Rape kosiskelemassa liian hienoa rouvaa

Rape saa pakit kesken toiletten.

*
[Kielimafia korjasi taas kaksi fucking typoa].

1

Päre on sitaatti Francois Rabelais’n edelleenkin hävyttömän hauskasta satiirista Pantagruel – Dipsodien kuningas. Pantagruelin ystävä Panurge ei pääse siinä toteuttamaan psykofyysisiä aikomuksiaan, mutta yritys on siististi sanottuna kohtuullisen hyvä joskin tavattoman röyhkeä. 

Epäonnistumisensa monineuvo-suupaltti-kielinero-narsisti-pelkuri Panurge kostaa usuttamalla uroskoirat rouvan perään kiimahajusteiden avulla. Mutta sitä juttua ei kerrota tässä päreessä. Lukekaa itse ja mieluummin koko kirja, sillä ainakin minua se jaksaa yhä naurattaa. 

Oppikaa esimerkiksi Pariisin yliopistossa 1500-luvulla käytetty puhetapa, niin voitte vastata silmääkään räpäyttämättä ymmärtämättömien ihmettelyyn oudoista mielipiteistänne: 

‘Signor mösjöö, geniukseni ei luonnostaan adaptoidu manipuloimaan Gallian vulgääriä idioomaa, vaan pyrin sitä, vice versa, kompensoimaan ja suppleeraamaan anneksoimalla verbaalisesti artikuloituun diskurssiini inherenttejä latinismeja ja vokabulaarirariteetteja.’

Muistutettakoon vielä toistamiseen etenkin eräälle suurelle ihailijattarelleni, ettei tämä päre todellakaan ole minun kirjoittamani. 1970-luvun lopulla eräät mielisairaanhoitajajaoston opiskelijatytöt tosin antoivat minulle lempinimeksi Rape, mutta kyseisellä nimityksellä ei ole mitään muuta yhteyttä Rabelais’hin, kuin minkä voimme tai haluamme nimeä lausuttaessa kuulla. Siitä huolimatta nauran aika lailla samankaltaista naurua kuin tämä absurdin veijariromaani-parodian kirjoittaja. Sitä p:llä alkavaa - - .

2
Motto:

Readers, friends, if you turn these pages
Put your prejudice aside,
For, really, there's nothing here that's outrageous,
Nothing sick, or bad — or contagious.
Not that I sit here glowing with pride
For my book: all you'll find is laughter:
That's all the glory my heart is after,
Seeing how sorrow eats you, defeats you.
I'd rather write about laughing than crying,
For laughter makes men human, and courageous.

Rabelais to the Reader

3

21. luku

Kuinka Panurge kosiskeli korkea-arvoista pariisilaisrouvaa

Panurge alkoi saada mainetta Pariisin kaupungissa voitettuaan väittelyssä englantilaisen, ja siitä lähtien hän rupesi koreilemaan kalukukkarollaan, jonka hän kirjailla päältäpäin halkioleikkauksin intialaiseen tapaan. Ja ihmiset ylistivät häntä julkisesti, hänestä tehtiin laulu, jota pikkulapset lauloivat sinappia hakiessaan, ja hän oli kaikkialla tervetullut rouvien ja neitosten seuraan, ja niin hänen maineensa kasvoi niin suureksi, että hän päätti valloittaa erään rouvan kaupungin ylhäisimpien joukosta.

Eikä hän ryhtynyt pitkiin esipuheisiin ja puolusteluihin, kuten tekevät tavallisesti nämä murheelliset ja mietteliäät paastonajan kosijat, jotka eivät lihaan koske, vaan sanoi eräänä päivänä: 

 - Rouvani, olisi sangen hyödyllistä koko yhteiskunnalle, miellyttävää teille, oikeudenmukaista jälkeläisillenne ja tarpeellista minulle, jos polkisin teitä sukuni jatkamiseksi; uskokaa pois, sillä kokemus on sen osoittava teille.

Kuultuaan nämä sanat rouva työnsi hänet luotaan ainakin sadan mailin päähän sanoen:  

– Ilkiö, houkkio! Onko teidän asianne puhua minulle tuolla tavoin? Kenelle kuvittelette puhuvanne? menkää pois, älkääkä koskaan tulko silmieni eteen; ei paljon puutu, että antaisin katkaista teiltä kädet ja jalat.

- Minulle olisi yhdentekevää, hän sanoi, jos käteni ja jalkani katkaistaisiin, kunhan vain kerrankin pääsisin teidn herkkupöytänne ääreen ja saisimme yhdessä pyörähdellä matalaa polkkaa, sillä tämä pelimanni-Janne [ja hän näyttää pitkää kalukukkaroaan] soittaa teille sellaista kotterjollia, että te tunnette sen luittenne ytimissä asti. Hän on reipas hurmuri ja osaa löytää rotanloukusta kaikki sivujuonet ja pienet pullistumat niin hyvin, ettei hänen jälkeensä tarvita toista nuohoojaa.

Tähän vastasi rouva: - Pois kurja olio, pois! Jos vielä sanotte sanankin, huudan tänne väkeni ja käsken piestä tiedät!

Oho, sanoi Panurge, ette ole lainkaan niin paha kuin sanotte, ehei, ellei sitten ulkomuotonne ole minua pahasti pettänyt; sillä ennemmin maan kamara nousisi taivaisiin ja taivaat vajoaisivat syvyyksiin ja koko luonnon järjestys suistuisi sijoiltaan, kuin että tuossa teidän suuressa kauneudessanne ja viehkeydessänne piilisi pisarankaan verta katkeruutta tai pahansuopuutta. Sanotaan tosin että:

Vaikka kaunis, ihanainen,

vastahakoinen on nainen

Mutta se tarkoittaa vain rahvaan kaunottaria. Tiedän kauneutenne on niin ylivertainen, niin ainutlaatuinen, niin taivaallinen, että luonto on sen varmaan teille lahjoittanut tarjotakseen meille mallin, josta ymmärtäisimme miten paljon se voi tehdä halutessaan käyttää koko mahtinsa ja kaiken viisautensa.

Teille olisi Pariksen pitänyt luovuttaa kultainen omena, ei Venukselle, ei, eikä myöskään Junolle tai Minervalle; sillä milloinkaan ei Junon loisto tai Venuksen kauneus ole vetänyt vertoja teille.

Oi taivaan jumalat ja jumalattaret, kuinka onkaan onnellinen hän, jolle suotte sen armon, että hän saa syleillä tätä naista. suudella häntä ja hieroa lihaansa hänen kanssaan. Jumalan tähden, sehän olen minä, näen sen selvästi, sillä hän jo rakastaa minua syvästi: tunnen sen, ja haltijat ovat sen jo ennalta määränneet. Ja jotta säästäisimme aikaa, pannaan menemään, rahaa likoon!

Ja hän olisi ottanut naisen syleilyynsä, mutta tämä oli menevinään ikkunaan huutaakseen naapureita apuun. Silloin Panurge sanoi mietteissään: - Madame, odottakaa minua täällä, menen itse hakemaan heitä, älkää te vaivautuko.

Ja niin hän lähti murehtimatta suurestikaan, vaikka oli tullut torjutuksi, ja söi vatsansa täyteen hyvällä halulla.

Seuraavana päivänä hän oli kirkossa juuri kun rouva oli menossa messuun. Ovella hän hän antoi tälle vihkivettä, kumartui syvään hänen edessään ja polvistui sitten tuttavallisesti sanoen: 

– Madame, tietäkää, että olen teihin niin suuresti rakastunut, että en en kykene kuselle enkä paskalle. En tiedä, mitä siitä sanotte, mutta jos siitä koituisi minulle joitain pahoja seurauksia, mitä tekisitte? 

- Pois, hän sanoi, menkää pois! Siitä vähät välitän; antakaa minun rukoilla täällä rauhassa Jumalaa.

- Mutta tehkääpäs, sanoi Panurge, sanakieppi tästä: ‘Äly kankee – nutun virkkaan’

- En osaa, sanoi rouva.

- Sehän menee näin: ‘Kalu änkee vitun nurkkaan’. Ja sen tähden rukoilkaa Jumalaa, että hän soisi minulle sen, mitä teidän jalo sydämenne haluaa, ja olkaa hyvä ja antakaa minulle tuo rukousnauhanne.

- Tuossa, sanoi hän, älkääkä enää kiusatko minua.

Tämän sanottuaan rouva alkoi antaa hänelle rukousnauhansa, joka oli tehty sitruunapuusta, joka kymmenes helmi kultaa, mutta Panurge veti nopeasti esiin yhden veitsistään ja leikkasi sen näppärästi irti [viedäkseen sen sitten pantattavaksi] ja sanoi: 

– Tahtoisitteko saada veitseni?

- Ei, en, sanoi rouva.

- Mutta muistakaa, että työkaluni on aina valmiina teitä palvelemaan, lihoineen luineen.

Rouva ei kuitenkaan ollut tyytyväinen rukousnauhansa kohtaloon, sillä se antoi hänelle arvokkuutta, kun hän kävi kirkossa; ja ajatteli itsekseen: ‘Tämä suulas miekkonen on joku vierasmaalainen hurjapää, enkä saa koskaan takaisin rukousnauhaani. Mitä mieheni sanoo siitä? Hän suuttuu minulle, mutta minä kerron, että varas katkaisi sen minulta kirkossa, ja sen hän helposti uskoo hähdessään tämän vyöhöni jääneen nauhan pään.'

Päivällisen jälkeen Panurge lähti häntä tapaamaan, ja puvun hihassa hänellä oli iso kukkarollinen Palatsin laskentapoletteja ja rahakkeita; ja hän alkoi puhua rouvalle: 

– Kumpainenko rakastaa enemmän toista, te minua vai minä teitä?

Rouva vastasi siihen: – Mitä minuun tulee, en teitä mitenkään vihaa, sillä rakastan kaikkia ihmisiä, niinkuin Jumala on käskenyt.

- Mutta ettekö te nyt olekin rakastunut minuun? sanoi Panurge.

- Olenhan teitä jo sangen monta kertaa kieltänyt, sanoi rouva, puhumasta minulle tuommoisia. Jos vielä puhutte niitä minulle, näytän, ettei kunniaani saa loukata. Menkää pois, ja antakaa takaisin rukousnauhani, jos mieheni vaikka sitä kysyisi.

- Mitä ihmettä, arvoisa rouva, teidän rukousnauhanne. Sitä en anna, kautta kunniani, mutta tahdon antaa teille toisenlaisia. Pitäisittekö enemmän nauhasta, joka on tehty kultaista, hienosti emalilla koristelluista suurista palloista vai ehkä silkkisestä nauhasta, tai sitten jostain oikein massiivisesta, joka on tehty isoista kultakimpaleista. Tai jos haluatte, eebenpuusta tai isoista hyasintti-kivistä, suurista hiotuista granaateista, niin että isoina helminä on hienoja turkooseja tai kauniita topaaseja, vai haluatteko vaaleanpunaisista rubiineista tehdyn nauhan, jonka isoina helminä on suuria, kahdenkymmenenkahdeksan karaatin timantteja?

Ei sentään, ei näistä ole mihinkään. Mutta tiedän yhden kauniin, smaragdeista tehdyn rukousnauhan, välissä pyöreitä meripihkahelmiä ja nauhan päässä persialaishelmi, suuri kuin oranssihedelmä! Eikä se maksa teille kuin kaksikymmentäviisituhatta dukaattia. Tahdon lahjoittaa sen teille, sillä käteistä rahaa minulla kyllä riittää.

Ja tätä sanoessaan hän kilisytteli rahakkeitaan kuin ne olisivat olleet kultarahoja.
- Tahtoisitteko palan sinipunaista, purppuralla värjättyä karmosiinisamettia tai palan kuviokirjailtua tai karmosiininpunaista satiinia? Haluatteko ketjuja, kultakoruja, hiuspantoja, sormuksia? Sanokaa vain sana; aina viiteenkymmeneentuhanteen dukaattiin asti minulle on samantekevää.

Näillä sanoillaan hän sai veden herahtamaan rouvan kielelle, mutta tämä vastasi kuitenkin: – Ei kiitos, en halua teiltä mitään.

- Jumalan tähden [vastasi Panurge], minä sen sijaan haluan teiltä jotain, mutta sellaista, mikä ei maksa mitään, ettekä silti jää puutteeseen. Katsokaapa tätä [ja hän näytti pitkää kalukukkaroansa], tämä mestari Johan Sarvipöllö etsii pesäkoloa. 

Ja sitten hän aikoi puristaa rouvan syliinsä, mutta tämä alkoi kirkua, ei kuitenkaan liian kovaa. Silloin Panurge otti teeskentelevän ilmeen ja sanoi:
– Ettekö siis haluakaan antaa minun pelehtiä pikkuisen? Haistakaa paska. Ette te niin erinomainen ole tai niin kunniallinen; ja jukoliste, usutan koirat päällenne.

Ja tämän sanottuaan hän luikki kiireesti pakoon peläten selkäsaunaa, jota kohtaan hän tunsi luonnollista kammoa.

*

http://www.kirjasampo.fi/fi/kulsa/kauno%253Aateos_4588

http://nuharupi.blogspot.fi/2009/03/pantagruel-dipsodien-kuningas.html

http://www.fotonetti.com/Rabelais/Cerclerabelais/cerclerabelais-160.htm

http://en.wikipedia.org/wiki/Fran%C3%A7ois_Rabelais

http://en.wikipedia.org/wiki/Gargantua_and_Pantagruel

http://en.wikipedia.org/wiki/Panurge

http://www.newadvent.org/cathen/12619b.htm

http://www.saunalahti.fi/arnoldus/rabelais.html

http://fi.wiktionary.org/wiki/toilette

http://ebooks.adelaide.edu.au/r/rabelais/francois/r11g/prologue1.html

http://www.carltonhobbs.net/category/art/paintings/