'Usko ei todista asiaa, josta se puhuu: usko todistaa asiasta, josta se puhuu'

Kuvassa ei tietääkseni ole Slavoj Zizek vaan apostoli Paavali.
*
Sitaatti Tuomas Nevanlinnan ja Jukka Relanderin kirjasta Uskon sanat [s.165-167]
*
TN
Siinä meillä todellinen uskon- eikä tiedontunnustus. Mikäli uusateismin ympärillä käytävää keskustelua on uskominen, ylösnousemusväitettä tukevien todisteiden löytyminen on kuitenkin kristinuskon ratkaiseva koetinkivi.

Luin netistä eräältä skeptikkopalstalta Jeesuksen ylösnousemusta käsittelevän jutun, jossa todettiin, että vaikka 'ihmeen mahdollisuutta ei toki voi sulkea etukäteen pois, evidenssin pitää ratkaista asia'. Sen jälkeen kirjoittaja syventyi argumentteihin puolesta ja vastaan ja päätyi - yllätys yllätys - siihen 'tulokseen', ettei tämänhetkisen todistusaineiston nojalla ole syytä uskoa ylösnousemukseen. Kaikkeen löytyy yksinkertaisempi selitys: Jeesus ei ehkä kuollutkaan ristillä, oli vain tiedottomassa tilassa, virkosi sitten haudassaan ja käveli pois... Tämä on yritys 'nähdä' verbin siinä merkityksessä, jota Jeesus käyttää sanoessaan 'autuaita ovat ne, jotka uskovat, vaikka eivät näe [Joh. 20:29].

Kukaan näistä skeptikoista ei koskaan saa eteensä sellaista todistusta, joka kääntäisi pään. Tulos on etukäteen selvä. Mikä tärkeämpää, juuri tämä etukäteislähtökohta ratkaisee sen, mikä selityksistä kuulostaa uskottavalta tai yksinkertaiselta. Mikä tahansa lattea psykologinen tulkinta [johon ei kohdisteta mitään 'skepsistä' ja joka on pelkän taajaan hoetuksi tulemisensa nojalla tullut osaksi tervettä järkeä] on 'uskottavampi' kuin rikkainkaan teologinen pohdinta.

Skeptikko voi kääntyä uskoon, mutta se ei koskaan johdu todisteista, vaan perustavan näkökulman muuttumísesta. Sitä taas todisteet eivät aiheuta. Päinvastoin: näkökulman muuttuminen ratkaisee sen, mikä suhde todisteisiin [tai niiden relevanssiin ylipäätään] omaksutaan.

Myös fundamentalistit kyllä esittelevät mieluusti 'todisteita' uskonsa puolesta. Olisi aina kysyttävä, mille yleisölle tämä puhe oikein on suunnattu? Älykkään suunnittelun ['intelligent design'] tiedemuseot ja käärinliinojen leikkelyt uskon todistamiseksi ovat pelkkää farssia. Niissä menee sekaisin kaksi sanan 'todistaa' merkitystä: yhtäältä tieteellisesti todistava ja toisaalta esimerkin ja tekojen voimalla todistava. Siis evidentiaalinen ja eksemplifioiva todistaminen.

Uskovien ei pidä esitellä korneja todistuskappaleita uskonsa puolesta, vaan heidän pitäisi todistaa siitä teoillaan ja olemuksellaan, eksemplifioida sitä. Tavalla tai toisella - ainoa mahdollisuus ei suinkaan ole yrittää näytellä lastenraamatun Jeesusta Ehkä jonkun päähän voisi joskus pälkähtää tehdä jotakin rohkeaa, tinkimätäntä ja outoa?

Mutta eivät oikeat uskovat perusta uskoaan todistusaineistoon, jota arvioituaan he olisivat tulleet johtopäätökseen ylösnousemuksen historiallisesta todellisuudesta. 'Ahaa, tästä on todisteet, no siinä tapauksessa juu, Jeesus nousi ylös'. Jos näin olisi, uskovien kaiketi pitäisi olla odottavalla kannalla uusien lähdekriittisten paljastusten suhteen. Nehän saattaisivat muuttaa heidän uskonsa...

Periaatteessa ylösnousemuksen uskomattomuus toki tekee siitä juuri 'uskottavan' asia - siis uskon asian. Usko ei ole asia, jota perustellaan. Siten ja siksi perustellaan ja oikeutetaan tietoa. Usko taas on asia, jolla perustellaan ja joka saa näkemään. Usko ei todista asiaa, josta se puhuu: usko todistaa asiasta, josta se puhuu.

Kun apostolit todistivat yläsnousemuksesta, kyseessä ei siis ollut sanan 'todistaa' tieteellinen merkitys: evidenssi.
*
http://actuspurunen.blogspot.com/2011/08/toisen-linjan-herannaiset-puhuvat.html
http://actuspurunen.blogspot.com/2011/08/tieto-ja-totuus-eivat-lankea-yhteen.html
http://opendoorrescuemissionindia.wordpress.com/