Laki jälkeheni syntynyt myös perässäni pysyy

Kirjoitettu kommentiksi Markku Jokisipilän päreeseen"Kenen leipää syöt jne".
(Lisäyksiä - PS. 17.5, viimeksi klo: 15.00)
*
Markku Jokisipilä kirjoittaa mm.

Kuten Kemppinenkin omassa blogissaan toteaa, on aika lailla erikoista, että lainsäädäntötyötä tekevä henkilö toteaa pokkana julkisuudessa, että koska rangaistusseuraamuksia ei ole, lakia ei tarvitse myöskään noudattaa.
*
Miksi lakeja sitten ylipäätään noudatetaan?

1) Siksikö, että Lait yksinkertaisesti vain ovat lähes kyseenalaistamattomia normeja/käskyjä vai 2) siksi, että lakien/normien/käskyjen rikkomisesta rangaistaan?

Nämä kaksi määritelmää eivät tarkkaan ottaen mene ainakaan käytännössä yksi yhteen. Teoria on sitten asia erikseen.

Jos lakia noudatetaan - niinkuin kai pitäisi? - sen itsensä takia, niin kaikkien kansanedustajien olisi pitänyt ilmoittaa vaalirahoituksensa mitä tarkimmin.
Jos taas lakia noudatetaan pelkän rangaistuksen pelon takia, niin sitä tietenkin? pyritään kiertämään, jos kiertämisestä ei ole odotettavissa mitään rangaistusta.

Suurin osa kansanedustajista lienee toiminut vaalirahoitukseen liittyvän ilmoitusvelvollisuuden suhteen jälkimmäisellä tavalla.

En ota suoraa kantaa siihen, oliko Kalli typerä vai ei ilmoittaessaan, ettei aio tuoda julki rahoittajiaan, koska joka tapauksessa hänen toimintansa paljasti sen, miten jopa lainsäädäntötyötä tekevät ihmiset (voi herranen aika sentään!) suhtautuvat lakiin pelkästään sillä periaatteella, millä todennäköisyydellä sen noudattamatta jättämisestä saattaa rapsahtaa sakot tai muu rangaistus.

Lailla itsellään ei siten ole mitään itseisarvoa - kunnes sen noudattaminen tehdään 'kannattamattomaksi' - ks. PS.

Tätä määritelmää vasten poliitikko-pankkiiri-puhemies-viihdetaiteilija Sauli Niinistön toteamus siitä, että Kalli teki ajatusvirheen, jonka mukaan on olemassa 'rehtiä vilppiä', särähti minun korvaani todella pahasti. En tiennyt itkeäkö vai nauraa.

Niinistö - mies, joka taatusti tietää (minkä tiedon hän tietysti kieltää 'maailmankatsomuksellisista' syistä - ks. PPS.), että suurin osa suurliikemiehistä on väistämättä talousrikollisia pörssi- ja markkinataloussysteemin toiminnan edellyttämissä ellei suorastaan 'vaatimissa' puitteissa, tulee ja väittää kirkkain silmin, ettei ole olemassa 'rehtiä vilppiä'.

Helvetti - koko markkinatalousjärjestelmä ja itse asiassa lopulta koko lainsäädäntöjärjestelmän perimmäinen etiikka (systeemistä riippumatta) perustuu - kuten halusin edellä vihjata - lakiin pelkästään pragmaattisena sääntönä - ei minään itse itsensä itsessään takaavana 'aprioris-jumalallisena' normina tai käskynä, jonka rikkomisesta ei ainoastaan rangaista, vaan jonka rikkominen aiheuttaa ihmiselle jopa elinikäisen Raskolnikov-syndrooman, joka raastaa häntä niin kauan kunnes hän (ainakin puolittain) oma-aloitteisesti menee tunnustamaan tekonsa poliisiylijohtajalle, joka ajaa ilmaiseksi virka-autollaan yksityisiä kotimatkojaan, koska tietää, että vaikka hänellä ei ole siihen lupaa, hän voi tehdä niin, koska ei jää koskaan kiinni rötöksestään (eläkepäivät ovat nimittäin tarpeeksi lähellä pelastaakseen hänet rangaistukselta).

Kuka siis uskoo, luulee tai ainakin toivoo, että lakia noudatetaan Raskolnikovin tavoin, jos myös poliisit ja isommatkin inkvisiittorit ovat yhtä pahasti korruptoitunutta porukkaa kuin vaikkapa kuka tahansa Stora Enson 'kummisetä'?

Siinä arvuuteltavaa ja pohdiskeltavaa itse kullekin. Mutta älkää ryhtykö miettimään tätä asiaa ainakaan nukkumaan käydessänne. Menee yöunet.

Teenpä tässä myös omalta kohdaltani Kallit ja tunnustan julkisesti, että en enää noudata lakia lain itsensä vuoksi, koska päätin tämän kuun alusta ryhtyä äänestämään Kokoomusta, Demareita ja Kepua.

Niin - tiedän kyllä, etten voi äänestää kuin yhtä puoluetta kerrallaan, mutta eihän siitä rangaista. Äänestyslippu vain hylätään. Oleellisinta nimittäin on päästä noudattamaan maan tapaa eli rikkomaan lakia jäämättä kiinni - ja kaiken lisäksi toimiessani samalla perustuslain kansalaiselle suomien oikeuksien ja valtuuksien mukaisesti.

Toki minun(kaan) kohdallani ei lain rikkomista ylipäätään voisi tässäkään tapauksessa pitää ensimmäisenä kertana, mikä asiaintila kuitenkin kertoo, että hyvinpä siis olen sisäistänyt moraaliltaan innovaatioyliopiston tasoa olevan huippulainsäätäjän 'sisäisen logiikan': tarkoitan nyt tietysti hänen henkilökohtaisen rehellisyytensä uskottavuutta...
*
PS.
Jos siis lakia noudatetaan vain hyötylähtökohdista käsin, se tarkoittaa, että myös lain kiertäminen siitä kiinni jäämättä on lain noudattamista. Näin ollen lailla ei ole itseisarvoa kunnes lain kiertäminen sen noudattamisena ja päinvastoin tehdään kannattamattomaksi, sillä rangaistuksen välttämisen lähtökohdistahan laki on aina spekuloinnin väline - ei itseisarvo.

Onko sitten mahdollista laatia lakia, jolla ei keinoteltaisi? Joka olisi ehdottoman itseisarvoinen? Jota ei voisi rikkoa kuin 'vahingossa' - ehkä tietämättään?
Entä olisiko sellainen laki enää mikään 'Korkeimmalta taholta' annettu Käsky vaan pikemminkin 'Johdatusta' - eräänlaista determinaatiota, jonka voisi kuitenkin samalla rinnastaa evankeliumissa saarnattuun rakkauteen, joka tuli täyttämään lain?

Mutta eikö juuri tällainen asiaintila, jossa Jumalan/Suvereenin tahto annetaan alunperin profeettojen kautta kirjoitettuna lakina, mutta joka lopulta sisäistyy yksilötasolla täydellisesti Rakkautena, merkitse kaiken 'ulkopuolisen' lain loppua?
Siten itseisarvoinen laki kumoaisi itse itsensä?
*
Koska tällainen lain kumoutuminen vaikuttaa kuitenkin olevan pelkkä ideologinen utopia, meille jää vain rangaistuksen pelon varaan rakentuva laki - utilitaristinen laki, jolla voidaan spekuloida mielin määrin.

Miksi lakia sitten pitäisi 'saarnata' jonain ehdottomana, kantilaisena imperatiivina, jos kerran vallitseva käytäntö on kaikkea muuta?
Kenen etua palvelee se, että lakia pitäisi noudattaa kirjaimellisesti, vaikka kukaan - eivät ainakaan juristit - siihen pyri?

Mieleen tuleen ensijaisesti yhteiskuntarauhan säilyttämisen takaaminen.
*
Yksilön moraalinen integriteetti (ns. Raskolnikov-syndrooma) sen sijaan on tässä yhteydessä tietysti ylevä periaate, mutta ollakseen pätevä sen pitäisi koskea kaikkia - aivan kaikkia, mikä lienee jälleen kerran utooppinen maksiimi.

Muussa tapauksessa pyrkimyksestä moraaliseen integriteettiin tulee supererogatorinen - uhrautumista vaativa tai siihen johtava - vakaumus (vrt. Sokrates, Jeesus ja monet muut marttyyrit/itsensä uhraajat).

Emme vain voi välttyä päätelmältä, jonka mukaan itsensä uhraamisessa yhdistyvät sekä kaikkein altruistisin että kaikkein egoistisin moraali.

Tosin länsimainen ihminen ei enää elä kunnian kulttuurissa, jossa itsensä uhraaminen oli hyveellistä ja jopa 'pelastavaa' toimintaa sekä yhteisön että henkilön itsensä kannalta - lukuunottamatta esim. ääri-islamilaisia 'itsemurhapommittajia'.
Eloonjäämisen ja pelkän onnellisuuden kulttuurissa uhrautuminen kunnian ja moraalisen integriteetin takia nimittäin vaikuttaa joltain hyvin vakavalta 'hulluuden muodolta'.
*
Lopulta on pakko kysyä: Vaatiiko lain uskottavuus ja kunnioitettavuus (myös pelottavuus), joihin yhteiskuntarauha viime kädessä perustuu aina lain alkuperän ja oikeutuksen mystifiointia?

Ja silti - vielä kerran sanottuna - juuri tämän ehdottoman laillisuuden periaatteen nimissä harjoitetaan lain kiertämistä, koska a) laissa on joko 'porsaanreikiä' (esim. tapaus Kalli: rikkomuksista ei välttämättä seuraa rangaistusta) tai b) laki itsessään sallii rakenteellisen epäoikeudenmukaisuuden yhteiskunnan vapaan tai kontrolloidun kehityksen nimissä.

PPS.

Tiedättekö muuten, mitä aatteellista eroa on Kokoomuksella, Sosiaalidemokraateilla ja Keskustalla?

Kokoomuspuolueella ei ole Aatteita lainkaan, koska sillä on ainoastaan vapauksia turvaavia lakeja, eikä vapaus ole kokoomuslaiselle Aate tai edes aate vaan pelkkä vallan - anteeksi yrittämisen - väline.

Surullisen kuuluisa Sosiaalidemokraatit on puolue, jolla OLI Aate.

Keskustapuolue sen sijaan on (lahko-) liike, jolla on erittäin paljon monenlaisia aatteita...