Luonnollisen moraalitajun outoja kohtaloita

Luonnollista moraalitajua edustavien[?] suvaitsevaisten[?] kesämediajuhlat.
*
[Kielimafia täydensi viimeistä kappaletta yhä uudelleen - viimeksi klo 12.50]

1
Säätääkö uskonto vai laki oikean tilannenopeuden moraalin alueella? Vai onko meidän mahdollista luottaa spontaanisti luonnolliseen moraalitajuumme? God only knows. Tai sitten tuomioistuin tuomarien 3-2 päätöksellä.

Kun Platonin demiurgi piti ihmistä luodessaan malleina ikuisia ideoita, pitää lakimiehen sokea jumalatar ihmistä tuomitessaan mallina aikakaudesta toiseen muuttuvia pykäliä. Kaikkivaltias Jumala sen sijaan on asetettu tutkintavankeuteen salailusta, suvaitsemattomuudesta, syrjimisestä ja ylipäätään lain rikkomisesta epäiltynä.

2
Sammalkieli vastasi kommentissaan edellisen päreeni otsikko-kysymykseen: 'Uskonnon välineellistämistä!'
*
Kantilaisen moraalifilosofian kannalta asia on tavallaan juuri noin. Uskonto [vain?] tukee autonomisen järjen ratkaisua kategorisen imperatiivin noudattamisessa. Kant siis rationalisoi kultaiseen sääntöön perustuvan [kristin]uskon, sillä kategorinen imperatiivi vaatii käytännössä nimenomaan luonnollisen moraalitajun ja uskonnollisen uskon joustavaa yhteistyötä - ei niinkään formaalis-analyyttista järkeä, sillä täysin rationaalisesti ja ehdottoman kirjaimellisesti toteutettuna Kantin deontologinen etiikka johtaa absurditeetteihin.

Moraali on erottamaton osa uskontoa - oikeastaan enemmän kuin itseisarvo, kun taas Kant halusi irrottaa moraalin kokonaan rationaalisen analyysin piiriin - sulkeistaen uskon, aisitit, tunteet ja luontaiset kyvyt moraalisen asenteen ulkopuolelle. Kant pohti sitä, miten oikea moraalinen asenne on tiedollisesti mahdollista, ei niinkään moraalin sisältöjä.

Pitkälti myös Kantin moraalifilosofiasta vaikutteita saanut ['materialistinen'] normi-/lakipositivismi meni kuitenkin paljon pitemmälle ja irrotti uskonnon lopullisesti moraalista tehden käsitteellisen [joskin yhä pragmaattisemmaksi muuttuvan] eron myös moraalin ja itse yksittäisen lakitekstin välille, mikä merkitsi, että siinä missä Kant vielä asetti uskonnon palvelemaan moraalia, lakipositivistit asettivat moraalin palvelemaan lakitekstiä - pragmaattisesti ad hoc [ennakkotapaukseen/iin tietysti nojautuen].

Toisin kuin lakipositivisteille moraali ei siis ollut Kantille väline tai välineellinen perusta vaan kategorisesti velvoittava itseisarvo. Järki ja usko vain vaihtoivat Kantin filosofisessa topologiassa paikkaa. Oliko tuo paikanvaihto epäuskottava vai ei, se riippuu arvioijan ontologisesta näkökulmasta.

3
Mielestäni Kant korostaa järjen prioriteettia moraalin suhteen joskus jopa psykologisten realiteettien kustannuksella [korottaen järjen lähes myytiksi kuten D. B. Hart toteaa], mutta yhtä kaikki - valistuksen ja modernisaation myötä uskonto on länsimaissa pantu parin viime vuosisadan aikana kumartamaan sekä totalitaarista että viimein 'demokraattista' lakia, vaikka protokolla toisin toimisikin [protokollasta huolimatta uskonnolla on yhtä paljon/vähän valtaa kuin monarkilla Englannissa tai presidentillä Suomessa, vaikka kumpaakin kovasti arvostettaisiinkin valtion ylimpänä instituutiona ja virkamiehenä].

4
Lait muuttuvat, joskin niiden perusta on aina tietyssä hermeneuttisen itseymmärryksen traditiossa, jonka instituutio kirjaimellisesti on/oli uskonto.

Luonnollista moraalitajua ja uskontoa ei voi erottaa toisistaan samassa mielessä kuin moraaliperiaate yksittäisen lain ilmiasussa [tai suoraan lakina] voidaan teknisesti erottaa luonnollisesta moraalitajusta [joka tietenkin on hyvin hämärä käsite - eikä ainoastaan Kantin mielestä].

Tämä erottamis-prosessi on kulkenut valituksen ja modernisaation edetessä kahta toistensa kanssa korreloivaa linjaa pitkin. Väitän nimittäin sitkeästi, että positivistinen oikeuskäsitys ja markkinatalouden teoria tavaran arvonmuodostuksesta ovat kytköksissä toisiinsa.

Irtautuessaan uskonnosta [aluksi etenkin kantilaisen normipositivismin vaikutuksesta/Kelsen] laki alkoi yhä hatarammin edustaa preskriptiivisiä elämän arvoja [mikä on hyvää, mikä pahaa, miten minun tulee elää], mikä merkitsee käytännössä, että arvoista alkaa tulla liberalistis-kapitalistisen vapauden eli taloudellisen toiminnan välineitä.

Kapitalismin kyllästämässä maailmassa kaikki [aivan kaikki] arvonmuodostus pakotetaan palautumaan lopulta kysynnän ja tarjonnan välisen pelin eli huutokaupan puitteissa tavarasta ja/tai sijoituksesta maksetuksi hinnaksi eli suurimmaksi rahalliseksi tarjoukseksi vallitsevassa markkinatilanteessa.

Lakipositivismi komppaa ja joskus jopa lobbaa mainittua markkinoitten arvonmuodostuksen 'puolueetonta' ja 'arvoneutraalia' periaatetta. Kun tuomioistuinten päätökset vetoavat etiikkaan, ne tekevät sen kuin häpeillen, sillä eihän omallatunnolla pitäisi olla mitään tekemistä lakitieteen [siis tieteen!?] kanssa.

5
Mediaa ja teknologiaa ohjaileva kapitalismi tuotteistaa kaikki arvot yhä tehokkaammin tuotteistamalla myös niiden edustajat [olivatpa he sitten homoja tai heteroja, valkoisia, vihreitä tai (muka) punaisia]. Etenkin tosi-tv on uusimman teknologian mahdollistamaa ja tuottamaa media-business-mainontaa parhaimmillaan/pahimmillaan.

Reaalitaloudesta irtautunut maksimaalisten voittojen ahnehtimiseen pyrkivä [koska reaalitalous ei ole enää tarpeeksi kannattavaa pörssimarkkinoilla] johdannais-kapitalismi tuottaa ja myy spekulaatioita ja/eli mielikuvia, joilla ei ole eikä voi olla muuta perustaa kuin ihmisten fantasiat.

Ultra-kapitalistisessa teknologiassa ja mediassa kyllästetty ihminen on tuote, jonka työ on itsensä uusintamista virtuaalisessa mielikuvatodellisuudessa [muka] uudentyyppiseksi [imagoteknisesti muodikkaaksi] mielikuvatuotteeksi, jolla myydään ja jota myydään.

Ihmiset toisin sanoen ostavat, kuluttavat ja tuottavat fantasioita [virtuaalisiksi muuttuvien tavaroiden, matkojen, viihteen ja ylipäätään mielihyvää/nautintoja stimuloivan mielikuvakulutuksen muodossa] sen jälkeen, kun heidän minimaalisin perusturvansa on taattu. Kapitalismin kyllästämästä maailmasta tulee uudestaan ja uudessa muodossa pakanallis-taikauskoisen polyteismin myyttinen virtuaaligalleria.

Toki myös ja etenkin vanhalla kirkolla on omat uskonnolliset fantasiansa ja reliikkinsä, mutta niillä ei ole reaalista eikä edes spekuloitua rahallista arvoa [*], koska ne ovat kaiken arvon perusta.

[*] Aneet [pelagiolaisuuden perverssi ja taikauskoisiin mielikuviin perustuva bisnes-projekti] olivat skandaalimainen poikkeus monergistisesta disipliinistä, mutta yhä vielä pidän aneita nerokkaipana kapitalismin [eli pyramidi-huijauksen] muotona. Mikä olisikaan paras sijoituskohde kuin syntien anteeksisaaminen jo tässä elämässä. 'Valitettavasti' vain kukaan ei nykykapitalismissa enää usko tuollaiseen reaalitalouden ja johdannnaiskaupan hybridiin, vaikka se olisi kaikista fantasioista ikuisin ja siinäkin miessä myös 'kannattavin'.

6
Lain 'peruskaavaa' voisi kuvata seuraavasti. Auton tilannenopeus [luonnollinen moraalitaju] on ratkaisevaa, joskin sitä voidaan säädellä nopeusrajoituksin, mikäli tarpeelliseksi katsotaan, mutta periaatteessa laki ei pysty etukäteen sanomaan täysin varmasti, mikä on kulloisessakin tilanteessa ja kulloisissakin olosuhteissa oikea tilannenopeus.

Uskonto sen sijaan pystyy sanomaan [kristillis-eettisellä tasolla] ja juuri luonnollisen moraalitajun sisällöllinen ohjeistaminen hyvän uskonnollisen elämän puitteissa/iin on uskonnon perimmäinen lähtökohta ja tehtävä.

7
Kristinusko on transformoitumassa liberaali-demokraattisen biopolitiikan tuote-normiksi myös lainsäädännön alueella.

Uskonnon 'demokratisoiminen' ja saattaminen myös dogmiensa osalta lain sekä valvonnan piiriin on kalteva pinta, jota pitkin valuen uskonnot välineellistetään kokonaan positivistisen liikennesääntöetiikan käsikassaroiksi - [seksuaalirikosten rikosoikeudellinen tutkiminen on toki välttämätöntä, mutta ei rippisalaisuuden murtaminen, sillä laki ei ole rippisalaisuuden yläpuolella].

Ajatellaan esimerkiksi kirkon perimmäisen luonteen ja mission kannalta kohtalokasta rippisalaisuuden purkusuunnitelmaa. Jos tämä toteutuu, menettää kirkko silloin paitsi alkuperäisen ja ehkä olennaisimman erityispiirteensä ihmisen ja Jumalan välille asetettuna linkkinä ja tästä seuraten myös viimeisen institutionaalisen auktoriteetti-privilegionsa suhteessa lakiin, mikä merkitsee kirkon autonomian praktiseen ytimeen kohdistuvan välineellistämisen non plus ultraa.

Mitä virkaa on ripillä, jos pappi velvoitetaan raportoimaan kuulemastaan nimismiehelle? No - on toki byrokratian kannalta kätevämpää, jos ripittäytyjällä on rippisalaisuuden murruttua mahdollisuus tilata papin sijasta aika suoraan lähimmälle poliisiviranomaiselle - [poliisilaitoksesta ja käräjäsalistako tulee uusi uljas, oikeaoppinen kirkkomme, nimismiehestä pappimme, oikeuskanslerista piispamme, lakikirjasta Raamattumme ja proseduurista yhtä aikaa sakramenttimme ja Jumalamme?]

Reformatorinen ja etenkin luterilainen kirkko tosin on ollut jo heti katolisuudesta irtautumisestaan lähtien omalla Canossan matkallaan Jumalan kaikkivaltiuden alaisuudesta kohti lakiauktoriteetin alaisuutta [kahden regimentin oppi], mutta jos ortodoksinen kirkkokin joutuu myymään oikeuden olemassaoloonsa lakivaliokunnan em. päätökset hyväksymällä [toisin sanoen parlamentaarisen kiristyksen pakottamana], harkitsen vakavasti tämänkin kirkon jättämistä.

8
Olen luterilaisesta kirkosta eroamisen [1980] jälkeen liittynyt [S.:n peesissä 1995] ortodoksiseen kirkkoon - en johonkin liberaali-ateistiseen tai polyteistis-pakanalliseen yhteisöön, jossa rakkautta, suvaitsevaisuutta ja samanmielisyyttä julistetaan niin suurella hurmoksella, etteivät kyseiset 'uskovat' voi olla päätymättä sisäiseen ristiriitaan oman liberalisminsa kanssa.

Suvaitsevaisuus ideologiana on yhtä epäjohdonnukaista kuin maailmankatsomuksellinen uusateismikin. Fundamentalismi ei ole määritelmäkysymys vaan ihmisen psykologinen tila - eräänlaista sielun pimeyttä, jossa pahe pukeutuu lain ja hyveen kaapuun. Tämän vuoksi myös pakkosuvaitsevaisuus on fundamentalismia.

Miksemme suvaitsevuuden sijasta käyttäisi mieluummin asioitten ja asenteitten todellista tilaa parhaiten kuvaavaa sanaa - sietäminen? On siedettävä niitä, jotka kokee oudoiksi, joista ei pidä tai joita jopa halveksii.

Suvaitseminen ei ole sietämistä eikä hyväksyntää vaan säälin uusin laji. Sääliin kuten suvaitsevaisuuteenkin sisältyy halveksuntaa, jota suvaitsevainen ei itsessään tunnista. Siis: etenkin suvaitsevaisuuttaan mediassa suureen ääneen mainostavat ihmiset ovat ressentinmenttisen, fanaattisen ja jopa vainoharhaisen samanmielisyyden vallassa.

Jos et ole suvaitsevainen, olet meitä vastaan - olet rasisti!

Tätä iskulausetta voi pitää psykologisilta lähtökohdiltaan reaktiona, joka ilmentää kaikkien ideologisesti sidottujen asenteiden [ja habitusten] kaikkein primitiivisintä käyttövoimaa eli splittaavaa ressentimenttisyyttä ja halveksuvaa ylimielisyyttä. Fanaattinen [eli aina loukattu] suvaitsevaisuus kumpuaa hyvin samantyyppisistä affekteista kuin emotionaalinen torjunta. Se on reaktio, joka saattaa muuttua jopa vihaksi, mikäli ei-suvaitsevainen ylittää poliittisesti  korrektina pidetyn kritiikin rajat.

Suvaitsevaisuus ja poliittinen korrektius ovatkin meidän aikamme ideologisimmin ladattuja käsitteitä jo sen vuoksi, että niiden poliittisuus eli viiteryhmäsidonnaisuus [siis relatiivisuus] kielletään universalisoimalla ne. - - Ei puutu enää kuin, että hallitus ryhtyisi valmistelemaan lakia suvaitsevaisuuden ja poliittisen korrektiuden sisällöistä. - Sanat eivät kuitenkaan ole koskaan täysin identtisiä sanojan intention kanssa ekä intentiota voi kuvata adekvaatisti koukeroisilla merkeillä. Aikooko hallitus [ko. epistemologisen evidenssi-ongelman ratkaistakseen] palkata poliisivoimiin uuden lakinsa valvomiseksi semantiikan erikoisasiantuntijoita, psykologeja vai puoluesihteereitä?

PS.
Lukekaa Nietzscheä, jolla oli erittäin tarkka vainu ressentimenttisten asenteiden ja ajattelun suhteen: Moraalin alkuperästä esseet I ja II - http://en.wikipedia.org/wiki/On_the_Genealogy_of_Morality

II
http://www.youtube.com/watch?v=BC_UILNwWrc
The Beach Boys - God Only Knows 
*
http://actuspurunen.blogspot.com/2011/07/lisaako-raamatullinen-ilmoitus-jotain.html
http://fi.wikipedia.org/wiki/Suvaitsevuus
http://en.wikipedia.org/wiki/Ressentiment
http://en.wikipedia.org/wiki/Resentment
http://portti.iltalehti.fi/keskustelu/showthread.php?t=559900&page=11

Ei synny oikeutta ilman taistelua, ei taistelua ilman yhteistä ahneutta

Viimeistään G. W Bushin tässä kuvatekstissä käyttämät perustelut tekivät hänestä muun muassa rasistin - viis siitä miten hän oikeutti tappamisen ja keitä hän tapatti. - - Periaatteessa kaikki suvereenit johtajat ovat automaattisesti [jo viran puolesta] jonkin asteen rasisteja - niin Osama bin Laden kuin aikoinaan Margaret Thatcher - jopa Barack Obama [ainakin niin kauan kuin hän sotii Afganistanissa].

Rasismi on imeytynyt ihmisluontoon samalla tavalla kuin kaikki muukin itsekkyys ja vainoharhainen syyllistämisen tarve. Se on osa perittyä pahuuttamme - perisyntiä.
*
Kantin moraalifilosofia kaatuu (jos on kaatuakseen) perisyntiin, jota autonomisen järjen postuloinut Immanuel ei tietenkään voinut hyväksyä. Mutta jos moraalia ylipäätään on olemassa, se konstituoituu Kantin universaalin velvollisuusetiikan periaatteille/a.

Utilitarismi/seurausetiikka sen sijaan on pelkkä väliaikaisen pragmaattisen sopimisen prosessi - sopimusten teon ja purkamisen loputon suo, jossa moraali perustuu lähinnä rangaistuksen pelkoon ja hyödyn tavoitteluun [poliisi kontrolloimassa ahneita paskiaisia] eikä itsenäisesti [yksilöllinen harkinta] ja rationaalisesti [universaali praktinen tieto] saavutettuun vakaumukselliseen päätökseen siitä, mikä on oikein [ehdoton maksiimi].

1
Kommentteja ruukinmatruunan kommentteihin päreessään Päivän mietelmä [23.11].
*
Siteeraan kohtaa Ironmistressin Tomille kirjoittamasta kommentista, koska siitä käy hyvin ilmi se naivi yksinkertaisuus, jolla utilitaristit/seuraamuseetikot luulevat rasismin ja oikeutetun syrjinnän olevan eroteltavissa toisistaan. Päreeni on kriittinen kommentti etenkin kyseiseen sitaattiin.

Mutta kuten todettu, nuivinta hankittujen ominaisuuksien, kuten elämäntavan, osalta ei ole rasismia. Se, kuinka oikeutettua tällainen diskriminaatio on, puolestaan ei ratkea perinteisen etiikan eikä ennakkoluulojen kautta. Voimme soveltaa siihen ainoastaan seuraamusetiikkaa, t.s. määritellä, onko kyseinen diskriminaatio oikeutettua vai epäoikeutettua, vain tarkastelemalla kyseisen diskriminaation kohteena olevan ryhmän aikaansaannoksia. Esimerkiksi kielteinen suhtautuminen koulukiusaajiin ei ole rasismia, sillä koulukiusaaminen on elämäntapa ja koulukiusaamisen seuraukset ovat tuhoisia.

2
Kommenttiketju alkoi seuraavasti. Ironmistress kirjoitti minulle vastauksena nöyrään pyyntööni, saisinko vihata häntä [mutta-ei-kovin-karkeasti] myös tulevaisuudessa:

Rauno, toki saat vihata. Itsellesi sillä vain karmaa keräät.
*
RR kommentoi:

Minä en kerää mitään karmaa vaan pelkästään sinun taikauskomuksesi väittävät minun keräävän.

Uskonnollisuutesi on pelagiolaisuuden ja animismin sekoitusta - kalvinistis-buddhalaista. Selkokielellä sanottuna kyse on nihilismiin perustuvasta egoismista [ihminen on paska, elämä turhaa ja kauheaa; esim. Veblen] ja evoluutioteoriaan [survival of the fittest] tukeutuvasta xenofobisesta rasismista.

Ei ole väliä sillä, miten sinä rasismin juridisesti [ikäänkuin tilastollis-standardisoivasti] määrittelet, koska eiväthän määritelmät poista tunnustamaasi ihmisen [myös sinun] paskiaismaisuutta, vaan sillä miten sinun omaksumasi uskonnollisuus [yritys elää nihilismin kanssa] tukee nihilismin turruttamaa egoismiasi eli antaa sinulle voimaa elää vain omassa varassasi [suoraa ateismia kun et näytä kestävän].

Ja karman laki jos mikä on helppo kääntää kapitalistisen itsepyhityksen eli soteriologisen pelagiolaisuuden puhetorveksi.

Tämä on sinun rasismisi ydin.
*
Ironmistress vastasi:
Rauno, tähän mennessä rasismi on tarkoittanut rotudiskriminaatiota ja rotuvihaa eli ihmisen syntyperään ja perinnöllisiin ominaisuuksiin, kuten ihonväriin, kohdistuvaa antipatiaa ja vihamielisyyttä.

On vielä näyttämättä, miten se ruukinmatruunassa ilmenisi. Ruukinmatruuna päinvastoin on sanoutunut useammassakin tekstissään jyrkästi irti rasismista.

Diskriminaatio hankittujen ominaisuuksien, kuten antisosiaalisen tai rikollisen elämäntavan, perusteella ei ole rasismia. Ihminen ei ole rasisti jos hän vaikkapa inhoaa koulukiusaajia.

3
RR jatkaa:

Joopa joo. Sama vanha laulu, mutta minä menen syvemmälle kuin nuo määritelmät - olkoonkin, että taidan niputtaa sillä tavoin kaikki ihmiset rasisteiksi.

Toisin sanoen kannatan eräänlaista perisyntioppia siinä missä sinäkin [mikäli ihmisen paskamaisuus ja perisyntisyys voidaan samaistaa].

Mutta toisin kuin sinä, joka määrittelet moraalin vain tekojen ja niiden seurausten perusteella, minä tulkitsen ihmisen perimmäisen pahuuden kaiken rasismin perimmäiseksi syyksi ja lähtökohdaksi. Siksi en tee selkeää erottelua sen suhteen, mikä diskriminointi on rasismia ja mikä ei.

Tässä törmätään jälleen liberaalin ja universaalin oikeusmoraalin [jollaiseksi velvollisuusetiikka on kapitalismissa vääristynyt] yhteen perimmäiseen ongelmaan.

Miten pelkkä yksittäisiin oikeuksiin ja tekojen seurauksiin kiinnittyvä juridiikka muka pystyy tekemään kategorisen eron a) rasistisen diskriminaation ja b] pelkästään antisosiaaliseksi luokitellun käyttäytymisen tai vain somaleihin muslimeina kohdistuvan inhon välillä, jos lähtökohta aina jo kuitenkin piilee siinä, että meillä on taipumus tehdä noita diskriminoivia erotteluja luontaisesti - ihmiseläin-luontomme itsesäilytystarpeen, seksuaalisen rivaliteetin ja reviirihakuisuuden takia?

Kun yritämme turvata reviirimme juridisesti [muodollisesti perustelut a) ja b) eivät eroa tässä toisistaan], niin eikö olekin melko kaksinaismoralistista väittää, että vain ja juuri me olemme oikeassa, vaikka nuo toiset, joita karsastamme, luultavasti ajattelevat oikeuksistaan aivan samalla tavoin - samoista lähtökohdista ja saman motivaation ajamana?

Mistä me sitten olemme saaneet 'esikoisoikeutemme' tähän maahan? Emme alunperin mistään muusta kuin maan ekspansiivisesta valtauksesta [ajamalla lappalaiset vähitellen Jäämeren rannoille] ja sen jälkeen automaattisesti perittyyn reviiriin lokeroituneesta itsesäilysvaistostamme [nimitimme sen sittemmin oikeudeksemme], mikä vaisto on kuitenkin jälleen yhteinen [ja globaali, siis ei-lokaali] kaikille eläville olennoille.

Maan valtaus, sen omistukseen ja hallinnoimiseen keksityt 'luonnollisen' oikeuden perustelut eivät kuitenkaan vielä riitä universaaliksi oikeutukseksi/perusteluksi omistusoikeutemme loukkaamattomuudelle muualla kuin lakitekstiin kirjoitetussa julistuksen omaisessa eli vallankaappauksen oikeuttavassa aksioomassa.

Toisin sanoen - mikään sofistikoitunut perustelu tässä tuskin riittää, sillä oikeudet eivät ole jumalallisia tai luonnollisia [ne ovat pelkkää retoriikkaa] - tai sitten on the contrary omistuksen oikeuttamiseen riittää mikä tahansa rikollinen riisto kuten Yhdysvaltojenkin synty raadollisesti opettaa.

Väestötieteellisesti asioita tarkastellen ihmisten ja valtioitten lait ovat pelkkää pintakuohua, jonka alla kytee ekspansiivinen ja vastustuksen tuhoamiseen pyrkivä saatanallinen voima - - .

Yritys poistaa rasismi lakisääteisesti on tietysti täysin välttämätöntä, mutta koska lait eivät pysty muuttamaan ihmisen perisyntiluonnetta miksikään - ainoastaan kontrolloimaan sitä ja rankaisemaan lain rikkomisesta eli lopulta kanavoimaan pahuuttamme sosialisaatioprosessiksi, jonka kulttuurin ja kapitalismin kesyttämä ihminen viime kädessä itse tuottaa [biovalta], päädymme kehään, joka produsoi yhä uudestaan joskin tietysti uusissa muodoissa [fantasiat ovat väkevä voima] sitä samaa diskriminaatiota, jonka lähde voidaan siis ad inf. identifioida ihmisen perisyntisyyteen.

Yhteenvedon omaisesti sanottuna - en halua vetää niin tiukkaa rajaa rasismin eli perinnöllisiin ominaisuuksiin ja 'oikeutetun' diskriminaation eli hankittuihin ominaisuuksiin [miten sinä hankitut ominaisuudet eksaktisti muka määrittelet?] kohdistuvan diskriminaation välillä kuin sinä, koska molemmat kumpuavat samasta juuresta, jolloin esimerkiksi sinun yrityksesi tehdä laadullinen ero muslimi-mamu-inhosi ja rodullisiin ominaisuuksiin kohdistuvan inhon välillä ei vakuuta ainakaan minua.

Kyseessä on keinotekoinen jako ad hoc, joka vain uusintaa ja modifioi sinun omaa pahuuttasi [perisyntiä] uudessa - sinulle paremmin soveltuvassa muodossa.

4
Huomaan ajautuneeni reduktionismiin perisyntiin vedotessani [minä - paraskin profeetta - -;\].

Ongelmakseni nousee nyt se, että mikäli en halua tehdä selkeää eroa rasismin ja muunlaisen syrjinnän välillä, syytökseni myös sinua kohtaan matruuna tavallaan raukeaa - siltä putoaa pohja pois, koska minulla ei ole enää kriteeriä, jolla tuon eron voi tunnistaa. Perisynti tekee meistä kaikista syyllisiä, mutta samalla se paradoksaalisesti myös vapauttaa meidät syyllisyydestä jonkin yksittäisen synnin suhteen.

Mutta kuten edellä totesin, tarvitsemme tietysti välttämättä lakeja rasistista syrjintää estämään ja kontrolloimaan.

Silti luottamukseni näiden lakien tehokkuuteen ei ole kovin suurta, koska rasistista syrjintää ei ole saatu lopetettua maailmasta - se vain on [kuten totesin] muuntunut ja saanut uusia ilmenemismuotoja, joita on hyvin hankala erottaa hankittuihin ominaisuuksiin [onko tietyn väkivaltaisena pidetyn uskonnon harjoittaminen hankittu ominaísuus?] kohdistuvasta syrjinnästä.

Esimerkiksi USA on käytännössä edelleenkin rasistinen valtio. Akerlof ja Shiller [2009] sivuavat aihetta hienosti luvussa Miksi köyhyys on poikkeuksellisen yleistä vähemmistöjen keskuudessa? He eivät kuitenkaan löydä syytä köyhyyteen siitä, että vähemmistöjen älykkyysosamäärät ovat alhaisempia kuin valkoisen enemmistön, kuten sinä matruuna luultavasti väittäisit.

[Kehotan sinua RM jälleen lukemaan ko. kirjan. Sieltä kyllä löytyy myös nippelitietoa sinulle - ei pelkästään niiden 'inhimillisten tekijöiden' analyysia, joita kirjan otsikko Animal Spirits-nimikkeellä pohtii, joten et välttämättä ikävysty sitä lukiessa ;?\].
*
http://takkirauta.blogspot.com/2010/11/paivan-mietelma_23.html
http://www.serendipity.li/impeachment.htm