Vaalien aikana koko sosiaalisten suhteiden hierarkinen verkosto on tavallaan pidätetty tai sulkeistettu. 'Yhteiskunta' orgaanisena ykseytenä lakkaa olemasta olemassa ja muuttuu atomisoitujen yksilöiden, abstraktien yksiköiden satunnaiseksi kokoelmaksi. Tulos riippuu laskemisen puhtaasti kvantitatiivisesta mekanismista ja lopulta stokastisesta prosessista.
Joku täysin ennakoimaton (tai manipuloitu) tapahtuma - esimerkiksi skandaali, joka puhkeaa esiin muutama päivä ennen vaaleja - voi lisätä sen 'puoli prosenttia' suuntaan tai toiseen, joka määrää maan politiikan yleisen suunnan seuraavien muutaman vuoden aikana...
Kätkemme turhaan tämän 'mahdolliseksi demokratiaksi' kutsumamme läpikotaisen 'irrationaalisen' piirteen. Vaalien aikana yhteiskunta luovutetaan stokastiselle prosessille. Vain tällaisen riskin hyväksyminen ja valmius luovuttaa oma kohtalonsa irrationaaliselle sattumalle tekevät 'demokratian' mahdolliseksi. Juuri tässä mielessä meidän pitäisi lukea Winston Churchillin jo mainittu sanonta: 'Demokratia on kaikista poliittisista järjestelmistä kehnoin, ainoa ongelma on, ettei mikään muu ole sen parempi'.
Slavoj Zizek: Ideologian ylevä objekti, s. 208
No comments:
Post a Comment