July 6, 2012

Nihilistin filosofiaa

It's okay. There is no difference between the Truth and a truism.

 *
Kirjoitettu kommentiksi Iromistressin kommenttiin edellisessä päreessäni Päivän huikkanen.
1
Ironmistress kirjoitti: 'Mitä evankeliumiin tulee, niin olennaisempaa on henkilön historiallisuus kuin se, onko hänen agendansa totta.'
Ei pidä paikkaansa. Ei edes Higgsin hiukkasen suhteen. Havaittu 'tosi' on itsessään ei-mitään ilman teoreettista kontekstia, ilman käytännön sovellutuksia, ilman metafyysista tulkintaa.
Esimerkiksi fysiikan standarditeoria rakentuu ratkaisevalta osin matemaattis-metafyysiselle [lukumystis-maagis-mekanistiselle] perustalle, jota mikään koe ei voi todistaa päteväksi totuuden korrespondenssin suhteen. Sellaista koetta ei voi edes järjestää, koska kyseessä on intuitiivis-paradigmaattinen uskomus järjenkäytön mielestä. 
Higgsin hiukkanen on pelkkä vipu, jolla teoriaa voidaan suunnata tiettyyn suuntaan ilman, että ajaudutaan vakaviin ristiriitoihin. Mutta teoreettinen yhteensopivuus [koherenssi] ei takaa teorioiden vastaavuutta [korrespondenssia] todellisuuden suhteen eikä varsinkaan sen suhteen, mitä todistetulla teorialla eli konfirmoidulla havainnolla pitäisi tehdä.
Sitäpaitsi tieteen- ja mielenfilosofit eivät [tietenkään] ole päässeet yksimielisyyteen siitä, mitä realismilla eli käsitteen vastaavuudella havainnon ja havainnon kohteen kanssa ylipäätään tarkoitetaan [kyseessä on toisin sanoen tietoisuuden ongelma]. Näin on siksi, koska representaatio mahdollistaessaan välittömän eli naivin realismin, sulkee pois absoluuttisen realismin. Tätä tietoiseen mieleen sisältyvän paradoksin/dialektiikan väistämättömyyttä identiteetti-teoreetikot, jotka edustavat luonnontieteen maagisinta muotoa, eivät kerta kaikkiaan tajua.
Mistä realistit saavat sen ['maailman ulkopuolisen'] ulkopuolisen kriteerin, joka arvioi, onko teorian ja havainnon välinen suhde todellinen/aito [rakenneyhtäläinen/isomorfinen tai muussa mielessä validi]?' Eivät mistään, joten heidän täytyy luottaa omiin formaali-loogisiin sitoumuksiinsa. 
Koherenssiteoreetikko on tietysti periaatteessa saman loogisen ongelman edessä, mutta hän ei väitäkään tietävänsä mitään todellisuudesta, joten kriteerinä toimivan metakielen [teoriakehikon] keinotekoisuus ei uhkaa hänen maailmankuvansa uskottavuutta samassa mielessä kuin realistia, jonka standardi-malli-korttitalo romahtaa kokonaan, mikäli usko representaation metafyysis-realistiseen pätevyyteen menetetään.
2
Jos korrespondenssiin uskovaa voisi nimittää maagikoksi, jolle todellisuus [empiria, havainto] on jotain ontologisesti perustavampaa [todellisempaa] kuin sitä kuvaava isomorfinen symboli, jolla kuitenkin on 'representatiivista' voimaa tuon kuvaamansa todellisuuden suhteen, niin koherenssiteoreetikon kohtalona on päätyä teorioitten absoluuttisessa koherenssissa todellisuuden trivialisoitumiseen, jolloin todellisuus ikäänkuin katoaa ja jäljelle jää vain solipsistinen subjekti [meditoiva positio]. 
Realisti palvoo 'animistista Totuutta' maagisessa representaatiossa. Antirealisti sen sijaan vain leikkii representaation eli symboloivan tietoisuuden tuottaman symbolisen palapelin [muuttuvilla] paloilla, joista rakentaa itselleen kuvan, jota kutsuu todellisuudeksi.
Antirealisti ei ole kuitenkaan matemaatikko, joka ei oikeastaan ajattele vaan noudattaa ja seuraa orjallisesti aksiomaattisten sääntöjen variaatioita. Niinpä antirealistille totuuden loogisen ja matemaattisen triviaalisuuden [truismien] ylittävä 'entiteetti' on tietoisuus eikä aineen rakenteen superhiukkanen, joka on ollut mahdollistamassa tietoisuuden itseorganisoitumista, mutta joka sellaisenaan ei ole mitään ilman ihmistä. Emme tiedä, oliko tietoisuus hiukkasen tarkoitus ja päämäärä, mutta sen tiedämme, että tietoisuus voi paljastaa hiukkasen.
Realisti uskoo, että maailmankaikkeus on äärettömän suuri Kone, jonka toimintaa ihmisen edistyäkseen tulee kopioida. Antirealistille maailmankaikkeus on hänen tajuava mielensä, jonka mukana katoaa myös se todellisuus, jota hän on leikkiessään rakentanut.
Antirealistin rakentama 'maailmankaikkeuskone' eroaa realistin täydellisestä [multi] kausaalisesti toimivasta aine-energia-järjestelmästä yhdessä asiassa. Antirealistin koneessa on sielu [subjekti]. Toisin sanoen virhe. Se on epätäydellinen. Mikä merkitsee metafyysistä skandaalia realistille, joka ei ymmärrä, että täydellisen koneen mukana katoaa myös epätäydellinen ihminen eli tietoisuus, joka mahdollisti olemassaolon.
Fysiikka on siis perimmältään kaikkein ihmisvihamielisin tiede. Epäjumalan palvontaa.
3
Higgsin hiukkaseen ei sisälly käyttöohjetta. Samassa mielessä todistus Buddhan, Sokrateen ja Jeesuksen olemassaolosta ei tuo mitään lisää heidän nimiinsä luettuihin opetuksiin.
Näin ollen minulle on aivan sama olivatko Buddha, Sokrates tai Jeesus muutakin kuin pelkkää legendaa. Tärkeintä on se, mitä heistä on kerrottu ja kirjoitettu, miten heitä on tulkittu ja miten heihin uskotaan.
Olemassaolo, kuten sanottu, ei tuo mitään lisää siihen, minkä aina jo itse olemme keksineet tai joudumme keksimään saadaksemme totuuden oman etumme mukaisesti eläväksi ja toimivaksi - totuuden, joka itsessään ei ole yhtään mitään.
4
Tämä jos mikä on nihilistis-postmoderni kanta. Sitä voi toki kritisoida jostain yksittäisestä perspektiivistä käsin, mutta kokonaisuutena se on falsifioinnin ja verifioinnin ulkopuolella. Kyseessä on siis eräänlainen' itseorganisoituneen' [autopoieettisen] uskon muoto [kuten on realistienkin maaginen maailmankuva].
Antirealistina, jolle totuus on teorioiden koherenssia sekä 'aktualistina' [solipsistisena fenomenologina], jolle autenttinen kokemus todellisuudesta merkitsee tietoisuuden 'oikosulkua' eli mielen hajoamista, olen ehdottomasti nihilisti [todellisuus on keksitty, tavoittamaton ja indifferentti].
Ymmärrämme todellisuutta vain siinä mielessä ja määrin kuin se on kognitiivis-transsendentaaliselle apparaatillemme mahdollista representoida [symboleilla, teorioilla, käsitteillä. matematiikalla]. Vain tässä mielessä ja määrin voimme olla 'realisteja'. Lainausmerkit siksi, että tällainen [tieteellinen] realismi ei ole absoluuttista vaan practically perspektiivistä, jolloin se de facto muuttuu antirealimiksi.
Todellisuus itsessään [Lacanin reaalinen] ei aukea tai paljastu meille koskaan ja jos paljastuu, se merkitsee mielemme tuhoa - - ["Ja hän sanoi vielä: 'Sinä et voi nähdä minun kasvojani; sillä ei kukaan, joka näkee minut, jää eloon'." (2. Moos. 33:20)].
*

5 comments:

dudivie said...

vaarallisilla vesillä

mattitaneli said...

Hei hyvä Rauno,



Kiinnostavia asioita.

mattitaneli said...

Terve Rauno,


Kiinnostavia asioita.


yst. terv. Matti

mattitaneli said...

le

Jussi M said...

Koen välillä filosofisten kirjojen lukemisen vaikeaksi. En saa ajatuksista selkeää kokonaisuutta, ne jäävät pieneksi hiukkasiksi joilla ei ole mitään merkitystä minun elämääni tai ajatteluuni. Miten sinä luet kirjoja? Miten eri ajatusjärjestelmiä voi opetella?