Kirjoitettu kommentiksi Iineksen kommenttiin hänen päreessään "Sisäinen pirumme".
*
Anonymiteetistä sen verran, että jos minä kommentoin anonyymeja, teen sen ajatellen, että tekstin 'takana' tai tekijänä on tietty ihminen.
En osaa suhtautua tekstiin pelkkänä tekstinä, joka puhuu vain 'omasta puolestaan', mitä nyt sattuukin puhumaan. Mitä syytä minulla olisikaan ryhtyä väittelemään pelkän 'tekstin' kanssa?
Sitäpaitsi en arvosta Derridan ja poststrukturalistien lukutapoja.
Tekstin 'ulkopuolella' on aina tekijä - jopa 'kaksi' tekijää, mikäli ajattelemme myös lukijan eräänlaiseksi tekstin tekijäksi.
Ilman kirjoittajaa ja lukijaa teksti ei ole mitään muuta kuin tietty sarja virkkeitä, lauseita ja sanoja vailla semanttisesti ymmärrettävää sanomaa.
Tietääkseni tekstit eivät kuitenkaan vielä kirjoita itse itseään, joten 'anonyymikin teksti' on aina jonkun ihmisen teksti.
Kyseessä voi kuitenkin olla ns. trolli tai ties mikä tai kuka tahansa.
Silti haluan ajatella, että esim. nokkeli on joku miespuolinen nuori ihminen eikä 'haamukirjoittaja', joka on omaksunut tietyn roolin ja latelee juttuja/kommentteja yksinomaan tuon roolidramaturgian pohjalta.
(Tietysti trollinkin takana on aina joku 'tekijä'.)
Jos en ajattelisi näin, en voisi keskustella kenekään anonyymin kanssa - en edes sinun (Iines), jota en kyllä anonyymiksi luokittele.
Tilanne on hankala, koska näin paljon on kiinni olettamuksessa kommentoijan/bloggaajan 'aidosta' ja pysyvästä identiteetistä.
Tiedän, että saatan tulla täysin huijatuksi, mutta vaihtoehtoja ei ole.
Joko jätän anonyymien kommentoinnin kokonaan, kuten eräät ovat johdonmukaisesti tehneet tai alan suhtautua heihin erittäin skeptisesti ja halveksuen, mikä on väärin, koska en voi tietää milloin anonyymi puhuu 'omalla suullaan' milloin taas mahdollisesti ristiriitaisen ja juridisesti 'vastuuttoman' roolinsa suulla.
*
Tietysti roolikin on identiteetti, ja sen voi myös ottaa sellaisena, mutta kuten edellä kuvailin - tekstin ja tulkinnan välinen suhde vaatii aina tekijän ja lukijan.
Tekstien välinen keskustelu on tapa ratkaista identiteetin ja tekijän 'aitouden' ongelma olettamalla lopulta, että niitä ei ole oikeastaan olemassakaan.
Mutta tämä on tyypillisesti ranskalaisen, äärirelativistisen sosiaalisen konstruktivismin 'keksintöä'.
Kun havaitaan, että kirjailijat varastavat tai lainaavat toisiltaan, eli että tekstirakenteista löytyy miltei suoria viitteitä toisten kirjailijoiden teksteihin, niin tämä ei merkitse sitä, että tekstin tekijä olisi vain fiktiivinen, konstruoitu hahmo.
Minä väitän, että vaikka kaikki tekstit muuttuisivat toistensa kaltaisiksi - kuten saattaa käydä(?), niin tekstillä on aina tietty alkuperäinen tekijä.
Annan esimerkin, johon väittämäni pohjautuu, eikä se mielestäni ole vähäinen.
Minä en nimittäin ota edes Nietzscheä aina tosissani, mutta se ei johdu siitä, että havaitsen tietyn koherenssin ohella myös ilmiselviä ristiriitoja hänen tekstiensä esiintuomissa ajatuksissa vaan sen vuoksi, koska tunnen varsin hyvin ne ristiriidat ja omantunnon pistot (sanalla sanoen Nietzschen oman persoonan), joiden piinaamana hän ajatteli ja kirjoitti.
Dostojevski on tavallaan rehellisempi kuin N., koska hänellä on Karamazovin veljeksissä kolme identiteettiä, joissa kaikissa on häntä itseään.
Kierkegaard kirjoitti yli 20 nimimerkin suojasta, ja me tiedämme, että niiden joukosta löytyy muutama, joiden suulla hän itse puhui.
Nietzschen minähahmo sen sijaan kirjoittaa joskus niin ristiriitaisesti, että hänen minuudessaan on taatusti 'enemmän' kuin yksi 'luonto' (kuten Nietzschen ystävät ja hän itsekin totesivat) tai sitten tuon minän täytyy todella olla äärimmäisen ristiriitainen.
*
Edellä kirjoitettu tukee sitä tosiasiaa, että aina kun luemme vaikka anonyymien tekstiä, luemme sitä ikäänkuin alitajunnassamme kaikuisi ajatus 'joku tietty henkilö tässä nyt puhuu, mutta kuka?'
Vielä kerran: me vastaamme kirjoittavalle henkilölle, emme koskaan pelkälle tekstille.
Näin ollen suhtaudun anonyymisyyteen vähintäinkin varovaisen epäilevästi, mutta yhä silti pitäen anonyymiä persoonana - tai ainakin roolina, jonka 'takana' ja 'tekijänä' on yksi ihminen.
Muussa tapauksessa minun siis pitäisi lopettaa kommentointi anonyymien kanssa kokonaan, sillä silloinhan kommentoisin pelkkien 'haamujen' kanssa, ja tekisin itsestäni narrin - ehkä jopa hullun.
7 comments:
Varmistukseksi toinenkin kopio iineksen blogiin jo aiemmin kirjoittamastani kommentista tulee tähänkin osioon! Tuskin paljon muita viestejä tuleekaan!
Komposti sanoi...
Tämähän on oikein hyvä tapa miettiä kunnianloukkausta! Minä koen tulleeni kunnianloukatuksi sekä iineksen, että herra Rauno Räsäsen sanojen vuoksi! Jopa useita kertoja blogihistoriani aikana, myös joitakin anonyymejä perässäriekkujia on kannoillani ollut. Taidan valita asianajajakseni Kari Uotin hmmm!
En olisi tätä ymmärtänytkään ellen olisi lukenut herra Sediksen linkistä asiaa!
Näköjään minusta on tullut myös näkymätön ja ylikuljettava.
Vaikka tykkäsin kamalasti lapsena kirjoista "Koko kaupungin Vinski" ja "Päin seiniä Vinski", en olisi uskonut tässä iässä hallitsevani Vinskin taidot! Oikeastaan kokemus tämäkin olla Vinskinä.
Hyvän satiirin, parodian ynnä sarkasmin ja mitä muita hittoja niitä onkaan kirjoittajan pitäisi hallita ne hyvin, ennen kuin niitä yrittää viljellä. En ole huomannut kyseisten iineksen ja Räsäsen yritelmissä mitään noista tyylilajeista. Olisi varmaan syytä jättää tämä laji taitavammille kynäilijöille kuten olikos joku Moliere (pankaapas pilkku een päälle oikeelle kohdalle)esimerkiks sen osas hyvin ja kirjansa ovatkin lukemisen arvoisia. Räsäsen tekstit ovat vain pelkkää ilkeyttä! Iineksen teksteistä ei ota tolkkua mitä ne yrittää olla?
"Kunnianloukkaus
Kunnianloukkaukseen syyllistyy se, joka esittää toisesta valheellisen tiedon tai vihjauksen
siten, että teko on omiaan aiheuttamaan vahinkoa tai kärsimystä loukatulle tai asianomai-
nen joutuu teon johdosta halveksunnan kohteeksi.
Tiedon tai vihjauksen pitää siis olla valheellinen ja esittämisen pitää olla omiaan aiheutta-
maan vahinkoa tai kärsimystä tahi olla omiaan johtamaan siihen, että loukattu joutuu hal-
veksunnan alaiseksi.
Kunnianloukkaukseen voi syyllistyä myös se, joka lausuu toisesta sinänsä totuudenmu-
kaisen seikan, mutta tekee sen loukkaavassa tai halventavassa tarkoituksessa.
Tällaiseksi halventamiseksi ei lueta arvostelua, joka kohdistuu toisen menettelyyn muun
muassa julkisessa virassa tai tehtävässä edellyttäen, ettei halventaminen selvästi ylitä si-
tä, mitä voidaan pitää hyväksyttävänä. Julkisen viran- tai toimenhaltijan on siis siedettävä
ankaraakin työhönsä kohdistuvaa arvostelua.
Sallittuna arvosteluna voidaan pitää esimerkiksi huoltajien opettajan opetukseen tai toi-
mintaan kohdistuvaa subjektiivista arvostelua, kunhan arvostelu pysyy asiallisena ja pi-
täytyy toiminnan arvosteluna.
Rangaistus kunnianloukkauksesta on sakkoa tai vankeutta enintään 6 kuukautta."
22. toukokuuta 2007 14:52
komposti
Okei
Kyse on sinun tavastasi lähestyä muita. Se ei näköjään miellytä kaikkia.
Huomaat itsekin, että olet ajanut itsesi tilanteseen, jossa koet olevasi 'näkymätön ja ylikuljettava'.
Sellaisesta ei kukaan toinen ole kuitenkaan henkilökohtaisesti vastuussa.
Mutta jos se riittää kunnianloukkaussyytteen nostamiseen, niin me emme näillä palstoilla voisi enää keskustella mistään.
Jos se, että sinun kanssasi ei olla samaa mieltä ja ilmaistaan se myös selvästi ja kukin tavallaan tyylikkäästi tai epätyylikkäästi - myös vaieten, - jos siis tällainen riittää kunnaianloukkaussyytteen nostamiseen, kaikki keskustelu täällä on turhaa.
Tein aikanaan monia vuosia töitä mielisairaanhoidon alueella, ja tiedän millaista on 'vaikeiden ihmisten' kanssa eläminen ja toimiminen.
Mutta Blogistan ei ole mielisairaala(?) tai mielenterveystoimiston asuntola(?), enkä totisesti haluaisi sen sellaiseksi muuttuvan.
Eniten minua karsastaa asenteessasi se, ettei siitä löydy pohjimmiltaan rakentavaa ja hyväntahtoista ironiaa eikä lopulta satiiriakaan - vain henkilökohtaista kaunaa - eräänlaista avutonta raivoa.
Pakko myöntää, että tulee mieleen pienen lapsen elkeet: 'Huomatkaa minut ja jos ette huomaa tai suhtaudutte minuun huonosti, niin minä kostan teille!'
En kuitenkaan osaa auttaa enkä pysty auttamaan sinua.
Eikä sellainen tietysti edes kuulu velvollisuuksiini tässä tilanteessa - Blogistanin 'skribenttinä'.
Nykyinen linjasi - ei asia- eikä henkilökohtaisemmissa kysymyksissä herätä ainakaan meikäläisessä kovin 'neutraaleja' tuntemuksia. (Blogisi on jossain määrin asia erikseen. Puhun nyt lähinnä kommentoinnista.)
Toisaalta juuri sitä varmasti haluatkin (siis avointa 'huomiota' - kuten kaikki muutkin), mutta mitä enemmän pidät 'meteliä', jos et saa mieleistäsi palautetta, sitä kylmäkiskoisempaa palaute muilta on: - noidankehä!
Meillä kaikilla on toki umpikujamme - myös minulla, mutta en koe olevani velvollinen mielistelemään ketään, jos minusta ei siltä tunnu.
Kenenkään ei tarvitse alamaisesti mielistellä ketään - ainakaan Blogistanissa - ei sinun minua eikä minun sinua.
Joten revi siitä sitten sitä kunnianloukkausyytettä!
Lopuksi: On valitettavaa joutua vastatusten sellaisen ihmisen kanssa, jonka edessä huomaa olevansa 'voimaton'.
Tällainen tunne minulla oli monesti mielisairaanhoitaja-aikoinani...
PS. Toistan vielä yhden asian: koska olet anonyymi, juridinen olemassaolosi on hieman kyseenalaista, vaikkei tietenkään 'olematonta'.
Jotenkin minua vain ihmetyttää se, miten voin loukata anonyymia, joka siis on kätkeytynyt 'nimettömyyden' ja sitä kautta 'tuntemattomuuden' kaapuun.
Haluaisinpa nähdä lehdissä otsikon: 'Anonyymi kirjoittaja haastoi oikealla nimellään kirjoittavan kunnianloukkauksesta'.
Se olisi ensimmäinen anonyymi, joka lähtee käymään oikeutta julkisesti - anonyyminä!
Suoraan sanoen, tämä oli tahallien performance! Viisaana miehenä herra Räsänen sen toki oivalsikin! Mutta entäpäs jos minä oikeasti olisin niin hullu, että lähtisin peräämään oikeutta nettihamo KOMPOSTI:lle, olisipa asianajajilla töitä. Heitä pitäisi kouluttaa lisää.
Mielestäni herra Räsäsen 1970-luvun tyyli hoitaa "hullut" kommentoijat on erittäin arveluttava kuitenkin.
Eipä enempää tästä, olen parkkiintunut jo lapsesta saakka sietämään itseenikin kohdistuvaa kritiikkiä ehkä liiankin. Missään tapauksessa en aio keskustella kanssanne enempää ällös peljätkö!
Ajatelkaa kuitenkin, että näin hulluksi se voisi mennä tämä sananvapauskysymys!
Ja ei kuin tunkiolle räjähtämään, ettei lattia likaannu.
Ohimennen vain totean, että jos Komposti ei ole ihan lapsinero ollut, hän on oppinut lukemaan aikaisintaan kuusi- tai seitsenkymmenluvulla, sillä Koko kaupungin Vinski ilmestyi ensimmäisen kerran 1954. Myöhempiäkin mahdollisuuksia on.
En tiedä. Onpas tämä nettisananvapaus/-vastuu-Keskustelu mennyt kiihkeäksi.
Kompostikin on niin loukkaantunut, että niin loukkaantunut että...
Itse kirjoitan nimimerkillä catulux, suuren ihanteeni Catulluksen mukaan ja en näe siinä mitään pahaa..
Nimimerkkini antaa minulle hieman vapautta kärjistää sanomaani enemmän ja myös tuoda omaa minääni esiin jonkin "roolihahmon" kautta.
Toimin opettajana lestadiolaispitäjässä, joten en mielelläni esiiny omalla nimelläni, koska siitä voisi tulla kognitiivisia dissonansseja joidenkin vanhempien ja minun välillä, jos kaikki mielipiteeni lausuttaisiin omalla nimelläni.
Mutta sen verran selkärankaa pitää olla, että tarpeen vaatiessa uskaltaa astua esiin myös oman nimimerkkinsä takaa. Toisin sanoen, vaikka olet anonyymi, olet kuitenkin oma itsesi.
Egomaanikko Petja on sen verran kiinnostava persoona, että liityin Ihmiskuntaan ja kerroin nimeni.
AKh on tulossa Ouluun ja olen miettinyt pitäisikö mies pyytää Torin rantaan kaljoille ja keskusteluille. Jos vaimo päästää...
Siis nimimerkkinä voi kirjoittaa, edellyttäen, että voi häpeilemättä näyttäytyä omana itsenään nimimerkkinsä kera.
Mitenkähän herra Kompostille ja Nokkelille kävisi???
catulux
Ihan käypä perustelu omalle anonymiteetille.
En mä tietenkään 'vihaa' anonyymeja - en periaatteessa enkä yksittäisesti, mutta jos/kun tunteet ja kommentit alkavat kuumentua oikein tosissaan, niin kyllähän silloin olisi jotenkin reilumpaa ja selkeämpää väitellä nimellään kirjoittavan kuin anonyymin kanssa.
Mutta ei toisten anonyymisuus siis ole minulle mikään 'henkilökohtainen' ongelma. Pikemminkin tapauskohtainen.
Olkaamme pragmaattisia (mikä klisheemäinen yleistys!)
Catulus
Tiedätkö, mistä erottaa lestadiolaisen auton? No siinä on asuntovaunun vetokoukku. Kerran kesäsä täytyy perheen kanssa käydä suviseuroilla. Maaningalla ne pari vuotta sitten muuttuivat mutaseuroiksi. Molemmat serkkutyttöni muuttivat Lapinlahdelta Perhoon. Toisen aviopuoliso on saarnaaja. Kerro terveisiä, jos tapaat. Tätini hautajaisissa Lapinlahdella tulin sanoneeksi, että nuorena kävin herättäjäjuhlilla Kuopiossa. Sen serkun mies, joka ei ollut saarnaaja, sanoi, että tulipa mentyä väärille seuroille.
Post a Comment