May 28, 2008

Tutkimuksen, hyödyn ja ajattelun ristiriita

Kirjoitettu kommentiksi Hotasen päreeseen Kulje kanssani.
*
ripsa kirjoitti:
‘Mutta siitä en siirry enkä luovu, että kommunikaatio jumalan kanssa kuulostaa mahdottomalta, kaiken kaikkiaan. En tarkoita edes järkeä tässä.’

RR
En minäkään ymmärrä, mitä kommunikaatio Jumalan kanssa merkitsee, mutta ymmärrän luullakseni jotakuinkin tyydyttävästi, mitä Jumalan käyttö symbolisena, substanssiin verrattavana käsitteenä merkitsee.

Filosofointi ei ole tiedettä eikä varsinkaan luonnontiedettä. Tiede tutkii maailmaa, se ei ajattele sitä. Filosofia ei tutki maailmaa vaan nimenomaan ajattelee sitä, ja tämän vuoksi filosofia tarvitsee käsitteitä ja symboleita. Kääntäen: juuri tämän vuoksi luonnontieteellinen ‘filosofia’ on mahdottomuus: itsensä kumoavaa ja semanttisesti triviaalia.

Jos tiede ryhtyisi ajattelemaan filosofian tavoin esimerkiksi Olemista, se epäonnistuisi surkeasti varsinaisessa tehtävässään, ja jos filosofia ryhtyisi tutkimaan maailmaa omien käsiteapparaattiensa avulla, se ei saisi selville kuin tutkimisen mahdollisuuden ontologis-argumentatiivisia edellytyksiä/ehtoja - ei itse tutkittavia havaintosisältöjä.

Mutta yhdessä asiassa filosofia ylittää tieteen aina: se pystyy esittämään tieteelle kysymyksen sen oman mielekkyyden luonteesta. Jos tiede asettaisi tämän kysymyksen itselleen, se menisi tyystin ymmälleen tai antaisi triviaaleja vastauksia: 'no kun on tärkeää tutkia, jotta saataisiin selville, miten asiat todella ovat ja pystyttäisiin kehittämään ihmistä palvelevaa teknologiaa.'

Miksi? Eikö nyt hemmetti soikoon kukaan pysty kyseenalaistamaan tätä utilitaristista kalkyylia, joka sanoo, että tiede hyödyttää ihmiskuntaa, vaikka se samanaikaisesti mitä ilmeisimmin on ajamassa sen totaaliin tuhoon jo pelkästään teknologisen orjuutemme/riippuvuutemme takia.

Sillä mitä kehittyneemmäksi teknologiamme tulee, sitä haavoittuvampaa se samalla on. Miettikää vaikka Checuanin maanjäristyksen aiheuttamia tuhoja - sekä yleensä ekologisia että suoraan atomivoimaan liittyviä.
*
Ja yhä silti: tiedemiehelle hyöty=tieto/totuus=onni. Mutta kuten Nietzsche kirjoittaa:

‘Meillä ei kerta kaikkiaan ole mitään tiedon, ‘totuuden’ elintä: me ‘tiedämme’ (tai uskomme tai luulottelemme) juuri niin paljon kuin ihmis-lauman, lajin edun kannalta saattaa olla hyödyllistä: ja sekin, mitä tässä sanotaan ‘hyödyllisyydeksi’, on lopulta vain uskoa, luulottelua ja kenties juuri se kohtalokas tyhmyys, jonka vuoksi me kerran tuhoudumme.
(Iloinen tiede § 354)
*
Joku voisi nyt kysyä, että eivätkö juuri tällaiset hyötyyn liittyvät pohdinnat ole filosofialle - jos se ymmärretään kuten edellä on tehty - mahdoton tehtävä, koska filosofia ei tutki todellisuutta millään havaintomittareilla, eli ei pysty esittämään luotettavia havaintoarvioita teknologiasta.

Tähän kysymykseen voi vastata suoralta kädeltä, että kuka sen kritiikin sitten esittää, ellei sitä tee filosofi. Eihän tiedemies ole kiinnostunut siitä, minkälainen maailma on hyvä vaan siitä, minkälainen maailma toimii tekokkaimmin - eikä se maailma totisesti ole välttämättä ihmisen maailma vaan mahdollisesti jonkinlainen Matrix, jossa bitit ovat lopullisesti korvanneet käsitteet ja symbolit - ja siten alistaneet itse ihmisen.

Tiedän kyllä, että kirjoitan tämän teknologiakritiikin huipputeknologisella välineellä, mutta yhtä hyvin voisin kirjoittaa sen liitutaululle: itse asia ei siitä miksikään muutu - ei ole muuttunut moneen tuhanteen vuoteen.

1 comment:

Anonymous said...

älyllinen itsenäisyysjulistus



kommunikaatio jumalan kanssa on mahdotonta

(eikö kaikki kommunikointi viime kädessä ole kommunikointia itsensä kanssa?)

vai kuvittelenko vain?


(from Essays: Second Series (1844)
by)
Ralph Waldo Emerson

 Experience

The lords of life, the lords of life,---

I saw them pass,

In their own guise,

Like and unlike,

Portly and grim,

Use and Surprise,

Surface and Dream,

Succession swift, and spectral Wrong,

Temperament without a tongue,

And the inventor of the game

Omnipresent without name; --

Some to see, some to be guessed,

They marched from east to west:

Little man, least of all,

Among the legs of his guardians tall,

Walked about with puzzled look: --

Him by the hand dear nature took;

Dearest nature, strong and kind,

Whispered, `Darling, never mind!

Tomorrow they will wear another face,

The founder thou! these are thy race!'

(kärsimys opettaa meille maailman ideaalisuutta, mutta ei suhteellisuusteoriaa)

olla hiljaa, ilman jatkuvaa sisäistä dialogia

miten se menikään se - kännissä kaiken aikaa - juttu
eli että

ei kukaan voi saada merimiestä uskomaan, ettei tähtien ainoana tarkoituksena olekaan hänen kulkunsa määrittäminen, eikä kukaan voi saada tähtitieteilijää uskomaan, että tähdet olisivat olemassa muuta kuin kaukoputkia varten, eli
että merimies tai tähtitieteilijä, joka uskoo jotakin muuta on l-a-h-j-a-t-o-n.

siis tarvitaan sijainen hoitamaan tuota asiaa
paavi tai pappi
mutta jos sellaista ei ole aina saatavilla
ei voi muuta kuin
uskoa itseensä
koska se on vähin usko, mitä ihmisellä voi olla.

niinpä käynkin tässä polvilleni ja rukoilen, että minulla olisi aina viinaa kaapissa , ettei minun koskaan tarvitsisi olla ilman ja että saisin syntini anteeksi ja että saisin tehdä uusia syntejä ja että saisin nekin anteeksi ja ettei minulle muutenkaan tapahtuisi mitään ikävää ja että saisin asiasta varmuuden.

(mieluummin mahdollisimman nopeasti)

oi elävä ja läsnäoleva Jumala, keskellä tätä pölyä, säteilevää tuhkaa, ihmisen arkeologiaa, päästä minut pahasta, sillä minulla ei ole minkäänlaista kosketusta mihinkään, kuin vain osana siitä, mikä itsekin olen.

ja siis sen takia, kun en voi olla enemmän; anna minulle humalani, että voisin olla ajattelematta syntymääni.

sen mekaanista, päällekkäistä ja peräkkäistä arvottomuutta,
sen rumaa yksinäisyyttä ja lunastustarvetta

aamen