Kirjoitettu kommentiksi Kemppisen päreeseen "Watches".
*
ad Jussi
Minä olen antiikin kyynikoitten 'perillinen'.
Diogenes Sinopelaisen tavoin asun tynnyrissä ja hitot välitän brändeistä, vaikken niiltä voikaan välttyä.
Ainoa, mitä Aleksanteri Suuri voi minun hyväkseni tehdä, on 'siirtyä syrjään aurinkoni tieltä...'
*
Se Platonin kuuluisimman vertauksen 'luola' on muuten nykyaikana televisio ja media.
Ne kertovat jatkuvasti, miten asiat muka 'todella' ovat - ja 'valehtelevat' (eli vääristävät todellisuuden) minkä ehtivät - sitä itse tajuamatta ja sille ilmeisesti mitään voimatta.
Etenkin television viihdesarjat, suurin osa elokuvista ja teollisesta musiikista (muzakista kuten John Lennon sanoi), ovat niitä Platonin luolan seinälle heijastuvia varjoja, joita luolan vangit luulivat todellisuudeksi.
Myös brändit ovat pelkkää illuusiota...usein kekseliäitä ja teknologisesti edistyksellisiä konstruktioita, joilla tehdään mielettömästi rahaa.
Politiikasta on tullut viimeistään 1900-luvun jälkipuoliskolla silkkaa brändäystä.
Foucault`n 'identiteettitekniikat' ('imagotekniikat') kuuluvat samaan kategoriaan brändien kanssa.
Sitäpaitsi jos identiteetti ja minuus on harhaa kuten Foucault nietzscheläisittäin ajattelee, niin minkä ihmeen takia pitäisi rakentaa keinotekoisia 'minuuskulisseja' ja kutsua niitä identiteeteiksi?
Kyynikkona ja osittain stoalaisena minulle tuollainen ajattelutapa kuitenkin sisältää tietyn ristiriidan, joka ei välttämättä ole looginen (kuten usein väitetään) vaan kommunikatiivinen, mutta mikä pahinta: se ruokkii brändiajattelua, joka siis perimmältään on illuusiota.
Pitää kuitenkin muistaa, että jos kaikki määrittelymme todellisuudesta on 'vain' tulkintaa, ei lopultakaan ole mitään, mitä pitäisi tulkita - ei ole 'perustaa', ei 'totuutta' näitten käsitteitten propositionaalisessa merkityksessä, silloin myös kaikki yrityksemme kuvata maailmaa ja todellisuutta, määritellä itsemme ja maailma, on illuusiota - brändiä.
Brändi ei kuitenkaan ole valhetta siinä maailmassa, jossa totuudella ei ole enää mitään perustaa. (Siten voisimme aivan hyvin valita totuuden sijasta valheen - emmehän tiedä niiden välistä eroa (Nietzsche).
Mutta vaikka hyväksyisimmekin tällaisen nihilismin (jos sen ylipäätään voi järkeään menettämättä hyväksyä), niin voimme kieltäytyä osallistumasta 'brändäämiseen' - ei siksi että voisimme valita totuuden valheen sijasta vaan siksi, että emme valitse mitään! Eihän ole semanttisesti an sich mitään (perustavaa merkitystä tai arvoa) mitä valita!
Ja se, mitä jää jäljelle, kun emme valitse mitään - toisin sanoen: kun olemme eliminoineet kaikki 'positiiviset' vaihtoehdot, olivatpa ne sitten brändiä tai ei: - tämä 'loppu' on ainoa 'totuus', mikä jää.
(Enpä sanokaan jää jäljelle vaan pelkästään jää; syystä, joka on 'ontoloogisesti' harkittu).
Tätä kutsutaan teologiassa apofaattiseksi metodiksi, ja se liitetään mystisen ajattelun traditioon.
*
Diogeneen tavoin kuljen valoisaan päiväsaikaan lyhty kädessäni Kauppatorilla euroviisuhuuman(?) keskellä, koska siellä on (henkisesti) niin pimeää, etten näe eteenpäin ilman järkeni 'sisäistä valoa' (lyhty).
Kas - nyt huomaan, että Lordi peittää aurinkoni. Mene Lordi helvettiin siitä! Haluan nähdä Todellisuuden ja sen kirkkaan Valon...
*
PS. Merirosvot kaappasivat Diogeneen tämän ollessa matkalla Aiginaan. Hänet myytiin Kreetalla orjaksi korinttilaiselle, jonka nimi oli Kseniades.
Kun Diogeneelta kysyttiin hänen ammattiaan, hän sanoi, että ainoa hänen tuntemansa ammatti on ihmisten hallitseminen, ja että hän toivoisi tulevansa myydyksi miehelle, joka tarvitsee isäntää.
Diogenes sai opettaa Kseniadeen kahta poikaa. Hän eli Korintissa lopun elämäänsä, ja käytti sen kokonaan hyveellisen itsehillinnän saarnaamiseen. (wikipedia).
*
7 comments:
Siihen aikaan, kun isä lampun osti ja minä filosofiaa opiskelin, sanoi filosofian historiaa luennoinut professori Diogenes Sinopelaiseen viitaten, että nykyisin ei filosofeista löydy tällaisia erikoisia persoonallisuuksia. Diogenes kuulemma teki luonnolliset tarpeensa ruukun lähelle ja hänen ystävillään oli hieman vaikeuksia kasoja väistellessä.
Nyt tällainen persoonallisuus on julkisesti ilmoittautunut, kiitos internetin. Raunon asuinruukku on jossain parin kilometrin säteellä Malmin lentokentästä. Ei kuin etsimään ja liukastumaan.
ad RR
Helsinki on tynnyri
ja
sillä luolalla on nykyään lasiset seinät ja se on tuossa Saarisen piirtämän rautatieaseman lähellä,
mutta koirat haukkuu ja karavaani kulkee.
Kolmas kivi auringosta miellyttää minua edelleen ja kaikesta huolimatta. Siunausta sarjan tekijöille!
Wikipedian mukaan; Politiikka tulee kreikan kielen sanasta polis, kaupunki. Sovinnaisen käsityksen mukaan se tarkoittaa julkisyhteisön päätöksentekoa ja muuta siihen liittyvää toimintaa. Laajimman määrittelyn mukaan politiikka on toimimista jonkin asian puolesta jotain toista asiaa vastaan.
Kaupunki on ilmaisemansa inhimillisen kokemuksen kuva ja yksittäisen ihmisen menneisyys kuuluu siihen. Politiikka ei ikävä kyllä tee tässä asiassa poikkeusta.
Wikipedian mukaan Brändi (engl. 'brand') käsitetään niin, että se on kaiken sen tiedon ilmentymä, joka liittyy yrityksen tuotteeseen tai palveluun. Toisaalta on esitetty, että brändi voi liittyä yhtä lailla yritykseen, julkiseen laitokseen, yhtyeeseen tai henkilöön, kuten vaikka poliitikkoon.
Minusta se - siis brändi - on melko veltto käsite.
Bunuel - se elokuvaohjaaja - kuvasi isoisäänsä muistelmissaan lyhyesti, kertomalla että tällä oli kolme muulia. Siis oliko kyse isoisän brändistä?
Tavarat eivät useimmiten vaivaa minua lainkaan, mutta tunne siitä, että olen väärässä paikassa ja väärään aikaan, on minulle melko tuttu.
Esineistä ja asioista saattaa huomaamattani tulla tuon tunteen mittareita, siis silloin kun yritän ottaa ympäristööni jotain kontaktia, esim OS X versus Windows jne. Mutta en suhtaudu siihen kovin vakavasti.
Wikipedian mukaan; Brändien kriitikot yleensä esittävät useiden brändien olevan valheellisia, irrottavan yhtiön tuotteesta ja lisäävään turhaa kulutusta. Vasta-argumenttina on esitetty, että markkinoinnin teoriassa brändien pitää pohjautua todellisiin tuotteen ja yhtiön ominaisuuksiin.
Sanopa tuo edellinen fanaattiselle Macintoshin omistajalle. Voit testata tätä vaikka ' Hopeisessa Omenassa ', brändillä on joskus väliä ihan oikeasti.
Kysymyshän on kuitenkin pohjimmiltaan siitä, että osaako ihminen - tässä tapauksessa yksilö - arvostaa omia lahjojaan ja puolustaa itseään niiden vuoksi.
Jos asiat siinä suhteessa ovat kunnossa, ei hänellä ole mitään hätää. Pitää vain uskoa ihmisiin ja luottaa heihin, vaikka välillä joutuisikin pettymään.
On myös olemassa Foucault'n heiluri. Näin sellaisen joskus Leningradissa siellä Pietarin Iisakin kirkossa, olisiko ollut vuosi 1972.
Se teki minuun silloin suuren vaikutuksen, koska se tuntui olevan ainoa asia, joka siinä kaupungissa metron lisäksi toimi. Siellä toimi myös ateismin museo. Nimi nauratti minua silloinkin!
Minkälaiset ristiriidat ovat loogisia? Esimerkiksi onko tuo; Kahden lautasen kysymys, eli suomalaisten joukkotiedotusvälineiden kansanomaistama kysymys tasavallan presidentin oikeudesta edustaa Suomea Euroopan unionin huippukokouksissa looginen ja missä mielessä?
vai
tämä wikipediasta löytyvä esimerkki; Luokkataistelu tarkoittaa eri yhteiskuntaluokkien välistä valtataistelua. Termi on lähtöisin Karl Marxin ja Friedrich Engelsin kirjoittamasta Kommunistisesta manifestista, ja perustuu teoriaan porvariston eli omistavan luokan ja proletariaatin eli työtätekevän luokan luokkaristiriidasta ja taistelusta. Ristiriita syntyy proletariaatin mukaan omistavan luokan harjoittamasta taloudellisesta riistosta. Vastakkainen ajattelumalli on, että ristiriita syntyy työtätekevän luokan halusta siirtää omaisuutta itselleen. Marxin mukaan luokkataistelu johtaa lopulta proletariaatin voittoon ja luokattomaan yhteiskuntaan. Marx ei ehtinyt nähdä visionsa toteutumista.
Mitä tarkoittaa aito?
Mikään tosiasiallinen ei koskaan vastaa tinkimätöntä odotusta. Minusta Auguste Rodinin patsas on aina vaikuttanut ikävystyneen ihmisen kuvalta.
Laiskat syntiset harvoin tyytyvät omaan olemukseensa, siksi on kivaa omistaa Mersu, mutta ei se ole Mersun tekijöiden vika.
En muista mistä seuraavan luin, mutta väliäkö sillä; Puhuessaan jatkuvasta vallankumouksesta Trotski todellisuudessa tarkoitti jatkuvaa kiinnostavuutta.
Bellowin mukaan, vanha filosofia erotti toisistaan oppimalla saavutetun tiedon - ratio - ja ilmoituksellisen tiedon - intellectus.
Kuinka kauan siitä on?
ja ehkä juuri siksi minä pidän Wodehousesta.
Your breakfast is ready, sir," said Jeeves.
I sat down and dallied in a dazed sort of way with a poached egg.
"Jeeves," I said, "you are certainly a life-saver!"
"Thank you, sir."
"Nothing would have convinced my Aunt Agatha that I hadn't lured that
blighter into riotous living."
"I fancy you are right, sir."
I champed my egg for a bit. I was most awfully moved, don't you know,
by the way Jeeves had rallied round. Something seemed to tell me that
this was an occasion that called for rich rewards. For a moment I
hesitated. Then I made up my mind.
"Jeeves!"
"Sir?"
"That pink tie!"
"Yes, sir?"
"Burn it!"
"Thank you, sir."
"And, Jeeves!"
"Yes, sir?"
"Take a taxi and get me that Longacre hat, as worn by John Drew!"
"Thank you very much, sir."
I felt most awfully braced. I felt as if the clouds had rolled away and
all was as it used to be. I felt like one of those chappies in the
novels who calls off the fight with his wife in the last chapter and
decides to forget and forgive. I felt I wanted to do all sorts of other
things to show Jeeves that I appreciated him.
"Jeeves," I said, "it isn't enough. Is there anything else you would
like?"
"Yes, sir. If I may make the suggestion--fifty dollars."
"Fifty dollars?"
"It will enable me to pay a debt of honour, sir. I owe it to his
lordship."
"You owe Lord Pershore fifty dollars?"
"Yes, sir. I happened to meet him in the street the night his lordship
was arrested. I had been thinking a good deal about the most suitable
method of inducing him to abandon his mode of living, sir. His lordship
was a little over-excited at the time and I fancy that he mistook me
for a friend of his. At any rate when I took the liberty of wagering
him fifty dollars that he would not punch a passing policeman in the
eye, he accepted the bet very cordially and won it."
I produced my pocket-book and counted out a hundred.
"Take this, Jeeves," I said; "fifty isn't enough. Do you know, Jeeves,
you're--well, you absolutely stand alone!"
"I endeavour to give satisfaction, sir," said Jeeves.
Siis puhe oli Rodinin Ajattelija patsaasta.
Jos ja kun maailmaamme pyöritetään nykyään jatkuvan ja kiihtyvän talouskasvun vaatimusten mukaan, niin eikö voisi ajatella, että on itse asiassa hyvä asia, että ihmiset käyttävät rahojaan illuusioihin ja muuhun immateriaaliseen sen sijaan, että hankkisivat vain enemmän ja isompaa? Ja eivätkö juuri brändit ole antaneet meille ne vähät painostusmahdollisuudet yritysten suuntaan, joita meillä on?
VAROITUS!
Kaikkien janoisten ystävä, Rauno Diogenes Sinooperi Brandy, saattaa vaarantaa mielenterveytesi.
a-k.h
Ei ole enää mitään mitä vaarantaa...
Mielikuvitus pelaa ilman rajoja, eivätkä mitkään trendit/brändit ole mielikuvituksen äärettömyyteen verrattuna kuin särkyviä kuvia...
Tarmo Manni kertoi kerran, että kun hän oli menossa kolmosen raitiovaunussa tuon Kansallisteatterin ohi ja siellä oli lippu puolitangossa, niin hän oli hetken luullut kuolleensa.
Mutta se juttu joka häneltä eniten kolahti liittyi jouluun. Hän, kuten ehkä muistamme, hoiti tuota joulupukin virkaa jouluisin yhdessä jos toisessakin paikassa.
No - kerran sitten hän oli niissä joulupukin vetimissään matkalla jonnekin ja kuinka ollakaan hän oli törmännyt virkaveljeensä siinä teatterin lähellä olevalla taksitolpalla.
Olivat sitten keskustelleet niitä näitä - ja Manni kertoi - että se virkaveli oli aika humalassa ja melkoisen stressaantunut. Oli siinä Mannille pudotellut, että --- monta paikkaa sulla kuule on jäljellä hei, mulla on vielä kuule yhdeksän hei, siitä mä sitten hankin - niin ja niin paljon - mutta miten helvetissä mä tän kaiken oikein ehdin tehdä ja sitä rataa.
Muuten kaveri olisi vielä - Mannin mukaan siis - menetellyt, mutta kun se oli tuppasi sen turpavärkkinsä jatkuvasti ihan kasvoihin kiinni, oli Mannikin sitten hermostunut ja sanonut, että ' Joulu on illuusio ja sinä et siitä ymmärrä mitään.'
Taksissa Manni sitten oli miettinyt sanomaansa ja varmaan vasta silloin huomannut sen koko syvällisyyden.
Sitähän minäkin, että brändi on illuusio ja toiset ovat vielä suurempia kuin toiset, ei kai se Steve Jobs muuten olisi siinä asemassa eräiden mielissä, missä nyt sitten on.
Having nothing to say I said nothing.
Nothing very thrilling...
Marvin Minsky tuli mieleeni oikeastaan veljestäni.
Olemme ainakin ulkoiselta olemukseltamme kuin yö ja päivä, hänellä on tukka kuin tarhapöllöllä ainakin isäni mukaan ja minulla noita haivenia ei enää juurikaan ole.
Ulkoisen olemuksen ei kuitenkaan pidä antaa hämätä itseään. Hän on fanaattinen Mac-ihminen, uusi laji kenties voisi joku kysyä. Heitti kerran kaksi pc-läppäriä (uutta) roskikseen, oli saanut ne jonkinlaisena korvauksena jostakin työstä - niin sen ainakin ymmärsin - koska 'ne on ihan paskoja masiinoita,ei niillä mitään oikeesti tee'.
En ota kantaa, en edes usko, että kyseinen herra enää muistaa koko episodia.
mutta
Viime kesänä sama kaveri - oltiin tuolla böndellä - imi pölynimurilla bensaa auton tankista. En nyt muista syytä, olisiko joku lappo ilmiö tms ja tarvittiinko sitä bensaa jonnekin muualle, vai mitä.
Nyhräsin omiani siinä jossakin.
No se imuri tietysti syttyi tai oikeammin räjähti palamaan.
Koskapa itselleni sattuu jatkuvalla syötöllä samantapaisia kommelluksia - olen pitänyt veljeäni tässäkin suhteessa huomattavasti itseäni fiksumpana - (olin asiasta pitkään melko riemuissani).
eli tämä alempana oleva juttu tuli heti silloin mieleeni ja minusta se kertoo asiasta juuri sen oleellisen - siis ihminen on sitä mitä hän näkee.Ei sitä mitä hän syö, kuten maaniset materialistit opettavat.
Two villagers decided to go bird-hunting. They packed their guns and set out, with their dog, into the fields. Near evening, with no success at all, one said to the other, "We must be doing something wrong". "Yes", agreed his friend. "Perhaps we're not throwing the dog high enough."
When you want to fasten a screw and therefore reach for a certain screwdriver, your mind has chosen to see that screwdriver as a screw-driver; you could have seen it as a kind of dull knife, or
as a hammer without a head. When we see something only in its "intended" aspect, we are "confusing the thing with itself." As Korzybski intoned, "whatever a thing is, it is not".
Post a Comment