ihmisen niin perinpohjaisesti, ettei hän edes tajua olevansa vankilassa.
. 
Minun nähdäkseni humanististen alojen ‘ajattelemaan oppimisen’ mantrassa on osaltaan kysymys juuri tästä: siitä, että opitaan olemaan edes vähän vähemmän ylimielisiä ja opitaan suhtautumaan vähän kriittisemmin omaan itseen ja omiin ajatusmalleihin...on nimittäin niin, että valtava osa kaikesta siitä, mitä olemme taipuvaisia pitämään itsestään selvänä, onkin täysin väärää ja luuloteltua. Olen itse oppinut tämän kantapään kautta ja veikkaanpa, että teille tulee käymään aivan samoin. [.....] 
. 
Sitaatti on ‘Tämä on vettä’-puheen alku David Foster Wallacen esseekokoelmasta ‘Hauskaa, mutta ei koskaan enää’.
*

1 comment:

Anonymous said...

millon menha kaljalle sulla on hyvat jutut