January 31, 2009

Mummosta ja Iineksestä

Tämä juttu on muokattu merkityksiltään, intentioiltaan ja sisällöltään radikaalisti toisenlaiseksi kuin alkuperäinen, mallina käytetty, alla olevasta linkistä löytyvän opiskelijatytön asenteisiin ja suhtautumistapoihin liittyvä, neuvoja antava arviointi omasta mummostaan ja mummoista yleensä.
*
Muistan Mummoa ja Iinestä

Olen ehdoton Mummon ja Iineksen kannattaja ja uskon, että jokaisen tulisi tuntea vähintään yksi mummo, joko biologinen tai muu - tosin pitäen samalla mielessään, että puheena olevat Mummo ja Iines eivät kuulu kenellekään muille kuin heidän lapsilleen - M. O:lle sekä I. X:lle - ja molemmat tietysti minulle. Mutta ei muille - kuin ehkä ihan vähän vaan.

Mummo ja Iines ovat monelle muulle etäisiä (sopii kyllä mulle) ja väärinkäsitettyinä joskus jopa tylsiä sukujuhlahahmoja, välttämättömiä rasitteita tai sitten vaivaantuneitta "kyl mun pitäis"-tunteita herättäviä henkilöitä, kun puhutaan perhesuhteista. Mutta oikeasti Mummo ja Iines ovat hienoja juttuja.

Uskon, että Mummossa ja Iineksessä lepää yhteiskunnankin kannalta suuri potentiaali, ja heillä on ainutlaatuista viisautta, josta he eivät vaatimattomina joskin vilpittöminä ja luonnollisen avoimina ihmisinä kovin paljon meteliä pidä.

Jos omaa mummoaan ja/tai iinestään ei oikein tunne, kannattaa häneen tutustua jos mahdollista.
Monelle Mummo ja Iines edustavat lapsuutta ja mennyttä hyvää aikaa, mutta näiden hymyilevien kahvia, pullaa ja välillä yksityistä opintotukeakin tarjoavien muorien takaa voi löytyä oikea persoona, upea ihminen iloineen ja suruineen.

Mummoon ja Iinekseen tutustuminen on rohkea teko, koska tutustuminen muuttaa omia myyttisiä mielikuvia, mutta Mummo ja Iines antavat paljon...

Mummon ja Iineksen kanssa hengaaminen ei ole pelkkää hyväntekeväisyyttä, vaan parhaimmillaan tasa-arvoista seuranpitoa, jossa keskustellaan aidosti samalla aaltopituudella.

Ei Mummon ja Iineksen tietenkään tarvitse olla erityisen yksinäisiä kaivatakseen Ranea. He vain ovat ihan aitoja ihmisiä, joilta Rane saa hellän ja vilpittömän sanan - ehkä jopa jopa pusun - lohdutukseksi silloin tällöin, kun hänellä on paha mieli - toisin sanoen pipi sielussa.

Näin ollen minulle Mummo ja Iines edustavat pelkällä olemuksellaan rauhallisuutta ja viisasta kiireettömyyttä, oikeaa elämänasennetta, joka parhaimmillaan tarttuu.

Miehet! Älkää siis liian usein soittako Mummolle ja Iinekselle ja kysykö, mitä kuuluu! Minä nimittäin tulen sellaisesta pirun mustasukkaiseksi.

Rauno Räsänen, valt. yo.
*
Tässä linkissä luuraa alkuperäinen juttu, josta väänsin edeltä luettavan - vähintäinkin subjektiivisen ellei peräti narsistis-lapsenomaisen version:

http://www.aviisi.fi/artikkeli/?num=06/2007&id=aabe927

11 comments:

Homo Garrulus said...

Maailman ns. ainutlaatuisuus taisi mennä internetin myötä aika kauas.

Kopiointi voi olla julkista tai salaista ja silloin on turha hakea hakumoottoreilla mistä on napannut. Koska nappaaminen on myös oppimista, sekin on tietyllä tavalla hyväksi. Kyse on lähinnä miksi kirjoittaa: jotta saisi rahaa ja pääsisi lööppeihin vai siksi, että on todella asiaa mistä haluaa sanoa ja mitä haluaa vaikuttaa.

Mutta kun sekin on tehty lähes mahdottomaksi cyber-terrorismin takia. Voimme siis kirjoittaa tai kopioida kirjoja rahaa varten - se kyllä käy - mutta kumpikaan ei enää onnistu minkään muuttamisen kannalta: muutos on estetty myös näitä hyväksyvällä tavalla. On siis hyväksyttävämpää kopioida ja fuulata mutta maailman vinoutta taikka johtamisen ideologiaa ei voi mitenkään muuttaa ennenkuin valkoinen sadistinen apina jostain ihan vahingosta sattumalta kuolee sukupuuttoon. Itse se ei enää kykene muttamaan mitään; palkitsemaan kylläkin. Rahaa on.

Sitä on ja poliittinen sekaäly tulee punnitsemaan onko kirjoitus kopioitu tai kirjoitettu; sillä ei ole väliä. Prosesseilla on; niitä ei saa muttaa koska se ei enää olekaan valkoinen apina jolla on nämä työkalut käsissään vaan ne ovat jo ihan muualla. Se lentokoneen dynamiikan ilmasakka.

Iines said...

Rauno R, villahousupoika

kyllä me mummon kanssa myös sua rakastetaan.

Homo Garrulus said...

Entäs minun rakkauteni? Väliäkö tuolla?

Iines said...

Kyllä me suakin rakastetaan, HG.

Homo Garrulus said...

Olen pelastettu.
Sitä katsos olen odottanut, että saisin olla joskus jees-jees.

Rauno Rasanen said...

HG, Iines, Mummo

HG kirjoitti:

'Entäs minun rakkauteni? Väliäkö tuolla?'

On sillä väliä. Minä vain en 'mainosta' sitä samalla tavoin 'positiivisesti' kuin noita kahta muuta.

Sillä.

Se 'rakkaus' - jos tässä nyt rakkaudesta on syytä kenenkään kohdalla po. nelikosta puhua lainkaan tai sitten ihan vain leikillisesti - on joka tapauksessa erilaisempaa kuin Iineksen, joka puolestaan on toisenlainen persoonallisuus kuin Mummo, jonka 'rakkaus' näin ollen on hänen yksilöllisyydestään johtuen - sanotaan nyt vaikka 'mummomaista'.

Mutta myönnän kyllä, että minun suhteeni sinuun on kieltämättä merkillinen, kun sitä vertaa tapaani suhtautua Iinekseen tai Mummoon.

Olen tosin jossain sulkumerkinnässäni aiemminkin todennut, että minusta ja sinusta löytyy kuin löytyykin joskus - oleellisin varauksin! - jotain samankaltaista.

Sen sijaan juuri tällä hetkellä koen Iineksen muistuttavan S:a ja Mummon olevan hyvä kaverini (and vice versa, I suppose).

Nämä arvioinnit ja tuntemukset perustuvat tietysti lähinnä - useinkin niin pettävään - 'virtuaalitietoon'.

Sinun kanssasi, HG, olen tosin (enintään) muutaman kerran puhelimessa jutellut. Se asiahan ei ymmärtääkseni ole mikään salaisuus.

Jos ei S:a oteta lukuun, niin Meri, jota en listannut, mutta jonka tunnen tästä joukosta parhaiten, on kuitenkin jo hyvin, hyvin kaukana - mutta silti aina joskus niin lähellä.

Ajattelisin, että sinä ja minä, HG, olisimme kuin toisillemme ja muille räksyttäviä serkuksia - ei sentään sisaruksia! -, vaikkemme samoja asioita yleensä haukukaan.

Nämä määrittelyt ovat tietysti kärjistyksiä, mutta fundeeratkoon niitä kukin tykönänsä, jos siltä tuntuu.

***
Kivaahan tämä on. Rakastaa ja kinastella. Kun vain hermo kestäis.

S., jonka kanssa olin jopa kihloissa (en naimisissa) oikein sormuksien kanssa (S:n sormuksen sisäpuolella luki minun nimeni ja minulla hänen nimensä: - romanttista - eikö vain?), sanoi 'säännöllisin väliajoin' (hymiö), että minun kanssani oli useimmiten ihan mukava elää, jos vain olisin tehnyt useimmissa asioissa, niinkuin hän halusi (haha).

Kuten nyt alkoholipitoisten virvokkeitten käyttö. Mutta eihän siinä(kään) asiassa ehdoton tasa-arvo voi olla mahdollista.

185cm pitkän äijänkorston on nimittäin taatusti juotava enemmän kuin kaksi pulloa saunaolutta tullakseen yhtä pöhnään kuin 159 senttinen minipaketti - olkoonkin, että se minipaketti ei ollut mikään ohut lankku (jos ei toki liian paksukaan).

Sitäpaitsi minulla oli S:a melkoisesti ärsyttävä tapa selostaa elokuvien juonta ja tulkita niitä muka asiantuntevasti katsellessamme leffoja videolta tai telkkarista.

Olihan - voi jestas sentään! - ulkomaalaisissa filmeissä suomenkielinen tekstitys.

Myönnän kyllä, että on pitemmän päälle hyvin rasittavaa, jos esim. TV 1:lta tulee elokuva, jota 'metakanava' Räsänen kommentoi ja selostaa jatkuvasti livenä muille...

Parisuhde on nii-in rankkaa.

Tapsa P said...

Enpä usko, satusetä Rauno, että se nuoruutesi parisuhde kariutui siksi, että selostit elokuvia äänen tai joit kolme saunakaljaa - tai edes siihen, ettet aina tehnyt niin kuin toinen halusi.

Kaikki tällaiset ovat järkiperäisiä selityksiä asioille, joita ei voi järkiperäisesti selittää. Kyllähän sinä sen tiedät.

ninni said...

mun mummo on stringladigtaaattoriiii...

Anonyymi 1 said...

Saisimmeko tänne enemmän kuvia Raunosta?

Homo Garrulus said...

Sun mummosi muni mun mammani mun mammani muni mut - ninni on seksiaddikti tai muumioitunut muumi.

Rauno Rasanen said...

anonyymi 1 kirjoitti:

'Saisimmeko tänne enemmän kuvia Raunosta?'

Tämä projekti on ollut ajoittain jo suunnitteilla. Jossain vaiheessa profiilitietoihin lisätään/vaihdetaan aivan varmasti uudempi kuva.

Tuo suihkusta juuri tullut, kuumasta vedestä punakka, pikku hiljaa kylmettyvä ja kännykkäkameralla yllätetty Räsänen pitää päivittää nyt jo melkein harmaine kokopartoineen.

H. saa ottaa myös sen kuvan.

Mutta taidan ensin käydä pukukopin kautta ja hieman 'roolittaa' itseäni.

Eräs vaihtoehto on naamioitua juutalaiseksi rabbiksi tai pikemminkin ortodoksiseksi papiksi ellei sitten munkiksi.

Olenhan itsekin jostain arvoituksellisesta syystä edelleen ortodoksi; - kiitti vain S. 'määrätietoisesta' suostuttelusta vuosina -94/-95.

Tietyn mallinen kalotti vain päähän ja vakava katse ylös tuonilmoisiin. A vot!