Good Times Bad Times

POKS!


Legendaarisen Led Zeppelin I:n avauskappale Good times bad times on ensimmäinen koskaan äänittämäni/taltioimani biisi. Oli loppukesä 1969, istuin keittiön pöydän ääressä, ketään muita ei ollut kotona sillä hetkellä. Olin vastikään saanut kuukauden palkan kesätöistä ja ostanut sen ajan teknisen uutuuden eli radiokasettimankan, jonka kasettimekaniikka toimi ikäänkuin vaihdekeppisäädöillä. Systeemi oli melko kankea mutta yksinkertainen ja käteväkin, joskin ankarassa tehokäytössä altis kulumaan ja rikkoutumaan.

Seuraavana kesänä [ks.PS.] hankin sitten äänentoistoltaan paljon paremman ja kasetteihin verrattuna äänentaltiointi-kapasiteetiltaan huomattavasti suuremman neliraita-kelamankan. Yhteen kelaan mahtui tuntikaupalla musiikkia Sitäpaitsi äänitin tälle kelamankalle yksittäisten biisien sijasta kokonaisia LP-levyjä [sen suuremman] kyläkaupan poikien upouusista stereolaitteista. Äänitysten laatu oli mielestäni aivan huippuluokkaa verrattuna rämppään kasettiveiviini. Taisin hetkittäin tuntea itseni melkein onnelliseksi.

Led Zeppelinin esikois-LP:n single-biisit Good times bad times ja Communication breakdown ovat kumpikin vahvasti The Who-vaikutteisia. Itse asiassa juuri Whon loistava mutta mieleltään hiukan sekopäinen [luova?] rumpali Keith Moon tavallaan ja tahtomattaan 'melkein' keksi bändin nimen. Tosin Lead Zeppelin tarkoitti hänellä huonoa keikkaa, joka lopulta romahti alas kuin lyijy-zeppeliini. Idea oli kuitenkin valmis ja vain yksi kirjain muutettiin. Tällä tavoin The New Yardbirds oli muuttunut Led Zeppeliniksi eikä edes Zeppelinin perikunta saanut nimen käyttöä kielletyksi.

Jo esikois-LP kokonaisuudessaan sisältää kuitenkin yhtyeen tulevien levyjen teemallisen repertuaarin. Löytyy kerrassaan mahtavaa [ajoittain myös herkkää] hard rock- tai heavy-bluesia, folk-balladinomaisia aineksia - jopa flamenco- ja itämais-tyyppisiä kokeiluja sekä tietysti Jimmy Pagen 'stravinskimaisen' psykedeelisiä kitaravalleja equalisaattorilla, kaiuilla, tremololla ynnä muilla ääniefekteillä saundattuna - [Dazed and confused'n live-versio olisi paras esimerkki Pagen musiikillisesti vaikuttavasta (eikä pelkästään itsetarkoituksellisesta) efekti-äänimaalailusta].

Paitsi mainitut single-biisit myös koko Zeppelin-ykkönen on erittäin merkittävä rock-musiikillisen makuni alkukehityksen kannalta - tutustuinhan Zeppeliiniin aivan samoihin aikoihin kuin Creedenceenkin. Olen toki viimeistään Green riveristä lähtien ollut vannoutunut John Fogerty/CCR- ja ylipäätään rock- sekä rythm&blues-mies, mutta Zeppelin, Cream, Deep Purple, Rolling Stones, Jimi Hendrix, Johnny Winter, Beatles  Jethro Tull jne. nousivat tiukasti CCR:n peesiin. Itse asiassa melko suuri osa -60-luvun loppupuolen ja -70-luvun alun todella merkittävistä bändeistä ja kitaristeista on tullut vuosien mittaan käytyä kohtuullisen hyvin läpi - eräät useaan kertaan.

Myös progempi rock - etenkin Procol Harum, Nice, Emerson, Lake&Palmer ja Blood, Sweat&Tears ovat nousseet 'pistepörssissäni' aiempaa korkeammalle - olkoonkin, että kuuntelin niitä[kin] aika paljon jo -70-luvun alussa - [mainittakoon myös Pink Floyd, vaikken siitä pidäkään yhtä paljon kuin edellä mainituista].

Alkuperäistä mustaa bluesia aloin arvostaa ja ymmärtää [Creamistä, Zeppelinistä, Hendrixistä ja Winteristä huolimatta] tosissani vasta joskus -70-luvun puolivälissä [en tosin ole mikään blues-friikki levyjenkeräilijä; ylipäätään en ole ikinä keräillyt säilyttämistarkoituksessa yhtään mitään - en oikeastaan edes kirjoja]. Steve Ray Vaughanin kitara-virtuositeetti nosti sittemmin bluesia kohtaan tuntemani arvostuksen entistä korkeammalle.

Vaikka olenkin populaarimusiikissa pitänyt eniten vanhasta rock&rythm&bluesista, niin [Spinozaa mukaillakseni] ilman muuta kaikki erinomainen tässä maailmassa [genrestä riippumatta] on aina yhtä vaikeaa kuin harvinaistakin. Ei siis pidä hirttää omia makutottumuksiaan vain yhteen tai edes kahteen genreen, sillä kaikista tyylilajeista löytyy omat neronsa, jotka tekevät aivan varmasti positiivisen vaikutuksen kehen tahansa [tai sitten kyseessä täytyy olla asenteiltaan täysin muumioitunut fundamentalisti ellei peräti imbesilli].
*
Mutta tosiaan - minulla on erittäin elävä ja selkeä muistikuva Good times bad times'in kasettiäänityksestä elokuussa -69. Niinkuin myös kuukautta myöhemmin tapahtuneesta CCR:n Green river-LP:n äänityksestä 'vaihdekeppimankalleni'. Seuraavana kesänä alkanut kelanauhurikausi kesti reilut kaksi vuotta, minkä jälkeen sekin mankka [Uher] oli tiensä päässä. En vienyt Uheria korjattavaksi vaan ostin uuden ja parempilaatuisen kasettivermeen, sillä kasetti-aikakausihan oli vasta alkanut.

Hyvät stereolaitteet olivat minulle siihen aikaan liian kalliita eikä niitä sitäpaitsi voinut kuljettaa kätevästi mukana kuten ei isoa kelanauhuriakaan.Tosi laadukkaat ja arvokkaat stereot [Pioneer] ostin vasta 1987 [about 7700 mummon markkaa]. Kaksi vuotta myöhemmin [jälleen kerran Hesaan päin lähtiessäni] annoin ne veljelleni Jarille käytettäväksi ja säilytettäväksi, mutten ole sen koommin pois hakenut. En pidä teknisten vempeleitten paljoudesta. Minun puolestani lähes kaiken informaatio-tekniikan saisi fokusoida tietokoneeseen - ja niin tuleekin käymään, joskaan minä itse en ole sitä enää näkemässä.

PS.
Kesän aikana 1970 rakennuksella urakkaporukan apumiehenä [ja myös urakkakorvaukseen oikeutettuna] sain yhtäkkiä mielestäni uskomattoman hyvää palkkaa [iso ja vahva nuori sälli otettiin kai mieluusti puolijuoppojen kirvesmiesten, raudoittajien ja muurarien juoksutettavaksi], joten ostin kelanauhurin lisäksi kesän aikana myös japanilaisen [hyvin toimivan] kitarakopion puoliakustisesta Rickenbackerista - aivan samanlaisen, jota John Fogerty käytti CCR:ssä [Rickenbacker 325, lyhytkaulainen malli]. Tätä seikkaa en tosin tajunnut kuin vasta myöhemmin.

Joku ketale varasti tuon skitan kolme vuotta myöhemmin alivuokralaiskämpästäni 1973 Kotkan Korkeavuorenkadulla ollessani päävuokralaisen eli S.O:n kanssa viettämässä juhannussekoilua Kotkan Kaunissaaressa [varas oli siististi rikkonut ulko-oven lasi-ikkunan].

Huom! Rotta! Palauta minulle jo viimeinkin se skitta!

Tämän ensimmäisen oman sähkökitaran 'väkivaltainen' menettäminen aiheutti minulle ilmeisesti niin kovan trauman, että sain pakkomielteen ostaa vuosien varrella tilalle uusia kitaroita [joita niitäkin olen sittemmin lahjoitellut veljelleni, joka on sentään ihan oikea muusikko toisin kuin minä, joka soittelen vain omaksi ilokseni].

II
http://www.youtube.com/watch?v=A25HC-INCaY
Led Zeppelin - Led Zeppelin [Full Album] - - Huomatkaa siis, että kyseessä on koko albumi. Saas nähdä, koska Zeppelinin tunnetusti niuho copyright-koneisto poistaa tämän uploadin tuubista? Puolisen vuotta se on jo saanut olla näytillä ja kuulolla.

3
The most revolutionary album in hard rock history. And boy, it's awesome!

1. Good Times Bad Times - 0:00
2. Babe I'm Gonna Leave You - 2:46
3. You Shook Me - 9:27
4. Dazed and Confused - 15:56
5. Your Time Is Gonna Come - 22:21
6. Black Mountain Side - 26:36
7. Communication Breakdown - 28:42
8. I Can't Quit You Baby - 31:11
9. How Many More Times - 35:54

Led Zeppelin is the debut album of the English rock band Led Zeppelin. It was recorded in October 1968 at Olympic Studios in London and released on Atlantic Records on 12 January 1969 in the US and 31 March 1969 in the UK. The album featured integral contributions from each of the group's four musicians and established Led Zeppelin's fusion of blues and rock. Led Zeppelin also created a large and devoted following for the band, with their take on the emerging heavy metal sound endearing them to a section of the counterculture on both sides of the Atlantic.

Although the album initially received negative reviews, it was commercially very successful and has now come to be regarded in a much more positive light by critics. In 2003, the album was ranked number 29 on Rolling Stone magazine's list of the 500 greatest albums of all time.
*
http://fi.wikipedia.org/wiki/Led_Zeppelin
http://en.wikipedia.org/wiki/Led_Zeppelin
http://en.wikipedia.org/wiki/Led_Zeppelin_(album)
http://fi.wikipedia.org/wiki/The_Yardbirds