'Jotkut sikiöt eivät pelkästään aisti äitinsä tunteita vaan pystyvät jopa muistamaan jotain repussa viettämästään ajasta' [Mosabackan yliopiston Sikiöhistorian laitos].
*
Tarkoitukseni oli kirjoittaa lyhyt satiirinen parodia Ripsan kommentista Kemppisen päreessä Krossottelemassa, mutta en jostain syystä pysynyt alkuperäisessä moodissa ja teksti meni ikäänkuin epävireeseen. Yritin ajaa päreen hallitusti metsään siinä kuitenkaan täysin onnistumatta.
*
Ripsa kirjoitti: 'En minä muuta muista, mutta hirmuisen suuren punaisen kuun
paistamassa silmiin. En ole voinut olla enempää kuin noin vuoden
ikäinen, ja tiedän että kehityspsykologit väittävät etten voi muistaa.
Juttu on vain niin, että opin puhumaan 8-kuukautisena, joten
symbolifunktio ja muisti alkoivat toimia täydellä teholla aika aikaisin.'
*
Kehityspsykologit eivät tietenkään tiedä kaikkea tästä asiasta. Minä esimerkiksi
muistan jopa sikiöaikaisia juttuja Kotkan Kymistä, kun äiti vielä poltti Menthol
Meil-tupakkaa. Ai että se röökinsavu kävi minun silmiini. Helteiseen heinäaikaan Päijänteen
mummolassa eli kotonaan käydessä äitikin hörppäsi pellonlaidassa janoonsa mukillisen tanakkaa sahtia ja hepskukkuu – kännissä oltiin kuin Ellun kanat. Savusaunassa
illalla sitten hikoiltiin niin että litinä vain kuului, mutta järvivesi
vilvoitti mukavasti pehvaa. Tämä tapahtui samoihin aikoihin kuin minua hiukan
nuorempi ikätoveri, nykyinen vara-einstein, Kari Enqvist oli vielä hetken aikaa pelkkä
mahdollisuus vailla todennäköisyyttä. Mutta pian myös hän alkoi
kasvaa äitinsä repussa kohti tilastollista olemassaoloa ~ /#/ ~ Sekin aika, kuten kaikki ajat, loppui aikanaan - yhtäkkiä ja yllättäen ~ /#/ ~ Ja kuin ilman varoitusta - yhtäkkiä ja yllättäen - eräänä syksynä piti lähteä kansakouluun, vaikka vielä äsken olin ollut turvassa maailman pahuudelta - tosin jo repusta pudonneena - hieman äksyn kanaemon hameen helmoissa.
*
No comments:
Post a Comment