'Maailman mahdollisuuden ehto ei koskaan voi olla sen maailman mahdollinen olento, jonka mahdollisuuden ehto se on. Tässä mielessä maailman mahdollisuuden ehdon on oltava itse mahdoton'

Tuomas Nevanlinna - filosofi

1
Minua kiinnostaa tunnustella ajattelua, jonka mukaan Jumala onkin mahdoton.

Jumalan mahdottomuus tarkoittaa yksinkertaisesti sitä, että mikäli Jumala on, Hän on tämän maailman tiedon ja olemisen ehtojen ulkopuolella - siis maailman mahdollisuuksien näkökulmasta mahdoton. Jumalan oleminen ja toiminta maailmassa tapahtuu mahdottoman ja mahdollisen rajoilla.

Jumalan vieminen mahdottoman alueelle siirtää asian uskon piiriin. Nevanlinna määrittelee uskon kutsun käsitteen kautta. Esimerkiksi Raamatun tekstit välittävät kutsun, johon vastaaminen tapahtuu koko elämällä.

Tämä kutsu on sellainen rakenne, joka voi toteutua ilman Jumalaakin. Sikäli voi ajatella uskonnollista uskoa ilman Jumalaa.

[Tuomas Nevanlinna Kirkko&kaupunki-lehden haastattelussa keväällä 2011]

2
Sitaatti kirjasta Uskon sanat [Tuomas Nevanlinna/Jukka Relander]

Jälkisanat

JR
[...]
Uskontoja pitäisi alkaa opettaa uudesta näkökulmasta. Päätellen uskontopoliittisen keskustelun tasosta, ja siellä täällä kuullusta täysin puolivillaisesta islam-kritiikistä, uskontoja ei opeteta tarpeeksi. Tiedollinen pohjamme on liian heikko, jotta osaisimme tarkastella uskontoja kriittisesti. Parhaimmillaan opetus voisi tarjota eväitä oman katsomuksen vaalimiseen, ja samalla rokottaa absurdeja näkökantoja vastaan.

Emme halua, että terroristit pääsevät määrittelemään, millaista on islam. Yhtä vähän haluamme, että mitä kummallisimmat lahkolaiset pääsevät määräilemään, mitä on kristinusko.

Korostettakoon tässä yhteydessä sitä, että koulujen tehtävä ei ole uskonnon harjoittamisen opettaminen, vaan uskontoja käsittelevän ymmärryksen ja tiedon jakaminen. Sitä tarvitsee ateistikin - kristillinen traditio on kulttuurissamme yhtä syvällä myös siellä, missä kristinusko halutaan kieltää.

Uskontoja on opiskeltava. Ne ja vain ne liikuttavat satoja miljoonia ihmisiä. Koulun pitäisi pystyä vastaamaan tähän huutoon. Ja sen pitäisi koskea kaikkia. Uskonnosta kieltäytymällä kouluja käyvä ateisti ei voita mitään. Päinvastoin.

Valistuksen idea ei ole se, että suljetaan korvat informaatiolta, vaan se, että yritetään ymmärtää. Ja nyt niin pitäisi tehdä. Enemmän kuin koskaan.

TN
Yritän nyt lopuksi ymmärtää kaikkein vaikeinta kysymystä.

Vastustimme jo saatesanoissa sitä ateistien ja konservatiivien yhteistuumin harjoittamaa kiristystyötä, jossa kristinusko halutaan palauttaa ja tyhjentää kysymykseen Jumalan olemassaolosta. Tämän lähtökohdan mukaan kristinuskolla ei olisi muuta antia kuin se, mikä seuraa itse kunkin tavasta vastata kysymykseen 'uskotko Jumalaan?'

Kun olen edellä puhunut väistämättömyydestä lähestyä suuria tekstejä 'uskon näkökulmasta', en ole tarkoittanut uskoa Jumalaan. Kyse on ollut tavasta lukea ja lähestyä kristinuskoa 'sisäpuolelta' - uteliaasti, heittäytyen, luottavaisesti. Mutta ehkä tämän kirjan aihepiirin huomioon ottaen on syytä kohdata myös perinteinen uskonkysymys. Siirryn nyt tukevasti oman mukavuusalueeni ulkopuolelle.

Teismin ja ateismin yhteinen lähtökohta on, että Jumala on ikäänkuin objekti, jonka olemassaololle voidaan esittää mahdollisuuden ehdot. Sitten kinastellaan vain siitä, onko mitään 'syytä' uskoa siihen.

Tässä kehikossa Jumalasta keskustellaan samoin kuin kentaurista. Sen käsite tai määritelmä tunnetaan: 'Olento, jolla on hevosen alaruumis ja ihmisen yläruumis.' Kenelläkään ei vain ikävä kyllä ole ollut havaintoa, joka täyttäisi nuo ehdot. Maailmassa kun ei ole nähty yhtäkään kentauria. Ateistit kaiketi ajattelevat, että uskovaiset ovat suurin piirtein yhtä tyhmiä kuin ne, jotka uskovat kentaureihin.

Vapaa-ajattelijoiden taannoinen 'Jumalaa tuskin on olemassa'-kampanja edusti juuri tätä 'Jumala on mahdollinen mutta epätodennäköinen-koulukuntaa'. Tämä on minulle kaikkein vierain lähtökohta.

Minulle Jumala on ajateltavissa vain mahdottomana. Mahdottomuus tarkoittaa ensinnäkin sitä, että meillä ei ole esittää Jumalalle mahdollisuusehtoja. Päinvastoin, Jumala on tässä mielessä 'kaatoluokka', juuri kaikki se, mille mahdollisuusehtoja ei voi esittää. Jumala on ylijäämäkäsite tai paremminkin käsite sille, mistä ei voi olla käsitettä.

Toiseksi mahdottomalle Jumalalle on mahdollista kaikki se, mikä empiiriselle oliolle ei ole. Jumala on olemassa sikäli kuin mahdottomuus [kuitenkin, jotenkin] on mahdollista.

Ateisti voi sanoa tähän, ja aivan oikeutetusti: Jumala on siis mahdoton, mitäpä muuta ateismi olisi koskaan halunnut sanoakaan! Aivan. Mutta varsinainen kysymys kuuluukin: onko maailman ehto itse mahdollinen vai mahdoton? Tämä kuulostaa pahimman luokan filosofiselta saivartelulta, mutta sanon sen silti: maailman mahdollisuuden ehto ei koskaan voi olla sen maailman mahdollinen olento, jonka mahdollisuuden ehto se on. Tässä mielessä maailman mahdollisuuden ehdon on oltava itse mahdoton.

Jos Jumala on mahdoton, hän ei ole olemassa niinkuin objektit ovat. Voisiko Jumala sen sijaan kenties tapahtua tai 'antua'? Jumala ei olisi agentti, vaan sellaista vuotamista, antamista ja kutsumista, jota yksikään maailmankaikkeuden olento ei tee tai aiheuta, mutta jota tapahtuu.

Jokin tämänkaltainen tie [pakko myöntää: negatiivinen teologia] on minulle ainoa mahdollinen tunnustellessani uskoa Jumalaan. Kyseessä ei ole perinteinen agnostismi. Pikemminkin näin: en osaa sanoa, sijaitsisiko näiden pohdintojeni loogisessa päätepisteessä autenttinen usko vai autenttinen ateismi - - [s 308-311].
*
http://www.kirkkojakaupunki.fi/kirkko/filosofin-mahdoton-jumala
http://fi.wikipedia.org/wiki/Maimonides#Negatiivinen_teologia
http://en.wikipedia.org/wiki/Apophatic_theology
http://en.wikipedia.org/wiki/Jean-Luc_Marion