*
[Kielimafia täydensi viimeistä kappaletta yhä uudelleen - viimeksi klo 12.50]
1
Säätääkö uskonto vai laki oikean tilannenopeuden moraalin alueella? Vai onko meidän mahdollista luottaa spontaanisti luonnolliseen moraalitajuumme? God only knows. Tai sitten tuomioistuin tuomarien 3-2 päätöksellä.
Kun Platonin demiurgi piti ihmistä luodessaan malleina ikuisia ideoita, pitää lakimiehen sokea jumalatar ihmistä tuomitessaan mallina aikakaudesta toiseen muuttuvia pykäliä. Kaikkivaltias Jumala sen sijaan on asetettu tutkintavankeuteen salailusta, suvaitsemattomuudesta, syrjimisestä ja ylipäätään lain rikkomisesta epäiltynä.
2
Sammalkieli vastasi kommentissaan edellisen päreeni otsikko-kysymykseen: 'Uskonnon välineellistämistä!'
*
Kantilaisen moraalifilosofian kannalta asia on tavallaan juuri noin. Uskonto [vain?] tukee autonomisen järjen ratkaisua kategorisen imperatiivin noudattamisessa. Kant siis rationalisoi kultaiseen sääntöön perustuvan [kristin]uskon, sillä kategorinen imperatiivi vaatii käytännössä nimenomaan luonnollisen moraalitajun ja uskonnollisen uskon joustavaa yhteistyötä - ei niinkään formaalis-analyyttista järkeä, sillä täysin rationaalisesti ja ehdottoman kirjaimellisesti toteutettuna Kantin deontologinen etiikka johtaa absurditeetteihin.
Moraali on erottamaton osa uskontoa - oikeastaan enemmän kuin itseisarvo, kun taas Kant halusi irrottaa moraalin kokonaan rationaalisen analyysin piiriin - sulkeistaen uskon, aisitit, tunteet ja luontaiset kyvyt moraalisen asenteen ulkopuolelle. Kant pohti sitä, miten oikea moraalinen asenne on tiedollisesti mahdollista, ei niinkään moraalin sisältöjä.
Pitkälti myös Kantin moraalifilosofiasta vaikutteita saanut ['materialistinen'] normi-/lakipositivismi meni kuitenkin paljon pitemmälle ja irrotti uskonnon lopullisesti moraalista tehden käsitteellisen [joskin yhä pragmaattisemmaksi muuttuvan] eron myös moraalin ja itse yksittäisen lakitekstin välille, mikä merkitsi, että siinä missä Kant vielä asetti uskonnon palvelemaan moraalia, lakipositivistit asettivat moraalin palvelemaan lakitekstiä - pragmaattisesti ad hoc [ennakkotapaukseen/iin tietysti nojautuen].
Toisin kuin lakipositivisteille moraali ei siis ollut Kantille väline tai välineellinen perusta vaan kategorisesti velvoittava itseisarvo. Järki ja usko vain vaihtoivat Kantin filosofisessa topologiassa paikkaa. Oliko tuo paikanvaihto epäuskottava vai ei, se riippuu arvioijan ontologisesta näkökulmasta.
3
Mielestäni Kant korostaa järjen prioriteettia moraalin suhteen joskus jopa psykologisten realiteettien kustannuksella [korottaen järjen lähes myytiksi kuten D. B. Hart toteaa], mutta yhtä kaikki - valistuksen ja modernisaation myötä uskonto on länsimaissa pantu parin viime vuosisadan aikana kumartamaan sekä totalitaarista että viimein 'demokraattista' lakia, vaikka protokolla toisin toimisikin [protokollasta huolimatta uskonnolla on yhtä paljon/vähän valtaa kuin monarkilla Englannissa tai presidentillä Suomessa, vaikka kumpaakin kovasti arvostettaisiinkin valtion ylimpänä instituutiona ja virkamiehenä].
4
Lait muuttuvat, joskin niiden perusta on aina tietyssä hermeneuttisen itseymmärryksen traditiossa, jonka instituutio kirjaimellisesti on/oli uskonto.
Luonnollista moraalitajua ja uskontoa ei voi erottaa toisistaan samassa mielessä kuin moraaliperiaate yksittäisen lain ilmiasussa [tai suoraan lakina] voidaan teknisesti erottaa luonnollisesta moraalitajusta [joka tietenkin on hyvin hämärä käsite - eikä ainoastaan Kantin mielestä].
Tämä erottamis-prosessi on kulkenut valituksen ja modernisaation edetessä kahta toistensa kanssa korreloivaa linjaa pitkin. Väitän nimittäin sitkeästi, että positivistinen oikeuskäsitys ja markkinatalouden teoria tavaran arvonmuodostuksesta ovat kytköksissä toisiinsa.
Irtautuessaan uskonnosta [aluksi etenkin kantilaisen normipositivismin vaikutuksesta/Kelsen] laki alkoi yhä hatarammin edustaa preskriptiivisiä elämän arvoja [mikä on hyvää, mikä pahaa, miten minun tulee elää], mikä merkitsee käytännössä, että arvoista alkaa tulla liberalistis-kapitalistisen vapauden eli taloudellisen toiminnan välineitä.
Kapitalismin kyllästämässä maailmassa kaikki [aivan kaikki] arvonmuodostus pakotetaan palautumaan lopulta kysynnän ja tarjonnan välisen pelin eli huutokaupan puitteissa tavarasta ja/tai sijoituksesta maksetuksi hinnaksi eli suurimmaksi rahalliseksi tarjoukseksi vallitsevassa markkinatilanteessa.
Lakipositivismi komppaa ja joskus jopa lobbaa mainittua markkinoitten arvonmuodostuksen 'puolueetonta' ja 'arvoneutraalia' periaatetta. Kun tuomioistuinten päätökset vetoavat etiikkaan, ne tekevät sen kuin häpeillen, sillä eihän omallatunnolla pitäisi olla mitään tekemistä lakitieteen [siis tieteen!?] kanssa.
5
Mediaa ja teknologiaa ohjaileva kapitalismi tuotteistaa kaikki arvot yhä tehokkaammin tuotteistamalla myös niiden edustajat [olivatpa he sitten homoja tai heteroja, valkoisia, vihreitä tai (muka) punaisia]. Etenkin tosi-tv on uusimman teknologian mahdollistamaa ja tuottamaa media-business-mainontaa parhaimmillaan/pahimmillaan.
Reaalitaloudesta irtautunut maksimaalisten voittojen ahnehtimiseen pyrkivä [koska reaalitalous ei ole enää tarpeeksi kannattavaa pörssimarkkinoilla] johdannais-kapitalismi tuottaa ja myy spekulaatioita ja/eli mielikuvia, joilla ei ole eikä voi olla muuta perustaa kuin ihmisten fantasiat.
Ultra-kapitalistisessa teknologiassa ja mediassa kyllästetty ihminen on tuote, jonka työ on itsensä uusintamista virtuaalisessa mielikuvatodellisuudessa [muka] uudentyyppiseksi [imagoteknisesti muodikkaaksi] mielikuvatuotteeksi, jolla myydään ja jota myydään.
Ihmiset toisin sanoen ostavat, kuluttavat ja tuottavat fantasioita [virtuaalisiksi muuttuvien tavaroiden, matkojen, viihteen ja ylipäätään mielihyvää/nautintoja stimuloivan mielikuvakulutuksen muodossa] sen jälkeen, kun heidän minimaalisin perusturvansa on taattu. Kapitalismin kyllästämästä maailmasta tulee uudestaan ja uudessa muodossa pakanallis-taikauskoisen polyteismin myyttinen virtuaaligalleria.
Toki myös ja etenkin vanhalla kirkolla on omat uskonnolliset fantasiansa ja reliikkinsä, mutta niillä ei ole reaalista eikä edes spekuloitua rahallista arvoa [*], koska ne ovat kaiken arvon perusta.
[*] Aneet [pelagiolaisuuden perverssi ja taikauskoisiin mielikuviin perustuva bisnes-projekti] olivat skandaalimainen poikkeus monergistisesta disipliinistä, mutta yhä vielä pidän aneita nerokkaipana kapitalismin [eli pyramidi-huijauksen] muotona. Mikä olisikaan paras sijoituskohde kuin syntien anteeksisaaminen jo tässä elämässä. 'Valitettavasti' vain kukaan ei nykykapitalismissa enää usko tuollaiseen reaalitalouden ja johdannnaiskaupan hybridiin, vaikka se olisi kaikista fantasioista ikuisin ja siinäkin miessä myös 'kannattavin'.
6
Lain 'peruskaavaa' voisi kuvata seuraavasti. Auton tilannenopeus [luonnollinen moraalitaju] on ratkaisevaa, joskin sitä voidaan säädellä nopeusrajoituksin, mikäli tarpeelliseksi katsotaan, mutta periaatteessa laki ei pysty etukäteen sanomaan täysin varmasti, mikä on kulloisessakin tilanteessa ja kulloisissakin olosuhteissa oikea tilannenopeus.
Uskonto sen sijaan pystyy sanomaan [kristillis-eettisellä tasolla] ja juuri luonnollisen moraalitajun sisällöllinen ohjeistaminen hyvän uskonnollisen elämän puitteissa/iin on uskonnon perimmäinen lähtökohta ja tehtävä.
7
Kristinusko on transformoitumassa liberaali-demokraattisen biopolitiikan tuote-normiksi myös lainsäädännön alueella.
Uskonnon 'demokratisoiminen' ja saattaminen myös dogmiensa osalta lain sekä valvonnan piiriin on kalteva pinta, jota pitkin valuen uskonnot välineellistetään kokonaan positivistisen liikennesääntöetiikan käsikassaroiksi - [seksuaalirikosten rikosoikeudellinen tutkiminen on toki välttämätöntä, mutta ei rippisalaisuuden murtaminen, sillä laki ei ole rippisalaisuuden yläpuolella].
Ajatellaan esimerkiksi kirkon perimmäisen luonteen ja mission kannalta kohtalokasta rippisalaisuuden purkusuunnitelmaa. Jos tämä toteutuu, menettää kirkko silloin paitsi alkuperäisen ja ehkä olennaisimman erityispiirteensä ihmisen ja Jumalan välille asetettuna linkkinä ja tästä seuraten myös viimeisen institutionaalisen auktoriteetti-privilegionsa suhteessa lakiin, mikä merkitsee kirkon autonomian praktiseen ytimeen kohdistuvan välineellistämisen non plus ultraa.
Mitä virkaa on ripillä, jos pappi velvoitetaan raportoimaan kuulemastaan nimismiehelle? No - on toki byrokratian kannalta kätevämpää, jos ripittäytyjällä on rippisalaisuuden murruttua mahdollisuus tilata papin sijasta aika suoraan lähimmälle poliisiviranomaiselle - [poliisilaitoksesta ja käräjäsalistako tulee uusi uljas, oikeaoppinen kirkkomme, nimismiehestä pappimme, oikeuskanslerista piispamme, lakikirjasta Raamattumme ja proseduurista yhtä aikaa sakramenttimme ja Jumalamme?]
Reformatorinen ja etenkin luterilainen kirkko tosin on ollut jo heti katolisuudesta irtautumisestaan lähtien omalla Canossan matkallaan Jumalan kaikkivaltiuden alaisuudesta kohti lakiauktoriteetin alaisuutta [kahden regimentin oppi], mutta jos ortodoksinen kirkkokin joutuu myymään oikeuden olemassaoloonsa lakivaliokunnan em. päätökset hyväksymällä [toisin sanoen parlamentaarisen kiristyksen pakottamana], harkitsen vakavasti tämänkin kirkon jättämistä.
8
Olen luterilaisesta kirkosta eroamisen [1980] jälkeen liittynyt [S.:n peesissä 1995] ortodoksiseen kirkkoon - en johonkin liberaali-ateistiseen tai polyteistis-pakanalliseen yhteisöön, jossa rakkautta, suvaitsevaisuutta ja samanmielisyyttä julistetaan niin suurella hurmoksella, etteivät kyseiset 'uskovat' voi olla päätymättä sisäiseen ristiriitaan oman liberalisminsa kanssa.
Suvaitsevaisuus ideologiana on yhtä epäjohdonnukaista kuin maailmankatsomuksellinen uusateismikin. Fundamentalismi ei ole määritelmäkysymys vaan ihmisen psykologinen tila - eräänlaista sielun pimeyttä, jossa pahe pukeutuu lain ja hyveen kaapuun. Tämän vuoksi myös pakkosuvaitsevaisuus on fundamentalismia.
Miksemme suvaitsevuuden sijasta käyttäisi mieluummin asioitten ja asenteitten todellista tilaa parhaiten kuvaavaa sanaa - sietäminen? On siedettävä niitä, jotka kokee oudoiksi, joista ei pidä tai joita jopa halveksii.
Suvaitseminen ei ole sietämistä eikä hyväksyntää vaan säälin uusin laji. Sääliin kuten suvaitsevaisuuteenkin sisältyy halveksuntaa, jota suvaitsevainen ei itsessään tunnista. Siis: etenkin suvaitsevaisuuttaan mediassa suureen ääneen mainostavat ihmiset ovat ressentinmenttisen, fanaattisen ja jopa vainoharhaisen samanmielisyyden vallassa.
Jos et ole suvaitsevainen, olet meitä vastaan - olet rasisti!
Tätä iskulausetta voi pitää psykologisilta lähtökohdiltaan reaktiona, joka ilmentää kaikkien ideologisesti sidottujen asenteiden [ja habitusten] kaikkein primitiivisintä käyttövoimaa eli splittaavaa ressentimenttisyyttä ja halveksuvaa ylimielisyyttä. Fanaattinen [eli aina loukattu] suvaitsevaisuus kumpuaa hyvin samantyyppisistä affekteista kuin emotionaalinen torjunta. Se on reaktio, joka saattaa muuttua jopa vihaksi, mikäli ei-suvaitsevainen ylittää poliittisesti korrektina pidetyn kritiikin rajat.
Suvaitsevaisuus ja poliittinen korrektius ovatkin meidän aikamme ideologisimmin ladattuja käsitteitä jo sen vuoksi, että niiden poliittisuus eli viiteryhmäsidonnaisuus [siis relatiivisuus] kielletään universalisoimalla ne. - - Ei puutu enää kuin, että hallitus ryhtyisi valmistelemaan lakia suvaitsevaisuuden ja poliittisen korrektiuden sisällöistä. - Sanat eivät kuitenkaan ole koskaan täysin identtisiä sanojan intention kanssa ekä intentiota voi kuvata adekvaatisti koukeroisilla merkeillä. Aikooko hallitus [ko. epistemologisen evidenssi-ongelman ratkaistakseen] palkata poliisivoimiin uuden lakinsa valvomiseksi semantiikan erikoisasiantuntijoita, psykologeja vai puoluesihteereitä?
PS.
Lukekaa Nietzscheä, jolla oli erittäin tarkka vainu ressentimenttisten asenteiden ja ajattelun suhteen: Moraalin alkuperästä esseet I ja II - http://en.wikipedia.org/wiki/On_the_Genealogy_of_Morality
II
http://www.youtube.com/watch?v=BC_UILNwWrc
The Beach Boys - God Only Knows
*
http://actuspurunen.blogspot.com/2011/07/lisaako-raamatullinen-ilmoitus-jotain.html
http://fi.wikipedia.org/wiki/Suvaitsevuus
http://en.wikipedia.org/wiki/Ressentiment
http://en.wikipedia.org/wiki/Resentment
http://portti.iltalehti.fi/keskustelu/showthread.php?t=559900&page=11
5 comments:
On hyvin aiheellista arvioida ja kritisoida perinteistäkin uskontoa ihmisten kriisikäyttäytymisestä.
1989 alkanut lama ja hallituksen harjoittama pelottelu ja kansan syyllistäminen poliitikkojen valinnoista (Viinanen ja äksyt puheet kansalle, jotta pankkien vastuusta ei puhuttaisi) aiheutti jyrkkää taantumista kansalaisten asenteissa ja maailmankuvassa.
Nopeina kriisiaikoina tapahtuu lähes aina konservatiivista ihmisten maailmankuvan taantumista ja kirkko tarjoaa hyvin konservatiivista ja epärationaalista onnen ja varmuuden sanomaa ahdistuneille ihmisille.
Hyvä tuote ruton ja kriisin aikoina pakotetulle kriisihallinnolle ja demokraattiselle valintojen mahdollisuuksien dissaamiselle.
Kun puhutaan ampujan ideologiasta, niin emme voi unohtaa pohjoismaisen valtionuskonnon eli valtionkirkon "kristillisen" opin originaalia historiaa sen toimiessa kuninkaan moraalipoliisina ja myöhemmin oikeistolaisten arvojen ja yhteiskunnan (/hierarkian) "muuttumattomuuden" vartijana ja köyhien kurittajana.
Kuninkaan tehtävä kirkolle oli tuottaa yhtenäiskulttuuri ja yhdessä tavoiteltava statushierarkia kilpailukulttuuriksi. Breivik uskoo yhä tähän kirkon luomaan tehtävään, yhtenäiskulttuuriin ja sen sinettiin, muuttumattomuuden oppiin "kristillisten" arvojen arvon takeena.
Suomessakin "kristityn" ev.lut. kirkon piispat pohtivat ja kannattivat rotupuhtausoppeja ja pakkosterilisaatiota 40-luvulla ja sitä aikaisemmin. Siitä aiheesta käyty keskustelu on muuten YLEllä jopa äänitteenä piispojen ottaessa kantaa kansan puhtaudesta ja arjalaisuudesta.
Sisällissodan aikana todella moni pappi saarnasi punaisten lapsista mm. "rottina". Jostain syystä saarnojen originaaliversiot paperilla on hävitetty jokaisessa pappissuvussa. Sisällissodanajan saarnoista on julkaistu tuore kirja, ja vaikka siinä onkin vain lievempiä säilyneitä saarnoja, se nostaa tukan pystyyn kuin Stephan Kingin kauhuromaani.
30-vuotisesta sodastakin on historiankirjoitusta, jonka mukaan papit kirkuivat sotilaille Mooseksen kirjan kansanmurhakohtauksia ennen vihollisten kohtaamista. Jatkosodassakin papit siteerasivat verisimpiä Vanhan testamentin kohtia funktionaalisesti verenhimon synnyttämiseksi ja antoivat miehille julman kuvan kirkon tehtävästä.
Vanhassa testamentissa Mooseksen kirjoissa Mooses kuulee ääneltä käskyjä tehdä kansanmurha naapuriheimojen joukossa ja tekstin mukaan Mooses teurasti kaikki "vereltään epäpuhtaat" Jumalan nimeen "kansansa pelastukseksi.
Kirkoissa lainataan ahkerasti yhä Mooseksen kirjoja ja suuruudenhullun Jumalan vaativuutta mutta tappokohtaukset on sensuroitu pappien puheista kirkon nykyisen armopolitiikan mukaisesti. Teologista oppiansa kirkko ei ole virallisesti muuttanut.
Kaikkivaltainen Jumala on aika paranoidi uskonnollinen ja teologinen lähtökohta. "Pantokrator" opin kehitti roomalainen keisari, jonka käsialaa, vaatimuksia ja valtaa myötäilevää kirkon ensimmäinen oppikokoelma oli. Jeesus kielsi seuraajiaan selvästi olemasta mukana institutionaalisessa ja valtaa keräävässä temppelissä/kirkossa. Ketään ei saanut kutsua uskonnolliseksi johtajaksi, isäksi tai papiksi.
Ei-kristitty ja temppelin puhdistusryhmän eli juutalaisen "gestapon" poliisijohtaja Paavali keksi ihan itsekseen oppeja ja päämääriä sekä korosti juutalaista uhrioppia Jeesuksen "maagisessa" "uhri"-kuolemassa, jotka korvasivat Jeesuksen opetukset mietiskelevästä ja sensitiivisestä Jumalan etsinnästä.
Jeesus kumosi opetuksissaan uskonnollisten uhrirituaalien, idolien seuraamisen ja uhriopin merkityksen, mutta kirkon teologia perustuu Paavalin uhriopille ja Rooman seurakunnan hysteeriselle marttyyrikultille.
Kuolemasta tuli elämän korvike Paavalin opetuksissa. Paavali opetti ihmisiä lakkauttamaan avioliittonsa ja seksin, koska maailmanlopun odottaminen oli autuaampaa. Täydellinen paranoidisen vihan uskonnon perusta. Katolinen kirkko opettaa yhä, että ihminen on puhtaampi ilman seksiä ja että vain seksitön voi olla pappi, Jumalan edustaja katolisessa teologiassa. Breivik vihki itse itsensä oman lahkonsa papiksi ja luopui seksuaalisuudestaan esikatolisten kirkkoisien neuvoja noudattaen ollakseen "profeetta", puhdistettu.
Luultavasti kaikki kirkkoisät olivat homoseksuaaleja, jotka olivat tuhonneet ja torjuneet seksuaalisuutensa sukunsa painostuksesta sillä kreikkalais-roomalaisessa kulttuurissa suvut eivät sallineet täyspäiväisiä homoja sukuun, (vaikka lasten hankinnan ohessa oli lupa panna miesorjiakin, jotka Paavalikin hyvksyi).
Vihamielisyys seksuaalisuutta ja yksilön vapautta kohtaan muodostuikin kirkkoisien tärkeimmäksi opetukseksi ja vallankäytöksi.
Kirkon Ilmestyskirja on täynnä vihaa naisia ja yhteiskunnan rakentamista kohtaan. Kaikki poliittinen muutos, ihmiskunnan kehitys ja ihmisen luonteen tutkiminen on turhaa, koska Jumalan viha koittaa ja pyyhkii kaiken pois.
Moralismi on ihmisen tarpeiden väheksymistä, suurien ihanteiden veitsen terällä. Kun moralismista tulee tärkeämpi kuin ihmisten tarpeet, silloin siitä tulee vahva vallan ja ylemmyyden sekä "ylivertaisen" ideologian väline.
Meillä on yhä valtion ja kirkon liitto, kirkkolain ja jumalanpilkkalainsäädännön kautta valtionkirkko.
Rippisalaisuus on katolisessa kirkossa "sakramentti" eli "pyhä asia.
Protestantit kumosivat tämän, koska se antoi aiheetonta papeille säätyvaltaa ja määräysvaltaa ihmisten elämässä.
Protestanttisessa teologiassa rippiä seuraa automaattisesti avoin vastuunotto eikä salailu. Salailu olisi synnin ja valheen puolustamista. Ei ole tunnustusta ilman vastuunottoa - protestanttisesti.
Protestanteille tunnustaminen on tunnustamista kenelle tahansa - vaikka vain mietiskelyssä/ ruokouksessa.
1
Palaan tähän asiaan jossain vaiheessa laajemmin, vaikka se jauhaakin samaa teemaa, josta olemme jo aiemmin väitelleet.
Kantani auktoriteetti-kammoisiin mielipiteisiisi on siis tullut selväksi jo aiemmin.
Kirjoitin kyllä pitkähkön luonnoksen aiheesta, mutta tuskin julkaisen juuri sitä versiota - ainakaan ilman editointia.
2
By the way - onko sinulle selvinnyt, mitä lopultakin sisimmältään vastustat noissa kirkon auktoriteeteissa?
Yksi on kuitenkin selvää ja varmaa: ei ole eikä voi olla olemassa yhteiskuntaa, uskontoa, politiikkaa, kasvatusta jne. ilman auktoriteetteja.
Utopiasi vapaudesta ilman auktoriteettia on katteetonta haaveilua ja psykologisesti kyseenalaista, sillä aito, itsenäinen ja vastuunsa kantava auktoriteetti on juuri se, mikä tästä pluralistisen arvosekamelskan ja vapaan kulutuksen tuote-market-maailmasta puuttuu tai ainakin se on katoamassa, mitä etenkin kasvatukseen tulee: vanhempien ja lasten väliset auktoriteetti- ja lojaliteetti-suhteet ovat kääntyneet päälaelleen ja ylipäätään vääristymässä.
3
Globalisaation myötä asiat ovat länsimaissa muuttuneet samaan suuntaan kuin filosofinen ontologiakin - kohti nihilismiä.
Symboliset identiteetit ovat jatkuvasti ohentuneet ja tuotteistuneet siellä, missä kapitalismi etenee. Jäljellä on pelkkä imaginaarinen vapaus, jota pääoma eli kapitalistisen myllyn raha-auktoriteetti lopulta hallinnoi.
Media ja teknologia ovat myyneet itsensä businekselle. Vain joku Julian Assange on pystynyt horjuttamaan niitä sääntöjä, joilla median on lupa kritikoida [eli kääntää huomio epäolennaiseen] vallanpitäjien mielivaltaa ja pääoman pyramidi-huijausta.
4
Luet Paavalia kuin ressentimenttisin feministi ja kritiikkisi Paavalin teologiaa kohtaan vaikuttaa olevan pikemmin omien oireittesi projektiota kuin oivaltavaa ideologia- ja dogmi-analyysia.
Sorrut banaaliin psykologismiin ja sivaltelet typologisoinneillasi pappeja kuin se olisi pakkomielle, josta et pääse irti.
Toistat tätä oirettasi jatkuvasti. No - onhan toisto tietysti yritys hallita oireen herättämää ahdistusta - defenssi. Parempi kai sekin kuin mennä ampumaan pappeja suoraan saarnastuoliin.
5
Olet itse moralisti par excellence siinä missä minäkin, mutta utopiamme eivät ole samat.
Itse asiassa minä en usko enkä oikeastaan edes toivo utopiani toteutuvan, joskin se on välttämätön kipinä, joka pitää kritiikkini elossa.
6
En minäkään voi kuin halveksia pappeja, jotka siunasivat aseet ja tappamisen, mutta minkäs teit varsinkin, jos/kun oli isänmaan kohtalo kyseessä.
Ehkä sinäkin tappaisit, jos joutuisit puolustamaan omia lapsiasi murhaajia vastaan.
7
Kertauksen vuoksi sanottakoon lopuksi, että sinun oma ultra-liberaalinen sosialismisi kumpuaa vihasta, jota jostain syystä koet erityisesti kirkon auktoriteetteja kohtaan.
Kummallista, ettei tämä tosiasia ole muka psykoanalyysia tuntevalle tyypille selvinnyt jo kauan sitten.
Minä en vihaa auktoriteetteja vaan ihmisten tyhmyyttä ja tekopyhyyttä, joka on nykyään pukeutunut etenkin hömppä-liberalismin imago-vaatteisiin.
1
Mihin luterilaista kirkkoa enää tarvitaan? Vastaus: ei mihinkään, koska se on luopunut melkein kaikista niistä symbolisista ja käytännöllisistä elementeistä, jotka tekevät kirkosta pyhän paikan.
Luterilaisuus on täysin maallistunut empatia-laitos - hautaus- ja vihkitoimisto, joka voidaan milloin tahansa korvata siviilivirkahenkilöillä ilman, että mitään olennaista luterilaisuuden luonteesta menetettäisiin.
2
Tunnustaminen kenelle tahansa? Julkisesti?!
Vaikutat luterilaisuuksinesi olevan ripin suhteen pihalla kuin lumiukko myös psykologisesti.
Siellä, missä ei ole salaisuuksia, ei ole myöskään sisäistä elämää - on vain ressentimenttinen ja hysteeris-hurmoksellinen laumasielu.
Ei rippi ole eikä voi olla mikään julkisen tilan asia, koska silloin se muuttuu nöyryytykseksi ja häpeällä terapoimiseksi.
Taidat olla maallistunut körttiläinen. Niitä minä säälin mutta siedän, koska on pakko.
PS.
Jokainen voi tietenkin mietiskellä missä huvittaa. Mutta tämäkö nyt sitten on ekklesiologisen muutoksen päätepiste luterilaisuudessa: 'missä tahansa, kenelle tahansa'? - - Haha.
Post a Comment