Sukupuolten välisestä taistelusta + päivitys ateistisen maallikko-teologin ajatuksiin

Kuvan naarah-jauhokuoriainen [jompi tai kumpi] sihisee syystäkin feministisen tiukkana: Painu helvettiin isoleuka! Sinusta on minulle pelkkää harmia! - Mutta viimein naarah antaa periksi sinnikkäälle ja tykövetoiselle urokhelle: - - Niinpä 'No one will ever win the battle of the sexes; there's too much fraternizing with the enemy' [Henry Kissinger].
***
[Uskonnon autonomiateorioissa] tehdään selkeä ero uskonnon ja uskomisen eli minkä tahansa totena pitämisen välillä ja joiden mukaan uskonto on erillinen ja riippumaton tiedollisesta maailmankuvasta. Autonomiateorian kannattajien mukaan uskonnollisten uskomuslauseiden tehtävä on jokin muu kuin havaittavaa maailmaa koskevien tosiasiaväitteiden esittäminen [Juha Sihvola: Maailmankansalaisen uskonto, 2011]

I
1
Henry Kissingerin letkautus pätee [ainakin analogisesti] jopa maskuliinisuuden ja feminiinisyyden geneettisen arkkitehtuurin ilmenemiseen jälkeläisissä, koska sukupuoli-tyypilliset [lisääntymistä edistävät sukupuolisidonnaiset] ominaisuudet eivät kehity täysin itsenäisesti sukupuolijaon mukaan [myöskään esimerkkimme jauhokuoriaisilla], joten 'taistelu sukupuolten välillä' ei pysty ennalta ohjaamaan seksuaalisesti tarkoituksenmukaisten perintötekijöitten arpapeliä eli suuntaamaan piirteitä/ominaisuuksia sukupuolen lisääntymistehtävää optimaalisesti edistävällä tavalla. Tästä tosiasiasta kuitenkin seuraa, että kyseinen 'taistelu' vaikuttaa merkittävämmin lajin lisääntymiseen ja muuttumiseen kuin biologiassa yleensä on ajateltu.

 Kensuke Okada, also from Okayama University, said: 'The view that sex-limited trait development resolves this kind of genetic battle of the sexes is based on the assumption that traits are genetically independent of each other, which is frequently not true.' - 'What we’re seeing here is that genetic architecture can provide a general barrier to this kind of conflict resolution.'

Kumma kyllä - isoleukaiseen populaatioon kuuluvilla jauhokuoriaisnaarailla ei käy yhtä hyvä säkä parittelussa kuin pienempileukaisilla. Tutkijan mielestä isoleukaisten urosten paritteluvalinnat vaikuttavat merkittävästi kuoriaisjälkeläisten genetiikkaan - muttei mitenkään yksiselitteisen positiivisesti lajin kannalta.

Vaikutukset ovat sen laatuisia, että jauhokuoriaisnaarailla voisi ihmisnäkökulmasta eli antropomorfisesti tulkittuna olla hyvät syyt jättää parittelematta isoleukaisimpien uroskuoriaisten kanssa ja suostua vain keskimittaisille leukailijoille - olkoonkin, että isoleukaisten värkit on nimenomaan tarkoitettu voittamaan tappeluita ja tekemään miehistä tykövaikutusta parittelu päämääränään [näin tapahtuukin - kaikentyyppiset naarah-jauhokuoriaiset ihmisnaisista puhumattakaan menevät ainakin hetkellisesti hieman sekaisin isoista värkeistä].

Jauhokuoriaisnaaras saattaa nimittäin periä isoleukaisilta äijiltä naarasjälkeläisilleen paitsi isot leuat myös pienemmän vatsaontelon, joka tutkijan oletuksen mukaan osaltaan mahdollistaa isoleukaisuuden kehittymistä.

Isoleukaisuudesta on kuitenkin selvää etua vain uroksille mutta ei isoleukanaaraille, koska ne eivät menesty parittelumarkkinoilla yhtä hyvin kuin pienileukaset kanssasisarensa. Tämän haitan katsotaan mahdollisesti johtuvan juuri siitä, että pienivatsaisten naarasjälkeläisten munien eli jälkeläisten määrä on vähäisempi kuin pienileukaisten ja isovatsaisten, mikä tietysti lajin säilymisen kannalta on huonompi juttu - ja vaikuttaa siis negatiivisesti seksuaaliseen haluttavuuteen.
*
 Älkäämme kuitenkaan tehkö edellisestä väittämästä liiallisia analogioita ihmisen fysiologian suhteen - ainakaan ennenkuin geneetikko on asiaa tutkinut ;\]

2
Asiallisesti ottaen päreeni artikkeli ja sen tutkimusoletus on vähintäinkin ajatuksia herättävä myös ihmis-sukupuolten välistä 'taistelua' ajatellen. Mitkä miehen ja naisen geneettiset ominaisuudet tuottavat yhdistyessään kummankin sukupuolen kehitystehtävien kannalta [en kerro, mitä nuo tehtävät ovat ;\] psykofyysisesti optimaalisimman ihmisyksilön ja mitkä taas heikentävät 'terveen' rodun ja yksilön kehitystä? Kas siinä pulma, joka on jo ehkä pikkasen monimutkaisempi kuin jauhokuoriaisen ongelmat, jotka nekin toki ovat hankalia.

Pitäisi kai ensin tietää, mitä käsiteellä 'terve' kaiken kaikkiaan tarkoitetaan. Mikä on käsitteen terve merkitys ihmiskäsityksessämme? Mikä/mitä siis on ihminen?

Olen monta kertaa korostanut, että psyykkisesti ja fyysisesti täysin terveen ihmisen määritteleminen on viime kädessä eettinen päätös [rationaalisen tahdon akti], joka ei seuraa multikausaalisesti [ikäänkuin automaattisesti] geneettisestä todennäköisyys-matematiikasta vaan viime kädessä poliittisen tahdon manifestaatiosta.

Voimme kyllä poistaa yksittäisiä, vakavia sairauksia aiheuttavia geenejä, mutta emme kykene täysin ennustamaan, miten polygeneettiset muutokset vaikuttavat ihmisluontoon, ellemme ryhdy jalostamaan ihmistä kuin karjaa.

Selkokielellä sanottuna: jos pelkästään biologiset syyt ja kriteerit toimivat seurauseettisesti terveen ihmisen kriteereinä, päädymme väistämättä ihmisjalostukseen, jota tietämäni mukaan pidetään varsin rasistisena käytäntönä.

Toisaalta tiedän myös, että vankka vastalause väittää perustellusti geneettistä muuntelua tapahtuneen aina ja tapahtuvan jatkuvasti ilman ihmisen väliintuloakin, joten ei [muka] syytä huoleen, mutta nämä tyypit [esim. Kari Enqvist] eivät kai halua muistaa, että luonnollinen muuntelu on kategorisesti eri asia kuin ihmisen tekemä valinta.

Luonto ei harkitse eettisesti vaan toteuttaa sokeasti ja tuhlailevasti pakkoaan informaation geneettisen kopioinnin suhteen. Sopeutuminen [survival of the fittest] ei ole mikään mystisen luonnon tekemän tietoisen valinnan tulos [luonto ei valitse yhtään mitään: kyseessä on antropomorfismi] eikä edes funktionaalinen prosessi vaan kausaatio vailla päämäärää, sillä lisääntyminen ei ole päämäärä vaan prosessi - pelkkää liikettä, joka on identtinen populaation lisääntymisen kanssa.

Sen sijaan ihminen voi asettaa itselleen erilaisia päämääriä - perustuivatpa ne sitten lyhytaikaiseen hyötyyn tai universaaliin näkemykseen. Ihminen voi harkita ja valita etukäteen, mikä tekee hänestä ikäänkun Jumalan, jolla on käsissään niin hyvä kuin paha.
*
Entä kumpi olio on onnekkaampi tai kysykäämme vielä hankalammin: kumpi olio on onnellisempi - ihminen vai isoleukainen jauhokuoriainen? Uskaltaudun olettamaan, että jauhokuoriaiset sopeutuvat 'henkisesti' jopa kapitalistiseen teknobyrokratiaan paremmin kuin Gregor Samsa ennen muuttumistaan 'syöpäläiseksi' eli valtavaksi kovakuoriaiseksi, joka on systeemin olemuksen metaforinen adaptaatio.

II
Edellinen kritiikki puree myös karman lakiin, joka on pelkkä tekojen ja tapahtumien  kausaalinen ketju, johon ihminen kuitenkin yrittää tietoisesti vaikuttaa. Mutta indifferentti karma on yhtä kaukana ihmisen [muka] moraalisesti oikeamielisistä miellyttämisyrityksistä kuin Lutherin Jumala uskovasta ihmisestä. 

Buddhalaisten harhana on, että teot voivat pelastaa, kunhan karmaa vain 'lepytellään' [vrt. itäisten uskontojen animismi; vanhan kirkon sakramentaalisuus on animismin ilmentymä, ja etenkin ort. kirkko on animistinen ja itäinen]. Lutherin 'fasismia' puolestaan on, että Jumala kyllä armahtaa, jos/kun sille päälle sattuu, mutta meillä itsellämme ei ole tuohon armoon osaa eikä arpaa.

Itse asiassa buddhalainen ateisti ei tarvitse karmaa yhtään mihinkään [vaan pyörii oman napansa ympärillä eli pelastaa muka itse itsensä] yrittäen hillitä esim. mustalaisia kohtaan tuntemansa kaappirasistisen inhon] - yhtä vähän kuin luterilainen ateisti tarvitsee tavoittamatonta [ja sillä tavoin ei-olemassaolevaa] Jumalaa - ellei hän sitten ole perverssisti mieltynyt sadomasokistiseen auktoriteettiuskoon.

Lähimmäisenrakkauden [jumalaisen agapen] julistaminen tällaisen Jumalan ja pelastusopin nimissä on hirvittävä väärinkäsitys - synkretististä hömppää, joka on vallannut ja tuhoamassa luterilaisuuden lopullisesti libertiiniseksi ja androgyyniseksi pakanuudeksi, jota vastaan ja jonka vaihtoehdoksi kristillinen kirkko nimenomaan asettui myöhäisantiikissa. 

En kuitenkaan mauttoman tökeröitten ja argumenteissaan yksisilmäisten uusateistien tapaan kiellä Jumalaa. Kiellän vain hänen luomansa maailman, joka on aivan liian paha, jotta Jumalan suurinkaan armo voisi moisen pahuuden sovittaa ja lunastaa [joten palautan pääsylippuni taivaaseen]. Jumalan rakkaus ja armo ei ole viattoman ja kidutetun lapsen yhdenkään kyyneleen arvoinen. Jumalallisesta harmoniasta maksettu hinta kumoaa tai ainakin mitätöi noin sadistisen pelastus-ekonomian.

Ivan Karamazov on moraalisesti de facto oikeassa eikä mikään teologinen de jure voi häntä kumota - ei edes maailmanrauhaan tai vastaavanlaisiin yliyleviin mutta epärealistis-abstrakteihin ihanteisiin vetoamalla.

III
Genetic ‘battle of the sexes’ is more important to evolution than thought, beetle study suggests

A new study of beetles shows a genetic ‘battle of the sexes’ could be much harder to resolve and even more important to evolution than previously thought.

This battle, observed across many species and known as intralocus sexual conflict, happens when the genes for a trait which is good for the breeding success of one sex are bad for the other — sparking an ‘evolutionary tug-o-war’ between the sexes.

It has previously been thought these issues were only resolved when the trait in question evolves to become sex-specific in its development — meaning the trait only develops in the gender it benefits and stops affecting the other. An example of this is male peacocks’ tails, used for mating displays, which are not present in females.

However, a new study by the universities of Exeter (UK), Okayama and Kyushu (both Japan) published Nov. 4 in Current Biology shows this doesn’t always bring an end to conflict — as even when the trait becomes sex-specific, knock-on effects can still disadvantage the other sex.

Professor Dave Hosken, from the Centre for Ecology & Conservation (Cornwall) at the University of Exeter, said: “This kind of genetic tussle is everywhere in biology. For example, in humans, male hips are optimised for physical activity, whereas female hips also need to allow child bearing. That’s the sort of evolutionary conflict we’re talking about, and these conflicts were previously thought to be resolved by sex-specific trait development.

“What we’re seeing in this study is that this isn’t always the end of the sexual conflict. This means it’s no longer clear how or when, if ever, these conflicts get fully resolved and this means it could be more important to the evolutionary process than has generally been thought.”

In this study, the researchers looked at broad-horned flour beetles, where males have massively enlarged mandibles used to fight other males for mating supremacy. The enlarged mandibles aren’t present in the females at all — meaning this is a sex-specific trait.

By selectively breeding the beetles for larger or smaller mandible size, the researchers were able to show that the bigger the mandibles were — the more successful the males were in breeding. There was a corresponding counter-effect on females, however, as females from larger mandibled populations were less successful.

Professor Takahisa Miyatake, from the Graduate School of Environmental Science at Okayama University, said: “We looked at all the possible reasons for this and found that while the females did not develop the larger mandibles, they did inherit many of the other characteristics that made the enlarged mandibles possible in males. This included a reduced abdomen size, which could affect the number of eggs a female can carry — giving a possible explanation for the disadvantage.

“So here we see a sex-specific trait which is still having a negative effect on the sex which doesn’t show it. This means that even though it looks like this genetic conflict is over, it’s still ongoing and there’s no easy way to end it.”

Kensuke Okada, also from Okayama University, said: “The view that sex-limited trait development resolves this kind of genetic battle of the sexes is based on the assumption that traits are genetically independent of each other, which is frequently not true.'

“What we’re seeing here is that genetic architecture can provide a general barrier to this kind of conflict resolution.”
*
http://www.impactlab.net/2010/11/08/genetic-battle-of-the-sexes/
http://www.elonkeha.fi/jutut/maailmankansalaisen-uskonto
http://en.wikipedia.org/wiki/Gregor_Samsa
http://en.wikipedia.org/wiki/The_Metamorphosis