Ernesti-setä ja Amerikan kissanainen

Janey Robbins – A Catwoman

 *
[Kielimafia editoi tekstiä tarpeen mukaan - 15.7].
*

Päreen Ernesti Heminevan muistiinpanoista siteerannut ja hänen jättämistään videopätkistä koonnut ja kommentoinut Rauno Räsänen.

I

1

Lähes kolmekymmentä vuotta sitten matkustin pohjoisemman Amerikan laajalla mantereella enkä tietenkään välttynyt yllättäviltä tilanteilta. Olinhan vierasmaalainen [kaiken lisäksi suomalainen] enkä tuntenut paikallisia tapoja, joskin noita erilaisia paikkoja/tapoja Amerikasta tietysti löytyy tuhansittain. Kaikkein yllättävin tapaus ja henkilö [sillä henkilöön liittyy tapaus], jonka matkallani kohtasin ja koin oli kuitenkin aivan tietynlaatuinen ja liioittelematta sanottuna unohtumaton. 

Kyseessä oli minua jonkun verran nuorempi nainen, johon tutustuin Los Angelesissa eräillä lahjakkaitten mutta varattomien kirjailija-toimittajien viihdyttämiseksi järjestetyillä cocktail-kutsuilla. Kutsuilmoituksen lähettäjälle vain oli sattunut jokin erehdys, jos se nyt ylipäätään oli erehdys. Voihan olla niinkin, että minun intressejäni ja tapojani haluttiin vähän testailla ja jos näin oli, niin siinä kyllä onnistuttiin perusteellisesti. 

Jälkeenpäin kävi nimittäin ilmi, että paikassa, joka minulle oli ilmoitettu, kokoontui Los Angelesin pornoteollisuuden ja pornotähtien sen hetkinen kerma illanviettoon jonkin elokuvan julkistamisen kunniaksi. Suuresta maailmasta tietämätön joskaan en enää liian nuori suomipoika kun olin, luulin tulleeni oikeaan paikkaan, sillä vaikuttihan koko cocktail party jonkinlaiselta Hymy-lehden toimitukselta. Naisten suuri määrä tosin ihmetytti hieman. Toki Amerikka oli vapauden ja tasa-arvon maa, mutta olivatko naiset saamassa miehet kiinni tasa-arvossa myös kirjallisuuden ja journalismin alueella? 

Eipä aikaakaan, kun luokseni, salin reunimmaisen tarjoilupöydän luo, astelee nuori, kaunis ja jopa hieman pelottavasti kissamaisen oloinen ja näköinen nainen, joka katsoo terävästi hymyillen suoraan silmiini. Hän tervehtii rennosti amerikkalaiseen tapaan, joskaan aksenttinsa ei ole kaliforniaa vaan itärannikkoa. New Yorkista kotoisin on tämä tyttö – Robin nimeltään [myöhemmin käy ilmi, että hänen sukunimensä on Lieberman]. Kysyy mistä olen, mitä teen ja mihin olen matkalla. Suomalaisuuteni herättää hänessä välittömästi kiinnostusta ja tarkkaavaisuutta eikä hän ilmeisesti koe mitään ongelmaa siinä, että taidan olla väärässä paikassa väärään aikaan. Mutta minähän en tiedä sitä, että hän luultavasti tietää, etten minä tiedä erehdystäni.

Kun kysyn, mitä hän itse on viime aikoina puuhaillut, saan hiukan odottamattoman vastauksen, joka ei kuitenkaan soittele mitään hälytyskelloja päässäni. 

‘Olen tutkinut seksuaalisuuden eri muotoja – varsinkin sellaisia, joista ei saa puhua, joita ei saa näyttää ja joita ei saa edes kokeilla, mutta joita harjoitetaan jatkuvasti kaikkialla, vaikkei tietenkään jokaisessa parisuhteessa’, hän luettelee matkien minun antamaani selvitystä kirjallisista intresseistäni ja hankkeistani.

‘Mutta sepä kiinnostavaa, olemme siis molemmat tutkivia journalisteja’ huudahdan spontaanisti. -‘Minulle se kyllä sopii’, myhäilee tyttö tuijottaen silmiini pistävästi silmät sirrillään. Suu hänellä on mennyt jotenkin mutruun, joskin toinen suupieli nousee vähän ylemmäs, mikä tekee ilmeestä yhtä aikaa uteliaan, kysyvän, säälivän, ironisen sekä jotenkin himokkaan – aivan kuin hän etsisi saalista, jonka nappaisi heti, kun uhri vain tarpeeksi herpaantuu.

Totta kai innostumme molemmat keskustelemaan seksiaiheesta eikä mennyt kuin varttitunti, kun cocktailien siivittäminä aloimme jo puhua omien mielipiteittemme ohessa omista mieltymyksistämme seksin suhteen. 

Tässä kohtaa minun olisi pitänyt viimeinkin oivaltaa tulleeni väärään paikkaan, mutta taisin jo olla lievästi hurmaantunut Robinin pehmeän särmikkääseen ja suoraluontoiseen karismaan. En juurikaan ihmetellyt, että melkein kaikki vieraat näyttivät olevan Robinin ystäviä tai tuttuja. En tosin ihmetellyt sitäkään, että jostain syystä Robin ilmoitti [oli kai jo ilmoittanut aiemmille seuralaisilleen] jokaiselle moikkaajalle, että oli varattu eikä ehtisi juuri nyt muitten seuraan. 

Gin Tonic’ien ja yleisen hälinän rentouttamana en kuitenkaan ihmetellyt ehkä epäilyttävintä asiaa. Miten oli mahdollista, että kahden toisilleen tuntemattoman ihmisen vajaa puoli tuntia kestänyt tapaaminen ja keskustelu oli johtanut suoraan pohdintaan siitä, mikä esimerkiksi anaaliyhdynnässä oikein kiihottaa tai kuvottaa ja miksi – joko itse koettuna tai sitten nähtynä eli de facto fantasioituna.

Tällainen jutustelu toki on tai ainakin sen pitäisi olla aivan ymmärrettävää ja luonnollista kahden toisilleen hyvin läheisen ihmisen parisuhteessa, mutta hyvänen aika – meidänhän piti olla minulle ilmoitetun kutsun mukaan jonkinlaisessa kirjallisuusmatineassa tai vastaavassa eikä missään seksuaaliterapeuttien kenttäkokeessa tai peräti bordellissa.

En ole mikään ujo poika ajatuksiltani, mutten ole [yleensä] myöskään avomielinen seuramies, joka puhuu kuin Runeberg aiheesta kuin aiheesta. Pikemminkin vetäydyn ja kuuntelen. Jokin vain tuntui napsahtaneen kohdalleen tuon Robinin suhteen ja vaikutti siltä, että hän yhtä lailla oli hyväksynyt minut, olipa tuo hyväksyntä sitten enemmän harkittua kuin spontaania. Siinä me kuitenkin sitten puhuimme ja puhuimme, yhä lähempänä toisiamme, jotta olisimme kuulleet ja ymmärtäneet toisiamme tarpeeksi selvästi. 

Koska olin matkallani joutunut puhumaan englantia päivittäin jopa tuntikaupalla, olin myös oppinut ymmärtämään kuulemaani yhä paremmin. Silti newyorkilaistytön käyttämät sanonnat ja kielikuvat eivät aina avautuneet ennen kuin pyysin häntä niitä tarkentamaan. Se oli Robinista hauskaa ja niin minustakin. Tässähän yhdistyivät huvi ja hyöty. Suoritin Robinin antamaa peruskurssia seksuaalinautinnon terminologiasta amerikan-englanniksi. Välillä kikatimme kuin kakarat. 

Muutamat katseet kääntyivät ja ihmiset vilkaisivat meitä hymyillen joskin ehkä hieman ihmetellen. Minkähän tyypin se Robin nyt on löytänyt. Niin ne kai ajattelivat.

Yli tunnin jutustelun jälkeen tunnelma välillämme muuttui yhtäkkiä niin intensiiviseksi, että se suorastaan hätkähdytti. Hieman hullu sekso-gyneko-pornologinen debattimme, jota kukaan ei ihme kyllä tullut vilkuiluista huolimatta tarkemmin kuuntelemaan, muistutti ajoittain Rabelais’n sanaleikkimäisiä juoksutuksia. Debatin ytimestä löytyi kuitenkin kaksi toisiinsa erottamattomasti kytkeytyvää ja lähes kuolemanvakavaa asiaa, joista toinen oli paraikaa kehkeytymässä ukkosen lailla käsin kosketeltavaksi energiaksi.  

Ensimmäinen asia oli kysymys nautinnosta yleensä ja toinen seksuaalisesta nautinnosta erityisesti. Jälkimmäinen ongelma kumuloitui juuri sillä hetkellä meidän kahden välille tornadon nopeudella. 

Joudun toistamaan, etten osaa sanoa, missä määrin Robinin affektit ja tunteet minun suhteeni olivat tietoisesti hänen hallinnassaan tai ylipäätään etukäteen harkittuja ja missä määrin hän taas spontaanisti antoi mennä täysillä niin pitkälle kuin sitten lopulta hänen aloitteestaan päädyttiin. Tiedän vain, että itse en pannut hanttiin. En kuitenkaan ollut pelkkä passiivinen ajopuu, jos minua vietiinkin niin kuin virta vie vaan olin mielestäni ajopuuksi varsin aktiivinen tapaus. Mutta sitä kai itse ‘virta’ tällä kertaa halusikin.

.........

Yhtäkkiä – juttelumme päädyttyä jonkinlaiseen välivaiheeseen Robin kävi ensin hiljaiseksi, vetäytyi parin askeleen päähän minusta, vilkaisi muita ihmisiä ympäri salia, katsoi sitten hämmentävän kauan silmiini, huokasi syvään, tuli viimein syliini kietoen kädet kaulaan ja kuiskasi korvaani sihisten naukuvasti kuin kissaeläin:

‘Ernest, sinä olet ihana tyyppi. Niin erilainen mies kuin nämä muut. Iskit minut jo alle puolessa tunnissa. Puhumalla ja nauramalla. Olen yrittänyt tapella sitä tunnetta vastaan, mutta en pysty enää. Tule. Mennään naimaan tuonne eteishallin inva-vessaan. Sitä ei käytä juuri kukaan. Minä olen ihan märkä’. 

Me menimme emmekä taaksemme vilkuilleet.

........

Robinin ilme oli yhtä aikaa tulinen, intohimoinen, raukea ja silti täysin päättäväinen. Vaikka oma haluni oli nyt lopullisesti herätetty kuin karhu uniltaan, tunsin silti olevani Robinin imevässä otteessa kuin edestakaisin liikuteltava jojo. Hän halusi minun haluani ja minä hänen haluaan. Seksi on nautinnon harha, joka toimii hetken aikaa kerrallaan, sillä halu palaa aina takaisin. Sitä ei voi saavuttaa lopullisesti nautinnossa. Halu on häilyväinen ja levottomuutta aiheuttava riivaus. Ainoa todellinen Henki.

.........

Kissamaisen villi ja kiimainen Robin saattoi olla sisimmältään isin kiltti tyttö, mutta selvästikin hän oli luonut itselleen Lady Domina-imagon tai fasadin, enkä voinut tietää, miten vakavasta asiasta siinä loppujen lopuksi oli kysymys. Nyt hän kuitenkin halusi minut eikä siihen haluun ollut mitään lisäämistä tai vähentämistä. Oli selvää, että hän vei ja minä ‘vikisin’ - sillä tavoin kuin miehen sellaisessa tilanteessa pitää ‘vikistä’.

2

http://xhamster.com/movies/405918/janey_robbins_is_a_fucking_nympho.html

Ernesti Heminevan jättämä videotallennus hänen ja Janey Robbinsin/Robin Liebermanin muhinoinnista cocktail-party-huoneiston eteishallin inva-wc:ssä. Emme tiedä, kuka/mikä on sen kuvannut ja onko kuvissa itse Ernesti [Janey kyllä on], mutta Ernestin tekstin mukaan videotallennus kuuluu katsoa juuri tässä kohdassa kertomusta. Teemme niin.

II

1

Päätän Ernesti Heminevan Amerikan matkan muistelmat koskien hänen tapaamistaan Robin Liebermanin eli Janey Robbinsin kanssa tähän tällä erää.

Tietenkin Ernestille paljastui myöhemmin, kuka Robin oikein oli ja mihin pippaloihin hän oli saanut kutsun. Mutta miksi Ernesti englantia taitavana ei sitten tajunnut asioitten oikeaa laitaa? Se tuntuu jotenkin epäuskottavalta. Voin toki paljastaa, että tästä tarinasta löytyy muutakin epäuskottavaa kuin Ernestin erehdys luulla pornoilta-pippaloita kirjallisuusmatineaksi [mikä on itse asiassa ymmärrettävä erehdys varsinkin Amerikassa] ja pornotähteä tutkivaksi journalistiksi. Mutta joka tapauksessa Robin Lieberman [juutalainen sukunimi], taitelijanimeltään Janey Robbins, on niin totta kuin tosi nyt voi yleensä ja pornoteollisuudessa erityisesti olla.

Vastoin alkuperäistä aikomusta en kommentoi pitkään Janey Robbinsia [ks. wiki-linkit] – en edes sitä vähää, mitä netti hänestä tietää. Robbinsia pidetään kuitenkin yhtenä merkittävimmistä pornoelokuvien naisnäyttelijöistä etenkin sen vuoksi, että hänen seksuaalinen ilmaisunsa, olemuksensa ja praktiikkansa rikkoi sellaisia rajoja, joita nykyään pidetään naurettavina ja typerinä seksuaalisuuden ja seksin esittämisessä. 

Eräänlaisena avantgardistina Janey Robbinskin sai maksaa kohtuuttoman hinnan innovatiivisuudestaan konservatiivisen sensuuriaallon iskiessä 1980-luvun lopulla USA:n pornoteollisuuteen. Kymmenisen vuotta kestänyttä oikeudenkäynti- ja lakihässäkkää voisi verrata Hollywoodiin kohdistuneisiin kommunistivainoihin 1950-luvulla. Tälläkin kertaa asialla oli sama ihmisryhmä: konservatiiviset kyttääjät eli toisten ihmisten ahdistusta herättäviä tapoja systemaattisesti tuomitsevat ja normittavat – sanalla sanoen rasismiin taipuvaiset ihmiset. 

Kyllästyneenä tekopyhiin, typeriin ja naurettaviin pornoelokuva-oikeudenkäynteihin Robbins lopetti 1989 7 vuotta kestäneen uransa, mikä lienee enemmän kuin pornotähtien uran kesto keskimäärin, mutta tällä naisella olisi ollut monenlaista talenttia jatkaa pitempään. Olen ehkä viimein ymmärtänyt, että vaikka myös pornobusiness on silkkaa teollisuutta, niin hyvä pornoelokuvanäyttelijä todella osaa hommansa. Toisin sanoen hän pystyy yhdistämään oman nautintonsa täysin ammattimaiseen näyttelemiseen tavalla, joka antaa pornon kuluttajille parhaimmat kicksit kohti lihallista ekstaasia.

2

Mutta ehkä sinänsä kapea-alaisen lajityypin eli pornoelokuvan [kuten kaiken muunkin narratiivis-koherentin taiteen] aika alkaa sekin olla ohi globalisoituneessa netti-maailmassa, joka ei tee enää jyrkkää eroa asian ja viihteen välillä ja jossa suurimmat otsikot [‘kicksit’] saadaan spektaakkeleista ja toisten tirkistelystä. Niinpä myös pornossa on havaittavissa sama tosi-tv-tyyppinen trendi kuin kaikkialla muuallakin mediassa. Kuka tahansa voi ladata nettiin mitä tahansa ja netti onkin yli 90% pornoa pullollaan. Netistä on tullut siten suuri paritus-, huoraus- ja pornovideo-luola, joka on kontrolloimattomasti kaikkien käytössä.

Tämä merkitsee pornon alueella juonellisuuden ja kontekstin lähes täydellistä katoamista pelkän panemisen kustannuksella. Kuumimmasta nykypornosta on viimeisen vuosikymmenen aikana tullut eräänlainen body building-urheilukilpailujen extreme-laji, jossa isokyrpäisimmät neekerit hässivät päivät pitkät jatkuvassa seksuaalisessa puutteessa eläviä valkoisia nymfo-naisia, jotka pettävät miehiään sen minkä ehtivät. 

No - tämä on tietysti parodinen ja hiukan konservatiivis-stereotyyppinen näkymä, koska se, mitä todella näyttää tapahtuneen, osoittaa seksin ja pornon eri muotojen valtavaa kasvua ainakin nettijulkisuudella mitattuna [tulos tosin kertoo enemmän netistä kuin seksin lisääntymisestä]. Seksuaalisella nautinnolla ei ole rajoja eikä moraalia. Niinpä etenkin seksin vapaan esittämisen ja katselemisen tultua yhtä helpoksi kuin pankkikortilla maksamisen joudutaan/ajaudutaan julkisen ja yksityisen elämän rajat ja ulottuvuudet kokemaan väistämättä uudella tavalla, mikä merkitsee, että ne joudutaan myös määrittelemään uudelleen. 

Kun kaikista voi tulla tosi-tv-pornon esittäjiä ja tirkistelyn kohteita jopa tahtomattaan, olemme kai siirtymässä aikaan, jossa yksilöt joko muuttuvat hällä-väliä-libertiineiksi julki-anarkisteiksi [jotka netti-kapitalismi vastoin anarkistien harhaluuloa sulauttaa helposti itseensä] tai jossa he yrittävät viimeiseen asti varjella yksityisyydestään [‘omimmasta omaisuudestaan’] sitä vähää, mitä siitä on jäänyt jäljelle netti-tsunamin pyyhkäistyä nurin vanhat informaatiojärjestelmät. 

Silläkin uhalla ettei argumenttini lopulta päde, väitän, ettei Janey Robbins [yhtä vähän kuin Lorelei Lee] ole mikään yhteiskunnallisen julki-anarkismin julistaja, jossa julkinen ja yksityinen saavat ja niiden pitääkin mennä sekaisin. Pikemminkin hän on 'vain' seksuaalisen vapautumisen lähettiläs tavalla, jonka minä hyväksyn. Ei mikään hippi-, luonto- tai ylipäätään panteisti-hörhö, joka etsii energioita ja säteitä – ties mitä sellaista, jonka olemassaolon tunnemme vain vaikutuksen kautta, mutta jota meidän on mahdotonta tietämällä tietää ja absurdia uskomalla uskoa. Halua ei pidä pyhittää tai mystifioida yhtään enempää kuin on tarpeen sen purkamisen kannalta. Halu pitää ottaa omaan hallintaan eikä palvoa sitä kuin pakanallista epäjumalaa.

3

Loppukaneetiksi totean vain, etten taaskaan pääse eteenpäin liberalismin ja konservatismin välisessä kiistassa. Se on todellinen kiista, jossa kumpikin osapuoli edustaa aidosti luovuttamattomia arvoja, joiden mukaan ihmisten on saatava yhteiskunnassa elää. Jos vain jompikumpi arvomaailma saa toteutua, ihmisestä tulee kapea-alainen, yksipuolinen ja rajoittunut olento, joka tuskin kokee elämäänsä niin onnelliseksi, kuin jos hänen käytössään olisivat molemmat mahdollisuudet: – sekä rajoittamaton nautinnon [ilmaisun, kokemisen] vapaus vailla jotain pakollista arvosidonnaisuutta että mahdollisuus rajoittaa nautintonsa niihin yhteisöllisiin ja yksilöllisiin puitteisiin, jotka tuntuvat sopivan juuri tietynlaiseen arvomaailmaan. 

Parhaimmillaan näiden kahden vapauskäsityksen ja arvomaailman välille ei synny sovittamatonta ristiriitaa, koska ne ovat saman asian käänteisiä versioita. - - Siis parhaimmillaan. En edes väitä tietäväni, mitä sillä tarkoitan.

III

Janey Robbins/Robin Lieberman

http://xhamster.com/movies/400235/janey_robbins_anal_scene_1o1_gr_2.html

http://xhamster.com/movies/300541/janey_robbins_takes_on_4_guys_classic.html

http://xhamster.com/movies/862093/janey_robbins_anal.html

http://www.badjojo.com/1031947/janey-robbins-vs-ron-jeremy/

*

http://www.wikiporno.org/wiki/Janey_Robbins

http://www.evi.com/q/what_is_the_nationality_of_janey_robbins

http://en.wikipedia.org/wiki/Janey_Robbins

http://actuspurunen.blogspot.fi/2012/06/nautinnon-ytimessa-kipinoi-tuskainen.html