Toisen linjan herännäiset puhuvat kielillä, joita myös minä ymmärrän [mutta heillä onkin rytmiä veressä]

Toisen linjan herännäisyys syntyi ravintola Rytmissä.
*
Motto: Jumalan semanttinen mielekkyys palautuu aina ensisijaisesti olemisen hermeneuttiseen analogiaan [kyse on historiallisesta, läsnäolevasta ja puhuvasta ajattelusta] ja rakentuu vasta toissijaisesti olemassaolon loogis-matemaattis-syntaktisen symboliikan palapeleistä, jotka ovat puhdasta, tyhjää ja kuollutta muotoa/rr.
*
[K-mafian tarkennuksia ja linkkilisäyksiä - mm. osan I viimeinen kappale + osa III - 13.8]
I
Olen äskettäin tutustunut kolmeen vähän yli puolen vuoden aikana ilmestyneeseen kirjaan uskonnosta ja ennenkaikkea kristinuskosta: Ilkka Pyysiäinen: Jumalaa ei ole, Juha Sihvola: Maailmankansalaisen uskonto sekä Tuomas Nevanlinnan ja Jukka Relanderin: Uskon sanat.

Epäröimättä voin sanoa, että läheisimmäksi ja teologisen ajattelun kannalta tärkeimmäksi näistä kolmesta olen kokenut Nevanlinnan ja Relanderin dialogimuotoon editoidun ja dialogina [alunperin Ravintola Rytmissä] käydyn kirjan Uskon sanat.

Lukijan tarvitsee vain vilkaista lähdemateriaalia, johon viitataan kirjan lopussa. Melko suuri osa luetteloiduista kirjoittajista, heidän ajatuksistaan ja teorioistaan on ainakin jossain määrin myös minulle tuttuja ja eräitten kanssa olen melkein päivittäin 'kanssakäymisessä'.

Toiselle sijalle tulee Juha Sihvolan mittava ja kokonaisvaltainen mutta 'poliittisen korrektiuden' ja 'humaanisen suvaitsevaisuuden' [ja ties minkä kaiken hyvää tarkoittavan motiivin] latistama analyyttisen filosofin tour de force. Tietyltä puhelinluettelomaisuudelta ei siis tässäkään Sihvolan sinänsä kattavassa informaatiopaketissa voi välttyä [kuten ei analyyttisten filosofien katsannoissa koskaan], joskin teksti on kyllä filosofisesti pätevää - ja kuten sanottu - humaania, suvaitsevaista eli poliittisesti korrrrrrektia.

Ilkka Pyysiäisen pamfletti on tyypillisen keinotekoinen kognitiivis-analyyttisen naturalismin perinteestä kumpuava tieteellinen tarkastelu, jonka taustalla vaikuttava ontologinen perusasetelma ja sen epistemologinen kriteeristö ['argumentti'] on suolapatsaan tavoin jähmettynyt kehämäiseen ja siten turhauttavaan väittelyyn Jumalan olemassaolosta, mitä alla siteeraamani Uskon sanojen Saatesanat ironisen mutta perustellun inhan vallassa kritisoi.

Evoluutioteorian kanssa flirttailevat kognitivistit ovat siis ['uus'ateistien tapaan] lopullisesti jämähtäneet samaan tyhjään ikuisuuskysymykseen Jumalan olemassaolosta. Siinähän kelaavat tyhjää - ei kiinnosta. Haluan Nevanlinnan ja Relanderin tavoin edetä kohti kokeilevaa teologiaa. Olemassaolo ei ylipäätään ole kiinnostava kysymys analyyttis-evidentialistisessa kontekstissa, sillä Jumala on, vaikka ei olekaan olemassa - http://www.kirkkojakaupunki.fi/kirkko/filosofin-mahdoton-jumala.

II
Uskon sanat

Saatesanat

Joskus puhutaan kokeilevasta taiteesta. Tämä kirja edustaa kenties harvemmin kohdattua ilmiötä: kokeilevaa teologiaa. Koeluotoisuus juontuun jo siitäkin, ettei meillä ole 'uskovaista' taustaa emmekä ole opiskelleet yliopistossa teologiaa.

Joitakin teologian alaan kuuluvia kirjoja olemme sittemmin lehteilleet. Entä uskovaisuus sitten? Uskonnosta keskusteltaessa itsestäänselväksi lähtökohdaksi otaksutaan usein Jumalan olemassaoloa koskeva kysmys. Näin ihmiset elävässä elämässäkin tekevät, vai mitä? Ensin he ratkaisevat suhteensa tuohon isoon ja abstraktiin kysymykseen. Se on ikäänkuin ostopäätöksen hetki. Jos ihminen päätyy myöntävään vastaukseen, hän ostaa sitten koko paketin. Sen päällä komeilee oman kulttuurin Jumalalle antama nimi ja mukana on pyhä kirja, joka sisältää tämän käyttöohjeet.

Edelleen saman ajattelutavan mukaan se yksilö, joka ei halua 'ostaa' Jumalaa ja hänen olemassaoloaan, voi lopettaa koko uskonnon kanssa vehtaamisen. Hänen ei enää tarvitse tarkastella uskontoa lähemmin, koska tietää sen lähtökohdan olevan epätosi. Korkeintaan hän kaivelee uskonnon tai uskontojen sisältämän 'argumentaation' epäjohdonmukaisuuksia, ristiriitoja ja muita heikkouksia saadakseen epäkriittiset uskonnon kuluttajat pyörtämään ostopäätöksensä.

Tämän kirjan ydinajatus on se, että edellä kuvattu lähtökohta on täysin nurinkurinen. Se on ensinnäkin empiirisesti enimmäkseen virheellinen. Mikä ihmisen hengellinen polku sitten onkin, se tuskin alkaa Jumalan olemassaoloa koskevasta abstraktista kysymyksestä. Pikemminkin se on omiaan päättymään siihen.

Toiseksi keskustelu ja tutkiskelu, joka etukäteen tiivistetään Jumalan olemassaolon kysmykseen, on filosofisesti hedelmätöntä. Tiedämme heti, mikä yksinomainen asetelma siitä voi syntyä: uskonnollisen konservativismin/fundamentalismin ja 1700-luvun valistuksen asetelmiin juuttuneen 'uus'ateismin välinen jankutus. Tai sen pehmoversio: 'Piispa ja tiedemies keskustelevat lämminhenkisesti perimmäisistä kysymyksistä ja tunnustavat avuttomuutensa mysteerin edessä'.

Ikään kuin kaikille olisi selvää, mitä tarkoitetaan Jumalalla, ja tehtäväksi jäisi vain selvittää, onko hän itse kunkin mielestä olemassa vai ei. Ja ikäänkuin olisi itsestään selvää, että voidaan hahmottaa uskonnosta riippumaton Jumala, joka olisi totuus kaikesta mahdollisesta jumalapuheesta. Ei, Jumala hahmottuu suhteessa kunkin uskonnon kokonaiskontekstiin niin ihmisten hengellisessä elämässä kuin filosofisestikin.

Kun siis kirjassa saatamme mainita 'ateismin' kriittiseen sävyyn, arvostelevien huomautusten lähtökohtana ei ole se, että olisimme ateismin kanssa eri mieltä Jumalan olemassaolosta. Pikemminkin vastaamme tuohon nimenomaiseen kysymykseen aivan samoin kuin ateistikin. Erimielisyys koskee sitä tapaa, jolla tuo kysymys muka itsestäänselvällä tavalla lavastetaan kulttuurin eteen. Haluamme kyseenalaistaa filosofisen otteen, jota tämä lavastustyö ilmentää. Vain siellä täällä kirjaa tunnustelemme ja kyselemme uskoa uskona Jumalaan.

Mitä kristinusko on? Miten siinä ajatellaan? Miten se eroaa kreikkalaisesta filosofiasta ja juutalaisuudesta? Mikä on sen historiallinen osuus moderniin maailmaan ja olisiko sillä jotakin annettavaa nykypäivälle sellaisena kuin me sen diagnosoimme? Minkälainen suhde siihen olisi omaksuttava? Tällaisia kysymyksiä me tutkimme. Yritämme selvittää ja avata itsellemme - sitä kautta toivottavasti myös lukijoille - kristinuskon kokonaiskontekstia. Lähtökohtana tähän ovat Raamattu ja teologian moninaiset traditiot.

Filosofinen otteemme eroaa ateismista edellä kuvatussa mielessä sikäli, että emme omaksu 'kriittisen ulkopuolisen' tarkkailuasemaa - vaikka akateemisessa mielessä ja ainakin toinen meistä myös henkilökohtaisesti tulemmekin kristinuskoon vankasti ulkopuolelta. Otamme sen todesta ja yritämme heittäytyä sen sisään.

Tämä avaa sekä tradition että meidät: emme uskottele sen enempää kristinuskon, nykyajan kuin meidän itsemmekään olevan jotain annettua ja valmista, jotta voisimme päättää onko näillä kolmella toisilleen jotain 'annettavaa'. Pikemminkin toivomme, että kristinuskon tutkiskelu sisältä päin muuttaisi ja tuoreuttaisi sekä kristillistä traditiota - että meitä itseämme. 'Meihin' laskettakoon kaikki ne, jotka ovat valmiit lähtemään tälle tielle kanssamme.

Näistä lähtökohdista olimme samalla kannalla, kun ryhdyimme yhdessä kirjoittamaan tätä kirjaa. Tästä ei seuraa, että olisimme samaa mieltä kaikista tulkinnoista tai teologisista näkemyksistä. Emme välttämättä edes ole perillä siitä, missä määrin olemme samaa ja missä määrin eri mieltä. Tavoitteemme ei näet ollut näyttävä [ja aina yhtä joutava] 'kiistely' tai 'debatointi', vaan ajatteleminen ja kirjoittaminen yhdessä, rinta rinnan.

Tai oikeastaan nokakkain. Kirjalla on dialogin muoto, ja välillä työskentelimme kirjaimellisesti vuorotellen: toinen kirjoitti repliikin ja toinen siihen vastauksen. Koska menetelmä vie aikaa, sovimme usein vain suunnan tai teeman, jotta pääsimme työstämään puheenvuorojamme yhtä aikaa. Editoinnin mittaan joitakin keskusteluja ryhmiteltiin uudelleen. Näiltä osin dialogisuus on rakennettu jälkikäteen. Tämä sopii meille hyvin - kaikki puhe 'kahdesta kypsästä aikuisesta, jotka antautuvat tasavertaiseen inhimilliseen 'dialogiin' on aina tae siitä, että meneillään on jokin ideologinen petos.

Kun heittäydyimme tutkiskelemaan kristillisiä alkutekstejä ja myöhempää traditiota, emme jättäneet omaa elämän ja ajattelun historiaa taaksemme. Otimme kaiken mukaan. Tuliko traditiosta meidän näköisemme? Vai tuliko meistä pikemminkin tradition näköisiä? Vai jotakin siltä väliltä? Jätämme lukijan arvioitavaksi, missä määrin tällaisia muodonmuutoksia tapahtui, ja hyvään vaiko mahdollisesti huonoon suuntaan.

Helsingissä, ravintola Rytmissä 7.4. 2011

Tuomas Nevanlinna

Jukka Relander

III
http://www.youtube.com/watch?v=rA1n4oOYLfY
Creedence Clearwater Revival - Long as I Can See the Light - [John Fogerty soittaa koskettavan saksofoni-soolon tähän keikkamuusikon gospel-tyyppiseen 'matkallelähtö-lamentiin']
*
http://www.rytmi.net/
http://ravintolat.ravintolakeskus.fi/ravintolat/Helsinki/Ravintola+Rytmi/1584
http://www.teos.fi/fi/kirjat/index.php?sub=2&id=370
http://fi.wikipedia.org/wiki/Tuomas_Nevanlinna
http://fi.wikipedia.org/wiki/Jukka_Relander
http://www.kirkkojakaupunki.fi/nakoislehti/2011/kirkko-kaupunki-12/primapaper/15
http://www.kotimaa24.fi/uutiset/kotimaa/5279-mika-sai-nevanlinnan-kiinnostumaan-kristinuskosta
http://www.kotimaa24.fi/uutiset/kulttuuri/5177-jukka-relander-nyt-on-aika-kayda-uskonnollisia-keskusteluja
*
http://www.otava.fi/kirjat/tieto/2011/fi_FI/maailmankansalaisen_uskonto/
http://www.vastapaino.fi/vp/index.php?page=shop.product_details&flypage=$flypage&product_id=374
http://www.toinenlinja.fi/fi/00769
http://omakaupunki.hs.fi/paakaupunkiseutu/palvelut/115911/
http://www.facebook.com/pages/Ravintola-Rytmi/140670712671001