Kirjoitettu kommentiksi Hotasen tekstiin '"Onnea meille" .
*
Muistan kun äänestin EU:hun liittymisestä (yksi niistä harvoista kerroista jolloin olen äänestänyt).
Menin uurnille ajatuksena 'yess' mutta lappuun tulikin 'njet'.
Voisin siis vaaliuurnilla heittää kolikkoa ja merkitä sen antaman tuloksen mukaan 'punaisen viivan' paperiin.
Olenkin hyvin hyvin (vihainen ja) epävarma äänestäjä; - hengeltäni antikokoomuslainen.
Isälläni oli aikoinaan Skdl:n (mutta ei kommunistien) jäsenkirja.
Mutta ei minusta 'virallisesti' vasemmistolaista tullut, vaikka -70-luvun alussa suuri osa Kotkan tutuistani oli stalinisteja.
Toisaalta en ollut demarikaan. Nythän tällaiset 'demari vai ei'-pohdiskelut ovat turhia, koska demarit on Kokoomuksen vasen laita.
*
Hieman ihmetyttää, ettei Hotasessakaan käydä keskustelua jo melko pitkään yhteiskuntafilosofisen keskustelun keskiössä olevasta kommunitarismi-(uus)liberalismi-akselista, joka on pitkälti korvannut sosialismi-kapitalismi-jaottelun.
Ehkä kyse on liian 'teoreettisista' käsitteistä.
Niihin kun ei juurikaan sisälly enää sellaista 'aatteen paloa' kuin vasemmiston/oikeiston ja sosialismin/kapitalismin termeihin.
Silti mitä ilmeisimmin kommunitarismia voi pitää nimenomaan vasemmiston ja sosialismin edustajien, (uus)liberalismia oikeiston ja kapitalismin yhteiskuntafilosofisena kantana.
Perinteinen liberalismi sen sijaan on hieman kahtiajakoinen näkemys.
Se edustaa edustaa parhaimmillaan 'reilua' ja pelin sääntöjä yritykseen (myös yhteisöllisenä toimijana/vaikuttajana) nähden vastuullisesti noudattavaa kapitalismia markkinataloudessa, mutta on konservatiivi arvojen suhteen, kun taas uusliberaalit ovat 'arvoneutraaleja', mikä johtuu ymmärtääkseni lähinnä siitä, että heidän käsityksensä vapaasta markkinataloudesta on äärimmäisellä tavalla ei-yhteisöllinen ja yhteiskunnallisten rajoitteiden (mm. verotus ja valtiollinen suunnittelu/säätely) vastainen (vrt. laissez-faire monetarismi).
Miksi he siis sitoutuisivat tiettyihin, yhteisiin arvoihinkaan, jos kerran koko elämä on pelkkää kilpailua?
Tästä seuraa tietenkin omanlaisiaan paradokseja eli, minkä vuoksi kenenkään uusliberalistin olisi syytä ylipäätään luottaa kehenkään ihmiseen - edes lähimpään poliittiseen kumppaniinsa, koska arvopohja, jonka puitteissa toimitaan on ikäänkuin 'tyhjä'.
Täysin vapaan kilpailun nimissä voidaan 'uhrata' moraali, tai siitä itse asiassa loogisesti seuraa, että moraali sellaisena kuin me sen Kantin kategorisesta imperatiivista (joka on kristillisen etiikan filosofinen modifikaatio) käsin ymmärrämme, on pelkkä vapaan kilpailun este.
Hyötynäkökohdathan (utilitarismi) sen sijaan eivät kuulu moraalin piiriin lainkaan vaan ovat pelkkää strategista peliä, jossa toisia ihmisiä saa (ja on pakko!) käyttää välineinä oman hyvän saavuttamiseen.
*
Kommunitarismin (eräänä) perusongelmana voinee pitää relativismia, koska korostaessaan eri yhteisöjen autonomisuutta arvojensa ja käytänteittensä suhteen, se ei kuitenkaan esitä mitään yleistä kriteeriä sille, mikä perimmältään yhdistää tai erottaa nuo yhteisöt toisistaan.
Näin ajaudutaan äärimmillään tilanteeseen, joka muistuttaa uusliberalismin kilpailuperiaatetta eri toimijoiden kesken.
Liberalismille tällainen tilanne ei siis ole ongelma, koska siinä juuri oletetaan, että kaikki toimijat edustavat vain omia - eivät yhteisiä - intressejään.
Kommunitarismin kannalta kyseessä on kuitenkin itse sen teoriaan sisältyvä vakava haaste ja jopa ristiriita.
39 comments:
Määritelkäämme mistä puhumme:
"Kommunitarismi eli yhteisöllinen arvokäsitys tarkoittaa arvokäsitystä, jonka mukaan jokaisella yhteisöllä on oikeus elää omien sisäisten arvojensa mukaan ja pakottaa myös yhteisön jäsenet elämään niiden mukaan. Kommunitarismi asettuu vastakkain yksilöllisen arvokäsityksen eli liberalistisen arvokäsityksen kanssa, jonka mukaan yksilöllä on vapaus tehdä mitä tahansa, mikä ei loukkaa muiden oikeuksia."
Mitenkähän on Rabelais? Jotenkin tuntuu, että nyky-yhteiskunnan menon ja meiningin tarkastelu uusliberalismi/kommunitarismi-akselilla ei oikein onnistu. Tai se tuntuu punaisen puolen tarkoituksenmukaiselta vastakkain asettelulta. Ja tehokkaalta tavalta kerätä julkisuutta ja poliittisia irtopisteitä. Näin hieman kärjistäen.
Lisäksi kyseiset käsitteet ovat menettäneet merkitykset, ainakin ne alkuperäiset.
Yhteisöllisyys on muuttunut jonkinlaiseksi muotisanaksi ja viitaksi, jota hamuavat harteilleen kaikki "hyvien humanistien kerhoon" pyrkivät poliitikot.
Uusliberalismista on tullut kirosana ja leimasin, jolla lyödään Kieron/Itsekkään/Ahneen Kapitalisti-Kainin merkki jokaiseen oikeistolaisesti ajattelevaan vastustajaan.
Kyllä minuakin huolettaa "politiikka ulos, talous sisään"-kehitys ja taloudellisen ajattelun tunkeminen joka helvetin rakoon, mutta kuitenkaan tuollaista uusliberalistista viidakon meininki ala köyhät kyykkyyn ei Suomessa vielä löydy.
Suurin osa kokoomuksenkin kannattajista näkee hyvinvointiyhteiskunnan positiivisena asiana ja puhuu vastuullisesta markkinataloudesta.
Suomen veropolitiikkakin on niin tasapäistävää, että ameriikan meininki on kaukana.
Todellista roistokapitalismia nähtiin Venäjällä Boriksen aikoihin,ja sielläkin tämä kokeilu on haudattu nykyisen tsaari Putinin johdolla.
catulux
Sanotaan näin: Minä olen 'sydämeltäni' kommunitaristi ja vasemmistolainen, mutta 'järkeni' kannattaa maltillista, demokraattista liberalismia sekä tiukoin pelisäännöin kontrolloitua (myös poliittisen päätöksenteon kontrolloimaa) vapaata markkinataloutta.
(Sitäpaitsi olen yhä tiukasti sidoksissa Nietzschen individualistiseen joskin 'kohteliaaseen' ja 'kunnialliseen' hyve-etiikkaan.)
Mutta kommunitarismi ei ole yksiselitteinen käsite sovellutuksineen - ei läheltäkään.
Äärimmäinen, rajoittamaton (uus)liberalismi yksipuolisine talouskasvun ja tehokkuuden vaatimuksineen sitä sen sijaan (ironisesti) tavallaan on.
Lopputulos vain kauhistuttaa, koska pääoman rajoittamaton kasautuminen johtaa loogisella (joskaan ei välttämättä käytännöllisellä) välttämättömyydellä a) joko monopolisointiin eli johtavan markkina-aseman väärinkäyttöön tai
b) 'sopupeliin' eli kartellisointiin (='salaliittoon';).
Nämä lopputulemat kumoavat paitsi vapaan kaupankäynnin myös liberalismin ihmisten moraalisiin oikeuksiin liittämät periaatteet.
Siten (uus)liberalismi ajautuu täydelliseen ristiriitaan periaatteittensa kanssa.
KYSYMYS: Miten kukaan, joka ajaa vain ja ainoastaan omia etujaan, voisi ihan aidosti ja oikeasti olla kiinnostunut toisten oikeuksista (vaikka niin väittääkin)?
Pyytäisin sinua Catulux vastamaan tähän kysymykseen.
et rauno hyvä kysele ihan pieniä asioita.
minulla on nykytouhusta se käsitys, että keisari kaivaa garderobistaan uusia vaatteita. ja että lähes jokaisen poliittisen lipun alle muodostuu oma autoeroottinen paratiisi, jossa orgastisia elämyksiä tuottavat vain ne lähteet ja lammet, joista poliitikko voi nähdä oman kuvansa. mielentila, joka yksityisellä kansalaisella täyttäisi sairauden tunnusmerkit, on poliitikolle vain 'reaalipolitiikkaa' 'turvallisuuspolitiikkaa' ja 'maanpuolustusta'.
joku noviisipoliitikko saattaa yrittää yleisen ja yhtäläisen individualismin hyvä-puoluetta, mutta kyllä puoluejohto tulee ja valvoo, etteivät kaikenhalkaisevat oivallukset pääse yllättämään ja tekemään täyskäännöstä ihmisten tajunnoille.
onko mikään ihme, jos tällaisen destruktiivisen politikoinnin päätepisteessä meitä odottaa ydinroihu? en usko että pelastukseksi, tai edes mielekkääksi kapinaksi pystyy sen enempää kommunitarismi kuin muukaan maailmankatsomus
( ainakin perin harva poliitinen ismi onnistuu estämään sen ajatukseni, että kunhan loppuisi jo jaaritusjargon, että pääsisin kirjoittamaan näille mielipideautomaateille korvausvaatimuksia kalliin aikani haaskauksesta ja kivusta ja särystä.....)
olen sopuisa luonne ja inhoan kärjistyneitä tilanteita. taidan tästä kuitenkin mennä tarkistamaan, että ydinsodan kestävän pommisuojani paineovet ovat kunnossa.....
KYSYMYS: Miten kukaan, joka ajaa vain ja ainoastaan omia etujaan, voisi ihan aidosti ja oikeasti olla kiinnostunut toisten oikeuksista (vaikka niin väittääkin)?
Pyytäisin sinua Catulux vastamaan tähän kysymykseen.
Toveri Rabelais! Olet kiertänyt niin monta kertaa auringon (miten monta kertaa kuu onkaan kiertänyt sinut?), että luulen ja tiedän sinun sivistyneenä miehenä ymmärtävän ihmisen perusluonteen.
Ja kyllä kait sinäkin tiedät, että ihminen on itsekäs kotieläin ja teuras tietyissä rajoissa.
Minkähän vuoksi N-L hajosi ja sosialismi idässä hävisi, katosi ja kaatui??
No tietenkin ihmisen perusluonteen vuoksi. Olemme valmiit tekemään enemmän, jos siitä on meille itsellemme hyötyä. Sitä vastoin "valtion" eteen/vuoksi työskentely on vaikeaa, hitaanlaista ja tehotonta.
Tosiasia on, että kaikki suljetut taloudet ovat kaatuneet omaan tehottomuuteensa esimerkkeinä Itä-Saksa, Romania et al.
Kysymykselläsi kärjistät asioita ja kaivat samalla esiin uusliberalismi-leimasinta iskeäksesi Kainin merkkiä koko oikeistoon.
Väitän, että jokainen meistä ajaa ja ajattelee omaa etuaan, mutta järkevä ajattelija/oikeistolainen huomaa myös sen, että koko yhteisön etu on pitkällä aika välillä myös yksilön oma etu.
Ameriikan malli johtaa kahtiajakoon ja turvattomaan muuriyhteiskuntaan, jota kukaan ajatteleva suomalainen ei varmasti tavoittele.
Björkka ehkä, mutta hän kuuluukin vielä vähenmmistöön.
Kuitenkin ja kaikitenkin olisi nähtävä myös hyvinvointiyhteiskunnan/sos.dem ruton aiheuttaman sairauden koko Suomessa.
Siis. Jokainen on ITSE vastuussa elämästään ja yhteiskunnan tukiverkot on tarkoitettu todellisessa hädässä oleville, ei mukavuuden ja oluen haluisille terveille kansalaisille.
Meni vähän saarnaksi, mutta minkäs teet.
Kafkasquen kynä on terävä, mutta hänen julistuksessaan on vähän samaa kuin täällä Pohjanmaalla on näiden "oikein uskovien" parissa.
Eli K:n kirjoituksen rivien välistä voi lukea julistuksen siitä, miten paha, itsekäs ja kamala onkaan tämä nykyinen meininki täällä yhteiskunnassa vallitsee.
Armas K. Eiköhän sama meno vallinnut myös tuolla Roomassa n. 40 eKr. Jaettiin leipää ja järjestettiin sirkushuveja ja välissä puhuttiin paskaakin, että saataisiin mielet ja äänet suotuisaksi.
Ympäristö on kylläkin muuttunut, mutta perustilanne lienee sama.
Ja Telluksen näkökulmasta katsoen tämä meidän temokratiamme lienee paras hallintomuoto puutteistaan huolimatta.
Taloudelle ja talouspolitiikalle monet ovat valmiita sovittamaan itse Belsebulin viittaa, mutta on se jännä juttu, että jokaisen korkeakulttuurin peruspilari on ollut sujuva kaupankäynti, tehokas työnteko; ala vakaa talous.
Rauno voisi analysoida tarkemmin. Tämä oli vain oma intuitio.
Rampe, Rampe!
Minä olen Mikko/Mikis tai mikä mikin, Sinun blogisi on minulle Pyhä. En sen kummemmin ole kommentoinut... mutta voi vee, kirjoita Poliittisia sun mielipiteitäsi, isketään sitten yhteen! Haluan ajatella asioista jotka käsitin väärin... 70-luku, en minä ilkellyt. Muuthan sitä silloinkin teki. Ai ei vai juu?
Mikko L.
catulux
Väsäsin jo aika pitkää vastausta, mutta sitä pitää korjata ja täydentää.
Liian paljon eri suuntiin vetäviä asioita samassa 'köntässä'. Menee sekavaksi.
Kai siitä kuitenkin päre vielä tulee.
*
Sen verran kuitenkin nyt, että jos ihmisluonnon ajatellaan olevan 'paha' (Hobbes), ja että sille asialle ei mitään voi (H:n Suvereenikin ('poliisi') saattaa muuttua tyranniksi), niin eikös tällainen asenne ennalta määrää koko ihmiskunnan kohtalon?
Aatteet ovat silloin pelkkiä psykologisen egoismimme ideologisia savuverhoja, samoin arvot, lopulta myös merkitykset.
Jäjelle jää pelkkä primitiivinen saalistusolento, joka tarvitsee muiden ihmisten apua vain siksi, että tarvitsee heitä välineekseen oman onnensa saavuttamiseksi.
Ja jos siinä sivussa sitten kaverikin saa jotain, niin se on se kuuluisa Adam Smithin 'näkymätön käsi' (mikä ihmeen käsi!? No juuri sen: 'ihmeen'), joka armollisesti antaa kaikille heidän 'ansionsa' - ei kuitenkaan välttämättä heidän tarpeitteitensa - mukaan.
Näinkö ihminen toimii? Tällainenko on yhteiskunnan perusrakenne?
Eikä meidän sovi toivoa enempää, jottemme lankeaisi älylliseen itsepetokseen eli/tai metafysiikkaan/uskontoon jne.?
Ankeaa, perin ankeaa. Ihmettelen kovin esim. sitä, mihin tällaisessa yhteiskunnassa perustuvat kiinteät ihmissuhteet - siis etenkin ystävyyden tunteet.
Sillä eihän ystävyys ole mahdollista yhteisössä, josta periaatteellisesti puuttuu luottamus johtuen siitä, että ihminen on sitä, mitä on: ahne, kateellinen, itsekäs, kaunainen ja kostonhimoinen.
*
Kun Bush valitsi (hän se todellisuudessa oli) äsken uuden maailmanpankin johtajan ja kertoi, miten yli miljardi ihmistä elää maapallolla alle 1 dollarin 'päiväpalkalla', ja että uusi pankinjohtaja on tästä hyvin tietoinen, tullen tekemään tämän asiantilan korjaamiseksi 'jotain', en voinut olla nauramatta ja halveksimatta tuota lausuntoa ja noita rikkaita ääliöitä.
Jos kerran ihminen on läpeensä paha, niin kyllä hän tulee vielä pahemmaksi siitä, että pystyy tietoisesti valehtelemaan silmät päästään!
Utilitaristin ainoa reflektiokyky, jolla näyttää olevan evidenssiä sekä tieteellisesti että moraalisesti, on siis valehtelu.
Luulenpa, että Kant, jonka filosofia perustuu itsestään tietoisen ja itseään havainnoivan reflektiivisen ihmisjärjen, jossa autonomisuus ja moraalisuus (ehdottoman käskyn tottelemisena) ovat toistensa edellytyksiä, nyökyttelee kalloaan, jos kuulee tämän vuodatuksen...
Kantin mukaanhan edes ihmisoikeuksia ja demokratiaa kannattavat utilitaristit eivät olleet muuta kuin 'hyvin kasvatettuja perkeleitä'.
*
So so Rauno. Sinähän puhut nyt kuin rasisti! Häpeä!
'Perkele' sanon minä niinkuin Laurilan Anttooni, 'notta pahempia rasisteja noon, jotka päästää suustaan silkkaa valetta, vaikkas itte sen hyvin tietävätten!'
catulux: [....] k:n kirjoituksen rivien välistä voi lukea julistuksen siitä, miten paha, itsekäs ja kamala onkaan tämä nykyinen meininki täällä yhteiskunnassa vallitsee [....]
niin, en käsitä kuinka olen tullut tällaiseksi pessimistiksi, vaikka suomi on niin hyvä maa elää, ja kuudes ydinvoimala tekee sen pian entistäkin hyvemmäksi...
minun ja Systeemin välillä rätisevät salaperäiset voimat ja suhteemme on monella tapaa vaikea. Systeemi ei paljon ilmaise tunteitaan, omani sentään tiedän: olen harmistunut siitä, että näköalani ovat ilmeisen vähissä. tunnen oloni tukalaksi sen vuoksi että oloni puun ja kuoren välissä on käynyt ahtaaksi. pelkään että päädyn kuin minkki turkiksi Systeemin ihmistarhaan. ja koska olen agnostikko, epäilen että Systeemin loistokkaat suoritukset perustuvat osaltaan vahvaan dopingiin ja tiheisiin verenvaihtoihin. ja jos Systeemi aikoinaan syrjäytti jumalan virallisena todellisuuden määrittelijänä, mitä on tulossa Systeemin jälkeen..... ?
myönnänhän minä, että Systeemissä on kaiken pakkelin ja rihkaman alla oikeaa meininkiä, tarkkaa tapahtuvan seurantaa ja ohjausta, älyä, ahkeruutta ja perinpohjaisuuttakin. tunnen paljon sen virkeää väkeä, jolla ei ole pulaa ideoista, joilla on hirveä hinku tehdä kaikki mahdollinen ja suuri osa mahdottomastakin. joiden kapina ei ole sekoilua, vaan sitä ohjaavat tavallista pidemmälle venytettyjen tuntosarvien tuomat viestit.
on ehkä reilua lyödä omat kortit pöytään: haluaisin olla patarationalisti, koska loogisuus ja johdonmukaisuus ovat minusta hyveitä esitettäessä ja arvioitaessa uskomuksia ja katsomuksia mistä hyvänsä asiasta saati sitten Systeemistä yleensä. joskus tosin haluaisin käyttää näitä rationaalisuuden vaatimuksia suojautuakseni asioilta, joita en syystä tai toisesta tohdi kohdata - toisin sanoen omalta irrationallisuudeltani ja epäloogisuudeltani - mutta enimmälti koen käyttäväni niitä apuvälineinä maailman kampeamisessa sekä itselleni että mahdollisimman monelle muulle otollisemmaksi paikaksi toteutua.
mutta tassa catullushan olet kommunitaristi: pakotat yhteison jasenet elamaan omien sisaisten arvojesi mukaan, kaikki tuottavaan tyohon. luova ihminen , ei ole kone..tosin en usko luovuuteen, mutta se onkin..eri juttu. uskon luonnon lakeihin myos luovuudessa
tyon orjat pysykoon sorron yossa
vaikka yhteiskunnallamme olisi varaa hellittaa
osmo soininvaaran suunta on oikea
Dudi, älä ime duddia.
Rauski ja muut
Haluaisin osallistua keskusteluun, mutta, mutta työ piirittää ja ahistaa. On hyvä, että keskustelu siirtyi tänne. Haluaisin sanoa jotain uusliberalismista eli libertarismista ja Nozikista, jonka mukaan ei ole taivaasta pudonneita kakkuja, jotka pitäisi jakaa ja että verotus on pakkotyötä, jolla valtio pakottaa ihmiset osallistumaan projekteihin, joihin nämä eivät halua.
Jotain voisin sanoa kommunitarismistakin, joka korostaa ihmisen sosiaalisuutta. Taisin jossain päreessäni tai kommentissani siteerata Aristotelesta, jonka mukaan ihminen on sosiaalinen eläin eikä häntä olisi, ellei olisi yhteisöä, johon kuulua. Liberalistinen yksilö on siinä mielessä ja todellisestikin teoreettinen mielikuva. Kukaan meistä ei ole saari.
Piti vain sanomani, että olen Raunon kanssa koko lailla samaa mielipuolta asioista, joista hän kirjoittaa, ja catuluxhan on ainakin demareiden oikeistoa.:)
Kafkaesquen individualismi on minulle läheistä, joskin itselläni on alttiutta pessimismiin, jopa kyynisyyteen.
Puolustaudun sillä, että kyynisyydellä on paikkansa henkilökohtaisessa selviytymisstrategiassani ja että saatan metodologisesti lähestyä asioita kieltämisen kautta.
Emme tunne lopullista totuutta, mutta lopullinen totuus tuntee meidät. Ehkä olemme lähempänä lopullista totuutta kuin luulemmekaan. Ehkä olemme lopullinen totuus.
Empire strikes back...
RR: "Sen verran kuitenkin nyt, että jos ihmisluonnon ajatellaan olevan 'paha' (Hobbes), ja että sille asialle ei mitään voi (H:n Suvereenikin ('poliisi') saattaa muuttua tyranniksi), niin eikös tällainen asenne ennalta määrää koko ihmiskunnan kohtalon?
Aatteet ovat silloin pelkkiä psykologisen egoismimme ideologisia savuverhoja, samoin arvot, lopulta myös merkitykset.
Jäjelle jää pelkkä primitiivinen saalistusolento, joka tarvitsee muiden ihmisten apua vain siksi, että tarvitsee heitä välineekseen oman onnensa saavuttamiseksi."
Nyt Rauno harrastat eräänlaista lokeroajattelua, joka ei ole luovaa eikä hedelmällistä; vaikkakin blogissasi kokoontuu loistava Think tank-porukka.
Hyvyys ja pahuus, itsekkyys ja epäitsekkyys kietoutuu ihmiseen sekoitettuna, eikä siten, että ollaan joko hyviä tai pahoja.
Samoin kuin ihmisen tunteet. Waltari heitti jotenkin, että tunteiden malja ei ole koskaan puhdasta vaan sekoitettua viiniä.
Ja Kivi. Tiedäthän: "Hyvää ja pahaa, hyvää ja pahaa; mutta hyvä täällä ylimmäisenä roikkuu ja tämä elämisen renkutus käypi laatuun..käypi se!" (Depressiivisenä ja raskasmielisenä lappilaisena tätä täytyy hokea välissä mantran tavoin..)
Kuitenkin mitä tuossa kommentoit (lainaus) on asiaa; kyllä kait joka asiassa heijastuu ihmiseläimen perimmäinen luonne ja egoismi.
Ei ystävyys ole altruistista jeesustelua, vaan kyllähän siinäkin on myös oma etu kyseessä. Ihminenhän on sosiaalinen olento, laumaeläin, joka tarvitsee laumaa/yhteisöä selviytyäkseen ja myös heijastaakseen omaa minäänsä.
Eihän parempia peilejä olekaan kuin lähimmät ihmiset, jos ihminen haluaa tietää kuka on tai millainen on.
Yhteisöllisyys nousee myös ihmisen historiasta ja kehityksestä ja biologiasta. Petja pitäisi huutaa tässä apuun, koska mies on yhteisöllisyyden asiantuntija. NÄin olen ymmärtänyt. Vaikkakin samalla myös egomaanikko...
Pohjantähden
Veli akh puhuu samasta asiasta: "Taisin jossain päreessäni tai kommentissani siteerata Aristotelesta, jonka mukaan ihminen on sosiaalinen eläin eikä häntä olisi, ellei olisi yhteisöä, johon kuulua."
Pohjantähden Anttooni ei ollut mikään symppis tyyppi, vaan vähän vastenmielinen räyhääjä ja kuumakalle. Helvetin huono sosiaisti, mielestäni.
Bush ja maailman pankki kritiikkisi voisi olla OK, jos samalla kritisoisit kehitysmaiden ihmisten sairaalloista ja kanimaista lisääntymistä yli ympäristön kantokyvyn.
Mutta kukaanhan ei tästä puhu. Se ei kuulu "hyvän ihmisen" repertuaariin ja lisäksi kyseinen valitettava tosiasia suodattuu kun maailmaa katselee punaviher-lasien lävitse.
Vielä kafkasquelle.
Systeemi kritiikkisi on ihan ok ja minäkin tunnen välissä olevani Skinnerin rotta keskiluokkaisessa oravanpyörässä. Samaa pyörintää päivästä toiseen, rinnassa jokin epämääräinen kaipuu jonnekin, Jumalaa tai rakkaustta kohti.
Toisaalta tulee mieleen Huovisen Hamsteri (?). Mies kiipeää puuhun tarkkailemaan suomalaisen kylän elämää.
Elämää ja taloja joissa:
"Vesijohdot tuovat veden taloihin. Ei enää tarvitse hakea vettä lähteestä. Sähkö tuo valon ja pyörittää jo jonkilaisia kodinvempeleitä. Kaupat notkuvat tavaraa ja hyvää ruokaa; on hedelmiä, lihaa, kinkkua,pekonia ja läskiä , josta voi tehdä hyvää soosia.
Tiet ovat kunnossa ja niitä pitkin on mukava kuljeskella ja ajella minne huvittaa.
Jos sairaus iskee, voi mennä lääkäriin ja hakea apteekista lääkettä sairauteensa.
Vanhuksistakin huolehditaan ja sosiaaliturva toimii.....
TUOSSA kylässä luulisi asuvan onnellisia ihmisiä!!"
Luin kirjan 100 vuotta sitten ja noin muistan sen suunnilleen.
Mutta Kafkasque...Pitäisiköhän meidänkin olla tyytyväisempiä? Kenties jopa onnellisia??
catulux
'Mutta kukaanhan ei tästä puhu. Se ei kuulu "hyvän ihmisen" repertuaariin ja lisäksi kyseinen valitettava tosiasia suodattuu kun maailmaa katselee punaviher-lasien lävitse.'
*
Jos esittää mielipiteen/vakaumuksen (argumentti on hieman asia erikseen), täytyy aina tunnustaa rajoittuneisuutensa.
Minä tunnustan. I confess.
catulux: "mutta kafkasque....pitäisiköhän meidänkin olla tyytyväisempiä? kenties jopa onnellisia??"
rakas catulux! en tiedä miten sinun laitasi on, mutta oman laitani tiedän: minä o l e n onnellinen. huomaan että olen tähän ikään mennessä saavuttanut suurin piirtein optimikokoni. en tosin tunne juurikaan rakastavani ihmisiä lajina, mutta luultavasti kuitenkin monia tuntemiani yksilöitä. minulla on ymmärrystä tähän autuuteen jota elämäksi kutsutaan, ja jossa hiljaisuus on päällimmäisenä. nykyisyydelläni on juurensa edellisessä ja toivottavasti jokunen kukka tulevaisuudessakin. sen lisäksi ympärilläni on kaikkia noita asioita, jotka kannattelevat elämää, ja joiden vuoksi kannattaa elää kuoltuaankin.
samoja toivon sinulle.
kafesque
Ootsä ottanu vino tinttoa, kun sullon noi puheet noin 'fantastiset'...?
In Love RR
Vieläköhän Tinttiä saa? Tuttu viinakauppias sanoi, että siinä on paras hinta-vaikutus -suhde.
a-k.h
Hehheh...
Ai mikä suhde...?
en ole koskaan ollut humalassa. seljankukkaviini on suurinpiirtein rajuinta, mitä maksani joutuu suodattamaan ( sitä tuotetaan tieteellisellä ja jumalallisella tarkkuudella eräässä skotlantilaisessa luostarissa. se on hyvin suosittua, joten sillä täytyy olla ilmeiset sielunhoidolliset ulottuvuutensa...)
yleensä minulla on jääkaapissa vadelmamehua ja hanassa hyvää suomalaista vesijohtovettä. nämä kaksi ainetta tarvitsee vain saattaa toistensa yhteyteen ja viileä, virkistävä juoma on valmis.
tarjoan sinulle 92-prosenttiseen absolutismiini selitykseksi omaa lempiteoriaani: vanhemmillani oli tapana kietaista pullollinen kossua arkitylsyytensä tilkkeeksi, tai kaksi pulloa samaa ainetta pikasiteeksi sielun kivuliaisiin pintanaarmuihin. siitäkö sitten johtuu, että inhoan juomista melkeinpä fanaattisella ehdottomuudella.
Armas Kafkaesque.
Olen ehkä lukenut sitten rivien välistä, mutta kirjoituksista huokuu synkät ja tummat sävyt; sanoisinko suoranainen pessimismi.
Kiitän toivotuksistasi ja toivon sinulle aurinkoista kesää!
Poijat RR+Akh. LÄhden lenkille rullailemaan; käyn sitten juhlissa ja sitten taidan hieman nauttia lasin tai jopa kaksi kylmää kuohuviintä!
Skål på den saken!
Luettuani kommenttisi menin häpeästä hiljaiseksi. Tarkoitan että aivoni rupesivat tuottamaan kuiskaamisajatuksia.
Vielä 18-vuotiaana minulla oli voimassa päätös olla koskaan juomatta alkoholia ja tupruttelematta tupakkaa. Kaikkihan tiedämme, millä tie Helvettiin on päällystetty. Ohimennen menetin poikuutenikin, jonka säilyttämisestä en ollut päättänyt. Nykyään en tupakoi ja olen noin 8-prosenttinen alkoholisti, mutta tulen tavallisesti käyttäneeksi kiintiöni yhdellä kertaa. Avioliitossani olen huomannut, että naisenpuutteeseenkaan ei kuole. Aivan hyvin voisin muuttaa Athos-vuorelle, mutta soisin saavani seurakseni heteromunkkeja, koska olen seksuaalisesti rajoittunut.
(Tämäkin teksti pyörii Googlessa ainakin 20 vuotta. Sen takia kannattaa internetissä olla hyvin harkitsevainen ryhtyessään intiimeihin tunnustuksiin.)
Unohdin otsikoida edellisen viestini Kafkaesquelle.
Hei hyvä Rauno,
Kiitos pohdinnoistasi.
Vain yksi kysmys Sinulle.
Miksi olet harvoin äänestänyt,
siis miksi olet jättänyt äänestämättä? Olet siis antanut
jollekin kaksi ääntä käytettäväksi
ja "avoimen valtakirjan". Minusta
kannattaa äänestää niin kauan kuin
saa äänestää. Tietenkin on muitakin
yhteiskunnallisia vaikutusmahdollisuuksia.
Ystävällisesti Matti
a-k.h:
on kaksi tapaa käyttää silmiä: katsoa ja kääntää pois. sinä sovellat tuota ensimmäistä. kiitos.
a-k.h: [...] aivan hyvin voisin muuttaa athos-vuorelle, mutta soisin saavani seurakseni heteromunkkeja, koska olen seksuaalisesti rajoittunut [...]
minä olen huomannut kuuluvani ns. kolmannen sukupuolen edustajiin. yhteistä meille on hetero- tai homoseksuaalinen sukupuolielämä, mutta biseksuaalinen tunne-elämä. se tarjoaa kolossaalisen kurkistuksen mahdollisuuden sekä mieheen että naiseen.
a-k:h : [...] tämäkin teksti pyörii googlessa ainakin 20 vuotta. sen takia kannattaa internetissä olla hyvin harkitsevainen ryhtyessään intiimeihin tunnustuksiin [...]
juuri tuon takia minulla ei ole särmää pitää paletissani laveampaa värivalikoimaa tai leveämpää pensseliä. yksityisyyden säilyttäminen edellyttää säädettyjen viestintäkoodien kurinalaista käyttöä. google on litistänyt minut k o n s e n s u u r i i n ( itsesensuurin ja konsensuksen jälkeinen tila ).
Kyllä AKH. Platoninen rakkaus on todella mahdollista.....avioliitossa...
Platonisesta rakkaudesta tulee kyllä mieleeni poikarakkaus. Rakkaudesta on keskusteltu muussa blogissa ja siellä keskustelu meni muusiksi keskustelijoiden erilaisten rakkauskäsitysten takia. Pyyteettömään rakkauteen suhtaudun skeptisesti. Moraalisesti ylevää ja lähimmäisen parasta tarkoittavaa käyttäytymistä ei pitäisi sekoittaa sekopäisyyttä aiheuttavaan biologisperustaiseen hurmokseen eikä pelkkään puolisoiden keskinäiseen ripustautumiseen.
Täällä muuan emerituspiispa kertoi kysyneensä jo vanhusiässä olleelta avioparilta, että onko koskaan tullut mielenne erota. Mies oli vastannut: "Ei, mutta muutaman kerran on tehnyt mieli tappaa."
Elä Akh siirrä Platonisen rakkauden käsitettä sinne muinaiseen Kreikkaan, jossa naista pidettiin niin alhaisena, että seksikin oli parempaa ylempien kesken ja keskuudessa. Siis miesten.
Tuo kirjoittamani oli Oscar Wilden pistos porvarisyhteiksuntaa kohtaan ja se kuuluu paremmin näin:
"Kyllä platoninen rakkaus on mahdollista; mutta VAIN avioliitossa."
Mitäs rakkaus on ilman intohimoa?
Instituution suorittamista ja läpäisyä tyydyttävin arvosanoin; oikeastaan vain pinttynyt, turvallinen tapa, josta on sittemmin tullut orjuus ja kahle.
Tietenkin tämä instituutio mahdollistaa tasapainoisten jälkeläisten tasapainoisen elämän. HInta , minkä me siitä maksamme on vain sietämättömän kova meille romantiikoille. Kuten minulle ja tuolle akhoolle.....
Yksinäisyys on kova hinta tyhmälle itsekkyydelle.
Nyt maksan siitä hintaa, kun suuri rakastettuni (nainen) ei 'suostu minuun.'
Ei perkele millään.
En tarkoita nimenomaan seksiä tai muuta "'likaista' nesteiden interaktiota" vaan ihan vaan, että ollaan nyt tässä ja katotaan elokuva, jota kumpikin haluaa katsoa ja/tai istutaan parvekkeella ja puhutaan höpöhöpöjä tai vaikka vähän viisaampiakin.
Sitten mennään sänkyyn 'huilaamaan' ja pitämään toisiamme kädestä...(?;)
Siis että ollaan yhdessä.
Siitähän naiset aina jaksaa paapattaa: ettäkun miehet ei halua/osaa elää yhdessä perhe-elämää.
Nonii...kyllä minä sen nyt jo ymmärrän - kuritettuani itseäni muutaman vuoden psykobiososiologisella selibaatilla.
Mutta Perkele! Se (Hän) ei suostu enää hyväksymään, että minä rakastan sitä (Häntä)...ja että (minä olen täysin varma tästä) että myös se (Hän) rakastaa minua!
Alkaa hermo mennä.
Pelkään, että se (HÄN) toteuttaa jo 15 vuotta sitten vihjaamansa ja myöhemminkin esiintuomansa tulevaisuudensuunnitelmansa lähteä opettajanhommista eläkkeelle - Lintulan luostariin nunnaksi loppuelämäkseen(!) - vakaumuksellinen ortodoksi kun on.
Siihen hetkeen on (enemmän tai vähemmän) alle kymmenen vuotta matkaa...
Vuosi vuodelta voin vaikuttaa vähemmän ja vähemmän tuohon päätökseen, mikäli enää voin näiden muutaman vuoden radikaalin eron jälkeen vaikuttaa siihen enää lainkaan...
Kirjoitukseni alkaa nyt muistuttaa Suomi-Filmin käsikirjoitusta, joten lopetan sen, ennenkuin saatan itseni lopullisesti 'outoon valoon'...
rauno: onko rakkaus tarkoitettu kestämään ikuisesti, vai onko se kuin sattumanvaraista junanvaihtoa? voiko toinen koskaan antaa toiselle sitä mitä toinen haluaa?
kaikenlaiset ihmiset rakastavat kaikenlaisia ihmisiä. siinä ei ole mitään järjeä, mutta eihän itse rakkaudessakaan ole. puolet aikaa sitä joko talloo itse jonkun sydäntä tai joku muu talloo omaa sydäntä. leikkaamaton versio paljastaa kaikenlaista rujoa - rakkaudelta otetaan turpiin mitä makaabereimmilla tavoilla.
se, että rakkaudessa kaikesta traagisesta kuolinkorahtelusta huolimatta on niin paljon pitoa, johtuu uskoakseni siitä, että me voimme rakastamissamme ihmisissä tuntea häivähdyksen iankaikkisuudesta; että on jotain, edes pieni riekale tuonpuoleista ihanuutta, jota voimme heilutella itsellemme ja sille toiselle.
omaan iankaikkisuuteeni tutustuin kolme vuosikymmentä sitten. hänestä tuli 'nuoruuteni yliopisto' ja oppaani vähän samalla tavalla kuin vergilius oli dantelle tai kristitty vaeltaja bunyanille. valaistumiseni on nykyisessä kirkkaudessaan paljolti hänen ansiotaan. kaikkein parasta itsessäni, tätä vähäistä valoa minun on kiittäminen siitä rakkaudesta ( lue: yhteydestä ) joka hänen ja minun välillä on.
on muuten kuvaavaa elämämme kannalta, että puhumme ihmissuhteesta - suhteesta eikä yhteydestä. suhteet voivat olla hallitsemis- tai alistamissuhteita; yhteyttä ajatellessamme emme voi sellaista kuvitellakaan.
kafkaesque
Otetaan ihan rauhallisesti vaan...
Lehtokerttu tai Laulurastas laulaa...Satakieli se ei ole(luultavasti)...
Keskellä Hesaa!
Kiitos Rauno, Catulux, Kafkaesque ja muut!
Oli vähän huono ja väsynyt ja liian kiivastahtinen työpäivä.
Virkistivät nämä tunnustukset!
Eilen kuuntelin Radioateljeesta Kari Hukkilan radioesseen nimeltä Petrarca. Petrarca kirjoitti sonetteja Lauralle, joka sitten kuoli ruttoon.
Samalla Petrarca vaelteli Ranskassa, Sveitsissä, Saksassa ja huomasi rakastavansa Italiaa sen kauneuden vuoksi. Ja sitten jo Laura kuoli.
Matkatoverinaan Petrarcalla oli Augustinuksen Tunnustukset, se oli pieni kirja ja mahtui viitan liepeisiin.
Jos juttu tulee uusintana niin kuunnelkaa!
Tunnutte ystäviltä jolle voi toivottaa hyvää yötä ja kauniita unia!
Tuo Kafkaesquen kirjoitus ja kynä liikkuu yhtä kauniisti ja eteerisesti kuin vene aamuisella joella ja alan kohta syttyä hänen tekstiinsä. Voihan Helsinki ja silta jolla tanssitaan...
K: " se, että rakkaudessa kaikesta traagisesta kuolinkorahtelusta huolimatta on niin paljon pitoa, johtuu uskoakseni siitä, että me voimme rakastamissamme ihmisissä tuntea häivähdyksen iankaikkisuudesta; että on jotain, edes pieni riekale tuonpuoleista ihanuutta, jota voimme heilutella itsellemme ja sille toiselle."
Just ja samaa mieltä oli myös Gibran: "Kun miehen käsi koskettaa naisen kättä, he molemmat koskettavat ikuisuuden sydäntä."
Tuo Raunon rakastaa/eirakasta-purkaus oli sellainen niitseläinen hutikuti, joka tekee rakkaudesta pelkästään sanaleikkiä. Rakkaus on lihaa ja suurin rakkaus osoitetaan ilman sanoja ja mieluummin kiihkeällä kielisuudelmalla...
Toisaalta termit Se/hän toivat mieleen freudin ja minulle tuli epävarma olo, että mitähän se Ontuva rabelais tarkoittaa?
Vielä tuosta K:n vilkuttelusta yli iäisyyden. Toivon vilkuttavani yli liekkimeren eräälle kaunottarelle, joka iski sydämeni harakoille ja takalaittomaksi tässä vuosi sitten...ihan Lasaruksen tapaan...
Kaiken se kestää, kaiken se kärsii.
Vielä. Oli varmaan johdatusta että sain Rouva Bovaryn kuudella (!!) eurolla eräästä alennusmyynnistä. Kyseinen teos on mestarin listoilla ja asetelma on minulle kuin tehty.
Mutta missä on suurin romantikko?? Akh?
(KKK) Kyynikkojen kuukausikokouksessa olin.
catulux
Vai että Flaubert.
Sitä paremmaksi ei (miehen tekemä!) naisen psykologia (naiset eivät osaa 'analysoida' itseään) muutu...paitsi Anna Karenina ja eräät Dostojevskin hahmot....
Balzac on kyllä monipuolinen ja kekseliäs....ei huono, mutta ei niin hyväkään...
*
Catulux
(Olkaamme hiljempaa niistä, joita mielikuvituksessa haluamme...)
Joo. Olen samaa mieltä. Hiljaa hyvä tulee.
Yritän pitää aisoissa tuon maanisen kärjistämis-/koheltamis-oireyhtymäni.
catulux
'Yritän pitää aisoissa tuon maanisen kärjistämis-/koheltamis-oireyhtymäni.'
Tässä asiassa koen kaikin tavoin syvää sukulaisuutta teikäläisen kanssa...
Olen niin helvetin väsynyt ja turhautunut synkkään ja uskon puutteeseen kuihtuvaan turhaan elämään(i).
Toivon, että loppu tulee hyvin nopeasti ja kivuttomasti.
En jää kaipaamaan ketään ja toivon, ettei myöskään minua jää kaipaamaan kukaan: eli että kuolemani otetaan jopa ilolla vastaan! (vrt. Mersault, Sivullinen).
Ilman syytä tulit, ilman syytä lähdet: älä kysy Jumalaa, koska Se/Hän kertoo aina Satuja!
En enää jaksa kuunnella satuja. Halusin totuutta, mutta sain kuulla vain 'satuja' - niin filosofeilta kuin kirjailijoilta - teologeista nyt puhumattakaan.
Loppu, loppu, loppu...mikä kaunis sointu tuolla sanalla onkaan. Jotenkin 'lopullinen' - etten sanoisi...
Exit. Amen.
70 luku, taisit tuntea siekkisen raijaa & co
Post a Comment