Yläkuva: Reaalisesta pullottaa J [jouissaince], jota imaginaarinen ja symbolinen pyrkivät sekä rajoittamaan että kiihkeästi tavoittekemaan, mutta reaalinen ei ole representoitavissa - ei kuvitteellisesti eikä kielellisesti. Se on olemassaoleva mutta mahdoton, jonka kohtaamme ikäänkuin paradigmaattisesti syntymässä, seksuaalisuudessa ja kuolemassa.
Toisaalta reaalinen on kuin oikosulku, joka saattaa muuttaa ajatusjärjestelmiämme ja -systematiikkaamme - tosin ei niinkään tuon systeemin koordinaatteja kuin itse koordinoivan systeemin kokonaisuudessaan. - Näinhän ei näyttäisi tapahtuvan esim. eurorahoituskriisin ratkaisuyrityksissä, jotka itsessään ovat ongelmia, joita nuo ratkaisuyritykset ylläpitävät, jotta noidankehään ajautunut rahoitus-systeemi ei kohtaisi reaalista eli romahtaisi [ellemme sitten ajattele, että juuri tuo romahtamisen uhka itsessään on lacanilaisittain reaalinen]. - Näin ollen Kreikka ja Kreikan tämänhetkinen tilanne ylipäätään on I reaalinen totuus kapitalismista: sen heikoin ja samalla hyväksikäytetyin lenkki. II reaalinen totuus kapitalismista on USA giganttinen velkavaje, joka ilmentää reaalista uhkaamalla jakaa kansan entistä jyrkemmin kahtia: ahneisiin republikaaneihin ja kohtuullisiin liberaaleihin.
***
Tämän päreen sitaatit ovat jo aiemmin siteeratun erinomaisen seminaari-artikkelikokoelman Media ja identiteetti samannimisestä Janne Korven [kirjan tomittaja] esitelmästä - [kappalejako jälleen rr].
[....]
Reaalinen suhteessa elettävään
Elettävän alueella reaalinen on lapsi, joka kieltäytyy menemästä kouluun, koska toiset lapset kiusavat häntä ja lähettävät hänelle ilkeitä tekstiviestejä keskellä yötä. Elettävässä reaalinen on vanhus, joka on kuollut yksin kotonaan useita kuukausia sitten ja joka löydetään mädän ruumiin hajun tai maksamattomien laskujen takia.
Elettävässä reaalinen on lapsi, joka otetaan huostaan, koska hänen vanhempansa juovat ja juovat. Elettävässä reaalinen on sellaisen naisen itku, jonka poika on tappanut väkivaltaisesti useita ihmisiä ja lopuksi itsensä viimeisenä. Elettävässä reaalinen on miljoonien ihmisten yksinäisyyttä ilman ketään, jolle puhua - samalla kun 'kaikki' käyttävät Facebookia, Messengeriä, Twitteriä jne.
Reaalisen elettävän tasolla median omistavat ja tuottavat yhä isommat yhtiöt. Esimerkiksi pienkustantamot kärsivät, kuihtuvat ja katoavat. Huomiota saavien media-investointien tuottaminen vaatii aina vain enemmän investointeja, laajempia ja laajempia infrastruktuureita ja instituutioita.
Nämä suuret media-korporaatiot tekevät rahaa yllä mainituista kärsimyksistä: ne ottavat valokuvia naisesta, jonka poika tappoi kaikki nuo ihmiset ja lopuksi itsensä ja tekevät teurastuksesta Uutisen, joka myy.
Itse asiassa esimerkiksi Jokelan kouluammuskelussa media traumatisoi mahdollisesti enemmän ihmisiä kuin itse ammuskelu tehden tapahtumista traumatisoivia jopa heille, jotka eivät olleet paikalla. Sen sijaan että analysoisi elettävää, joka saa aikaan traumatisoivia tapahtumia, ja pyrkisi vaikuttamaan siihen, media itse traumatisoi - koska niin tehdään rahaa osakkeenomistajille.
Elettävän tasolla työskennellään uupumukseen asti - modernin median luomassa ympäristössä - jotta voitaisiin maksaa median kuluttamisesta, ja kun lopulta päästään kotiin raskaan työpäivän päätteeksi, ollaan liian väsyneitä kulutukseen, josta on maksettu, puhumattakaan mistään muusta.
Niinpä imaginaaris-symbolisten mahdollisuuksien tasolla uudet mediat lupaavat meille aistittavan ja ajateltavan osalta uusia ja ennennäkemättömiä mahdollisuuksia ja vapauksia, uusia tapoja organisoida itsemme, uusia tapoja olla yhdessä - lyhyesti sanottuna imaginaaris-symbolisen aistittavan ja ajattelutavan kaikki mahdollisuudet ovat auki - samalla kun elettävän reaalisen tasolla useimpien meistä täytyy työskennellä niska limassa maksaaksemme kaiken, jotta lapsemme voisivat käyttää puhelimiaan ja Internettiä. Ja tätä kehittyvien ja kehitysmaiden vanhemmat kadehtivat meiltä.
Lyhyesti sanottuna aistittavan ulottuvuuden yhä nopeammat ja monimutkaisemmat imaginaaris-symboliset rakennelmat kohdataan reaalisena ahdistuksena, uupumisena ja kykenemättömyytenä elettävän tasolla. Siinä missä aistittavan teknologiat kehittyvät aina vain lisää, peruskeinomme käsitellä tätä kehitystä pysyvät samoina, ja reaalinen osoittaa meille rajamme. On aina vain mahdottomampaa pysyä kehityksen vauhdissa - ja tämä mahdottomuus on nimenomaan reaalinen.
Kaikki tämä tarkoittaa, että reaalinen ilmenee purkauksina. Reaalisella ei ole mitään pysyvää ilmiasua, ei omia kasvojaan. Niinpä se havaitaan aina vääristyminä, häiriöinä, jonain ylimääräisenä.
Samalla kun mahdollisuudet ovat auki aistittavan imaginaarisen ja symbolisen tasolla, reaalinen iskee kasvoillemme jokapäiväisen elämän raakana kiireenä. Meillä on niin kiire voidaksemme maksaa, ettei meillä ole aikaa sille, mistä maksamme. Sen sijaan nautimme median kuluttamisen ajatuksesta, nautinnon ajatuksesta.
Tämä muistuttaa johdannaisten osakemarkkinoita: emme maksa enää taloista tai öljystä tai tietystä osasta tiettyä yhtiötä vaan kaikenlaisista johdannaisista. Elämistämme on tullut maksamamme elämän johdannaisia.
Aistittava ja elettävä liikkuvat aina vain kauemmaksi toisistaan. Imaginaaris-symbolinen aistittava lupaa kaiken, kun taas elettävän reaalisen tasolla ei jää käteen mitään.
[....]
Johtopäätöksiä
Olemme tekemisissä sellaisen median kanssa, joka sen sijaan että omaksuisi analysoivan aseman ja vaikuttaisi elettävään hedelmällisesti, jakaa lähinnä yksityistä nautintoa ja kurjuutta, ja usein nämä kaksi tekevät meistä yhä enemmän yksityisiä kärsijöitä ja nauttijoita. Tällä tavoin nautintomme ja kärsimyksemme ekonomia rakentaa poliittisia identiteettejämme niin, ettei kapitalistiselle systeemille jää varteenotettavaa vaihtoehtoa.
Emme voi haluta mitään muuta kuin kapitalismia, koska nautintomme ja kärsimyksemme sitoo meidät kapitalistiseen systeemiin siten, että jos kapitalistinen systeemi romahtaisi, psyykemme romahtaisivat - sillä niitä pitää koossa systeemin tarjoama yksityinen nautinto ja kärsimys. Ilman tätä yksityistä nautintoa ja kärsimystä mentaaliset solmumme haihtuisivat.
Juuri tämän takia vasemmistolla ei ole mitään sanottavaa: vasemmisto voi vaatia vain sellaisia muutoksia, jotka eivät vaikuta yksityisiin nautintoihimme ja kärsimyksiimme.
Toisin sanoen: kaikki vasemmistolle jääneet vaihtoehdot ovat tekopyhiä. Kukaan ei usko noihin vaihtoehtoihin, eivät edes vasemmistolaiset itse. Se, mitä tarvittaisiiin reaaliseen muutokseen, on perustava muutos nautinnossamme ja kärsimyksessämme. Tämä taas vaatisi perustavia muutoksia mediassa, sillä nykyaikainen yksityisyys, koko se ulottuvuus, jossa jokin on yksityistä, on median luomaa [yksityissähköpostit ja kännykät salasanoineen, DVD:t, MP3-soittimet etc., lyhyesti sanottuna kaikki ne signifioijat, jotka ikäänkun yhdistämällä ihmisiä eristävät heidät yksityisten signifioijamasojen sisään].
Tämä on artikkelini perustava teesi: jotta meillä voisi olla uusia poliittisia identiteettejä, uusia poliittisia vaihtoehtoja, uusia tapoja nauttia ja kärsiä, tarvitsemme uudenlaisia tapoja organisoida ja käyttää mediaa, jopa ja etenkin infrastrukturaalisesti.
Tämä on määritelmän mukaan mahdotonta niin kauan kuin median omistavat isot, usein monikansalliset korporaatiot. Tämä on empiirisesti mahdotonta niin kauan kuin haluamme media-viestejä Hollywood-tehosteiden ja -tähtien kera. Tämä on mahdotonta niin kauan kuin kirjoja ostetaan niiden sievien kansien perusteella tai jokin on hyvää, sillä perusteella että kaikki puhuvat siitä.
Ja mitä tulee filosofiaan, tarvitsemme filosofiaa, joka käsitteellistää näitä nykyilmiöitä ja tilanteisiimme relevantteja utopioita. Tarvitsemme filosofiaa, joka voi työstää intellektuaalisen perintömme parhaita perintöjä - ja lacanilaiset käsitteet ovat nimenomaan näiden perinteiden huippua - ja muuttaa sen, mistä on tulossa dogmaattista jargonia, voimakkaaksi ajatteluksi. Sellainen filosofia on sellaisenaan poliittista, sanoipa se mitään niin kutsutusta reaalipolitiikasta.
Janne Kurki
*
http://www.filosofia.fi/node/5492
http://filosofia.fi/node/4885
http://www.apeironkirjat.com/Rakkaus_yksinaisyyden_aikana.htm
http://en.wikipedia.org/wiki/Jacques_Lacan
http://www.cla.purdue.edu/english/theory/psychoanalysis/definitions/real.html
http://www.psykoterapia-lehti.fi/tekstit/kurki408.htm
http://cybject.wordpress.com/2011/05/18/humanizing-the-avatar-part-15-avatars-and-the-name-of-the-father/
http://www.lacan.com/symptom/?p=38
4 comments:
Amy Winehouse on kuollut!
Tiedetään. Ei se minulle mikään uutinen ole. Tämä olisi voinut tapahtua jo pari vuotta sitten. 2008 syksyllä en uskonut Amyn elävän vuotta pitempään.
Mutta mitä on astrologia Lacanilaisen perspektiivissä? Onko se narsistista vääristynyttä idendifikaatiota imaginaariseen? Näemme tähtikarttasamme holistisen, kokonaisen kuvan itsestämme, ja johon peilivaiheen kaltaisesti samaistumme.
Mutta eikös astrologiaan liity myös ns. Reaalisen vastaus? Näemme kartassa mitä haluamme, ja luulemme näin saavuttavan täydellisen kommunikaation reaalisen kanssa, "siinä on jotain mystistä, tää on niin muah!".
Kun imaginaarinen [(saman)kaltaisuus] ja reaalinen [oleminen erotuksena olevaan] 'lähestyvät' toisiaan, koska symbolinen Toinen [erojen järjestystä säätävä laki] menettää auktoriteettiaan, on näin syntyvä minä-positio eräänlainen zombie eli elävä kuollut.
Kyseessä on olemassaoleva ei-minuus, koska tältä painajaismaiselta, puhtaalta fantasialta siis puuttuu minuutta konstituoiva symbolisen Toisen auktoroima 'kielioppi'.
Post a Comment