Lisääkö raamatullinen ilmoitus jotain olennaista luonnolliseen moraalitajuun, vai onko uskonto ilmoituksen julistajana pelkästään moraalin rituaalis-institutionalisoitua protokollaa ja etikettiä [jota kuitenkin tarvitaan]?

Ilman tukea ja ohjausta jalka saattaa helposti livetä tai astua harhaan kuvan kaidalla tiellä.
*
Teologisen etiikan erityisluonne

Teologisen etiikan keskeisiin ongelmiin kuuluu kysymys uskonnon ja moraalin suhteesta. Keskeinen kysymys on tällöin ollut, tarvitaanko oikean ja väärän erottamiseen yliluonnollista ilmoitusta vai voiko jokainen ihminen ymmärtää oikean ja väärän riippumatta siitä, onko hänellä uskonnollinen vakaumus vai ei. Asiasta on kristinuskon piirissä esitetty mm. seuraavanlaisia näkemyksiä:

1. Moraalinen tieto on mahdollista kaikille ihmisille heissä olevan luonnollisen moraalitajun vuoksi. Oikean ja väärän tunteminen ei edellytä tämän käsityksen mukaan yliluonnollista ilmoitusta eikä ilmoitus lisää mitään luonnolliseen moraalitajuun. Tämä "luonnollisen moraalitajun etiikka" on melko yleinen etiikan malli erityisesti katolisten ja luterilaisten teologien keskuudessa.

2. Moraalinen tieto on mahdollista vain kristitylle. Tähän käsitykseen voi liittyä joko ajatus, että ilmoitus lisää olennaisesti moraalin sisältöä tai että ilmoitukseen perustuva moraali koskee vain kristittyjä. Tämänkaltaista näkemystä edustaa lähinnä Karl Barthin mukaan nimensä saanut barthilainen teologinen etiikka, mutta myös monet roomalaiskatoliset ja protestanttiset teologit kannattavat tätä näkemystä.

3. Edellisten käsitysten välimuoto: ilmoitus ei periaatteessa lisää mitään luonnolliseen moraalitajuun, mutta se tulkitsee sitä ja tuo esille sen todellisen sisällön. Tai seuraava: erityinen kristillinen ilmoitus vaikuttaa moraaliin asennoitumiseen, vaikka se ei tuokaan mitään uutta sisältöä luonnollisen moraalitajun välittämään tietoon oikeasta ja väärästä. 

http://www.helsinki.fi/teol/kurssit/syste/03_erityisluonne.shtml.
*
http://www.helsinki.fi/teol/kurssit/syste/03_suurten.shtml
http://en.wikipedia.org/wiki/Moral_sense_theory
http://peacebytruth.wordpress.com/2010/07/04/ending-the-propagandocracy/

Raskolnikov ja moraalisesti ehjä ihminen

Porfiri Petrovits kuulustelee Rodion Romanovits Raskolnikovia.
*
[Kielimafian muutoksia ja tarkistuksia kohtaan PS. ja uuteen kappaleeseen Nietzschen romahduksesta ja Raskolnikovin unesta + lisäys Hamlet-kappaleeseeen - 1.8]
1
Nimimerkki Eurooppalainen kirjoitti Ironmistressin päreessä 'Yksikään todellinen kristitty' mm. näin: 'Breivikissä meillä on yksi Raskolnikov konsanaan.'
*
Hyvä pointti, mutta Breivik tunnusti heti, Raskolnikov vasta viime tipassa Porfiri Petrovitsin loistavan 'ylipuhunnan' jälkeen. Porfirin psykologista kuulustelutekniikkaa, jossa yhdistyvät kyyninen pragmaattisuus ja inhimillinen ymmärrys - jopa myötätunto, voinee pitää ainutlaatuisen mestarillisena koko rikosromaanihistoriassa.

Raskolnikov ei tunnustaessaan kuitenkaan kadu tekoaan, vaan lähtee Siperiaan kärsimään jotain universaalia, elämän ja Jumalan langettamaa tuomiota, jonka alaisia ja kohteita kaikki ihmiset ovat. Rodionin sukunimi viittaa vanhauskoisten lahkoon raskolnikko, jonkalaista hänen rakastettunsa Sonja edustaa ja lopulta 'Raskolnikko' itse kai omaksuu Sonjan 'pelastusopin', jonka mukaan kärsimys on tie pelastukseen, minkä vuoksi ihmisen pitää jopa etsiä kärsimystä.

[Ovatko he molemmat - Rodion ja Sonja - sittenkin päästään vialla, koska tuo itsensä kiduttamisen glorifiointi alkaa kuulostaa Lutherin sadomasokismilta ristin teologian muodossa. Itse asiassa ristin teologia on perverssiä, käänteistä pelagiolaisuutta (kärsimys ansiona). Tosin pelagiolaisuus on kaikissa muodoissaan perimmältään omahyväistä ja röyhkeää suhteessa Jumalan ehdottomaan kaikikivaltiuteen].

Loppujen lopuksi Raskolnikovin tunnustus [Porfirillahan ei ole ratkaisevaa näyttöä, vaikka hän on varma Raskolnikovin syyllisyydestä] irtoaa siis tavallaan Sonjan raskolnikkilaisilla motiiveilla, joita en täysin ymmärrä, eikä hän kadu kuin aivan kirjan viimeisellä loppumetrillä - epäselvästi ja epäuskottavasti sittenkin.

Tietyssä [mutta vain tietyssä] mielessä Raskolnikovia voi pitää jopa paatuneempana kuin Breivikiä, joka pitää tekoaan oikeutettuna ja ymmärtää saavansa ankarimman mahdollisen rangaistuksen [vaikka katsookin toimineensa norjalaisen yhteiskunnan parasta ajatellen ja olevansa siten rikosoikeudellisen syyteharkinnan ulkopuolella - eräänlainen länsimais-norjalaisen kulttuurin sotasankari].

Moni Dostojevski-tutkija pitääkin Raskolnikovin katumusta kirjailijan hätäratkaisuna - jopa kustantajan painostuksena, koska muuten päähenkilöstä olisi jäänyt mielikuva mieleltään horjuvasta mutta silti katumattomasta epäihmisestä, joka kuitenkin herättää syvää mutta hieman perverssillä tavalla outoa sympatiaa. Joka tapauksessa Raskolnikov on dostojevskilainen nihilisti jos kuka - olkoonkin kärsivä sellainen.
*
[Muistakaa Raskolnikovia ihmetellessänne Hamlet, joka hysteerinen kosto mielessään surmasi ensin vahingossa Poloniuksen Claudiuksen sijasta, toimitti sitten vartijansa Rosencrantzin and Guildensternin juonekkaasti varmaan kuolemaan, tappoi paljon myöhemmin [ei kuitenkaan enää kostonhimoisena huolimatta siitä, että Horatius kertoo hänelle salajuonesta] miekkailukilpailussa [puolittain vahingossa nytkin] Laerteen ja lopulta itse pääroisto-Claudiuksen, minkä jälkeen hän itse kuolee Laerteen myrkkymiekasta saamaansa pistoon. Hamlet siis tappoi käytännössä 5 ihmistä ja silti me annamme hänelle anteeksi.

Itse asiassa Hamlet oli Poloniuksen (Ofelian isä) tappamisen ja Ofeliaan kohdistuneen raivoisan suuttumuksensa (Hamlet panee suhteen poikki ja passittaisi Ofelian luostariin) vuoksi suurelta osin syypää myös Ofelian (jota hän kuitenkin rakasti) hulluuteen ja mahdolliseen itsemurhaan. Tosin autoritaarisessa hyväätarkoittavuudessaan sekä kaavamaisen hyveellisessä viisaudessaan [ainakin Hamletin mielestä] yksinkertainen Polonius on myös itse syypää, koska Polonius pakotti Ofelian vastoin tämän tahtoa jättämään Hamletin ja palauttamaan tämän kirjeet. Tällä tavoin muka testattaisiin, johtuuko Hamletin 'hulluus' rakkaudesta Ofeliaan. Hamlet kuitenkin tajusi,, että häntä testataan ja huijataan raivoten Ofellialle, koska ei voinut sietää tämän suostumista typerään juoneen isänsä painostamana. Muistettakoon, että Hamlet piti Poloniusta vanhana typeryksenä - oikeastaan epäoikeudenmukaisesti, sillä Poloniuksen motiivit olivat yleensä vilpittömiä. No - joka tapauksessa Hamlet oli älyllisessä ja verbaalisessa nokkeluudessa täysin ylivertainen Poloniukseen verrattuna].
*
Uskottavalta Raskolnikovin katumus ei kirjan kontekstissa tosiaankaan vaikuta - olkoonkin, että syyllisyys ja pelko [koska rationaalisesti eli 'väkivaltaisesti' torjuttu omantunto muuttuu yleensä paranoiaksi tai itseinhoksi] riivasi Pietarin nihilisti-immoralistia moninkertaisesti enemmän kuin hän ikinä osasi odottaa, sillä se joka loppuun asti uskoo tekonsa oikeutukseen, ei epäröi, ei pelkää poliiseja tai muutu vainoharhaiseksi - [tällainen ihminen ei torju omaatuntoaan, koska hänellä ei ole mitään mitä torjua - vrt. Breivik].

Raskolnikovin psyykkisen tilan romahdusta murhan jälkeen ja hänen henkistä kujanjuoksuaan ennen tunnustusta on syytä tarkastella lähemmin.

2
Raskolnikovin mielen järkkyminen, pelko ja syyllisyydentunto nousevat syvimmältään eräänlaisesta itseinhosta, koska hän [kulttuuri-]ihmisenä on toiminut jotain itsessään olevaa [enemmän tai vähemmän] luonnollista moraalitajua vastaan. Kyse ei silti ole pelkästään yhteisön sääntöihin ehdollistumisesta ja rangaistuksen pelosta vaan siitä, ettei ihmistä saa tappaa - koskaan - ei oikeastaan mistään syystä.

On tietysti käsitteellisesti hieman eri asia, kuka määritellään ihmiseksi ja kuka ei-vielä tai ei-enää-ihmiseksi, jonkalaisen voi ja saa tappaa. Raskolnikoville koronkiskuri-eukko tosin ei ollut ihminen vaan täi ['en tappanut ihmistä vaan täin']. Tällainen vakaumus ilmaisee hämmentävän tosiasian, jonka mukaan ihmisyyden kriteereitä ei viime kädessä voi löytää ainakaan empiirisesti muualta kuin itsesäilytysvaistosta, joka ei kuitenkaan itsessään sano yhtään mitään esim. abortin tai eutanasian oikeutuksesta, jotka vaativat rationaalista eli loogis-normatiivista kannanottoa asiaan.

Vaikka Jumala, luonnollinen oikeus, kulttuurisesti perusteltu [siis relativistinen] traditio, yhden yksilön yksinäinen päätös [kuten Anders Breivikin tapauksessa] ja itsesäilytyksen vegetatiivinen välittömyys ovatkin ihmisyyden myöntämisen tai sen kieltämisen argumentatiivisina kriteereinä kaikkein yleisimmällä tasolla ikäänkuin samalla viivalla pätevyysasteissaan, niin ne eivät sittenkään ole kategorisesti samanarvoisia.

Minun mielestäni on intuitiivisesti kumoamaton tosiasia, että se, joka katsoo voivansa asettua kultaiseen sääntöön perustuvan lain ylä- tai ulkopuolellle, voidaan määritellä psykopaatiksi, massasieluiseksi fanaatikoksi tai molemmiksi. Intuitioni saa kyllä tuekseen sekä empiiristä että normatiivista tukea, joskaan ei voi perustella sitä jollain tyhjän muodollisella argumentilla. Formalismi lähes tappaa sellaiset intutitioon liittyvät syvästi paradoksaaliset ja lain suhteen jopa epäoikeudenmukaiset totuudet kuin armo ja anteeksianto. Oikeus ei vielä takaa oikeudenmukaisuutta vaan pelkästään itsensä - oikeuden.

3
Huolimatta siitä, että tappoi mielestään pelkän täin, ei Raskolnikov silti ollut psykopaatti tai fanaattinen massasielu, koska hän jo alunperin lähti tarkastelemaan nihilististä yli-ihmisyysongelmaa ikäänkuin väärästä päästä eli henkilökohtaisen valinnan mahdollisuutena.

Mitään sellaista valintaa ei kuitenkaan voi tehdä, mikäli aikoo kysyä itseltään loppuun asti ja suoraan [muistakaamme ensin, että rutiköyhälle Raskolnikoville raha oli sivuseikka: hän halusi todistaa itselleen nihlisminsä toimivan myös käytännössä]: onko se utooppinen hyöty, jonka vuoksi tapan ihmisen, lopulta mitään muuta kuin saatanallista [radikaalia kuten Kant sanoo] pahuutta, joka kohdistuu oikeastaan minuun itseeni ja joka olen lopulta minä itse, koska kukaan ei voi enää luottaa minuun enkä minä voi luottaa kehenkään [kuten tiedetään kaikki tyrannit ovat väistämättä vainoharhaisia].

Niinpä Raskolnikov aivan konkreettisesti sairastuu tappamisesta ja makaa pari päivää lähes tajuttomana vuoteessaan. Pelko kiinnijäämisestä on yhtä aikaa sekä ristiriidassa hänen alkuperäisen nihilistis-utilitaristisesti konstruoidun lähtökohtansa ja näkökulmansa kanssa että sen suora seuraus, sillä se, jolla on kyky ja tahto ajatella tappo-motiivejaan loppuun asti, ei pysty koskaan karkottamaan sisimmästään viimeistä johtopäätöstä: kun tapat kerran, sinun on tapettava aina. Sama kärjistys toisenlaisessa muodossa: vain Jumala [Iso Toinen], ei toinen ihminen - ei edes uhrin lähin omainen - voi antaa sinulle anteeksi. - - Tai sitten sinä itse armahdat itsesi, jos enää voit, sillä murhaamalla toisen murhaat aina myös osan ítsestäsi, eikä tälle kuolleelle osalle voi antaa anteeksi, yhtä vähän kuin se voi enää olla osa sinun anteeksiantamistasi [murhaaja on siis tavallaan tuominnut itse itsensä lopullisesti].

Näin ollen ainoastaan se, joka ei tällaisia 'pikkuseikkoja' lainkaan mieti tai persoonallisuuden rakenteestaan johtuen pysty niitä intensiivisesti ajattelemaan, voi käytännössä asettua moraalin ulkopuolelle ja muuttua yli-ihmiseksi, joka ei syyllisyyttä tunne eikä myöskään perimmäisiä motiivejaan liikoja pohdiskele, koska hänen persoonastaan puuttuu jotain, mitä me kutsuisimme empatiaksi eli kyvyksi samaistua toisen ihmisen iloihin ja kärsimyksiin.

Tällainen 'olio' ei ole enää ihminen sanan täydessä merkityksessä. Moraalinen integriteetti eli eheys on hänelle persoonallisessa rajoittuneisuudessaan ja puutteellisuudessaan paitsi käsittämätön ideaali myös käsittämättömyydessään saavuttamaton, koska hän on valinnut perimmäiseksi omien 'arvojensa' ajamisekseen toimintatavan, joka uhkaa jokaista ihmistä - ei ainoastaan niitä, jotka hän on splitannut ulos karmeasta utopiastaan.

Raskolnikovin mieli menee murhan jälkeen miltei sijoiltaan - palasiksi, mutta ei sen vuoksi, että hän olisi tahdoltaan ja persoonallisuudeltaan liian heikko murhaajaksi vaan päinvastoin siksi, että hän on psyykkisesti tarpeeksi terve kokeakseen, mitä merkitsee elää yhteisössä yhtä aikaa sekä 'itseoikeutettuna' murhaajana että ihmisenä, joka rakastaa ja jota rakastetaan. Vain mieleltään sairas ei koe tällaisessa tilanteesa mitään ristiriitaa 'omassatunnossaan'.

[Raskolnikovista tulee mieleen Nietzsche, jonka psyyke romahti lopullisesti hänen nähtyään 1/1889 Torinossa, kuinka uupunutta kuormahevosta ruoskittiin julmasti. Nietzschen romahduksen 'ulkoinen' syy tuo uskomattomalla tavalla mieleen Raskolnikovin unen kuoliaaksi ruoskittavasta ja hakattavasta hevosesta. Unessaan myös Raskolnikov halusi mennä suojelemaan hevosta, mutta hänen isänsä ei päästänyt].

Panttilainaaja-eukon murhanneen mutta ei katuvan Raskolnikovin mielen horjuminen on [eikä ainoastaan metaforan tasolla] persoonalliseen ja siten moraaliseen integriteettiin [eheyteen] pyrkivän sielun voimakas autoimmuunireaktio, joka pyrkii torjumaan tuota integraatiota uhkaavan ja hajottavan sairauden. Ja jos tuo mielen kärsmiys ei vielä olekaan avointa katumusta, niin ainakin se on eräänlainen torjutun luonnollisen moraalin paluu, joka piinaa Raskolnikovia samaan tapaan kuin veteen putoamisen ääni juristi Jean-Baptiste Clamencea [Putoaminen/Camus], joka ei kääntynyt tarkistamaan, yrittikö hänet muutamaa hetkeä aiemmin sillalla ohittanut murheellinen tyttö itsemurhaa [ja onnistui, kuten Clamence lehdestä luki, minkä jälkeen hänen mielenrauhansa oli kadonnut] vaan keksi jatkuvasti 'oikeamielisiä' verukkeita omissiolleen [en olisi ehtinyt pelastaa tyttöä jne.].

Torjuttu luonnollinen moraali siis palaa aina muistuttamaan olemassaolostaan. Älykkäät ja herkät ihmiset kuten Raskolnikov ja Clamence 'kuulevat' ja pohtivat mielessään noita 'ääniharhoja', jotka he niin sitkeästi yrittivät ylivertaisella älyllään ja filosofis-juridisilla taidoillaan vaimentaa. Turhaan.

Vain psykopaatti ei kuule moraalin ääntä, joka käskee kategorisesti ja ehdottomasti: Älä tapa. Auta hädässä olevaa lähimmäistäsi. Psykopaatille toiset ihmiset ovat johdonmukaisesti, ilman tunnetta oman asennoitumisen ulkoisesta ja sisäisestä ristiriidasta joko esteitä tai välineitä hänen ikiomassa projektissaan.

Sen sijaan moraalisesti ehjä ihminen on tavallaan psyykkisesti rikki, koska hän tuntee ja tiedostaa, ettei koskaan pysty täysin toteuttamaan kultaisen säännön ja siitä modifioidun Kantin kategorisen imperatiivin maksiimia, jonka mukaan ihmistä pitää aina kohdella päämääränä eikä pelkästään välineenä johonkin.

'Onnetonta' tietoisuutta tästä epäsuhdasta maksiimin ja sen mukaan toimimisen välillä voisi teoreettisemmalla tasolla ilmaistuna pitää omantunnon dynaamisena ja dialektisena lähtökohtana. Moraalisesti ehjä ihminen on aina vajavainen, erehtyväinen, ajoittain jopa paha, mutta silti hänellä on intuitiivinen omantunnon virittämä tietoisuus siitä, minkälainen teko voisi [huom. konditionaali] olla oikea ratkaisu tietyn konfliktin laukaisemiseksi. On sitten toinen juttu, voisiko tämä teko ja/tai valinta olla lainkaan mahdollinen toteuttaa johtuen omista ja/tai toisten henkilökohtaisista intresseistä.
*
On kuitenkin suurta kohtalon ivaa [David Bentley Hartia vapaasti siteeraten], että juuri korkeasti oppineitten joukosta löytyy niin paljon kaikkein sitkeimmin [jopa] rasistisia ja lähes psykopaattisia ihmisiä, joiden [epä]eettinen vakaumus on niin perin sitkeä ja juurtunut, koska se on saanut tuekseen mahdollisesti vuosikymmeniä kestäneen akateemisen uran antaman tiedollisen auktoriteetin ja arvovallan.

PS.
Näiden pohdintojen ja esimerkkien lopuksi on [jälleen] tunnustettava, että minulla on ongelma koskien päätösteoriaa [voluntarismina] ja vallankumouksellista marxismia [teorian muuttamista käytännöksi] - siten juuri väkivallan ja moraalin äärimmäisen ongelmallista suhdetta. Tuon ongelman nimi on Slavoj Zizek - mies, joka liikkuu teksteissään jatkuvasti moraalin ja ei-moraalin rajalla kuin kävelisi kiikkulaudalla - haluamatta ottaa lopullista askelta laudan kumpaankaan suuntaan, koska päätyisi silloin kumoamaan kiikkulaudan toisessa päässä olevan näkemyksensä, josta ei voi luopua ilman fataalia ristiriitaa teoriassaan. Toisaalta Zizek ei pysty toimimaan [vaan jää teorian vangiksi], mikäli asettuu pysyvästi kiikkulaudan keskelle, joten hän joutuu jatkuvasti taiteilemaan dialektisen parallaksinsa puolelta toiselle. Tasapaino ei siis käy, koska laudan päät ovat lähes kategorisessa ristiriidassa keskenään. Pitää vain taiteilla tilanteesta riippuen edestakaisin - loputtomiin[?], jotta liike [Liike] jatkuisi.
*
Tere Vaden on mainiossa artikkelissaan Zizek ja Heidegger vastaan liberalismi [Media ja identiteetti, 2010] kutsunut Zizekin subjekti-käsityksestä ja desisionismista seuraavaa ongelmallista 'dialektiikkaa' tai 'parallaksia' kiikkulaudaksi, jonka päällä Zizek liikkuu puolelta toiselle yrittäessään säilyttää argumenttiensa teoreettisen pätevyyden. - Zizekiläistä tyhjän mutta silti olemassaolevan [contra heideggerilainen Dasein] subjektin ja ontologisen epätäydellisyyden [Zizek ajattelee Heideggerin tavoin, että olemisen ja olevan välille aukeaa silloittamaton kuilu] strategiaa voidaan tosin myös pitää hänen ajattelunsa vahvuutena.
*
http://takkirauta.blogspot.com/2011/07/yksikaan-todellinen-kristitty.html
http://fi.wikipedia.org/wiki/Raskolnikov
http://en.wikipedia.org/wiki/Rodion_Romanovich_Raskolnikov
http://tube.7s-b.com/Raskolnikov/
http://fi.wikipedia.org/wiki/Kultainen_s%C3%A4%C3%A4nt%C3%B6
http://fi.wikipedia.org/wiki/Kategorinen_imperatiivi
http://www.ortodoksi.net/index.php?title=Raskolnikko&redirect=no
http://en.wikipedia.org/wiki/Hamlet
http://en.wikipedia.org/wiki/The_Fall_(Albert_Camus_novel)
http://en.wikipedia.org/wiki/Slavoj_%C5%BDi%C5%BEek
http://www.filosofia.fi/node/5492
http://britromantics.wordpress.com/2011/05/04/the-beautiful-and-sublime-accepting-art-as-it-is/

Etelä-Afrikka ja ihmisoikeus-humanistien outo itsepetos

Pyhä Nelson

I
Apartheid-taistelun ikoni Nelson Mandela on vimeisten 15-vuoden aikana murha- ja raiskaustilastojen kärkeen nousseen Etelä-Afrikan suuri poliittinen ja eettinen idoli, jonka arvostusta voi verrata kuvainpalvonnan absurdin tyhjään praxikseen.

Mustien vapautumisessa meni siis jotain todella pahasti pieleen, koska apartheidista irtautumisen jälkeen väkivalta-, omaisuus- ja seksuaalirikosten määrä alkoi kasvaa jyrkästi. Maan rikostilastot ovatkin tällä hetkellä maailman huippuluokkaa ja voimakas ulkomaalaisviha kuin peilikuva apartheidista.

Jalkapallon MM-kisat ja turistien ohjatut, turvallisia reittejä kulkevat matkakierrokset ovat pekkää kulissia, sillä arkipäivän käytännön todellisuus niin kaupungeissa kuin maaseudullakin on täysin toinen.
*
Keisarilla eli apartheidista vapautuneella Etelä-Afrikalla ei ole uusia vaatteita, koska ne on ryöstetty. Mutta ihmisoikeus-humanisti-idealistit kumma kyllä näkevät nuo uudet vaatteet sen päällä. - No - ehkä heillä on parempi näkö kuin minulla ja Matti Mäkelällä - tai ainakin 'paremmat' fantasiat...

Katsotaanpa asiaintilaa hieman tarkemmin ja mikäli mahdollista ilman kroonista nurjailua, jonka tunnustan olevan yksi ikävistä luonteenpiirteistäni - [valitettavasti anarkistis-konservatiivinen nurjamielisyys on satiirikon synnynnäinen luonnevika, jota ei voi parantaa kuin geeni-puukolla].

II
1
Seksuaalirikokset

Maailman kaikista maista Etelä-Afrikassa tehdään eniten raiskauksia henkeä kohti. Yksi neljästä eteläafrikkalaisesta miehestä tunnustaa olevansa raiskaaja. Koululaisten keskuudessa tehdyssä kyselytutkimuksessä neljännes pojista mainitsi joukkoraiskausten olevan mukavaa. CIET African kyselyssä vuonna 1999 kolmannes vastanneista naisista kertoi joutuneensa viimeisen vuoden aikana raiskatuksi. Etelä-Afrikassa on uskomus että raiskaus on miehinen teko.

Rikollisuuden syitä

Etelä-Afrikan laajalle väkivaltarikollisuudelle on esitetty monia eri selityksiä. Laajan poliittisen muutoksen on monissa maissa nähty lisäävän rikollisuutta. Demokratisointiprosessin aikana maan sosiaalisen kontrollin välineet muuttuivat, ja samalla uusia tilaisuuksia rikolliselle toiminnalle avautui. Etelä-Afrikassa myös oikeuslaitoksen organisointi uudelleen heikensi tilapäisesti sen toimintamahdollisuuksia.

Selityksiä väkivaltarikollisuudelle on etsitty myös maan väkivaltaisesta poliittisesta historiasta. Eteläafrikkalaiset perheet altistuivat vuosikymmeniä "institutionaaliselle väkivallalle" apartheid-hallinnon pakkosiirtojen ja siirtotyöläispolitiikan vuoksi, mikä johti perhesiteiden heikentymiseen. Eteläafrikkalaisen The Nedcor Projectin selvitys Crime, Violence and Investment katsoo, että vuosia jatkunut poliittinen väkivalta ja ihmisten altistuminen väkivallalle kotonaan ja naapurustossaan on luonut maahan "väkivallan kulttuurin", jossa eteläafrikkalaiset helposti turvautuvat väkivaltaan konfliktitilanteissa. Etelä-Afrikassa on myös paljon tuliaseita, joita salakuljetetaan maahan lähialueilta, joissa aseista on ylitarjontaa. Muita rikollisuutta lisääviä tekijöitä ovat muun muassa maan nuori väestö ja nopea kaupungistuminen.

2
Social problems

Crime

According to a survey for the period 1998–2000 compiled by the United Nations, South Africa was ranked second for murder and first for assaults and rapes per capita.Official statistics show that 52 murders are committed each day in South Africa.

Sexual violence

The reported number of rapes per year is 55,000 and it is estimated that 500,000 women are raped in South Africa every year.Total crime per capita is 10th out of the 60 countries in the data set.

Rape is a common problem in South Africa, in a 2009 survey one in four South African men admitted to raping someone.One in three of the 4,000 women questioned by the Community of Information, Empowerment and Transparency said they had been raped in the past year.South Africa has some of the highest incidences of child and baby rape in the world. In a related survey conducted among 1,500 schoolchildren in the Soweto township, a quarter of all the boys interviewed said that 'jackrolling', a term for gang rape, was fun.

Middle-class South Africans seek security in gated communities. Many emigrants from South Africa also state that crime was a big motivator for them to leave. Crime against the farming community has continued to be a major problem.

Brain drain

Along with many African nations, South Africa has been experiencing a "brain drain" in the past 20 years. This is believed to be potentially damaging for the regional economy, and is almost certainly detrimental for the well-being of the majority of people reliant on the healthcare infrastructure, given the HIV/AIDS epidemic.The skills drain in South Africa tends to demonstrate racial contours (naturally given the skills distribution legacy of South Africa) and has thus resulted in large white South African communities abroad. However, the statistics which purport to show a brain drain are disputed and also do not account for repatriation and expiry of foreign work contracts. According to several surveys there has been a reverse in brain drain following the global financial crisis of 2008-2009 and expiration of foreign work contracts. In the first quarter of 2011, confidence levels for graduate professionals were recorded at a level of 84% in a PPS survey.

Xenophobia

In May 2008 riots left over sixty people dead. The Centre on Housing Rights and Evictions estimates over 100,000 people were driven from their homes. Migrants and refugees seeking asylum were the targets, but a third of the victims were South African citizens.In a 2006 survey, the South African Migration Project concluded that South Africans are more opposed to immigration than anywhere else in the world.The United Nations High Commissioner for Refugees In 2008 over 200,000 refugees applied for asylum in South Africa, almost four times as many as the year before. These people were mainly from Zimbabwe, though many also come from Burundi, Democratic Republic of the Congo, Rwanda, Eritrea, Ethiopia and Somalia.Competition over jobs, business opportunities, public services and housing has lead to tension between refugees and host communities.While xenophobia is still a problem, recent violence has not been as widespread as initially feared.

http://en.wikipedia.org/wiki/Crime_in_South_Africa

III
1
Styroksi-Mandela

Matti Mäkelä
27.7 [HS.fi]

Vaimoni sanoi, etten voi kirjoittaa kolumnia Etelä-Afrikasta, kun olen kävellyt kymmenen päivää yhden pikkukaupungin pääkatua tavaroistani kiinni pitäen.

Vastasin, että sen takia siitä pitää kirjoittaakin.

Ensimmäiseksi maassa kiinnitti huomiota Nelson Mandelan palvonta. Pyhimykseksi muuttuneen kansanjohtajan kuvat ulottuvat lentoyhtiön filmeistä nuhruisimman kioskin tyynynpäällisiin. Kauppakujalla säikähdät kolmimetristä styroksi-Mandelaa.

Kävelimme viime päivät yhtä katua siksi, että kaverimme, amerikkalaisprofessorit Steven Feld ja Jocelyne Guilbault, oli yhtenä iltana ryöstetty. Yliopiston hieno tietokeskus ryöstettiin seuraavana yönä. Ravintoloiden ovissa varoiteltiin: "Ammattivarkaat ovat töissä täällä".

Etelä-Afrikan nykytilanteesta on kirjoitettu monta kiinnostavaa analyysia, esimerkiksi kriminologi Antony Altbekerin A Country at War with Itself. Altbekerin mukaan apartheidin jälkeinen hallinto ei kyennyt perustelemaan itseään rikollisuuden vaihtoehtona, koulutuksessa keskityttiin liiaksi lukutaitoon eikä esimerkiksi yhteisöllisiin arvoihin.

Itseäni jäi vaivaamaan Mandelan palvonnan ja rikollisuuden yhteys. Suomessa on kirjoitettu Mandelan jälkeisten presidenttien epäilyttävyydestä: Thabo Mbekin mukaan aids oli länsimaiden rasismia afrikkalaisia kohtaan. Hänen terveysministerinsä mielestä paras hoito siihen oli punajuuren ja valkosipulin syönti.
93-vuotias Mandela on koko läntisessä maailmassa kaiken tällaisen yläpuolella. Mutta voiko ylivertaisesta kärsimyksestä ja pyhyydestä seurata, että kansa tuudittautuu vääriin arvoihin? Jos sankarini on täysin pyhä, voinko olla näkemättä pahuutta itsessäni?

Itseään vastaan taistelevalla valtiolla oli toki muutakin näytettävää. Kumpuileva, avara kaunis luonto, kylmä ilma. Harvoin olen palellut niin kuin norsujen, kirahvien ja leijonien keskellä talvisella savannilla.

Oli visioitakin. Grahamstownin Rhodes-yliopiston senior student -kunniataulussa oli afrikkalaisia nimiä 1990-luvulta alkaen yhä enemmän. Festivaalin musiikkiesitykset olivat (kuulemma) unohtumattomia, yksityinen terveydenhoito tehokasta. Mutta turisti, joka viedään turvallisia reittejä paikasta toiseen, ja läntinen idealisti, joka kuvittelee apartheidin loppumisen ratkaisseen maan ongelmat, ovat yhtä sokeita.

Matti Mäkelä
Kirjoittaja on kirjailija

2
Satunnainen kommentaattori komppaa Mäkelää:

Harvinaisen totta. Itsekin olen käynyt monta kertaa ko. maassa, ja olen samaa mieltä kirjoittajan kanssa.

Erityisesti viimeinen kappale iski. Apartheid ei ratkaissut kaikkia maan ongelmia. Harva uskaltaa sanoa ääneen (ei liene poliittisesti korrektia), että apartheidin päättymisen jälkeen moni asia on paljon huonommin kuin ennen. Ruokaa ja asuntoja ei ole tarpeeksi, hallinto on tehotonta, korruptio rehottaa ja rikollisuus on kasvanut aivan käsittämättömiin mittasuhteisiin. Tuossa maassa harva on koskaan "turvassa", joka paikassa on vaarallista. Mustat saivat kansalaisoikeudet, mutta millä hinnalla?

Etelä-Afrikkalainen ystäväni muisteli, että 80-luvulla maaseudulla pystyi vielä jättämään talon oven lukitsematta kauppaan lähtiessään. Nyt kukaan vähääkään varallisuutta omaava ei asu ilman piikkilanka-aitoja ja vahtikoiria. Asuinalueita ympäröivät muurit ja vartijat. Autolla ajaessa käsilaukut piilotetaan istuinten alle, hansikaslokerossa on käsiase ja ovet pidetään visusti lukossa ajon aikana. Ja minnekään ei voi mennä kävellen.

IV
http://www.youtube.com/watch?v=jqrKejQTynk
Paul Simon - Call me Al - African Concert - live in Zimbabwe [1986]
*
http://fi.wikipedia.org/wiki/Etel%C3%A4-Afrikka
http://en.wikipedia.org/wiki/South_Africa
http://en.wikipedia.org/wiki/Nelson_Mandela
http://www.hs.fi/juttusarja/makela/artikkeli/Styroksi-Mandela/1135268089100
http://www.amazon.com/Paul-Simon-Graceland-African-Concert/dp/6305342784
http://en.wikipedia.org/wiki/Paul_Simon
http://all-quote.blogspot.com/2008/12/nelson-mandela-quote.html

Gunslinger

Undead Gunslinger
*
[K-mafian lisäys kohtaan III, 1 - klo: 11.30]

I
1
Mitä alla olevaan Hesarin juttuun tulee, niin sen käsittelemässä aselakiasiassa komppaan Erkki Tuomiojaa, vaikka myönnänkin, ettei minulla[kaan] ole tarpeeksi asiantuntemusta asiassa - kuinka voisikaan olla - enhän siedä aseita. Kuka siis tarvitsee käsiaseen ja miksi? Elämmekö todella jo niin väkivaltaisessa yhteiskunnassa, että siinä pitää varautua puolustamaan itseään aseellisesti, koska laki ei pysty enää valvomaan rikollisuutta?

Olen kuitenkin sitä mieltä, että Jussi Halla-aho ja aseharrastajat ylipäätään ovat ihmisiä, jotka hankkivat aseluvan myös muista kuin poliisinammatin vuoksi tai pelkästään 'neutraalilla' harrastusmieltymyksellä perusteltavissa olevista syistä. Itse sen sijaan pidän ampumisharrastusta omituisena uhoramboiluna, joka viestii pikemminkin harrastajan oman luonteen mahdollisista ongelmista kuin pelkästään jostain kiva-ajanviete-mieltymyksestä.

Poliisitoimeen ja metsästykseen tarvittavan ampumisharjoittelun toki ymmärrän, mutta en välttämättä kilpatarkkuusammuntaa. Tältä osin aseharrastuksen ja kilpa-ammuntakisat voisi minun puolestani kieltää lopullisesti vaikka tänään.

Kun konservatiivit niin mieluusti ovat tiettyjä vapauksia rajoittamassa, niin menkööt nyt itseensä ja rajoittakoot omaa pyssynheilutteluaan. Mutta eiväthän he sitä tee, koska oma maailmankuva on pohjimmiltaan niin helvetin militaristinen ja paranoidi, että se yksinkertaisesti vaatii pyssyn viimeiseksi turvakseen. Kas kun eivät vaadi saada pitää asetta mukana myös töissä sekä työ- kauppa- ja kotimaan lomareissuilla.

Kuvitelkaa Jussi Halla-aho pitämässä kätevää pikku revolveria kainalotaskussaan eduskunnan täysistunnoissa ja hallintovaliokunnan kokouksissa. Siinäpä meillä aito ja luotettava sheriffi!

2
Minun tosin sopii tässä yhteydessä muistaa, että jopa maltillinen liberaali-demokraatti John Fogerty kysyi 2007 Revival-levyllään, että tarvitaanko me tosiaan pyssysankari [gunslinger - ei siis sheriffi] pitämään yllä kuria ja järjestystä täällä ennen niin mukavassa ja rauhallisessa paikassa, jossa ihmiset olivat säädyllisiä ja työteliäitä?

John ei ehkä tarkoittanut nimenomaan asuinpaikkaansa Los Angelesia, koska se kaupunki ei koskaan ole ollut säädyllinen, kunniallinen ja rauhallinen - jopa poliisi voi olla täysin korruptoitunut - [ks. L. A Confidential].

Joka tapauksessa John ja vaimo Julie muuttivat [about 1997] lähinnä kouluikään tulevien lastensa turvallisuuden takia Los Angelesista Julien kotiosavaltioon Indianaan pelkästään sen vuoksi, että Los Angeles oli niin levotonta ja väkivaltaista aluetta. Mutta monista käytännön syistä johtuen ja osaltaan varmaankin siksi, että L. A on Johnin 'työpaikka' [eli länsirannikon musiikillinen keskus, jonne lentäenkin on monen tunnin matka Indianasta], Fogertyt palasivat melko nopeasti takaisin L.A:iin, joskin nyt ilmeisesti rauhallisemmalle asuinalueelle kuin aikaisemmin.
*
Kirjoittaessaan laulun Gunslinger Johnilla oli jo kymmenien vuosien kokemus San Franciscossa ja etenkin Los Angelesissa tapahtuneesta muutoksesta - levottomampaan suuntaan. - - Muistettakoon myös CCR-ajoilta, että Cosmos Factoryn Run through the jungle-biisin idea puolestaan lähti Johnin lukemasta artikkelista, jonka mukaan yksityisillä amerikkalaisilla oli 1970 arvioitu olevan hallussaan [kotona] yhteensä 200 miljoonaa asetta - [laulussa lauletaan: two hundred millon guns are loaded, Satan cries: take aim].
*
Mutta jos me tarvitsemme Gunslingeriä järjestyksenvalvojaksi ja 'liideriksi' ['pyssymies' on Johnilta vakava mutta mielestäni samalla myös ironinen sanavalinta], niin emmehän me silloin itse tarvitsisi aseita - vai? Sheriffi ja hänen apulaisensa hoitavat homman meidän puolestamme[?]

Päinvastaisessa tapauksessa me sen sijaan emme tarvitsisi enää poliiseja tai sheriffejä lainkaan vaan selvittäisimme uhkaavat väkivaltatilanteet omin avuin, mikä merkitsee, että meistä jokaisesta tulee gunslingereitä.

Tällaisessa sovellutuksessa yhdistyisivät varsin kätevällä tavalla sekä amerikkalainen liberalismi että sen konservatiivinen arvo-objektivismi: jokainen huolehtii itse omien 'konservatiivisten' arvojensa toteutumisesta ja turvaamisesta....
........
Onpa karmea tulevaisuudennäkymä. Mutta kuten alussa sanoin - minulta puuttuu tässä asiassa sellaista asiantuntemusta, jota Halla-aholta varmaankin löytyy.

II
Halla-aho aselaista: Kaikki mahdollinen kiusa harrastajille jo tehty

Joonas Laitinen
Helsingin Sanomat, 27.6

Eduskunnan hallintovaliokunnan puheenjohtajan Jussi Halla-ahon (ps) mielestä Suomen aselakia ei pitäisi enää kiristää. Kesäkuussa voimaan astuneessa aselain kiristyksessä on hänen mielestään tehty jo "kaikki mahdollinen aseharrastajien kiusaamiseksi".

"Uudessa hallitusohjelmassa ei ole mainintaa uusista kiristyksistä aselakiin ja toivon, ettei hallitus tule sellaisia esittämään", hän sanoo.

Halla-aho lyttää myös ulkoministeri Erkki Tuomiojan (sd) ehdotuksen, jonka mukaan aseita ei saisi Suomessa säilyttää kotioloissa.

Tuomioja on sanonut Norjan massamurhan jälkeen useasti julkisuudessa, että hänen mielestään sivistysvaltioissa kenelläkään yksityishenkilöllä ei pitäisi olla aseita kotonaan. Hänestä aseita olisi järkevämpää säilyttää esimerkiksi metsästys- ja ampumaseurojen tiloissa.

Halla-ahon mielestä tällaiset puheet "kumpuavat asiantuntemattomuudesta".

"Ampuma- ja metsästysseuroilla ei ole tiloja, joissa aseita voitaisiin säilyttää. Ampumaradoilla säilyttämistä on myös ehdotettu, mutta Suomessa on vain kourallinen sisätiloissa toimivia ampumaratoja, joissa olisi edes teoreettisesti mahdollista säilyttää aseita", Halla-aho sanoo.

Aselaki uudistui kesäkuussa monella tapaa. Eräs uudistuksista on se, että nykyisin käsiaseen hankkimislupa myönnetään vain henkilölle, joka esittää ampuma-asekouluttajan antaman todistuksen kaksi vuotta kestäneestä harrastuksesta.

Halla-ahon mielestä tämä uudistus ei lisää kontrollia vaan heikentää sitä, sillä ampuma-asekouluttajille ei ole juurikaan mahdollisuuksia valvoa sitä, pitävätkö luvanhakijan antamat tiedot paikkansa. Ampumista harrastava Halla-aho kertoo käyneensä ampuma-asekouluttajan kurssin kesän alussa.

"Tämä neljän tunnin tilaisuus oli sisällöllisesti yhtä tyhjän kanssa. Kysymyksiin, jotka liittyvät todistuksen myöntämiseen ei selviä vastauksia saatu."

III
1
http://www.youtube.com/watch?v=yjQ22C7Ycjc
John Fogerty - GUNSLINGER - true soundstage 2008 - [John esittelee biisin: 'It's a song called Gunslinger;  don't let that scare you, it's basically asking the question: can we get some leadership in this country?].
*
Lookin' out across this town
Kinda makes me wonder how
All the things that make us great
Got left so far behind

This used to be a peaceful place
Decent folks hard workin' ways
Now they hide behind locked doors
Afraid to speak their minds

I think we need a gunslinger
Somebody tough to tame this town
I think we need a gunslinger
There'll be justice all around

Someone let the fences go
Wild eyed bunch moved in you know
Shootin' up the streets shoutin' everybody down
Dogs all runnin' loose

Wrecked the papers, closed the school
Tired old judge got roughed up too
No one left to make a stand
They whisper, "What's the use?"

I think we need a gunslinger
Somebody tough to tame this town
I think we need a gunslinger
There'll be justice all around

2
http://www.youtube.com/watch?v=EbI0cMyyw_M
Creedence Clearwater Revival: Run Through The Jungle [1970]
*
Oh thought it was a might mare
Though it come so true
They told me don't go walking slow
The devil's on the loose

Better run through the jungle
Better run through the jungle
Better run through the jungle
Don't look back to see

Thought I heard a rumbling
Calling to my name
Two hundred million guns are loaded
Satan cries take aim

Better run through the jungle
Better run through the jungle
Better run through the jungle
Don't look back to see

Over on the mountain
Thunder magic spoke
Let the people know my wisdom
Fill the land with smoke

Better run through the jungle
Better run through the jungle
Better run through the jungle
Don't look back to see
*
http://www.hs.fi/ulkomaat/artikkeli/Halla-aho+aselaista+Kaikki+mahdollinen+kiusa+harrastajille+jo+tehty/1135268099434
http://fi.wikipedia.org/wiki/Jussi_Halla-aho
http://en.wikipedia.org/wiki/Gunfighter
http://en.wikipedia.org/wiki/L.A._Confidential_(film)
http://en.wikipedia.org/wiki/James_Ellroy
http://en.wikipedia.org/wiki/John_Fogerty
http://lifeslittle.tumblr.com/post/868139724/undead-gunslinger

Kaipaus kirjekyyhkynä - [Sie heißt - die Sehnsucht! Kennt ihr sie?]

Franz Schubert ja hänen kirjekyyhkynsä - [aika iso kirjekuori on viestinviejän vastuulle tällä kertaa uskottu :\].
*
Ich hab' eine Brieftaub' in meinem Sold,
Die ist gar ergeben und treu,
Sie nimmt mir nie das Ziel zu kurz
Und fliegt auch nie vorbei

[....]

Drum heg ich sie auch so treu an der Brust,
Versichert des schönsten Gewinns;
Sie heißt - die Sehnsucht! Kennt ihr sie? -
Die Botin treuen Sinns.

1
Schwanengesang ("Swan song") is the title of a posthumous collection of songs by Franz Schubert. - The last song based on a poem written by Johann Gabriel Seidl: Taubenpost ("Pigeon post"; the song that is often considered the last Lied that Schubert ever wrote. The song is included into a cycle by the first editor and is almost always included in modern performances. In it, the singer declares that he has a messenger-pigeon, whose name is "Longing").
*
http://www.youtube.com/watch?v=fJfcnaKA9rc
Die Taubenpost by Schubert - Dietrich Fischer-Dieskau, Baritone, Gerald Moore, Piano
*
Die Taubenpost

Ich hab' eine Brieftaub' in meinem Sold,
Die ist gar ergeben und treu,
Sie nimmt mir nie das Ziel zu kurz
Und fliegt auch nie vorbei.

Ich sende sie viel tausendmal
Auf Kundschaft täglich hinaus,
Vorbei an manchem lieben Ort,
Bis zu der Liebsten Haus.

Dort schaut sie zum Fenster heimlich hinein,
Belauscht ihren Blick und Schritt,
Gibt meine Grüße scherzend ab
Und nimmt die ihren mit.

Kein Briefchen brauch ich zu schreiben mehr,
Die Träne selbst geb ich ihr,
Oh, sie verträgt sie sicher nicht,
Gar eifrig dient sie mir.

Bei Tag, bei Nacht, im Wachen, im Traum,
Ihr gilt das alles gleich,
Wenn sie nur wandern, wandern kann,
Dann ist sie überreich!

Sie wird nicht müd, sie wird nicht matt,
Der Weg ist stets ihr neu;
Sie braucht nicht Lockung, braucht nicht Lohn,
Die Taub' ist so mir treu!

Drum heg ich sie auch so treu an der Brust,
Versichert des schönsten Gewinns;
Sie heißt - die Sehnsucht! Kennt ihr sie? -
Die Botin treuen Sinns.
*
Pigeon messages - [1. käännösversio]

I have a carrier-pigeon in my pay
Who is devoted and true.
She never stops short of her goal,
And never flies too far.

I send her a thousand times
Out every day to gather information
Past many a beloved spot
To my beloved's house.

There she peeps in at the window,
Spying out every look and step,
Gives my greetings playfully
And brings hers to me.

I needn't write a note any longer,
My very tears I give her:
She will not misdeliver them,
So earnestly does she serve me.

By day, by night, in waking, in dreaming,
They are all the same to her,
So long as she can wander,
She is more than satisfied!

She never becomes tired, she never grows exhausted,
The route always feels new;
She needs no enticement, needs no reward,
This pigeon is so true to me.

And so I cherish her truly in my heart,
Certain of the fairest prize;
Her name - Longing! Do you know her?
The messenger of constancy.
*
Original text by Johann Gabriel Seidl and English translation courtesy of The Lied and Art Song Texts Page. Link to site: - http://www.recmusic.org/lieder/get_text.html?TextId=14766

2
http://www.youtube.com/watch?v=8GL5rUECx9w&feature=related
Franz Schubert, Schwanengesang, Die Taubenpost, Werner Güra, Tenor, Christoph Berner, Piano.
*
Werner Güran tulkinta on [melkein] yhtä hieno kuin Fischer-Dieskaun, joskin nyt liikutaan makumieltymysten alueella. Itse kuitenkin koen Fischer-Dieskaun äänen lämpimyydessään, pehmeydessään ja selkeässä artikulaatiossaan sopivan juuri tähän - ah niin ihanaan liediin, jossa aina luotettava ja uskollinen kirjekyyhky toimii kaipauksen elävänä metaforana niin hyvin, että tuskin tarvitsee edes kuvitella nähdessään sen lentävän kaipaavalta lähettäjältä rakastetulle vastaanottajalle ja takaisin jalkansa ympärille sidottu pieni viestilappu mukanaan.
*
The Courier Pigeon - [2. käännösversio]

I have a courier pigeon in my employ,
Its very devoted and true.
It never stops short of my goal
And never flies too far

I send it out many thousand times
With messages every day,
Away past many a pretty place,
Right to my dearests house.

It peeks through the window secretly there
And watches for her step and glance,
Gives her my greetings playfully
And brings hers back to me.

I dont need to write notes anymore
I send my tears with it instead,
Im sure they will never go astray,
It serves me so eagerly

By night, by day, awake, in dreams,
Its all the same to it,
If it can only rove and roam,
That is repayment enough.

It never tires, it never flags,
The way is ever new,
It needs no lure, it needs no pay,
The dove is so loyal to me!

And so I keep it close to my heart
Assured of the sweetest reward;
Its name is—longing! Do you know it?
Enduring loves messenger.
*
http://fi.wikipedia.org/wiki/Franz_Schubert
http://en.wikipedia.org/wiki/Franz_Schubert
http://en.wikipedia.org/wiki/Schwanengesang
http://en.wikipedia.org/wiki/Johann_Gabriel_Seidl
http://en.wikipedia.org/wiki/Dietrich_Fischer-Dieskau
http://en.wikipedia.org/wiki/Werner_G%C3%BCra
http://fi.wikipedia.org/wiki/Kirjekyyhky
http://everynote.com/songs.show/114885.note
http://elderofziyon.blogspot.com/2005/11/seminary-girls-in-israel-cause.html
http://www.onlinekunst.de/januar/31_01_Schubert_Franz.htm

Norjalainen Harmageddon ja fanit

Kuvassa Harmageddon eli nykyaikaan siirrettynä liberaalien ja konservatiivien viimeinen taistelu vallasta - [copyright Pärefoto Press].
*
[Kielimafian tarkennuksia 26.7]
*
David Bentley Hart pohti eräässä esseessään [Freedom and Decency, 2004] mm. norjalaisen maallistumisen ja pakanallistumisen [jonka käänteinen peilikuva on kristillinen fundamentalismi] saatanallisia ilmentymiä nykyviikinkien verisessä hevimusiikissa. Nyt tuo saatana on inkarnoituntut Anders Behring Breivikin hahmossa.
*
Teen tässä päreessä eräitä mielikuvalliseen todellisuuteen liittyviä kielellisiä kokeiluja, jotta saisin totuuden jos ei paremmin niin ainakin elävämmin ilmaistuksi. Kyse on Ironmistressin Anders Breivik-'dokumentaation' taustalla vaikuttavista äärikonservatiiviseen nationalismiin kiinnittyneistä sankarimyytti-fantasioista, jotka juontuvat IM:llä syvälle libidinaaliseen tiedostamattomaan [ääretöntä, jatkuvaa nautintoa lupaavaan, houkuttelevaan ja uhkaavaan jouissanceen reaalisena].

I
1
Ironmistress kirjoittaa päreessään 'Viikinki irti IV', jossa hän käsittelee Norjan joukkomurhan tekijän Anders Behring Breivikin motiiveja sekä toimintatapoja: Mutta samalla se oli sellainen signaali, jonka islamistit taatusti huomaavat. Signaali oli selkeä: katsokaa, me kristityt terroristit olemme paljon älykkäämpiä kuin te, me kykenemme yksilöinämme isompiin iskuihin kuin te kokonaisina organisaatioina, ja koska me uskallamme iskeä tällä tavoin omia pettureitamme kohtaan, niin miettikääpä miten kovaa me kykenemme ja uskallamme iskeä teitä vastaan. Ja Breivik selittää tämän kaiken manifestissaan.
*
Yllä oleva teksti ei ole sitaatti Anders Behring Breivikin ennen räjäytys- ja tappo-operaatiotaan netissä julkaisemasta manifestista vaan Ironmistressin avoin uskontunnustus, jonka hän kirjoitti omissa nimissään kaikkien nationalististen konservatiivien manifestiksi.

Jos asiaa minulta kysytään, suosittelisin IM:lle psykiatrisia tutkimuksia. Hänen tekstiensä sisäinen logiikka horjuu etenkin tällä kertaa pahasti. IM hehkuttaa isomunaista, narsistista tappaja-superälykköään maasta taivaisiin samalla, kun väittää vain toteavansa tosiasiat [pedanttisesti kuin vannoutunut fani ikään].

IM ei osaa tai halua tuomita kellontarkkaa psykopaattia tarpeeksi vakuuttavalla ja uskottavalla tavalla. Tekstistä huokuu epäsuorasti vaiettu [ja tässä tapauksessa ] perverssi myötätunto häntä kohtaan.

Breivik oli kaikessa tarkkuudessaan sen verran patologisesti omaan vihamaailmaansa uponnut hullu, että hän unohti perustavan lähtökohdan: todelliset vallankumoukset eivät ole yhden miehen tappokeikkoja vaan niihin vaaditaan ja tarvitaan merkittävän suuren kansanosan tukea [ja/tai vastustusta].

Yleistä mielipidettä tai paremminkin kollektiivista yhteiskunnallista mentaliteettia ei muuteta epätoivoisilla yhden miehen shokki-operaatioilla ainakaan siihen suuntaan, mihin Breivik halusi - siis kohti yhteiskuntaa, jota pitää kasassa perustelematon anonyymi pelko ja vainoharhainen samanmielisyys - [etenkään tämän vuoksi en ole koskaan tuntenut sympatiaa myöskään stalinistista kommunismia kohtaan].

Ei kuitenkaan liene epäilystä siitä, etteikö kaikkein äärimmäisin konservativismi olisi nyt saanut oman sankarinsa. Mutta ei ainoastaan väkivaltainen äärikonservativismi vaan näköjään myös 'väkivallaton' Ironmistress, koska Breivik täyttää lähes kaikki IM:n älykkäälle konservatiivi-toimijalle asettamat kriteerit.

Tuota sankaruutta IM ei tietenkään avoimesti päreessään tunnusta, mutta kuten alussa totesin, hänen ilmaisunsa sisäinen logiikka horjuu, mikä ilmenee paitsi sitaatistani myös ja etenkin koko siitä tavasta, jolla IM Breivikin persoonaa, älyä ja toimintaa lähes ihailevalla tarkkuudella osuvasti kuvailee. - - Tässä on paha kaveri, joka tietää, mitä tekee ja myös osaa tehdä sen, minkä tietää oikeaksi, koska hän on oikealla asialla [joskin pahalla tavalla, pahuuden vallassa - mutta se nyt taitaa olla vain hänen toissijainen virheensä ensisijaiseen eli asian oikeellisuuteen verrattuna].

2
Ironmistress mitä todennäköisimmin kykenisi toimimaan äärimmäisen uhkaavassa tilanteessa samoin kuin tappokone Breivik, jolloin IM sotastrategisesti oikeuttaa hyökkäyksensä välttämättömäksi puolustuksen lujittamisen takia [itsepuolustuksena]. - - Tosin Breivikille 'uhka' oli pikemminkin fantasiatason 'fakta' kuin välitön vaara, mutta fiktiota 'uhka' minun mielestäni on osaltaan [ei siis kokonaan] myös IM:lle.

Nyt IM aavistelee, että uhkatilanne alkaa jo olla näköpiirissä, kun ulkoparlamentaarinen toiminta tulee[?] lisääntymään. - Ei hän tietenkään sano aktiivisesti odottavansa väkivaltaisuuksia, mutta varautuu niihin silti hyvin innokkaasti esim. juuri Sun Tsun [myös Breivikin mielilukemista] oppeja pänttäämällä - on kai varautunut koko elämänsä ajan ainakin blogiteksteistä päätellen.

No - sitä jokainen varmaan lopulta saa, mitä hän on jatkuvasti ollut tilaamassa - vai mitä? Kuulostaa tutulta?

3
Taidan hieman 'lieventää' alussa esittämääni suositusta passittaa IM psykiatrisiin tutkimuksiin, sillä on olemassa tapauksia, joihin minkäänlainen psyykkinen terapiakaan ei enää tehoa. Näin ollen tällaisia ihmisiä täytyy [on pakko] jatkuvasti pitää silmällä ja vahtia, koska heidän fantasiamaailmansa ei ole tasapainossa ja he saattavat vainoharhaisten mielikuviensa riivaamana saada paniikkireaktion ja ryhtyä ampumaan ihmisiä puolustaakseen itseään kuvittelemaansa vihollista vastaan.

Jotain tällaista tapahtui myös isomuna-Breivikin aivoissa vuosikausia muhineen ja koko ajan pahentuneen äärikonservativisoitumis-syövän ulottaessa etäispesäkkeensä kognitiokudosten alueelta myös päätöksestä ja motoriikasta vastaavien solujen toimintaan ja viimein valtaisaan sukuelimeen. - - Äärikonservatiivien Rambo oli syntynyt. - - Tosin hän myös kuoli ihmisenä vain vähän aikaa syntymänsä jälkeen. Jäljelle jäi pelkkä massiivinen Tuho-Kyrpä, josta roiskuu tappavan myrkyllistä nestettä - [tuo neste tosin tappaa vain vihollisia - ei suinkaan samaan klaaniin kuuluvia, joihin ko. neste vaikuttaa päinvastoin elvyttävästi].

Ruukinmatruunan komea fantasia-sankari ei siis ole ihan mikä tahansa taatelintallaaja vaan valkoisen rodun supermies, joka kaiken hyvän päälle symppaa juutalaisia. Behring siis on kuin onkin täydellinen Messias etnisesti ja nationalistisesti suuntautuneille arvo-fariseuksille, joiden maailma on jakautunut kuten heidän persoonallisuutensa rakenteellinen dyanmiikkakin - hyvään ja pahaan, hyvyyteen ja pahuuteen, hyviin ja pahoihin voimiin, hyviin ja pahoihin ihmisiin - [ks. splittaus, splitting, narsistinen persoonallisuushäiriö].
*
Narcissistic personality disorder

People who are diagnosed with a narcissistic personality disorder also use splitting as a central defense mechanism. They do this to preserve their self-esteem, by seeing the self as purely good and the others as purely bad. Given 'the narcissist's perverse sense of entitlement and splitting...[s]he can be equally geared, psychologically and practically, towards the promotion and towards the demise of a certain collecively beneficial project...the Narcissistic Principle of Equivalence. - The use of splitting also implies the use of other defense mechanisms, namely devaluation, idealization and denial - http://en.wikipedia.org/wiki/Splitting_(psychology) - - http://fi.wikipedia.org/wiki/Narsistinen_persoonallisuush%C3%A4iri%C3%B6 - - http://fi.wikipedia.org/wiki/Psykopatia - - http://en.wikipedia.org/wiki/Psychopathy.

 4
IM:n maaninen tosiasia-dokumentointi ei vakuuta, koska se [tekstin intentioita lukemaan pystyvän lukijan mielestä] sisältää tappajan glorifiointia. Ainut vakavasti otettava moraalinen tosiasia kaiken tapahtuneen jälkeen olisi ilman mitään selittelyjä todeta Breivikin ajatuneen vihamaailmassaan totaalisti ihmisyyden ja ihmisyhteisöjen ulkopuolelle - ansaitsevan siten teoistaan kuolemanrangaistuksen ja tulevan haudatuksi kaatopaikalle syöpäläisjätteenä eli moraalin ruttotautina ja jäävän tällä tavoin lopullisesti historian roskakorin pohjalle ikuiseen unohdukseen.

Anders Behring Breivik ei lisämuistamista eikä etukäteen suunnittelemaansa[!] mediamainostusta enää [koskaan] tarvitse, sillä hän pystytti itselleen jo 32-vuotiaana  lähes 100 pysyvää muistomerkkiä, joihin jokaiseen hänet on lopullisesti ikuistettu.

Myös tämän vuoksi on välttämätöntä, ettei Breivikiä päästetä mediajulkisuuteen edes hetkellisen tv- tai valokuvauksen kohteeksi [näin toki tapahtuukin rikosoikeusmenettelyssä]. - Breivikin psykopaattisen perverssi narsistinen hybris on murskattava vaikenemalla ja eristämällä - siis mitätöimällä hänen suuruusharhansa eli halunsa asettua kauhistuttavimman mutta muka oikeutetun ja valttämättömän pahuuden idoliksi/epäjumalaksi - [saatana kaipaa lopulta aina kiihkeästi julkisuutta, joten sitä ei pidä sille missään tapauksessa antaa, jos vain mahdollista].

Toisaalta asia voidaan nähdä myös seuraavalla tavalla:

Koska skandinaavien rikoslaeissa ei kuitenkaan [onneksi] tunneta kuolemanrangaistusta, saa A-B Breivik lusittavakseen luultavasti noin 21-26 vuotta. Minun mielestäni sekään ei riitä vaan hän saisi olla kaltereiden takana kuolemaansa asti - jo pelkästään elävänä muistutuksena äärikonservatiiveille siitä, missä kulkee liberaalidemokraattisen yhteiskunnan sietokyvyn ja suvaitsevaisuuden raja - [vai voiko liberaaleilla ylipäänsä olla mitään 'rajaa', koska sellainenhan merkitsisi pakkoa ja sitä liberaalit pelkäävät kuin narkkari vieroitusta - - - ?].

II
Matruuna ja hänen kaltaisensa odottavat Harmageddonia - kuten minäkin - tosin eri syistä ja eri intentioista lähtien kuin he: - http://www.youtube.com/watch?v=qx4XNxHkMuc
Apocalyptica - Harmageddon
*
http://davidbhart.blogspot.com/
http://en.wikipedia.org/wiki/David_Bentley_Hart
http://takkirauta.blogspot.com/2011/07/ulkoparlamentaarinen-toiminta.html
http://takkirauta.blogspot.com/2011/07/viikinki-irti-osa-iv.html
http://fi.wikipedia.org/wiki/Splittaus
http://en.wikipedia.org/wiki/Splitting_(psychology)
http://en.wikipedia.org/wiki/Narcissistic_personality_disorder
http://fi.wikipedia.org/wiki/Narsistinen_persoonallisuush%C3%A4iri%C3%B6
http://en.wikipedia.org/wiki/Psychopathy
http://en.wikipedia.org/wiki/Psychopathy
http://fi.wikipedia.org/wiki/Harmageddonin_taistelu
http://en.wikipedia.org/wiki/Armageddon
http://www.silverbearcafe.com/private/armageddon.html

Maa, kalvas äiti eli opetuksia tuhkasta [Media ja identiteetti 4]

Yläkuva:  Volcano plume on 17 April 2010. - Alakuva:  The Iceland volcano Eyjafjallajokull sends ash into the air just prior to sunset.
*
The fact that a cloud from a minor volcanic eruption in Iceland—a small disturbance in the complex mechanism of life on the Earth—can bring to a standstill the aerial traffic over an entire continent is a reminder of how, with all its power to transform nature, humankind remains just another species on the planet Earth. - [Žižek].
*
Our readiness to assume guilt for the threats to our environment is deceptively reassuring: We like to be guilty since, if we are guilty, then it all depends on us - - [Mielestäni tämä Zizekin kommentti osuu etenkin kestävän kehityksen markkinatalouden eli [puna]vihreitten harhaoletukseen, jonka mukaan yksilö voisi vapaasti ja itsenäisesti [markkinataloussubjektin lailla] itse vaikuttaa vakavasti otettavalla ja merkityksellisellä tavalla kapitalismin massiivisen saastutus-koneiston muuttamiseen tai edes rajoittamiseen].

*
[Kielimafia lisäsi PS.:n - 26.7]

I
1
Päreen lainaus on Media ja identiteetti-seminaarikoosteen viimeisestä artikkelista, jossa Slavoj Zizek Islannin 2010 tulivuorenpurkausta esimerkkinä käyttäen pohtii sekä median roolia uhkien ja katastrofien tiedottamisessa, tieteen epävarmuuksia asiantuntevuuden kaavussa että tulevaisuuden globaalin politiikan vaihtoehtoja, joilla valtavaa ekologiseen muutokseen ja [myös] siitä seuraavaan väestömassojen väistämättömään liikkumiseen mantereilta toisille voitaisiin varautua. Toisin sanoen - minkälainen politiikka pystyy ehkäisemään erityyppisten katastrofien syntymistä ja kontrolloimaan niiden globaaleja seuraus-vaikutuksia.

2
Paradoksaalista on kuitenkin se, että moderni teknologia tekee sivilisaatioistamme entistä haavoittuvampia luonnonmullistusten suhteen, koska ne  suunnitellaan ja rakennetaan ilmaston ja ylipäätään luonnonolosuhteitten status quon eli muuttumattomuuden oletukselle ja varaan.

Ihmisen ympäristöä/luontoa nopeasti muuttavaa 'sopeutumista' mutta samanaikaisesti biologisesti hidasta adaptaatiota [mikä on ominaista varsinkin kehittyneemmille lajeille] voisi pitää jopa itseään kopioimaan determinoidun geenin ylläpitämänä evoluutioon itseensä sisältyvänä 'ohjelmointivirheenä',  joka johtaa lajin liikakasvun kautta amokiin ja tuhoon myös ihmislajin tapauksessa [*] - - ainakin niin kauan, kun ihmiset tekno-busines-median turruttamissa mielikuvissaan uskovat spontaaniin, jatkuvaan tai muka kestävään kapitalistiseen kasvuperiaatteeseen - rationaalisesti itsekkäisiin intresseihin sitoutuneena eli 'vapaasti'.

On tullut aika muuttaa sekä 'aivosysteemiä' että elämissysteemiä - - tai luovuttaa, painaa kaasua ja ajaa ilman jarruja helvettiin...

 [*] Laji lisääntyy nopeasti erikoistumisen toimiessa sopeutumista helpottavana 'innovaationa', mikä kuitenkin merkitsee myös, että koko populaatio rakenteineen altistuu vakavasti perustaville ympäristömuutoksille ja ajautuu nopeasti sukupuuttoon, mikäli sen elinolosuhteet oleellisisilta osiltaan heikentyvät].

II
Opetuksia tuhkasta

Maa, kalvas äiti [Erde, bleiche Mutter]

[....]
Paradigmaattinen kategoria, joka paljastaa tieteen avuttomuuden ja samalla peittää sen asiantuntijavakuuttelun pettävään verhoon, on 'raja-arvo': kuinka paljon voimme vielä 'turvallisesti' saastuttaa ympäristöämme, kuinka paljon paljon fossiilisia polttoaineita voimme vielä polttaa, kuinka suuri määrä myrkyllistä ainetta ei uhkaa terveyttämme, ja niin edelleen [tai rasistisessa versiossa, kuinka monta ulkomaalaista yhteiskuntamme voi integroida vaarantamatta identiteettiämme].

Ilmeinen ongelma on siinä, että tilanteen läpinäkymättömyydestä johtuen jokainen 'raja-arvo' on muodoltaan osaksi fiktiota, mielivaltaista symbolista interventiota reaaliseen. Voimmeko todella olla varmoja siitä, että lääkärien määräämä verensokerin arvo on oikea siten, että sen ylittyessä olemme vaarassa ja sen alla turvassa?

Tästä tietomme rajoittuneisuudesta ei missään mielessä seuraa, että meidän ei pitäisi liioitella ekologista uhkaa. Meidän tulisi päinvastoin olla yhä varovaisempia sen suhteen, koska tilanne on perustavanlaatuisesti ennakoimaton. Viimeaikaiset epävarmuudet ilmaston lämpenemisestä eivät tarkoita, että asiat eivät olisikaan niin vakavalla mallilla, vaan sitä, että luonnolliset ja sosiaaliset osatekijät ovat erottamattomasta toisiinsa linkittyneitä.

Tämänhetkisiin ympäristökatastrofin uhkiin liittyvä dilemma on seuraava: joko otamme ne vakavasti ja päätämme nyt toimista, jotka vaikuttavat naurettavilta, jos katastrofia ei tulekaan, tai emme tee mitään, ja menetämme kaiken katastrofin sattuessa. Ympäristökatastrofin suhteen ei ole keskitietä.

Tällaisessa tilanteessa puhe ennakoimista, varotoimista ja riskienhallinnasta tapaa muuttua merkityksettömksi, sillä olemme tekemisissä sellaisen kanssa, mitä rumsfeldilaisessa tietoteoriassa pitäisi kutsua 'tuntemattomaksi tuntemattomaksi': emme ainoastaan ole tietämättömiä siitä, missä keikahduspiste on, vaan sen lisäksi emme tiedä edes tarkasti sitä, mitä emme tiedä.

Rumsfeldilaisesta tietoteoriasta voi todellakin oppia paljon. Tämä ilmaus viittaa tietenkin tunnettuun lausahdukseen maaliskuussa 2003, jolloin Donald Rumsfeld ryhtyi pienoiseen harrastefilosofointiin tiedetyn ja tuntemattoman suhteesta:

'On tiedettyjä tiedettyjä. Ne ovat asioita, jotka tiedämme tietävämme. On tiedettyjä tuntemattomia. On siis asioita, joista tiedämme, ettemme tiedä niitä. Mutta on myös tuntemattomia tuntemattomia. Nämä ovat asioita, joista emme tiedä, ettemme tiedä niitä'.

Hän unohti kuitenkin lisätä ratkaisevan neljännen termin: 'tuntemattomat tiedetyt': asiat, joista emme tiedä, että tiedämme ne - mikä on tarkalleen freudilainen tiedostamaton, 'tietoa, joka ei tiedä itseään', kuten Lacan tapasi sanoa.

Jos Rumsfeld kuvitteli, että pääasiallinen vaara Irakin sodassa oli 'tuntemattomat tuntemattomat', Saddamin uhkat, joista ei osattu edes epäillä, mitä ne ovat, meidän olisi vastattava, että pääasialliset vaarat ovat päinvastoin 'tuntemattomat tiedetyt', kiistetyt uskomukset ja oletukset, joiden seuraamisesta emme ole edes tietoisia. Ekologian tapauksessa nämä ovat niitä, jotka estävät meitä todella uskomasta katastrofin mahdollisuuteen, ja ne yhdistyvät 'tuntemattomiin tuntemattomiin'.

Tärkein opetus onkin, että ihmiskunnan olisi valmistauduttava elämään 'plastisemmin' ja nomadisemmin. Paikalliset tai globaalit muutokset ympäristössä saattavat luoda tarpeen ennenkuulumattomille laajan mittakaavan sosiaalisille muutoksille.

Sanokaamme, että valtava tulivuorenpurkaus tekee koko Islannista asumiskelvottoman. Mihin islantilaiset muuttaisivat? Pitäisikö heidän saada jostain maata vai hajaantua ympäri maailmaa? Mitä jos pohjois-Siperiasta tulee asuttavampi ja maanviljelylle otollisempi, ja samalla Saharan eteläpuoleisesta Afrikasta tulee liian kuiva ylläpitämään suurta väestöä - kuinka väestöjen siirrot organisoitaisiin?

Kun samankaltaisia asioita tapahtui menneisyydessä, sosiaaliset muutokset tapahtuivat villin spontaanisti, väkivallan ja tuhon saattelemina. Tällainen mahdollisuus olisi nykypäivän olosuhteissa katastrofaalista, kun kaikilla valtioilla on mahdollisuus saada käsiinsä joukkotuhoaseita.

Yksi seikka on selvä: kansallinen suvereniteetti on määriteltävä radikaalisti uudelleen ja keksittävä maailmanlaajuisen yhteistoiminnan uusia muotoja. Ja entä valtavat talouden ja kulutuksen muutokset, jotka seuraavat uusista sääilmiöistä tai energian- ja vesilähteiden puutteesta? Minkälaisten päätöksentekoprosessien kautta tällaiset muutokset ratkaistaan ja toimeenpannaan?

Meidän onkin palattava tässä neljään momenttiin, joita Alain Badiou kutsuu vallankumouksellis-egalitaarisen oikeuden 'ikuiseksi ideaksi'. Se, mitä tarvitaan on:

* Jyrkän tasa-arvoista oikeutta: kaikkien ihmisten olisi maksettava sama hinta tulevista rajoituksista. Olisi siis maksettava jokaiselle yhtäläinen, maailmanlaajuinen normi energiankulutukseen, hiilidioksidipäästöihin jne.. Kehittyneet maat eivät saa myrkyttää ympäristöä nykyiseen tahtiin syyttäen kehittyviä kolmannen maailman maita Brasiliasta Kiinaan yhteisen ympäristömme raunioittamisesta nopealla kasvullaan.

* Terroria: määrättyjen suojatoimien rikkojien häikäilemätöntä rankaisua, mihin mahdollisesti liittyy liberaalien 'vapauksien' ankaraa rajoittamista ja mahdollisten lainrikkojien teknologista valvontaa.

* Voluntarismia: ainoa tapa kohdata ympäristökatastrofin uhka on sellaisten suuren mittakaavan kollektiivisten päätösten kautta, jotka ovat vastakkaisia kapitalistisen kehityksen 'spontaanin', immanentin logiikan kanssa. Jo Walter Benjamin huomautti tekstissään 'Historian käsitteestä', että nykyään vallankumouksen tehtävänä ei ole auttaa historiallista tendenssiä tai välttämättämyyttä toteutumaan, vaan 'pysäyttää historian juna', joka ajaa kohti maailmanlaajuisen katastrofin jyrkännettä - oivallus, joka on saanut uutta painoa ympäristökatastrofin mahdollisuudesta.

* Viimeisimpänä muttei vähäisimpänä kaikkeen edeltävään yhdistettyä luottamusta kansaan: uskoa, että kansan suuri enemmistö tukee näitä ankaria toimenpiteitä, pitää niitä ominaan ja on valmis osallistumaan niiden toimeenpanemiseen. Pitäisi rohkeasti palauttaa terrorin ja kansaan kohdistuvan luottamuksen yhdistelmänä eräs vallankumous-egalitaarisen terrorin hahmoista: 'ilmiantaja', joka paljastaa syylliset viranomaisille [jo Enronin tapauksessa Time-lehti oli oikeassa juhliessaan todellisina julkisina sankareina sisäpiiriläisiä, jotka vihjasivat talousviranomaisille väärinkäytöksistä].

Aikoinaan kutsuimme tätä kaikkea kommunismiksi.

Slavoj Zizek

PS.
Kehotan lukemaan tarkkaan ne viimeisten kappaleiden kohdat, joissa mainitaan sana terrorismi, jottei tulisi  mitään väärinkäsityksiä siitä, mitä Badiou ja Zizek kyseisellä termillä sille annetussa asiayhteydessä tarkoittavat. Terrorismilla ei nimittäin Badioun ja Zizekin projektissa ole ideologisesti eikä praktisesti mitään tekemistä erään äärikonservatiivisen nationalisti-fasisti-psykopaatin sekä hänen yksityisesti organisoidun räjäytys- ja tappokeikkansa kanssa.
*
http://www.apeironkirjat.com/
http://www.filosofia.fi/node/5492
http://filosofia.fi/node/4885
http://fi.wikipedia.org/wiki/Slavoj_%C5%BDi%C5%BEek
http://en.wikipedia.org/wiki/Slavoj_%C5%BDi%C5%BEek
http://www.inthesetimes.com/article/6079/o_earth_pale_mother/ - [linkin kolumni käsittelee suppeasti samaa aihetta kuin tässä mainittu ja osaksi lainattu artikkeli, jonka Zizek on lähettänyt Janne Kurjelle]
http://www.adlibris.com/fi/product.aspx?isbn=9525538230&lang=fi
http://en.wikipedia.org/wiki/2010_eruptions_of_Eyjafjallaj%C3%B6kull
http://fi.wikipedia.org/wiki/Donald_Rumsfeld
http://fi.wikipedia.org/wiki/Alain_Badiou
http://en.wikipedia.org/wiki/Alain_Badiou
http://en.wikipedia.org/wiki/Walter_Benjamin
http://www.csmonitor.com/USA/2010/0416/Researchers-puzzle-over-how-long-Iceland-volcano-will-erupt

Reaalinen suhteessa elettävään - [Media ja identiteetti 3]

Alakuva: Imaginaaris-symbolisen lupaama nautinto reaalisena [jouissance]on aina houkuttelevuudessaan uhkaavaa. Se johtaa meidät kaikkien imaginaaris-symbolisten rajojen rikkoutumiseen - se hajottaa kuvittelevan mielemme ja symboliset instituutiomme.

Yläkuva: Reaalisesta pullottaa J [jouissaince], jota imaginaarinen ja symbolinen pyrkivät sekä rajoittamaan että kiihkeästi tavoittekemaan, mutta reaalinen ei ole representoitavissa - ei kuvitteellisesti eikä kielellisesti. Se on olemassaoleva mutta mahdoton, jonka kohtaamme ikäänkuin paradigmaattisesti syntymässä, seksuaalisuudessa ja kuolemassa.

Toisaalta reaalinen on kuin oikosulku, joka saattaa muuttaa ajatusjärjestelmiämme ja -systematiikkaamme - tosin ei niinkään tuon systeemin koordinaatteja kuin itse koordinoivan systeemin kokonaisuudessaan. - Näinhän ei näyttäisi tapahtuvan esim. eurorahoituskriisin ratkaisuyrityksissä, jotka itsessään ovat ongelmia, joita nuo ratkaisuyritykset ylläpitävät, jotta noidankehään ajautunut rahoitus-systeemi ei kohtaisi reaalista eli romahtaisi [ellemme sitten ajattele, että juuri tuo romahtamisen uhka itsessään on lacanilaisittain reaalinen]. - Näin ollen Kreikka ja Kreikan tämänhetkinen tilanne ylipäätään on I reaalinen totuus kapitalismista: sen heikoin ja samalla hyväksikäytetyin lenkki. II reaalinen totuus kapitalismista on USA giganttinen velkavaje, joka ilmentää reaalista uhkaamalla jakaa kansan entistä jyrkemmin kahtia: ahneisiin republikaaneihin ja kohtuullisiin liberaaleihin.
***
Tämän päreen sitaatit ovat jo aiemmin siteeratun erinomaisen seminaari-artikkelikokoelman Media ja identiteetti samannimisestä Janne Korven [kirjan tomittaja] esitelmästä - [kappalejako jälleen rr].

[....]
Reaalinen suhteessa elettävään

Elettävän alueella reaalinen on lapsi, joka kieltäytyy menemästä kouluun, koska toiset lapset kiusavat häntä ja lähettävät hänelle ilkeitä tekstiviestejä keskellä yötä. Elettävässä reaalinen on vanhus, joka on kuollut yksin kotonaan useita kuukausia sitten ja joka löydetään mädän ruumiin hajun tai maksamattomien laskujen takia.

Elettävässä reaalinen on lapsi, joka otetaan huostaan, koska hänen vanhempansa juovat ja juovat. Elettävässä reaalinen on sellaisen naisen itku, jonka poika on tappanut väkivaltaisesti useita ihmisiä ja lopuksi itsensä viimeisenä. Elettävässä reaalinen on miljoonien ihmisten yksinäisyyttä ilman ketään, jolle puhua - samalla kun 'kaikki' käyttävät Facebookia, Messengeriä, Twitteriä jne.

Reaalisen elettävän tasolla median omistavat ja tuottavat yhä isommat yhtiöt. Esimerkiksi pienkustantamot kärsivät, kuihtuvat ja katoavat. Huomiota saavien media-investointien tuottaminen vaatii aina vain enemmän investointeja, laajempia ja laajempia infrastruktuureita ja instituutioita.

Nämä suuret media-korporaatiot tekevät rahaa yllä mainituista kärsimyksistä: ne ottavat valokuvia naisesta, jonka poika tappoi kaikki nuo ihmiset ja lopuksi itsensä ja tekevät teurastuksesta Uutisen, joka myy.

Itse asiassa esimerkiksi Jokelan kouluammuskelussa media traumatisoi mahdollisesti enemmän ihmisiä kuin itse ammuskelu tehden tapahtumista traumatisoivia jopa heille, jotka eivät olleet paikalla. Sen sijaan että analysoisi elettävää, joka saa aikaan traumatisoivia tapahtumia, ja pyrkisi vaikuttamaan siihen, media itse traumatisoi - koska niin tehdään rahaa osakkeenomistajille.

Elettävän tasolla työskennellään uupumukseen asti - modernin median luomassa ympäristössä - jotta voitaisiin maksaa median kuluttamisesta, ja kun lopulta päästään kotiin raskaan työpäivän päätteeksi, ollaan liian väsyneitä kulutukseen, josta on maksettu, puhumattakaan mistään muusta.

Niinpä imaginaaris-symbolisten mahdollisuuksien tasolla uudet mediat lupaavat meille aistittavan ja ajateltavan osalta uusia ja ennennäkemättömiä mahdollisuuksia ja vapauksia, uusia tapoja organisoida itsemme, uusia tapoja olla yhdessä - lyhyesti sanottuna imaginaaris-symbolisen aistittavan ja ajattelutavan kaikki mahdollisuudet ovat auki - samalla kun elettävän reaalisen tasolla useimpien meistä täytyy työskennellä niska limassa maksaaksemme kaiken, jotta lapsemme voisivat käyttää puhelimiaan ja Internettiä. Ja tätä kehittyvien ja kehitysmaiden vanhemmat kadehtivat meiltä.

Lyhyesti sanottuna aistittavan ulottuvuuden yhä nopeammat ja monimutkaisemmat imaginaaris-symboliset rakennelmat kohdataan reaalisena ahdistuksena, uupumisena ja kykenemättömyytenä elettävän tasolla. Siinä missä aistittavan teknologiat kehittyvät aina vain lisää, peruskeinomme käsitellä tätä kehitystä pysyvät samoina, ja reaalinen osoittaa meille rajamme. On aina vain mahdottomampaa pysyä kehityksen vauhdissa - ja tämä mahdottomuus on nimenomaan reaalinen.

Kaikki tämä tarkoittaa, että reaalinen ilmenee purkauksina. Reaalisella ei ole mitään pysyvää ilmiasua, ei omia kasvojaan. Niinpä se havaitaan aina vääristyminä, häiriöinä, jonain ylimääräisenä.

Samalla kun mahdollisuudet ovat auki aistittavan imaginaarisen ja symbolisen tasolla, reaalinen iskee kasvoillemme jokapäiväisen elämän raakana kiireenä. Meillä on niin kiire voidaksemme maksaa, ettei meillä ole aikaa sille, mistä maksamme. Sen sijaan nautimme median kuluttamisen ajatuksesta, nautinnon ajatuksesta.

Tämä muistuttaa johdannaisten osakemarkkinoita: emme maksa enää taloista tai öljystä tai tietystä osasta tiettyä yhtiötä vaan kaikenlaisista johdannaisista. Elämistämme on tullut maksamamme elämän johdannaisia.

Aistittava ja elettävä liikkuvat aina vain kauemmaksi toisistaan. Imaginaaris-symbolinen aistittava lupaa kaiken, kun taas elettävän reaalisen tasolla ei jää käteen mitään.

[....]
Johtopäätöksiä

Olemme tekemisissä sellaisen median kanssa, joka sen sijaan että omaksuisi analysoivan aseman ja vaikuttaisi elettävään hedelmällisesti, jakaa lähinnä yksityistä nautintoa ja kurjuutta, ja usein nämä kaksi tekevät meistä yhä enemmän yksityisiä kärsijöitä ja nauttijoita. Tällä tavoin nautintomme ja kärsimyksemme ekonomia rakentaa poliittisia identiteettejämme niin, ettei kapitalistiselle systeemille jää varteenotettavaa vaihtoehtoa.

Emme voi haluta mitään muuta kuin kapitalismia, koska nautintomme ja kärsimyksemme sitoo meidät kapitalistiseen systeemiin siten, että jos kapitalistinen systeemi romahtaisi, psyykemme romahtaisivat - sillä niitä pitää koossa systeemin tarjoama yksityinen nautinto ja kärsimys. Ilman tätä yksityistä nautintoa ja kärsimystä mentaaliset solmumme haihtuisivat.

Juuri tämän takia vasemmistolla ei ole mitään sanottavaa: vasemmisto voi vaatia vain sellaisia muutoksia, jotka eivät vaikuta yksityisiin nautintoihimme ja kärsimyksiimme.

Toisin sanoen: kaikki vasemmistolle jääneet vaihtoehdot ovat tekopyhiä. Kukaan ei usko noihin vaihtoehtoihin, eivät edes vasemmistolaiset itse. Se, mitä tarvittaisiiin reaaliseen muutokseen, on perustava muutos nautinnossamme ja kärsimyksessämme. Tämä taas vaatisi perustavia muutoksia mediassa, sillä nykyaikainen yksityisyys, koko se ulottuvuus, jossa jokin on yksityistä, on median luomaa [yksityissähköpostit ja kännykät salasanoineen, DVD:t, MP3-soittimet etc., lyhyesti sanottuna kaikki ne signifioijat, jotka ikäänkun yhdistämällä ihmisiä eristävät heidät yksityisten signifioijamasojen sisään].

Tämä on artikkelini perustava teesi: jotta meillä voisi olla uusia poliittisia identiteettejä, uusia poliittisia vaihtoehtoja, uusia tapoja nauttia ja kärsiä, tarvitsemme uudenlaisia tapoja organisoida ja käyttää mediaa, jopa ja etenkin infrastrukturaalisesti.

Tämä on määritelmän mukaan mahdotonta niin kauan kuin median omistavat isot, usein monikansalliset korporaatiot. Tämä on empiirisesti mahdotonta niin kauan kuin haluamme media-viestejä Hollywood-tehosteiden ja -tähtien kera. Tämä on mahdotonta niin kauan kuin kirjoja ostetaan niiden sievien kansien perusteella tai jokin on hyvää, sillä perusteella että kaikki puhuvat siitä.

Ja mitä tulee filosofiaan, tarvitsemme filosofiaa, joka käsitteellistää näitä nykyilmiöitä ja tilanteisiimme relevantteja utopioita. Tarvitsemme filosofiaa, joka voi työstää intellektuaalisen perintömme parhaita perintöjä - ja lacanilaiset käsitteet ovat nimenomaan näiden perinteiden huippua - ja muuttaa sen, mistä on tulossa dogmaattista jargonia, voimakkaaksi ajatteluksi. Sellainen filosofia on sellaisenaan poliittista, sanoipa se mitään niin kutsutusta reaalipolitiikasta.

Janne Kurki
*
http://www.filosofia.fi/node/5492
http://filosofia.fi/node/4885
http://www.apeironkirjat.com/Rakkaus_yksinaisyyden_aikana.htm
http://en.wikipedia.org/wiki/Jacques_Lacan
http://www.cla.purdue.edu/english/theory/psychoanalysis/definitions/real.html
http://www.psykoterapia-lehti.fi/tekstit/kurki408.htm
http://cybject.wordpress.com/2011/05/18/humanizing-the-avatar-part-15-avatars-and-the-name-of-the-father/
http://www.lacan.com/symptom/?p=38