Sivistyksen luonnetta pohtiva aforistinen kommentti, joka ei liity välittömästi ja suoraan merin lähettämän linkin asiasisältöön.
*
Juha Suorannan blogiteksti kannattaa lukea. Se nimittäin ‘hyödyttää’ ymmärrystä, vaikka mahdollisesti aiheuttaakin tuskaa sielussa. Tällainen kaksoisvaikutus on eräs todellisen sivistyksen paradokseista.
Aidon sivistyksen hyötyä ei nimittäin voi arvioida yksinomaan plus ja miinus-pisteinä – pikemminkin siinä on kyse asioitten katarttisesta avautumisesta: kokemuksesta ja tietoisuudesta, joka on onnellisuuden ’tuolla puolen’.
Tällaisessa tietoisuudessa hyödyllistä, kaunista, ylevää ja vastenmielistä on oikeastaan mahdotonta erottaa toisistaan, koska ’totuus’ elämästä ei voi näyttäytyä vain ’kauhistuttavana tai ihastuttavana’ – se on aina molempia:
– ’The numinous is a mystery (Latin: mysterium) that is both terrifying (tremendum) and fascinating (fascinans) at the same time’ (Rudolf Otto).
Ja se, joka sisimmässään ymmärtää elämää - ainoa asia, johon todellisen sivistyksen voi sanoa pyrkivän - oivaltaa myös, että itsekkyys ilman nöyryyttä ei ole vapautta vaan halujen orjuuttama mielentila, ja nöyryys vailla ylpeyttä on vain pysähtynyttä resignaatiota, jossa tarpeeton kärsimys yritetään perverssillä tavalla korottaa marttyyriudeksi.
*
Juha Suoranta mm. Zizekistä:
suoranta.wordpress.com/2008/05/20/juhlien-jalkeen/
http://www.helsinki.fi/ajankohtaista/uutisarkisto/5-2006/12-14-01-45.
No comments:
Post a Comment