'Pantteri': peli jonka pitää jatkua niin pitkään kuin mahdollista

Kirjoitettu jatkoksi edelliseen päreeseen ja kommentiksi Kemppiselle.
(Lisäys PS.)

kemppinen kirjoitti

"Olimme yksimielisiä (Mäntylän kanssa) siitä, että shakki ei ole peli, koska muistikapasiteetin rajoissa se on optimoitavissa. Se on siis lähempänä algoritmeja tai matematiikkaa.
Pokeri on peli, koska siinä on säännöt, ja lisäksi pelin kulkuun voi vaikuttaaa strategioilla, esimerkiksi pudottamalla vahingossa pistoolin (cal. .45) housun liitingistä lattialle.'

*
RR

Lienet aivan oikeassa tämän Mäntylän kanssa siitä, mitä tulee shakkiin ja pokeriin, joita molempia on tullut pelailtua nuoremmapana.

Pokerin ja 'Pantteripelin' ero tosin on siinä, että ainakaan 'jotenkuten' virallisessa pokeripelissä et voi uhata toisen henkeä, mutta voit kyllä uhata sellaisella riskipanostuksella, jossa sinun voittaessasi vastapeluri saattaa menettää koko omaisuutensa, minkä jälkeen hän ehkä kävelee suoraan ulos 25:nnen kerroksen ikkunasta.

Mutta sehän on kokonaan hänen valintansa, koska säännöt sallivat psykologisen uhkapelin.

*
'Pantteripelin' idea sen sijaan on lopulta varsin 'yhteisöllinen'. Se on tavallaan joukkuepeliä, joka ei välttämättä pääty koskaan.

Olennaista on, että peli jatkuu, eli että pelaajien pyrkimyksenä ei olekaan voittaa vaan yrittää jatkaa peliä niin kauan kuin mahdollista.

Tällaisiakin pelityyppejä toki tunnetaan, mutta niissä on aina selkeät säännöt. 'P-pelissä' säännöt sen sijaan luodaan koko ajan uusien - joko yhden pelaajan päätöksen tai yhteisen sopimuksen kautta.

Tottumaton 'P-pelaaja' joutuu oppimaan, että mikäli juuri hänen siirtonsa johtivat pelin loppumiseen, hän on pelin niin sanottu häviäjä.

Siis: tuskinpä tätä kuvitteellista peliä pystytään pelaamaan loputtomiin, elleivät pelaajat ole valmiita yrittämään yhteistyötä vastapelurin kanssa.

Vaikeustasoja on - kuten edellä jo sivuttiin kaksi:

1) Vaikein taso on tilanne, jossa pelaajat eivät saa keskustella keskenään säännöistä.
Tämä osoittautuu kuitenkin lähes aina ylivoimaiseksi vaatimukseksi: peli päättyy vääjäämättä ja ehkä hyvinkin nopeasti, koska vastustajan seuraavaa sääntömuutosta ja sitä seuraavaa siirtoa on hyvin vaikea arvioida, ja ennenpitkää pelaajat eivät voi välttyä syömästä (kaikkia) vastustajiensa nappuloita.

Voittaja on se, jonka viimeinen nappula syödään, sillä hän ei aiheuttanut pelin päättymistä!

2) Toisessa - hiukan helpommassa - vaihtoehdossa peli saattaa kestää todella pitkään, mutta ei luultavasti loputtomiin, mikäli tasapelin vaihtoehto kielletään: esim. toistuvien siirtojen mahdollisuutta rajoitetaan, eli henkilö saa käyttää samaa siirtoa vain rajatun määrän - varsinkin loppupelin aikana.

Tässä vaihtoehdossa pelaajat saavat joka tapauksessa sopia siirroistaan keskenään.

Huomautan, että 'P-peliin' voidaan kehittää moniakin sääntövariaatioita, mutta jos pelin ideaalina periaatteena pidetään jatkuvuutta - ei siis pelin loppumista - ei edes tasapeliin, tässä lienee aikamoinen haaste pelin kehittäjille.

Jos pelistä halutaan löytää voittaja, niin sellaiseksi voitaisiin julistaa se, jonka katsotaan parhaiten kyenneen sääntömuutoksilla estäneen sen loppumisen.

*
PS.

'P-pelissä' sääntöjen muoto ja määrä lienee ymmärtääkseni loputon, ja siinä käytetyt strategiat palvelevat siis pelin jatkumista, ei sen lopettamista omaan voittoon tähdäten.

Joku kysyy nyt, että mikä ihmeen peli se tällainen muka on?

Vastaan samaan tapaan kuin aiemmassa kommentissani: se on peli, jota pelataan 'tuolla' yhteiskunnan puolella - glokaalisti - kaiken aikaa.

Jos nimittäin joku voittaa makrotasolla lopullisesti, hän voittaa niin kovalla hinnalla, ettei koskaan tule saamaan sitä voittoaan, jota niin kovin havitteli, koska joutui tuhoamaan pelissään oman voittonsa edellytykset.

Tämä Al Goren esittämä kärjistys dokumenttielokuvassaan 'Epämiellyttävä totuus' motivoi loppujen lopuksi myös tätä pelkästään abstraktilla tasolla kuvaamaani Pantteri-peliä.

'Show must go on', mutta pelin sääntöjen on muututtava - eikä vain sääntöjen vaan jopa itse pelissä käytettävien sääntöjen luomisen osalta, jotta itse peli voisi jatkua reaaliaiakaisesti päivitettynä mahdollisimman pitkään.

Kaikki tähänastiset pelimme ovat makrotasolla olleet lopulta jonkunasteisia nollasummapelejä.

Itse en hehkuta edes mitään win-win-pelin mahdollisuutta vaan yksinomaan sitä, että kyettäisiin kehittämään peli (ja siten myös uusi käsitys pelistä), joka kykenisi takaamaan oman jatkuvuutensa ilman mitään perinteisiä voittopyrkimyksiä - edes win-win tasolla.

Onhan aivan sama voittaako yksi vai voittavatko useat tilanteessa, jossa koko perinteinen pelaamisen talouspoliittinen/-tieteellinen paradigma/idea on totaalisti muuttumassa - tai jo muuttunut - äärimmäisen kyseenalaiseksi ja itsensä kumoavaksi suhteessa itse pelivälineen eli maapallon kestokykyyn.

(Esitettäköön edellinen eräänlaisena huomautuksena vaikka Pekka Himaselle...)