July 11, 2011

'Se, mikä oli pyhää, ei ollut itse velka, vaan kyky saada se häviämään' [David Graeber]

David Graeber oli yhteiskunnallisesti liian radikaali, jotta hänen antropologian professuuriaan Yalessa olisi jatkettu. Päätös ei perustunut siihen, että Graeber olisi ollut epäpätevä - häntä pidetään yhtenä sukupolvensa parhaista antropologeista [ellei parhaana] - vaan hänen poliittiseen ja sosiaaliseen aktiivisuuteensa myös opiskelijajärjestössä [ei opetuksessa - ks. sitaatti alla].
*
In December 2005, Graeber agreed to leave the university after a one-year paid sabbatical. That spring he taught two final classes: an introduction to cultural anthropology (attended by over 200 students) and a course entitled “Direct Action and Radical Social Theory” – the only explicitly radical-themed course at Yale he ever taught [bolding rr].

1
David Rolfe Graeber (born 12 February 1961) is an American anthropologist and anarchist who currently holds the position of Reader in Social Anthropology at Goldsmiths, University of London. He was an associate professor of anthropology at Yale University, although Yale controversially declined to rehire him, and his term there ended in June 2007. Graeber has a history of social and political activism, including his role in protests against the World Economic Forum in New York City (2002) and membership in the labor union Industrial Workers of the World. His father, Kenneth Graeber, participated in the Spanish Revolution in Barcelona and fought in the Spanish Civil War and his mother, then Ruth Rubinstein, was part of the original cast of the 1930s labor stage review Pins & Needles, performed entirely by garment workers. Graeber's father ultimately found work as a plate stripper and Graeber has sometimes suggested his working class upbringing might have played at least as large a role in the problems he later encountered in academic life as his political activities - http://en.wikipedia.org/wiki/David_Graeber.

2
Lukekaapa Jani Kaaron erinomainen artikkeli velan 'muinaistalous- ja muinais-sosiaalihistoriasta' [David Graeberin kirjaan Debt: The First 5000 Years perustuen], niin alatte ymmärtää Euroopan nykyistä rahoitusmarkkinakriisiä ja sen ratkaisuvaihtoehtoja hieman eri tavalla ja eri perspektiivistä kuin, mihin olette tottuneet talousasiantuntijoiden analyysien perusteella ja ylipäätään asia/viihde-median välityksellä.

Edes tutkivat journalistit eivät nimittäin pysty rikkomaan niitä sääntöjä, joilla median on lupa kritisoida vallanpitäjiä. Sen vuoksi he eivät koskaan pysty paljastamaan systeemin todellisia mätäpisteitä. Julian Assangen WikiLeaks sen sijaan rikkoi kyseisiä konventioita ennenkokemattomalla tavalla ja voimalla. Ei siis ihme, että Assange on joutunut globaalin ajojahdin kohteeksi ja saanut tappotuomioita. 

Akateemisesta syrjinnästä kärsinyt antropologi ja yhteiskunnallinen aktivisti David Graeber on Julian Assangen tavoin eräänlainen media-anarkisti, joka myös antropologin ja historioitsijan ominaisuudessa pyrkii julkistamaan paljaat tosiasiat - ja vain ne [siinä määrin kuin historiallisia tosiasioita ylipäätään voi olla olemassa ilman tulkintaa].

Muinaisen Mesopotamian tapahtumien perusteella, joita Graeber Kaaron esittelemässä kirjassa velan ja velallisuuden historiasta tuo esiin, ei velkojan asemaa viimeiseen asti tukevan ja velallisen olosuhteista piittaamattoman rahoitusjärjestelmän mielekkyyttä voi suinkaan pitää itsestään selvänä luonnonlakina vaan kapitalistisen systeemin ideologis-antropologisena lähtökohtana, joka perustuu kyseenalaiseen ihmiskäsitykseen {rationaalinen? itsekkyys] ja ahneuden paheeseen.

'Mesopotamian opetus on kuitenkin siinä, että velka on lopulta vain ihmisten sopima järjestely ja sitä voidaan aina muuttaa, jos hyvää tahtoa löytyy. Kuten Graeber kirjoittaa teoksessaan Debt: The First Five Thousand Years: "Se, mikä oli pyhää, ei ollut itse velka, vaan kyky saada se häviämään."'
*
Siteeraan ensin Kaaron referoiman David Graeberin kirjan Debt: The First 5,000 Years lyhyttä esittelyä.

3
Before there was money, there was debt

Every economics textbook says the same thing: Money was invented to replace onerous and complicated barter system--to relieve ancient people from having to haul their goods to market. The problem with this version of history? There's not a shred of evidence to support it.

Here anthropologist David Graeber presents a stunning reversal of conventional wisdom. He shows that for more than 5,000 years, since the beginning of the agrarian empires, humans have used elaborate credit systems. It is in this era, Graeber shows, that we also first encounter a society divided into debtors and creditors.

With the passage of time, however, virtual credit money was replaced by gold and silver coins--and the system as a whole began to decline. Interest rates spiked and the indebted became slaves. And the system perpetuated itself with tremendously violent consequences, with only the rare intervention of kings and churches keeping the system from spiraling out of control. Debt: The First 5,000 Years is a fascinating chronicle of this little known history--as well as how it has defined human history, and what it means for the credit crisis of the present day and the future of our economy.

4
Velan veljet - [Mesopotamian velkakriisi ja miten se ratkaistiin]
Jani Kaaro [Hs., fi, 11.7]

Ei mene päivää, ettemme puhuisi velasta. Suomen valtionvelasta; Kreikan ja Portugalin kyvystä maksaa velkojaan; ja ihmisistä, jotka ovat langenneet pikavippien velka-ansaan. Tässä keskustelussa ei kuitenkaan ole mitään uutta. Velka ja luotto ovat vanhempia kuin raha, ja jos muinainen sumerialainen lyöttäytyisi seuraamme, hänen olisi luultavasti helppo ymmärtää velkakriisiemme periaatteet. Me puolestamme voisimme oppia häneltä jotakin siitä, miten estää ihmisten ja yhteisöjen luhistuminen velan alle.

Hindut ajattelivat, että ihminen itsessään on velka. Kun ihminen syntyy, hän on kuoleman oma. Hän maksaa velan korkoa uhraamalla jumalille ja lunastaa lopulta velan pois antamalla itsensä. Eikä tässä ollut kaikki. Hindu maksaa velkansa tietäjille opiskelemalla Veda-kirjoja; hän maksaa velkansa esi-isille tekemällä lapsia; ja hän maksaa velkansa koko ihmiskunnalle osoittamalla ystävyyttä ja vieraanvaraisuutta muukalaisille. Kun me tänä päivänä tunnemme velvoitteen maksaa velkamme takaisin, se on osa tätä moraalista jatkumoa. Me kaikki olemme jotakin velkaa jonnekin päin ja tunnemme sen painon.

Suomi on maa, jossa esi-isät ovat melko hiljattain antaneet henkensä isänmaan puolesta. Kun itsenäisyyspäivänä pappi tai upseeri kävi puhumassa koulun aamunavauksessa, hän puhui "velasta isänmaata kohtaan". Se, että tämä velka yhdistyy vereen, ei ole sattumaa. Vaikka tänä päivänä ajattelemme, että maksamme veroja (=velkaa) valtiolle siksi, että valtio ylläpitää niillä moottoriteitä, sairaaloita ja armeijoita, antropologi David Graeber on osoittanut, että velka isänmaalle juontuu alunperin sodasta ja orjuudesta. Jos antauduit sodassa vieraalle kuninkaalle, hänellä oli oikeus tappaa sinut. Jos hän kuitenkin päätti säästää sinut, olit hänelle velkaa elämäsi. Se oli velka, jonka saatoit maksaa takaisin vain kuolemalla sodassa kuninkaan puolesta. Näin valloitetut alamaiset olivat tietyssä mielessä kuninkaan velkaorjia.

Jos orjuus perustui velkaan, velka saattoi yhtä hyvin johtaa orjuuteen. Babylonialainen talonpoika saattoi "ostaa" vaimon tämän vanhemmilta huomattavalla summalla hopeaa, mutta se ei tehnyt miehestä vaimonsa omistajaa. Tilanne kuitenkin muuttui, jos mies otti velkaa eikä kyennyt maksamaan sitä takaisin. Mies saattoi menettää velkojalle tilansa, eläimensä, vaimonsa, lapsensa ja lopulta itsensäkin.

Edellinen esimerkki kertoo miten tärkeää on, että velka pysyy tasapainossa. Jos tuo tasapaino muuttuu liian jyrkäksi, velka näyttää tuhoavan voimansa. Se ei koske ainoastaan yksittäisiä ihmisiä, vaan kokonaisia yhteisöjä, kuten nyt Kreikan kohdalla näemme. Mutta ihmiset eivät koskaan ole olleet voimattomia tämän tuhovoiman edessä. Kaikilla yhteisöillä on ollut takaportti, jolla ne ovat voineet estää tuhoutumisensa.

Eräs tällainen yhteisö oli muinainen Mesopotamia. Kun talonpoika ei kyennyt maksamaan velkojaan, hän menetti velkojalleen kaiken. Ensin sadon, sitten eläimet, sitten perheenjäsenet ja lopulta itsensä. Järjestelmä oli ongelmallinen, sillä huonon sadon sattuessa yhä suurempi osa talonpojista löysi itsensä yhä syvemmästä ahdingosta. Jotkut pakenivat ja jättivät tilansa taakseen, osa nousi kapinaan, ja tilanne uhkasi repiä koko yhteisön hajalle.

Mesopotamian hallitisijat turvasivat yhteiskuntarauhan järjestämällä yleisen velkojen anteeksiannon, jubileen. Näistä jubileista tuli säännöllisesti toistuva tapahtuma, jossa pöytä puhdistettiin, orjat vapautettiin, talonpojat muuttivat takaisin tiloilleen. Ihmiset saivat omaisuutensa takaisin ja perheet yhdistyivät. Myöhemmin jubilee järjestettiin aina hallitsijan vaihtuessa, ja näin uusi hallitsija "lunasti" kansan itselleen. Myös Raamattu kertoo 50 vuoden välein vietettävästä jubileesta, jossa orjat ja vangit pääsivät vapaaksi ja ihmiset saivat velkansa anteeksi.

En ole talousoppinut, joten en tiedä, millaisia mahdollisuuksia globaalissa maailmassa on järjestää jubileita ja millaisia seurauksia sillä olisi. Mesopotamian opetus on kuitenkin siinä, että velka on lopulta vain ihmisten sopima järjestely ja sitä voidaan aina muuttaa, jos hyvää tahtoa löytyy. Kuten Graeber kirjoittaa teoksessaan Debt: The First Five Thousand Years: "Se, mikä oli pyhää, ei ollut itse velka, vaan kyky saada se häviämään."

Graeberin mukaan eräs suurimmista muutoksista suhteessa velkaan viimeisen viidentuhannen vuoden aikana on se, keiden suojelun valtio katsoo tehtäväkseen. Mesopotamiassa hallitsijat turvasivat yhteiskuntarauhan suojelemalla velallisia. Meidän hallitsijamme ovat ottaneet tehtäväkseen suojella ensisijaisesti velkojia. Aika näyttää, miten hyväksi strategiaksi se osoittautuu, kun panoksena on yhteiskuntarauha. Kreikan levottomuudet ovat siitä ehkä esimakua.

Kirjoittaja on tiedetoimittaja ja tietokirjailija.
*
http://www.hs.fi/juttusarja/kaaro/artikkeli/Velan+veljet/1135267707311/?cmp=tm_etu_kolumni
http://en.wikipedia.org/wiki/David_Graeber
http://www.charlierose.com/view/interview/473
http://video.google.com/videoplay?docid=-2604466457908048048#
http://www.youtube.com/watch?v=IcK7rkajHKE
http://www.newleftreview.org/A2368
http://www.tiede.fi/blog/2008/08/26/meidan-jani-teki-ihmeen
http://mhpbooks.com/book.php?id=308
http://www.villagevoice.com/2005-05-31/people/take-it-from-the-top/

3 comments:

Sammalkieli said...

Eikös myös sellainen muutaman miljoonan prosentin inflaatio olisi velallisille kuin pieni riemuvuosi? :)

Rauno Rasanen said...

Tietenkin, mutta sellainen tilanne synnyttää kuluttajille tietysti rankkoja ongelmia, koska rahan arvo on silloin tippunut melkein nollaan.

Ja jos rahalla ei saa juuri mitään, on melkein pakko siirtyä väliaikaisesti vaihtotalouteen, mutta eihän sillä systeemillä pidetä hetkeäkään yllä nykyistä infrastruktuuria esim. Suomessa.

Muistanet kai, mitä Weimarin tasavallassa tapahtui 15-vuotta kestäneitten taloudellis-poliittisten levottomuuksien, laman ja jopa ajoittaisen kaaoksen aikana, jolloin rahalla ei superinflaation aikana ollut edes siihen käytetyn paperin arvoa. Accordingly Germany took the right step in the wrong direction 1933.

Entä ottiko NL 1917 ja sitä seuranneen sisällissodan jälkeen askeleen muka oikeaan suuntaan? - Olen aina ollut skeptinen sen suunnan suhteen, mutta joku selkeä ja keskitetty parlamentaarinen kontrolli tuohon pankkien nykyiseen villin lännen menoon pitää saada - vaikka väkisin!

Voitaisiinko perustaa jokin ylin arvioiva ja sanktioiva rahatalouselin, joka on kokonaan rahamaailman intressien ulkopuolella?

Entä kuka uskoo täysin puolueettoman instanssin mahdollisuuteen maailmassa, jossa taloudelliset ja poliittiset intressit ovat kietoutuneet toisiinsa kuin syöpäkasvaimet terveempään kudokseen?

Vain ökykapitalistit itse [haha], sillä he kyllä tietävät, miten toimia sellaisen instituution suhteen. Siihen pitää soluttaa lobbareita, mikä ei ole vaikeaa limittäin verkostoituneessa globalisaatiossa.

Siksipä pankit on otettava parlamentaariseen kontrolliin, mutta jätettävä niille tietenkin kaupankäynnin suhteen itsenäistä pelivaraa joskin poliittisten päätösten puitteissa. Finanssi-spekulointia pitää rajoittaa radikaalisti. Rikkailla on kyllä varaa tulla toimeen moninkertaisesti vähemmälläkin omaisuudella.

Mahdotonta? No miten helvetissä me saamme tämän itsensä jatkuvasti umpikujiin ajavan pankkijärjestelmän toimimaan kurinalaisesti? Joku tolkku sentään pitää ahneudelle ja ekologis-yhteiskunnalliselle välinpitämättömyydelle saada.

Pankkien stressitesti-kriteereitä ja testien valvontaa on tiukennettava äärimmilleen - paljon tiukemmaksi kuin tällä hetkellä.

Epäilen silti jälleen, ettei sekään auta, koska jo kapitalismin sisäinen logiikka on paitsi ristiriitaista [pyrkien luomaan kartelleja sekä monopoleja, jotka rajoittavat kilpailua suurpääoman eduksi] myös noidankehämäistä [talouskuplat ja velkakriisit], joten jokin vahva kytkös poliittiseen kontrolliin on pakko saada aikaan.

Nykyäänhän pankit ovat valtio valtiossa ja se merkitsee nimenomaan plutokratiaa, joka on piilofasismin ja piilorasismin legitimoitu muoto.

ninni said...

ihminen itsess''n on velka! kiitos purunen j'lleen keran