Todellisia CCR-harvinaisuuksia

(Lisäyksiä ja korjauksia klo: 20.15)

Vihdoin viimein ilmestyi Tuubiin myös tämä Fogertyn/CCR:n live-versio kappaleesta Night Time Is the Right Time, joka alkuperäisen Green River-LP:n viimeisenä biisinä aiheutti minulle selkäpiitä pitkin menevän 'hermovaikutuksen' kitarafeedbackeineen ja laulun intohimoisine falsetteineen.

http://www.youtube.com/watch?v=hPv_vjvtSU8
Creedence Clearwater Revival performing The Night Time Is The Right Time live in The Royal Albert Hall, London, 1970.
John Fogerty: Lead Guitar, Vocals
Tom Fogerty: Rhythm Guitar, Backing Vocals
Stu Cook: Bass Guitar, Backing Vocals
Doug Clifford: Drums

*
Tästä taas löytyy ennennäkemätön tallenne CCR:n virallisen 'kotikentän' eli Cosmo's Factoryn sisätiloista, jossa bändi treenaa Johnin johdolla (ks. PS.).
Paikka on suurehko autotallivarasto, jonka rumpali Doug Clifford oli hankkinut/ostanut? CCR:n tarkoituksiin/tarpeisiin.
Doug -lempinimeltään Cosmo - päätti nimetä tilan 'Factoryksi' Johnin täydellisyyttä tavoittelevan harjoitusfreakkiyden takia. CCR:n viides ja menestynein albumi nimettin juuri Cosmo's Factoryksi.

http://www.youtube.com/watch?v=A3D-laAFsEk&feature=related
The name of the album "Cosmo's Factory" comes from this warehouse in Berkeley, 1230 Fifth Street, where the band rehearsed. John Fogerty was so demanding of perfection that drummer Doug "Cosmo" Clifford began referring to the place as "the factory". San Francisco 1970.
This rare movie came from a french 70's TV show "A l'affiche du monde".

PS.

Johnin kolme vuotta vanhempaa Tom-veljeä alkoi viimein ylitsepääsemättömästi vituttaa Johnin dominanssi (veljesviha siis - jälleen kerran), mutta hän ei vain yksinkertaisesti voinut mitään sille, että nuorempi veli oli aivan ylettömän lahjakas.

Vaikka Tom Johnin lahjakkuuden myönsikin ja tavallaan myös antoi hänelle bändin johtajuuden 1966-67, niin lopullinen niitti oli kuitenkin se, että John ei koskaan hyväksynyt ainoatakaan Tomin biisiä CCR-julkaisuille (ensimmäisen LP:n Walk on the Water on ainoa poikkeus, ja siinäkin John on merkattu toiseksi tekijäksi.)
Johnin omat standardit olivat toki kovia kenelle tahansa, mutta Tom ei voinut kestää sitä, että oma veli boikotoi häntä, joka aivan alunperin oli ollut bändin laulaja, biisien tekijä ja 'tähti'.

Tomin lähdettyä (mitä lähtöä pidän suurena virheenä Tomilta, koska silloin bändin kemia hajosi ja jäljelle jäi vain Johnin ylivertaisuus) CCR kaatui Tomin eskaloimiin Stun ja Dougin demokratiavaatimuksiin.

Stu ja Doug saivat mahdollisuutensa, mutta John kieltäytyi 'tekemästä' heidän biiseistään CCR:ää, koska ne eivät olleet edes keskinkertaisia.
John halusi näin - ehkä ilkeästi - osoittaa, että muiden taso oli häneen verrattuna surkea. Ja se oli. Mardi Grasia voinee pitää Johnin provosoimana fiaskona lukuunottamatta hänen kahta omaa erinomaista biisiään.

Johnin ja Tomin yhteistyön avulla itse bändi olisi saattanut pelastua. Nuorempi veljeni (joka kyllä arvostaa CCR:ää/Fogertya paljon) tosin totesi vappuaattona puhelimessa keskustellessamme, että, olisko nyt sekään sitten ollut fiksua, jos CCR:stä olis tullut jonkinlainen fossiili, joka tahkoaa samanlaista musiikkia levy levyn perään.

No ei - mutta minun pointtini (minä jonka ensi rakkaus CCR oli!- herrajumala!) oli, että tuo 'bändiperhe' pysyisi kasassa ja pystyisi toimaan vielä vuosikausia.
Ajatukseni osoittautui kuitenkin epärealistiseksi (niinkuin kaikki muukin koherenssi elämässäni), koska en silloin tiennyt, miten monta stressitekijää ja myös omaa virhearviointia Johnilla oli takanaan ja taakkanaan 1970.

Johnhan oli ottanut kaiken - siis kaiken muun lisäksi! - vastuun myös CCR:n taloudellisesta managementista, ja vaikka Fantasy-pomo Zaentz oli jo alunperin huijannut häntä moraalisesti levytysopimuksessa, niin John teki itse ainakin yhden fataalin mokan kieltäytyessään Zaentzin tarjoamasta 'lievennyksestä'.

Tämä kieltäytyminen maksoi CCR:lle joittenkin arvioiden mukaan miljoonia dollareita.
John halusi kunnolliset copyright-oikeudet biiseihinsä, mutta sai vain rippeet - jopa Zaentzin uuden tarjouksen ehdoilla. Isoista rahoista oli siis kysymys.

Sen vuoksi, että Zaentz mitä ilmeisimmin nettoasi edelleen täysin ylivoimaisesti suurimman osan hänen biisiensä tuloista, John hylkäsi Fantasylta saamansa sopimusmuutoksen - joskin ehkä myös typeryyttään, sillä hän ei saanut (eikä pyytänyt) Zaentziltä tämän jälkeen mitään.

Johnin 1970 konsultiksi pyytämä kuuluisa juutalainen (kuten Zaentz) manageri Allen Klein, joka oli luotsannut myös Rolling Stonesien asioita (Rollarit potkivat Kleinin viimein pellolle 1969!) totesi CCR:n ja Johnin Fantasyn kanssa tehdystä sopimuksesta, että se on laillinen, eikä hän voi tehdä mitään sen muuttamiseksi.
*
Mutta ko. videossa ollaan siis Cosmo's Factory LP:n aikaisessa menossa mukana. CCR at its heydey.