Kaunaiset homot keksivät kristinuskon kosto mielessään?

Historiatieteessä nyt uusi löytö. 7-Päivää-lehden teettämä psykomikrohistoriallinen tutkimus on selvittänyt lopullisesti, miksi Augustinuksesta tuli kristitty. Lue, ylläty ja koe väristyksiä!

*

Kirjoitettu kommentiksi Sammalkielen päreeseen Kristinuskon seksuaalinen bias, jossa Sammalkieli kommentoi Finnsanityn kommenttia Mikko Ellilän blogiin.

*

Finnsanity kirjoitti:

Harva fundamentalisti, "Raamattukeskeinen uskovainen", tietää tai edes haluaa ajatella syitä ja asetelmia, miksi kirkon ja kaikkien fundamentalistien perusoppien rustaajat, "kirkkoisät" olivat niin seksuaalikielteisiä - ja ennen kaikkea heteroavioliittokielteisiä.
Syy on hyvin yksinkertainen.
He olivat homoseksuaaleja aikana, jolloin suku pakotti kaikki naimisiin. Jos et mennyt naimisiin, suku hylkäsi sinut ja varsinkin jätti perinnöttömäksi ja ilman virkanimikkeitä.
Naimisiin katkerasti pakotetut tai sukunsa hylkäämät homomiehet huomasivat uuden uskonnon nimeltä jeesus-lahko ja sen maailmanloppuodotukset.
Siitä he kyhäsivät itselleen sopivan ihmiskuvan, opin ja uuden yhteiskuntajärjestyksen kostona vallitsevalle heterohegemonialle: ihmisen täytyi Jeesuksen seuraajina odottaa vain maailmanloppua ja unohtaa, jopa halveksia koko seksuaalisuutta - ja sitä kautta ylistää vain niitä Jeesuksen "seuraajia", jotka kieltäisivät avioliiton ja seksuaalisuutensa.
Katkerat ja sukunsa painostuksesta itsensä kieltämiseen pakotetut homot siis kostivat heteroille seksuaalikielteisen maailmanloppujumalan käsitteen kautta ja vetivät tavallaan heterot aikansa homojen asemaan.
Seksuaalisuuden halveksunta asetettiin lahkoelämän keskipisteeseen "kilvoitteluna" ja se elämän vaikeuttaminen tehtiin Jeesuksen elämää helpottavien eettisten opetusten sijaan.

 *
[Kielimafian tarkennuksia - 4.7]

I

1

Jos Finnsanityn tulkinta otetaan täysin kirjaimellisesti tosissaan, se tietää kristinuskon uskottavuuden ja legitimaation totaalia romahdusta erään yleismaailmallisen moraalikoodiston superinstituutiona - - [ehdoton kirjaimellisuus on tietysti jo itsessään tieteenfilosofisesti absurdia, koska se hajottaa pirstaleiksi kaikki yleistystämisyritykset - myös mikrohistoriassa].

Kristinusko homojen kostona heteroyhteisölle? Tällainen tulkinta menee kuitenkin ja lujaa paitsi antiikin yksittäisen perhedraaman myös aatehistoriallisen scifin puolelle. Uskonnot ja vahvat ideologiat ovat kuitenkin suurempia asioita kuin yksilöt, jotka ovat olleet niitä synnyttämässä. 

Kristinusko ei ole pelkästään ne yksilöt, jotka sitä eniten teologisesti muokkasivat vaan se valtava massa, jonka fantasioihin kristinuskon sanoma syystä tai toisesta enemmän tai vähemmän sopi. Ja jos ei sopinut, 'ajan henki' pani sopimaan eli fantasioitiin lisää ja hiukan eri tavalla.

Homoteologien yhteisöihinsä, vanhempiinsa tai ylipäätään halveksijoihinsa kohdistamat yksityiset ressentimentti-fantasiat muuttuivat [erittäin innovatiivisissa] teologisissa kehittelyissä suureksi ajatushorisontiksi, joka alkoi vähitellen sulautua massojen fenomenologis-rakenneyhtäläisesti vastaaviin mielikuvatarpeisiin koskien elämää ja todellisuutta ylipäätään. Tällä tavoin homo-ressentimentti sai uusia merkityskokemuksellisia ulottuvuuksia sekä massan että yksilöitten mielissä.

Suuri uskonto alkaa lopulta elää omaa elämäänsä riippumatta sen alkuunpanijoitten henkilökohtaisista traumoista. Sitäpaitsi hylkäämisen, syrjäytymisen ja halveksunnan kokemukset ovat tietysti yhtä aikaa sekä yksilöllisiä että yleismaailmallisia. Niinpä se historiallinen tosiasia, että kirkkoisien ja teologien joukossa on oletettavasti ja tilastollisesti ehkä merkittävässäkin määrin ollut naimattomia homoja [naimisissa olevia en laske mukaan], ei sellaisenaan [kirjaimellisesti ja yksistään] ole kristinuskon synnyn psykologiaa ja itseymmärrystä [hermeneutiikkaa] aatehistoriallisesti riittävällä tavalla avaava evidenssi, mitä tulee kristinuskon seksuaalikielteisyyden vaikutteisiin ja lähteisiin.

On opittava sekä kuvittelemaan että ajattelemaan laajemmin ja syvemmin. Pelkkä psykoanalyyttis-psykohistoriallinen reduktio [piilevästi rasistisine teoria-tendensseineen] nimittäin ajautuu nopeasti banaliteetteihin ja triviaalisuuksiin, jotka muuttuvat lopulta siksi, mitä ne alunperinkin ovat olleet - juoruiksi ja anekdooteiksi. Ja mikäs siinä - ovathan juuri juorut ja anekdootit autenttisinta historiaa.

Toistan kuitenkin - jos haluamme ymmärtää historiaa laajemmin ja syvemmin - tässä tapauksessa kristinuskoon sisältyvän seksuaalikielteisen juonteen syitä, ymmärrystämme tuskin merkittävällä tavalla lisää mahdollinen uusi ja häkellyttävä ['7-päivää'-] tieto siitä, että Augustinus olikin insesti-tapaus [onko latinalaisen kristinuskon perustaja siis täti/äiti Monika?!] tai että Tertullianus epäonnekseen kärsi paitsi hillittömän voimakkaasta seksuaalisesta halusta myös liian tiukasta esinahasta, mikä 'oireyhtymä' sai tämän kiistellyn mutta nerokkaan kirkkoisän lopulta pelkäämään vaimonsa vaginaa ja pakenemaan askeettisten montanolaisten luo 'turvaan' [imaginaariseen askeesi-kohtuun; - stop].

2

En ole kovin usein pitänyt Finnsanityn vulgaari-psykoanalyyttisistä tulkinnoista - enkä välttämättä pidä tässäkään luultavasti psykohistorian alaan kuuluvassa tapauksessa, vaikka siitä kyllä löytyykin ilmiselviä totuuden aineksia. - - Lyhyesti ja karkeasti sanottuna vastenmielisyyteni johtuu siitä, että mielestäni Arhi Kuittisen kirjoitusten kaunainen [sic]  tendenssimäisyys on invalidisoinut hänen arvostelukykynsä tai ainakin kapeuttanut sitä huolestuttavassa määrin. Sama pätee mutatis mutandis myös Ironmistressiin. Finnsanity onkin eräänlainen vasemmisto-anarkistien Takkirauta. Pitäkää hyvänänne.

II

1

Tietääksemme Augustinus muttei myöskään Tertullianus [joka oli tulisieluinen retorikko-lakimies ja erittäin teräväpäinen teologi] ei ollut homo, joskin nainen oli hänelle kyllä muussa mielessä melkoinen ongelma. Tertullianus jopa kirjoitti vaimolleen [ja naisille ylipäätään] ohjekirjan avioliitossa ja seurakunnassa elämistä silmälläpitäen - - [haha - Nietzschen kanssa nauramme ääneen Tertullianukselle, joka antaa vaimolleen käyttäytymisohjeita eli mitä säädyllisen kristityn vaimon tulee tietää avioliitosta, elämästä ja seurakunnasta - - ;\].

Mutta Tertullianus oli tosissaan. Hänen mukaansa naimattomuus oli korkein tila ja selibaatti avioliitossa korkein hyve. Naisten piti luopua kultakoruistaan ja kalliista kivistään ja heidän piti myös olla tiukasti hunnutettuja [!?]  Seurakunnassa heidän piti olla aina hiljaa. Miehet hoitivat palvelut. Jne.  Jopa homoteologit taisivat olla vapaamielisempiä kuin tämä nerokas hetero?-tiukkapipo, joka elämänsä loppupuolella erosi [!] kirkosta ja liittyi jo vähitellen hiipumassa olevaan montanolaiseen gnostilais-liikkeeseen.

2

Paavalista emme todellakaan tiedä. Voisi kuitenkin ajatella, että hän oli homo ja tulkita, että se 'piikki', jonka Paavali pari kolme kertaa oli turhaan pyytänyt Jumalaa poistamaan itsestään, oli juuri taipumus homoseksuaalisuuteen. Mutta tämä on vain arvaus, koska Paavali tai tekstin asiayhteys ei paljasta 'piikistä' mitään. 

Paavalin 'nainen vaietkoon seurakunnassa' on kuitenkin irrotettu vääristellysti asiayhteydestään semminkin, kun Paavalin asenne naisiin muualla hänen kirjeissään on aikaansa nähden yllättävän liberaali.

Paavali ei muotoile tässä 'vaikenemiskäskyssä' jotain yleistä kirkko-opillista käyttäytymisohjetta vaan puuttuu erään seurakunnan puhejärjestys- ja ylipäätään kokoontumisongelmiin. Kun joku esim. puhuu kielillä uskonnollisista kokemuksistaan [mikä ei tuohon aikaan ollut harvinaista], niin muut ovat silloin hiljaa eli kuuntelevat ja tällöin Paavali tarkoittaa nimenomaan naisia, jotka ovat olleet häiritsevästi äänessä - [tuttua - - ;\?].

3

Homoja tietty varmasti löytyy alku- eli vanhan kirkon teologiporukasta tilastollisesti merkittävässä määrin [kuten heitä löytyy nykyäänkin esim. ortodoksisen kirkon ja etenkin luostarien piiristä], mutta kristinuskon ambivalenttia juonnetta seksuaalikielteisyyteen ei voi johtaa suoraan tästä tosiseikasta, joka yleistettynä [muutenhan sillä ei olisi todistusvoimaa] tekisi paitsi kaikista kirkkoisistä homoja myös kaikista vanhan kirkon homoista seksuaalikielteisiä eskatologeja [siis elämän vihaajia]. Absurdia.

Kristinuskon antropologiaan ja itseymmärrykseen vaikutti kaksi erilaista kulttuuria: etnis-feminiinen juutalaisuus ja universaali-androgyyninen kreikkalaisuus. Kristinusko on siis aivan liian iso asia ollakseen pelkästään joidenkin yksittäisten 'kostajahomojen' uskonto, vaikka heitäkin sen piiristä kyllä löytyy.

Näin ollen Finnsanityn kommentissaan esittämät psykoanalyyttis-sosiologiset yleistykset ovat mielestäni ressentimenttisen ja yhteiskunnallisilta näkemyksiltään epärealistisen anarkistin demagogiaa, joka viestii enemmän anarkistin omista henkilökohtaisista traumoista kuin kirkkoisien psykopatologiasta.

Mitä viiteryhmää Finnsanity edustaa? Kenen etuja hän on ajamassa? Näihin kysymyksiin haluaisin selventävän vastauksen. Tähän mennessä hänen mentaliteettinsa, perustelunsa ja tulkintansa ovat vaikuttaneet lähinnä vulgaarisia psykoanalyysitulkintoja aseenaan käyttävän fanaatikon itkupotkuraivareilta.

Finnsanity onkin malliesimerkki siitä, mitä psykoanalyysista tulee pakkoneuroottisesta auktoriteetti-kompleksista kärsivän ja syvästi katkeroituneen ihmisen käsittelyssä - käänteistä psykologista rasismia - ei enempää eikä vähempää. Mutta katkeruuden levittäminen ei suinkaan lievennä vaan päinvastoin lisää kostonhimoa ja kaunaa.

*

Valihuomautus

Kemppisen ärsyttävyyteen asti periaatteellista kantaa ottamaton kirjoittelu on mielestäni hyvä esimerkki siitä, miten katkeruus [ja vahvat affektit] hallitaan tarkastelemalla itselle epämiellyttäviä asioita jopa hilpeän asiallisesti, mahdollisimman uskollisena yksittäisille tosiasioille ja 'tosiasioille' [tuo Proustin ihana Madeleine-leivos] joskin ehkä turhan penseästi, itsetietoisesti ja elitistisen etäisesti - [joskus Kemppisen yksittäiset mikro-analyysit esim. musiikista ovat sinänsä miellyttävässä luettavuudessaan kuitenkin tahattoman teennäisiä, miten innokkaasti niissä sitten autenttisen tunteen paloon pyritäänkin].

Oma kirjoitteluni ainakin yrittää pyrkiä tunnistamaan ja myöntämään katkeruutensa ja tällä tavoin ylittämään sen vetämällä katkeruuden joskus täysin överiksi, jolloin kirjoittamiselle energiaansa luovuttanut 'aktiivinen viha-passio' muuttuu parhaimmillaan satiiriksi - - [ja satiirihan on totuuden tavoittelemista totuutta epäilemällä ja pilkkaamalla, mikäli ette tienneet].

4

Mitä Finnsanityn todistelu-logiikkaan muuten tulee, niin paradoksaalista kyllä juuri gnostilaisuuteen päin kallellaan oleva 'androgyyninen' kristillisyys ja ylipäätään hörhö-gnostilaisuus eli Finnsanityn 'oma jengi' oli sitä seksuaalikielteistä porukkaa, jonka vaikutus kristinuskon yksittäisiin seksuaali-moraalikäsityksiin oli [ja on ollut] etenkin kirkkoinstituution alkuaikoina todella kielteinen.

Kirkon pyrkimys rajoittaa seksuaalisuuden yksityiskohtaisimpia ja intiimimpejäkin ilmaisutapoja sai joskus [ainakin näin anakronistisesti tarkasteltuna] yhtä aikaa sekä naurettavia että ärsyttäviä ellei törkeitäkin piirteitä.

Katolinen kirkko esim. kielsi 300-luvulla myös hetero-anaaliyhdynnän paitsi luonnonvastaisena perversiona [seksuaalisena nautintona, joka ei tähtää lisääntymiseen] myös siksi, että sitä olisi väistämättä käytetty ehkäisytarkoituksessa, mikä tietysti sekin oli luonnonvastaista. - - Gnostilaiset homoteologitko tällaisia kieltoja värkkäsivät? Jos värkkäsivät, niin olivatpa jopa homoiksi todella patologisia nipottajia [LOL].

Gnostikkojen materia- ja maailmakielteisyys oli kuitenkin pahimmillaan aidosti perverssiä [ks. kuitenkin II]. Äärimmillään tuo askeettinen tämänpuoleisuuden halveksunta sai [mielestäni väistämättä] gnostikko-ryhmien salaisissimmissa kokoontumisissa orgiastis-ekstaattisia purkautumismuotoja. 

No - ei siinä mitään - purkautua pitää [olen ehdottomasti tätä mieltä], mutta Finnsanity on väärinkäsittäen tulkinnut kristinuskon ja gnostilaisuuden suhteen lähes naurettavuuteen asti yksipuolisesti. Katkerat homot eivät tehneet kristinuskosta seksuaalikielteistä vaan lähinnä platonismi eri suuntauksineen - etenkin uusplatonismi.

Pitää vielä muistuttaa ja korostaa, että askeettisen asenteen juuret löytyvät polyteistisesta, androgyynisestä ja/eli a-subjektiivisesta Aasiasta eikä suinkaan monoteistisesta, tietoisemmin sukupuolittuneesta sekä tahdon ja käskyn sisäistämän ihmisen mentaliteetista, joka ilmaantui  Kaldean kulmilta Välimeren pohjukkaan n. vuonna 1500 e.a.a.

.....

Tämä on kieltämättä mielenkiintoinen aihe, mutta vaatisi analysoiduksi tullakseen huomattavasti enemmän oppineisuutta kuin, mihin minulla on edellytyksiä. Varmaankin joku psykohistorioitsija on sen käsittelyyn jo uskaltautunut.

II

1

Perversiossa seksuaalisen halun varsinainen kohde [mies, nainen] ja tuon kohteen aikaansaama kiihottavuus korvautuu ja siirtyy fantasianomaisesti esim. johonkin alkuperäisen halun kohdetta representoivaan objektiin - vaikkapa kenkään [useimmiten kuvaan]. Kyetäkseen seksuaaliseen laukeamiseen pervertikko tarvitsee 'kengän' ja partnerin tai vain pelkän kengän, mutta pelkkä partneri ei orgasmin saavuttamiseen tarvittavan kiihotuksen aikaansaamiseen hänelle vielä riitä.

Perversio on tämän määritelmän mukaan yksinomaan halun kohteistamisen dynamiikassa tapahtuva libidinaalinen muutos eikä edes mikään neuroosi tai vastaava puhumattakaan sitten paheksuttavasta moraalisesta taipumuksesta - -  ellei siihen sitten varta vasten liitetä moraalisesti paheksuttavaa sanktiota, kuten vielä Freud muistaakseni jossain määrin teki [miten juutalaista].

En kuitenkaan kiellä, etteikö myös freudilais-psykodynaamisen perversio-määritelmän perusoletuksena olisi genitaalinen nautinto heteroseksuaalisen yhdynnän muodossa, jolloin kaikki tästä käytännöstä poikkeava voidaan luokitella automaattisesti myös patologiseksi poikkeamaksi ja siten ei-toivottavaksi, mikä merkitsee, että lisääntymis-biologisesta ideaalista [aikuisten ja ei-lähisukulaisten välisestä heteroyhdynnästä] ja vain siitä saadusta nautinnosta tehdään jopa moraalinen velvollisuus. Siten muut nautinnon muodot muuttuvat kyseisen ideaalin kannalta enemmän tai vähemmän epäonnistuneiksi ja sitä kautta moraalisesti 'arveluttaviksi'.

Tällä tavoin psyko-biologinen ideaali ['normaali terveys'] ja moraalinen ideaali ['normaali käytöstapa'] nivoutuvat kuin huomaamatta toisiinsa.

Väitän, että juuri kuvatunkaltainen biologisen ja moraalisen tason/position huomaamaton ja siten salakava yhdistäminen toimii myös yhtenä kaikkien rasististen perustelujen legitimoijana. Alempirotuisten ja -alempisäätyisten psykobiologiassa ei siis toteudu psykobiologinen ideaali eli normaali terveys, mistä selvänä merkkinä on heidän outo ulkomuotonsa ja oudot käytöstapansa. He ovat väistämättä paitsi biologisesti alempiarvoisia myös moraalisesti perverssejä.

.......

Mutta. Ollaksemme tiukan johdonmukaisia myös pelkät seksuaalifantasiat ilman korvaavaa objektia ['kenkää'] pitäisi tämän logiikan mukaan tulkita perversioiksi. Ja koska kaikilla ihmisillä on ainakin joskus elämänsä aikana ollut seksuaalisia fantasioita [joillakin on niitä päivittäin tai jopa tunneittain], voidaan vaikkapa Augustinuksen fantasia-kritiikkiä esimerkkinä käyttäen luokitella koko ihmislaji perversiiviseksi [ja sitä mieltähän Aku perisynti-opissaan olikin].

2

Fantasiat [ja imaginarisuus ylipäätään] eivät kuitenkaan vielä sellaisenaan merkitse elämän- ja maailmankielteisyyttä, joskin juuri ne ovat ihmisen ihmiseksi tulemisen eli hänen dialektisen tietoisuutensa alkulähtökohta, joka johtaa ihmisen erottautumiseen luonnosta eli vaistojen korvautumiseen vieteillä ja oppimisella. Lopulta vahvimmat ja pysyvimmät imaginaatiot muuttuvat viestinnän ja kertomusten kautta kielellisiksi symboleiksi. Uskonto, filosofia ja tiede syntyvät.

Tietenkin voidaan perustellusti [mutta ei Finnsanityn logiikalla] ajatella, että fantasioista saa alkunsa myös homokirkkoisien lähes hekumallisuuteen asti kohoava maailma-, materia-, ja lihakielteisyyden kristillis-gnostilais-sadomasokistinen versio, jossa korkein nautinto saavutetaan äärimmäisellä askeesilla - toisin sanoen itsekidutuksella.

Totaali seksuaalinen pidättäytyminen ei aluksi estä orgastista laukeamista vaan päinvastoin merkittävästi stimuloi halua ja lisää yhä vain jännitteisemmän halun laukeamisen aiheuttamaa nautintoa, kunnes itsensä kiduttaja viimein saavuttaa aikanaan [?] 'seestyneisyyden' tilan, joka uskonnollisesti herkistyneitten turistien mielestä näkyy jopa suoraan luostari-askeetikon silmistä.

Vilhelm Reich ja muut mentaalis-ideologisesti vinksahtaneet orgoni-teoreetikot ja seksuaali-anarkistit sen sijaan väittävät, että noista pidättättäytyjä-sadomasokistien silmistä näkyy vain hirvittävä viha, autoritaarisuus ja ennakkoluuloisuus, joiden fysiologinen vastine on seksuaalikielteisyyden aikaansaama kehollinen lihaspanssari - kurinpidollisten asenteiden ja fysiologisen jännittyneisyyden välinen vastaavuus. - - Kummallista, että eri ihmiset voivat nähdä saman kohteen niin täysin eri tavalla.

Kummallista on myös, että Finnsanity tulkitsee etenkin gnostilaisuuden niin täysin eri tavalla kuin minä [ja aatehistorioitsijoiden suuri enemmistö], joskin mitäpä tuosta, koska tiedän varmasti olevani oikeassa tässä asiassa, mitä tulee sen suhteuttamiseen ideahistorialliseen mittakaavaan ja teologis-filosofiseen merkityskokonaisuuteen. Se riittää.

*

http://sammalkieli.blogspot.fi/2012/07/kristinuskon-seksuaalieettinen-bias.html

http://finnsanity.blogspot.fi/

http://fi.wikipedia.org/wiki/Gnostilaisuus

http://en.wikipedia.org/wiki/Augustine_of_Hippo

http://en.wikipedia.org/wiki/Tertullian

http://fi.wikipedia.org/wiki/Augustinus

http://fi.wikipedia.org/wiki/Tertullianus

http://www.stmonicasodality.org/month_of_april_2009.htm