Hullunkurista

Cernin Cyborg

*

Kommentti Kemppisen päreeseen Viisaat puut.

*

Kemppinen kirjoitti: '”Miten on mahdollista, että tiede ei ole selvillä siitä, mikä on oikein ja mikä väärin!” - Olin kuvitellut, että kaikki lukutaitoiset oppivat käsittämään tuollaisen lauseen hullunkurisuuden viimeistään kymmenvuotiaina. Korostan nyt varmuuden vuoksi, että kirjoittajat tarkoittavat kysymystä, onko jokin hiukkanen olemassa vai ei. [.....] ”Ongelma on, että tiedämme niin vähän. Ja vielä suurempi ongelma on, että olemme niin tyhmiä"' [Richard Feynman].

Kirjoittaja osaa totisesti olla sanomatta sitä, mitä hän tuossa tarkoittaa. Perimmäinen ongelma on kuitenkin siinä, että me emme tiedä edes sitä, mitä tietäminen merkitsee. Tietääkö piin 100 desimaalia ulkoa osaava jotain, vai toistaako hän vain robottimaisesti ulkoa oppimansa ja osaamansa? Tietääkö 20 vuotta intensiivisesti meditoinut ihminen jotain, vai onko kyseessä vain jatkuva kurinalainen itsesuggestio, jota ei voi kommunikoida muille ihmisille, koska jokainen käy solipsistisesti läpi vain omaa kokemustaan? - [En usko tässä mihinkään super-empatioihin, valaistumisiin, kuudensiin aisteihin tai muihin ajatuksensiirto-hömppiin]. 

Ilmeisesti Richard Feynman kuitenkin tiesi, kun kerran väitti, mitä väitti. Väite kuitenkin osoittaa hänen olleen sidoksissa matemaattis-metafyysiseen realismiin [maagiseen maailmankuvaan] ja skientistiseen oletukseen, jonka mukaan ihmisen tiedollinen kompetenssi kykenee paitsi jatkuvasti lisääntyvän informaation loputtomaan tallentamiseen [matemaattisesti operoimalla] myös omaksumaan, ymmärtämään ja koodaamaan kokonaisvaltaisesti kaiken sen, mitä on löytänyt. 

Toisin sanoen - tällainen tekno-futurismi jos mikä on skientismiä – siis uskoa tieteen kaikkivaltiuteen ja ihmiseen täydellisenä koneena, koska vain täydellinen kone pystyy loputtomaan informaation tallentamiseen ja vain täydellinen ihminen [Kone-Jumala] kykenee sen käsitteellis-rationaaliseen hallintaan, ellei sitten matematiikka korvaa käsitteellistä kieltä viimeistään siinä vaiheessa, kun ihminen muuttuu koneeksi [ilmeisesti koneeksi muuttumisen tärkeä edellytys on juuri kielen transformoituminen matematiikaksi].

Kuitenkin ja samanaikaisesti tähän asenteeseen [joka on puhtaasti fysikaalinen eikä lainkaan eettinen] sisältyy myös väistämättä [ainakin implisiittisesti] ajatus siitä, että tiede pystyy lopulta ratkaisemaan sen, mikä on oikein ja mikä väärin - ikään kuin tuo jako sisältyisi itse maailmankaikkeuden matemaattiseen rakenteeseen ja koodistoon. Tosiasioiden ja arvojen välillä ei ole enää ristiriitaa, kun niitä koodaa täydellisesti ohjelmoitu Super-Cyborg.

Mutta juuri tämä jos mikä on minun [joka en ole matemaatikko vaan pahainen kyynikko-filosofi] mielestäni vähintäinkin ‘hullunkurista’ – ellei peräti kauheaa. 

*

http://kemppinen.blogspot.fi/2012/07/viisaat-puut.html

http://www.vocalo.org/explore/content/72312

http://fi.wikipedia.org/wiki/Richard_Feynman

http://en.wikipedia.org/wiki/Richard_Feynman