Keski- ja alakuva: Panteistin Jumala on luonnollinen, havaittu, mitattu ja siten aina positiivisesti määritelty objekti, joka ei representoi mitään vaan ilmenee positiivisena olevana [joka kategorisen virheellisesti samaistetaan olemassaolonsa olemiseksi - ikäänkuin olemassaolo olisi määrällinen ja evolutiivinen suure/määre].
Panteistinen ateisti pitää J/jumalanaan koko luontoa ja/tai koko maailmankaikkeutta sekä sen rakennetta [esim. Fibonaccin numerosarjasta syntyvää muodollista rakennetta/strukturaalista mallia, jota monet luonnon ilmentymät (esim. simpukka) näyttäisivät aktuaalistuessaan ikäänkuin imitoivan].
Looginen fideisti/ateisti sen sijaan ymmärtää Jumalan olevan ei-mitään eli olioitten, ilmiöitten ja rakenteitten mahdollisuusehto - se, mikä tekee maailman olioitten ja ilmiöitten olemassaolon/olemisen mahdolliseksi, mutta joka/mikä ei itse voi tällaisen maailman mahdollisuusehtona olla sen mahdollinen olio.
1
Tämä päre on kommentti nimimerkki Valkean kommenttiin päreessäni 'Äärellisyys ei ole asia, joka estää meitä ratkaisemasta mysteeriä, vaan se on mysteeri itse'.
*
Toistetaan ja tarkennetaan - vielä kerran. Sinä olet panteisti [et ainakaan näytä ymmärtäneen perimmäistä pointtiani]. Minä sen sijaan olen fideisti/ateisti.
Ihmisellä ei voi olla mitään positiivista tietoa Jumalasta, koska Jumala on tietämisemme mahdollisuuden perimmäinen ehto eikä siis voi kuulua havaittavana eli positiivisesti siihen maailmaan, jonka ehto se on.
Tässä merkityksessä ja mielessä Jumala on mahdoton [Jean-Luc Marion, Tuomas Nevanlinna].
Samassa mielessä eli analogisesti tietoisuus ei ole jotain, joka voidaan tietää vaan jotain, joka tietää. Samassa mielessä silmä, joka näkee maailman, ei voi nähdä itseään.
Minä puhun Jumalasta olemisena eli olemassaolon perustana, sinä sen sijaan pidät J/jumalaa olevana oliona tai rakenteena, eivätkä nämä kaksi ontologista kategoriaa palaudu kausaalisesti toisiinsa, koska ensimainittu on transsendentaalinen kategoria ja jälkimmäinen empiiris-historiallis-määrällisen kehityksen summa. - - Ikäänkuin olemassaolon perusta löytyisi materiaalisesta evoluutiosta - ikäänkuin olemassaolo/oleminen kehittyisi asteittain fysiikan ja evoluution lakien eli luonnonvalinnan vaikutuksen materiaalisena 'sopeutumana' siinä missä kaikki muutkin materiaaliset oliot - [jos en ole teisti en ole myöskään uskonnollinen panenteisti].
Oleminen [a fortiori: olemassaoleva oleminen eli Jumala] on olevan perimmäinen syy, jota ei voi johtaa mistään - muutenhan se ei olisi syy vaan seuraus jostain itseään ontologisesti perustavammasta.
Tällainen perusta tai ehto ajattelun mahdollisuudelle on episteemistä muttei ontologista antirealismia. Jos et ymmärtänyt tai olet eri mieltä, voidaan lopettaa tähän, koska emme puhu samasta asiasta eikä intuitiivisia käsityksiämme järjenkäytön tavasta ja mahdollisuusehdoista voi mitenkään sovittaa yhteen.
Sinä elät imaginaarisessa maailmassa, sillä se, joka luulee kykenevänsä kuvaamaan Jumalaa 'oikein', on langennut imaginaarisen interpellaation ansaan fantisoimalla, että Jumala olisi jotain hänen itsensä kaltaista, koska täydellistä toiseutta [reaalinen] on mahdoton kuvitella ilman samaistumista/identifikaatiota [ikäänkuin omana kuvana] tai tietää muuten kuin symbolisena fiktiona [Jumala Sanana ja Lakina].
Niinpä imaginaarinen usko jos mikä on antropomorfismia ja projektiota, koska se tekee Jumalasta oman kuvansa [jumalanpilkkaa siis!].
Symbolinen [fiktiivinen] usko, jota fideismi tai ateismi [uskon kielto] edustavat sen sijaan tunnustaa tiedon [ja siten myös uskon] mahdollisuuden rajat eikä suostu puhumaan [tai ainakin varoo puhumasta] sellaisesta, josta ei mitään voi tietää.
Toki jokainen saa kuvitella niin paljon kuin haluaa, mutta silti uskon ja imaginaation sekoittaminen keskenään on aina sukua animismille ja ylipäätään polyteismille.
Valitan - mutta en voi uskoa niinkuin panteisti ja polyteisti ja nimenomaan sen vuoksi, että haluan uskoa [tai epäuskoa] enkä haaveilla itseidenttisyydestä [joka on harhaa] ja siten kuvitella jonkin käsittämättömän olion [ikäänkuin Jumala olisi olio] kaltaisekseni.
2
Tiedon looginen mahdottomuus Jumalan suhteen voi siis johtaa yhtä hyvin fideismiin kuin ateismiinkin, mutta ei panteismiin ja polyteismiin. Huomautan, ettei tämä päättely ole agnostismia, koska kaikki todennäköiset evidenssit Jumalan olemassaolon puolesta tai sitä vastaan ovat [jopa tieteellistä] imaginaatiota, joka legitimoidaan aina uskona [symbolisen rekisterin] Suureen Toiseen - olipa tuo toinen sitten Jumala [kosmis-moraalisena auktoriteettina] tai Tiede [tieteen 'objektiivisena' asiantuntija-auktoriteettina].
Sanoudun irti tällaisesta uskosta/epäuskosta ja perustelen oman fideismini/ateismini deduktiivisesti negatiivisella [apofatisella] teologialla.
Mystiikka voi olla hyväksyttävää vain apofatisista lähtökohdista. Lukekaa esim. Greorios Nyssalaisen analyysia mystisestä kokemuksesta eli Mooseksesta Siinain vuorella. Lopussa on on aina pimeys, joka muuttuu valoksi - jos on muuttuakseen - - .
Mitään positiivista evidenssiä Jumalasta meille ei kuitenkaan voi olla olemassa. Emme siis myöskään voi tietämällä tietää, oliko Mooses Jumalan kohdatessaan a] mielenhäiriössä, b] keksikö hän tarinan Jumalan kohtaamisesta ja tämän käskyt omasta päästään [siis valehteli Jumalasta puhuessaan] vai c] puhuiko hän niin sanotusti totta/rr.
Onhan tuossa jo kolme vaihtoehtoa - niinkuin pluralistisina aikoina kai olla pitääkin. Nyt eikun suvaitsevaisuutta kehiin ;\].
*
http://actuspurunen.blogspot.com/2011/08/aarellisyys-ei-ole-asia-joka-estaa.html
http://www.cla.purdue.edu/english/theory/psychoanalysis/lacanstructure.html
http://en.wikipedia.org/wiki/Jacques_Lacan
http://fi.wikipedia.org/wiki/Fundamentaaliontologia
http://en.wikipedia.org/wiki/Pantheism
http://en.wikipedia.org/wiki/Fideism
http://en.wikipedia.org/wiki/Jean-Luc_Marion
http://en.wikipedia.org/wiki/Panentheism
http://en.wikipedia.org/wiki/Apophatic_theology#In_the_Christian_tradition
http://looneytunes09.wordpress.com/2011/07/29/part-ii-back-in-time-brings-blackness/
http://www.shaeqkhan.com/2010/03/20/the-fibonacci-obsession/
http://en.wikipedia.org/wiki/Fibonacci_number
http://mathforum.org/mathimages/index.php/Fibonacci_Numbers
http://taicarmen.wordpress.com/2011/03/08/the-connectivity-of-form-finding-meaning-in-the-golden-mean/
http://www.tiede.fi/keskustelut/biologia-ja-ymparisto-f9/pyha-geometria-fibonacci-ja-phi-t36007-15.html
2 comments:
"Sinä elät imaginaarisessa maailmassa, sillä se, joka luulee kykenevänsä kuvaamaan Jumalaa 'oikein', on langennut imaginaarisen interpellaation ansaan ..."
- Huolellisesti olen välttänyt ehdotonta ja tarkkaa Jumalan kuvaamista. Jumalan todennäköisyydestä olen puhunut ja niistäkin fysiikkaan ja astronomiaan liittyen; todennäköisyydestä, jonka astronomit ja fyysikot ovat omalla työllään luoneet, osin tahtomattaan.
"Samassa mielessä silmä, joka näkee maailman, ei voi nähdä itseään."
- Jumala on kaikkien alkujen ja loppujen tuolla puolen ja ajasta riippumaton, näin sanovat monet kristityt ajattelijat. Siksi esim. kuolleiden puolesta rukoileminen on luonnollista. Olipa Jumalan synty tai ikuinen olemassaolo millainen tahansa, en usko että hänelle on vaikeaa vaikuttaa meidän maailmaamme. Silmä voi nähdä itsensä peilistä, matkustamalla ajassa, jakautumalla kahdeksi, taivuttamalla valonsäteiden kulkua, jne. Jumala varmasti pystyy tähän (jos lähdemme siitä kuin sinäkin, eli että Jumala on maailmankaikkeuden liikkeellepaneva voima), kuten maailmaankin vaikuttamiseen. Sinun täytyy myös muistaa, että Jumalan ei tarvitse noudattaa niitä fysiikan ja logiikan lakeja joihin me olemme sidottu, ja, Jumala varjelkoon, filosofisia periaatteita.
Kaikki ajattelu ja kaikki sisäiset ja ulkoiset aistihavainnot ovat täysin imaginaarisia, aivojen sisällä tapahtuvia. Tarkasti ottaen silmä ei näe yhtään mitään, aivot näkevät. Meidän todellisuutemme ja maailmamme ei ole se mitä me kuvittelemme olevan ulkopuolellamme, vaan se mitä aivojen sisällä on. Toisaalta on täysin mahdollista, että aivojenkin olemassaolo on harha, illuusio, kuvitelmaa. Filosofia on kaikista ajattelun lajeista imaginaarisin, koska se pyrkii aktiivisesti irrottamaan itsensä siitä vähästä imaginaarisesta havaitusta, jota meillä on käytettävissämme. Miksi meidän pitäisi hyväksyä filosofia, imaginaarisuuden lakipiste, ylimmäksi tuomariksi Jumalaan liittyvissä asioissa, kun sen oma imaginaarisuuteen liittyvä logiikka tekee sen pätemättömäksi? Lisäksi muut ajattelun ja tieteen lajit ovat ristiriidassa sen kanssa (Filosofiahan on ollut tieteenä uhanalainen jo pitkään ja tieteilijöiden säännöllisen sen olemassaolon kyseenalaistavan kritiikin kohteena). Omasta mielestäni erillisellä filosofialla voi olla annettavaa, siitä huolimatta, että se on nykymuodossaan kristinuskosta irrotettu mutaatio, jota ei välttämättä esim. kristillisessä yhteiskunnassa tarvittaisi, koska filosofia on siellä osa kristinuskoa (Vrt. keski-ajan kristityiden vilkas ja aikaansaava filosofinen ajattelu, jolloin filosofiaa erillisenä tieteenä ei vielä ollut olemassa. Osa nykypäivän filosofeista on sitä mieltä, että Aquinas oli filosofian huippukohta, ja että Aquinas sanoi lähes kaiken oleellisen filosofiasta.)
Ps. On mahdollista, että Jumalalla on jokin alku. Siinä tapauksessa jonkinlainen spontaani liike tai siihen vertautuva tapahtuminen on olemassaolevan luonnollinen ominaisuus. Tai sitten Jumala on aina ollut, jostain meille käsittämättömästä tai epäselvästä syystä.
1
Perimmältään filosofia ei ole argumentti-matematiikkaa [olevien todistamista ja typologisointia eli tiedettä] vaan se ihmettelyn hetki, joka jähmettää meidät kuin suolapatsaaksi olemisen/reaalisen 'edessä' - [lainausmerkit, koska tuossa hetkessä ei ole paikkaa eikä aikaa].
Filosofia ei siis ole tiede [joka selittää eli kalkyloi maailman] vaan diskurssi, jossa pohditaan tuon selittämisen tai ylipäätään ajattelun mahdollisuuden [tai mahdottomuuden] loogis-käsitteellisiä ehtoja/syitä - niin pitkälle kunnes ajattelu 'kaareutuu' takaisin alkupisteeseensä [tätä kehää sitten toistetaan ikäänkuin rituaalinomaisesti ;\].
Mitä filosofia on, on näin ollen ja toisin sanoen filosofian suurin ongelma.
2
Filosofi ei ole kokeellinen empiristi, joka sanoo, että miksi-kysymysten sarjan on loputtava jonkin tietyn rajan tultua vastaan, koska miksi ei enää silloin ole mielekäs kysymys vaan pyörii kehässä, jota kokeellinen havainto ja sitä tulkitseva tai ennakoiva matematiikka ei voi enää mitenkään purkaa [koska kyseessä on aito kehä/sykli - ikuinen paluu ja ikuinen laajeneminen samanaikaisesti].
Fyysikolle mielekkyys [ja ei-mielekkyys] on ajattelemiselle etukäteen asettuva ehto, joka perustuu selittävän symboliikan eli matematiikan välineellisen luonteen ontologiaan - sen topologiseen rooliin tietoisuuden ja maailman välissä.
Matematiikka on olemassa 'vain' ajattelun symbolisena välineenä - instrumenttina [päämääränä itsessään se muuttuisi lukumystiikaksi], joka ei koskaan voi palautua tietoisuuteen [maailmasta] tai maailmaan itseensä kokonaisuutena, jota tietoisuus matematiikkana 'imitoi' [tietoisuus ja maailma kokonaisuutena eli Kantin olio sinänsä ovat sama asia mutta 'sijaitsevat' ontologis-topologisesti eri rekisterissä].
Jos tietoisuus ja maailma kävisivät yhteen ja olisivat yksi, matematiikkaa ei enää/vielä tarvittaisi - kuten ei ajattelua ylipäätään.
'Silloin' [lainausmerkit, koska aikaa ei ole] 'mikään' [lainausmerkit, koska olevaa ei ole] ei olisi vielä alkanut - sikäli kuin mikään, mitä ei ole, voi koskaan alkaa tai loppua [tätä ei kuitenkaan saisi fyysikkojen mukaan enää kysyä].
Oleminen on olemassa sekä olevana että ei-olevana. Me vain emme voi sitä ymmärtää [vrt. Jumala tai Lacanin reaalinen].
Filosofia - toisin kuin tiede [joka on praktisen välineensä 'orja'] on päämäärä itsessään - päämäärä, jossa subjekti ja objekti yhtyvät.
Tässä mielessä filosofia on kuin onkin eräänlaista uskontoa ilman uskoa, joka 'palvoo' olemista ilman olevaa eli merkitsijää ilman merkittyä - - .
Post a Comment