Tieto ja totuus eivät lankea yhteen

Kristinuskon dilemma: Ateena vai Jerusalem - vai molemmat?
*
[K-mafian tarkennuksia osaan I ja osaan III + linkkilisäys - klo: 13.45]
I
Pelkästään tämä yksi sitaatti kirjasta Uskon sanat [Nevanlinna/Relander, 2011] osoittaa, että kirjan puheakteina alkanut esitystapa sekä intohimoisella tavalla aiheeseen omakohtaisesti heittäytyvä [Nietzschen sanoin: märehtivä] pohdinta on omaa luokkaansa koko suomalaisessa uskontofilosofisessa keskustelussa.

Nevanlinnan ja Relanderin ikäänkuin avantgardistinen mutta teoreettisesti ja aatehistoriallisesti lahjomaton asenne/ote filosofian, teologian ja historian tarkasteluun tuottavat uskonnonfilosofisia oivalluksia, jotka päätyvät väistämättä syvempiin tulkinta-assosiaatioihin kuin Juha Sihvolan stoalainen ja valitushenkis-humanistinen, maltillisesti uskonnon autonomiateoriaa kannattava käsite- ja aatehistoriallinen kooste 'Maailmankansalaisen uskonnossa'.

Uskontotieteilijä Ilkka 'Jumalaa ei ole' Pyysiäiseltä en syvempää filosofista syvällisyyttä edes odota, koska hän ohjelmoidun robotin tavoin on hirttäytynyt pysyvästi ontologisiin ja metodisiin kriteereihinsä [evoluutioteorian ja kognitivismin symbioosiin], jotka estävät häntä ymmärtämästä kristinuskoa Ateenan ja Jerusalemin välisen, kahden hyvin erilaisen ellei ajoittain täysin vastakkaisen aatteelis-ontologisen jännitteen paradoksaalisena ratkaisuyrityksenä, jota itse nimitän joko a] ihmeeksi, b] väärinkäsitykseksi tai c [Torsti Lehtisen sanoin] katastrofiksi.

Mutta Nevanlinna ja Relander uivat tuossa katastrofissa ja väärinkäsityksessä kuin kalat vedessä. Kas tässä yksi esimerkki siitä, minkälaista on filosofisesti notkean vesipedon lailla sukellella Euroopan, Aasian ja Afrikan yhdistävässä monijumalaisen pakanuuden ja monoteististen uskontojen Välimeressä.

Nevanlinna päätyy kreikkalaisen ja juutalais-kristillisen [niiden kulttuurifilosofisen] antropologian perustavaa erilaisuutta pohtiessaaan osoittamaan, miten perin juurin eri tavalla vastakkaiset filosofisen antropologian puitteissa ymmärretyt käsitykset totuuden, tiedon ja subjektiuden suhteista vaikuttavat maailman loogiseen hahmottamistapaan.
*
Uskon sanat ei suinkaan kokonaisuudessaan ole kovalla abstraktiotasolla ladattua puhetta vaan useinkin hyvin selkokielistä ja havainnollista - mitä tosin kyseinen Nevanlinnan looginen syväluotauskin on, sillä hänen jaottelunsa voitaisiin ilmaista analyyttisen ammattifilosofian huomattavasti formaalimmalla kielellä, mikä tosin latistaisi ehkä ratkaisevasti esimerkin kulttuurifilosofista ulottuvuutta. Pitää muistaa, että sitaatti liittyy kokonaiskontekstiin, johon nivoutuessaan se saa myös enemmän reflektiivistä tarttumapintaa [? ;\] ajatteluumme/-ssamme.

II
Juutalaisuus, kreikkalaisuus, kristinusko

[....]
Kokonaisen maailman illuusio [Uskon sanat, s. 73-74]

Jotta maailma voisi tulla kokonaisuudessaan tiedon kohteeksi, sitä tutkivan subjektin täytyy olla täysin sen ulkopuolella. Uusateistinen tiedeuskova siis kaikessa hiljaisuudessa olettaa subjektin, joka ei ole osa sitä maailmaa, jota tutkitaan. Tämä subjekti on Jumalan paikalla. Ateisti ei tietenkään halua kutsua subjektia Jumalaksi, koska teististä Jumalaa halutaan lyödä päähän juuri maailmalla, joka olisi kokonaisuudessaan positiivisen tiedan avulla selvitettävissä: maailma on itsestään käsin täydellisesti selvitettävissä oleva, sulkeutuva kokonaisuus, joten Jumalaa 'ei tarvita'.

Jos taas hyväksytään oletus kokonaiseen maailmaan nähden ulkoisesta subjekti-Jumalasta, saadaan fundamentalismi ja paranoian rakenne: kokonaisella maailmalla on kokonainen Toinen, joka manipuloi maailmaa.

Mitä meidän tulisi päätellä tästä? Subjektin on oltava maailman sisäinen TAI maailma ei ole kokonainen. Jos subjekti on maailman sisäinen, tiede on maailman itsetietoa. Spinoza ja Hegel lähtevät kumpikin omalla tavallaan tälle tielle.

Jos taas hyväksytään, että maailma ei ole kokonainen, niin mahdollisen tiedon kohteena oleva maailma ei ole sama kuin maailma itse. Tällöin tullaan Kantiin, joka 'rajoitti tiedon alaa voidakseen tehdä tilaa uskolle'.

Ajatukseni tässä ei ole vain se, että maailmaa koskeva totaalinen tieto on mahdotonta. Vahvemmin: toteutuessaan se romahduttaisi itse maailman. Ajatellaan vaikka sosiaalisen todellisuuden muodostumista. Se ei olisi mahdollinen, jos tietäisimme jäännöksettä, mitä toiset ajattelevat ja mitä he aikovat tehdä. Fantasia siitä, että 'kunhan vain aivotiede edistyy, saamme tietää toisten ajatukset' tuhoaisi toteutuessaan koko sosiaalisen maailman ja sitä kautta myös tieteen. Ja viimein se, että en ole itselleni läpinäkyvä, että olen myös tiedostamaton, on edellytys subjektiudelleni.

Tästä seuraa, että tieto ja totuus eivät lankea yhteen. Juuri siksi tarvitaan uskoa ja 'kuuliaisuutta' suhteessa kutsuun, jolla ei ole mitään määrättyä sisältöä eikä tiettyä esittäjää. Tämän uskon ei tarvitse olla teologista. Jo arkinen luottamus toista kohtaan olennoi sitä: sen koko idea on, ettemme voi tietää, onko toinen viime kädessä luottamuksen arvoinen vai ei.

III
http://www.youtube.com/watch?v=GWiNiLE_ck8
Klezmer clarinet virtuoso - jewish folklore music
*
http://www.youtube.com/watch?v=DkmFgQ9fM94
Itzhak Perlman plays Klezmer
*
Tässä musiikissa on juutalaisen ashkenazic-yhteisön sielu. Tosin siitä tulee helposti mieleen koko Balkan ja osittain myös Lähi-idän alue - Kreikka ja Turkki.
*
http://actuspurunen.blogspot.com/2011/08/toisen-linjan-herannaiset-puhuvat.html
http://fi.wikipedia.org/wiki/Uskon_sanat
http://fi.wikipedia.org/wiki/Klezmer
http://en.wikipedia.org/wiki/Klezmer
http://en.wikipedia.org/wiki/Itzhak_Perlman
http://fi.wikipedia.org/wiki/V%C3%A4limeri