Kielimafia lisäsi iltakahvillaan yhden sanan - todella - painottamaan sitä, että Doriksen ja Ernestin tuijotus ei ollut mitään 'as if' vaan puukoniskujen aiheuttaman kuoleman seuraus.
Tarjosin taas iltakaffetta kauhistuneille. Etenkin naispuolinen sihteerini katselee minua paraikaa, kuin olisin ihan oikeasti hullu tai pahasti vinksahtanut päästäni - klo: 18.10. En ole - kuin vain vähän - vinksahtanut. 'Rauhoitu rauhoitu rakas Lotta, eihän se ollut edes jne.'
*
Doris Häkkinen ja Ernest Sikanova makasivat täysin alastomina kyljellään lattialla ja tuijottivat toisiaan silmiin. Heidän vaatteensa peittivät olohuoneen toisen nojatuolin kokonaan. Doriksen mustat alushousut ja rintaliivit olivat pudonneet lattialle.
Doriksen vasemman ja Ernestin oikean käden sormet puristivat toisiaan. Ernestin oikea jalka oli painautunut Doriksen jalkojen yli. Ikäänkuin he olisivat kiihkeitten syleilyjen, suudelmien ja hyväilyjen jälkeen juuri nyt valmiita yhdyntään.
Ikäänkuin he olisivat juuri saavuttaneet kiimassaan tilan, jonka tuskaisen himoitsevana, mihinkään ulkopuoliseen ympärillään reagoimattomana pyrkimyksenä ja tavoitteena oli enää vain päästä pakonomaisesti kuin heroinisti piikkiään kyynärtaipeeseen pistäen tai juoppo hirveään krapulaansa ensimmäistä paukkuaan tavoitellen täysin kiinni toistensa ruumiisiin, sovittaa itsensä toinen toisensa kehoon niin lopullisesti, kuin se vain rakastavaisille ikinä saattoi olla mahdollista.
Tai ehkä he olivatkin juuri äsken jo yhtyneet ja tuijottivat nyt eteensä kuin mitään näkemättä uskomattoman rajujen, selkäytimestä lähteneitten, ruumista vavisuttavien ja tajuntaa hämärtävien orgasmien jälkeen - kuin olisivat kuolleet niitten kouristusten seurauksena, joita olivat saaneet aikaan toisissaan omalla ruumiillaan ja himollaan.
- -
Doris Häkkinen ja Ernest Sikanova kyllä tuijottivat toisiaan oudosti hämmästynein silmin - mitään ajattelematta tai mitään näkemättä - kuin olisivat halunneet pitkittää yhtäaikaista orgasmiaan, mutta heidän ajatuksiensa ja katseittensa tyhjyys ei johtunut koetuista laukeamisista vaan siitä hyvin yksinkertaisesta joskin peruuttamattomasta tosiasiasta, että he todella olivat kuolleet vähän yli puoli tuntia aiemmin.
He makasivat verilammikossa, joka laajeni yhä vieläkin ja peitti jo yli puolet olohuoneesta sekä sen suuresta, persialaisesta matosta, jonka väri muuttui turkoosista koko ajan tummanpunaisemmaksi.
- -
Doris ja Ernest oli tapettu puukottamalla.
Ernestin tappoi lapaluitten välistä 3½ senttiä sydämen läpi iskeytynyt puukon terä. Doriksen kuoleman aiheutti kymmenen senttiä pitkä ja lähes 5 senttiä syvä kaulan halkaissut viiltohaava, joka oli katkaissut kaulavaltimon sekä repäissyt henkitorven auki.
Heidän ruumiinsa oli lähemmin tarkasteltuna selvästikin aseteltu irvokkaan perverssiä mielikuvitusta käyttäen edellä kuvattuihin asentoihin, ja mitä ilmeisimmin tuo asettelija oli myös riisunut heidät alasti.
Näky, johon Athos ja Typhus törmäsivät avattuaan Doriksen eteisen ja olohuoneen erottavan oven, oli niin hirvittävä, että kumpikin kävi miltei peräjälkeen oksentamassa.
- Soita poliisi ja ambulanssi, sai Typhus käheästi huudahdettua Athokselle.
Puhelinsoiton jälkeen he kävelivät verilammikkoa väistellen keittiön pöydän ääreen. Ajattelematta lainkaan sormenjälkien jäämistä tarttumiinsa esineisiin tai ajattelematta järkytyksestä ja kauhusta miltei shokissa oikeastaan yhtään mitään, Typhus kaatoi kummallekin tuplapaukut whiskyä keittiön pöydällä olleesta pullosta.
Athos oli sulkenut silmänsä ja hengitti syvään. Lähes itkunsekaisesti ja hampaita järkytykseltään yhteen purren hän sai sanottua vain yhden lauseen:
- Voi jumalauta Pathos minkä teit!
*
Tämä osio on jatkoa päreeseen Pathoksen kuolema.
2 comments:
Hyvä lukija.
Tämän lyhyen osion kirjoittaminen tästä tarinasta oli minulle kammottava urakka. Mutta minun oli pakko tehdä se. Oli pakko tappaa nämä rakastavaiset.
Nyt kun olen tappanut heidät kirjoittamalla, minun ei enää tarvitse tehdä sitä oikeassa elämässä.
Parempi kirjoittaa kuin tappaa.
Post a Comment