Epätieteellisiä yksityisajatuksia

Nämä jutut on kirjoitettu eräisiin Kemppisen päreen "Pathetic" kommentteihin.
*
Anonyymi

ad Rauno
Patsaiden tulkinnat vaihtuvat. Aikalaisten syvin tunto on kuitenkin suru, jonka kestää hiljentyen jollakin patsaalla.
Sirkuksesta puheen ollen - esim. mestauksesta tarinoidaan kai ennen omakohtaista kokemusta.

RR
Olet tietenkin oikeassa, mitä suruun tulee. Ihmisen on saatava purkaa ja prosessoida suruaan. Ja hautakivi tai jopa symbolinen patsas on paikka, jonka on pyhitetty siihen juuri tarkoitukseen. Mutta ei mielellään koston hautomiseen....

En ajatellut asiaa heti noin suoraan, koska surun läpikäymisen epäonnistuminen taitaa olla juuri oma henkilökohtainen ongelmani.
En ilmeisesti koskaan ole kyennyt täysin läpielämään sitä surua, jonka enoni ja isäni kolmen kuukauden aikana tapahtunut kuolema keväällä ja kesällä -68 aiheutti.

Ikäänkuin eläisin yhä vieläkin jonkinlaisessa shokissa - tyrmistyneenä ja suunnan kadottaneena. Kun ihminen ei kykene läpielämään suruaan, hänen maailmakuvansa saattaa muuttua ainakin ajoittain synkäksi ja tyhjäksi.

Tämän minä kyllä varsin hyvin tiedostan nykyään, mutta sitä on vain niin kovin vaikea erottaa oman ajattelunsa tummista sävyistä - mikä siis on henkilökohtaista surua tai iloa, mikä taas intellektuaalisesti relevanttia pessimismiä (tai optimismia) yleisemmällä tasolla.
*
Mitä noihin 'sirkussarkasmeihini' tulee, niin halusin vain huomauttaa, että siellä, missä 'jotain tapahtuu todella', siellä hyvin harva historioitsija on itse ollut läsnä.

Historioitsija joutuu käyttämään mielikuvitustaan enemmän kuin ehkä aina on suotavaa, joskaan ei hänellä tietysti ole muuta vaihtoehtoa kuin lähdeaineistonsa ja historiallinen 'vaistonsa' tai mielikuvituksensa - objektiiviseksi tiedoksi tai neutraaliksi tutkimusälyksi en sitä heti ensimmäiseksi menisi nimittämään.

Tietenkin tuo sarkastinen kritiikki kohdistuu yhtä lailla minuun itseeni.

Halusin vain näin 'tilaisuuden tullen' sanoa sen Kemppiselle - asia, mikä häntä tuskin yllätti, koska totesihan hän myös tuon poliisautotarinansa yhteydessä jotenkin näin, että 'opiskeltuaan niin paljon, ettei enää mistään mitään ymmärtänyt', hän päätti lähteä tutustumaan paikan päälle, minkälaista se rikollisuus oikein on - ei ainoastaan teoriassa vaan ihan 'manuaalisesti' (erittäin vapaa muistuma K:n tekstistä lukuunottamatta lainausmerkeissä olevaa).

Kyllä tällainen 'tunnustus' jo riittää minulle todistamaan, että tässä tapauksessa löytyy myös tarpeen vaatiessa täysin realiteettitajuista 'itseironiaa, joka on' - kuten Arto Melleri (ketä lienee siteerannut, jos siteerasi?) kerran totesi - 'todellisen kulttuuri- ihmisen ja -intellektuellin ainut aito tunnusmerkki.'
*
Kemppinen

'Diamond-sarjan alku oli hyvä. Hitusen pelottaa, tuleeko kokonaisuudesta kirjaan verrattuna liian yksinkertaistava.'

RR
Diamondin sarjan eka osa oli minunkin mielestäni hyvä. Itse kirja odottaa lukemistaan hyllyissä, niinkuin kymmenet muutkin yli vuoden aikana hankkimani, mutta toimikoon tämä TV-sarja nyt ikäänkuin johdantona kyseisen - ymmärtääkseni varsin humanistisen biologin oivalluksiin.

Silti - kuten vihjaisit - vaarana on, että Diamondin perusidea yksinkertaistuu popularisoituessaan liki naiviksi determinismiksi ja reduktionismiksi - vaikka se mitä ilmeisimmin sisältää - ainakin kun pysytellään suhteellisen tunnollisesti määritellyn ongelmanasettelun puitteissa (biologia, maantiede, väestötiede, taloustiedettä 'kohtuuden rajoissa') - aika vahvan totuuden siemenen.

Täytyy nyt sarjaan liittyvästä uteliaisuudesta johtuen käydä ensi alkuun läpi kirjan pääkohdat ja katsoa ne tulevat kaksi jaksoa. Toivottavasti Diamond ei tule tekemään kovin rankkkoja induktiivisia yleistyksiä maantieteen vaikutuksesta erityyppisten uskontojen ja erilaisten poliittisten valintojen suhteen esim. Kiinassa ja Euroopassa.
Vaikka oletan, että hän niitä kyllä geopoliittisin ja geobiologisin perustein tulee esittämään.

Hieman minua kyllä näin ennakoiden arveluttaa se, että vaikka Diamond hylkääkin kaikki rotuteoriat (kaikki ihmiset ovat älyllisesti periaatteessa yhtä kyvykkäitä), on vaarana, että hän päästää ne 'takaoven kautta sisälle', kun herätetään kysymys siitä, miksi eurooppalaiset ja pohjoisamerikkalaiset lopulta pystyivät hyödyntämään geologista 'etulyöntiasemaansa' niin tehokkaasti.

Historiallista kehitystä on vaikea perustella uskottavalla tavalla pelkästään deterministisesti ilman, ettei tutkija itse tahattomasti implikoi tuohon kehitykseen intentionaalista - perimmältään irrationaalista - tekíjää, joka tässä tapauksessa on juuri rasistinen.

En missään tapauksessa väitä, että Diamondin voisi vielä ensimmäisen jakson jälkeen sanoa langenneen reduktionistisissa ja deterministisissä selitysmalleissaan piilevästi lymyävään irrationalismiin.

Väitän vain, että en usko tällaisten selitysmallien kykenevän selittämään 'kaikkea' tai edes mahdollisimman suurta määrää kulttuurisesta evoluutiosta, ja juuri sen vuoksi, että ne metodisen 'dogmatiikkansa' vuoksi pyrkivät joko systemaattisesti eliminoidaan sattuman tai tietyt erittäin omituiset ja/tai selittämättömksi jäävät ilmiöt, tai ainakin siirtävät ne oman 'mainstream-selityksensä' marginaaliin.

Varsinkin Richard Dawkinsin edustamaan evoluutioreduktionismiin ja -determinismiin sisältyy julkilausuttu väite, jossa oletetaan, että evoluutio (mikä ihmeen evoluutio?) - suosii aina vain sopeutuvinta (survival of the fittest).

Olemme kuitenkin voineet havaita, ettei 'fittest-teesistä' ole kuin askel väittämään, jonka mukaan kyseinen oletus pätee myös kulttuurisesti - eikä Dawkinsin itse tee poikkeusta tässä asiassa.

Näyttäisi nimittäin siltä, että evoluutio-deterministinen selitysmalli implikoisi evoluutiobiologiaa äärimmäisen lyhyellä aikajaksolla (2000 vuotta) kulttuuriin soveltaen myös sosiaalidarwinismin, joka on yhtä kuin uusliberalisista 'Geschäft-fasismia'.

Mitä muuta tämä on kuin rotuajattelua uudessa viitekehyksessä?

Etteivät Kokoomuksen monetaristit nyt heti menetä malttiaan, niin pitää lisätä, että mitäpä muuta natsismin ja kommunismin aatteet pitivät sisällään kuin uuden ihmistyypin (väkivaltaisen) kasvattamisen (enemmistön alistamisen)?
Silkka rasismia kaikki tyynni.

(Vain nietzscheläistä yli-ihmistä en ole vielä kuullut missään kasvatettavan. Nietzsche kun 'unohti' kirjoittaa sellaisen ihmistyypin yksityiskohtaiset 'jalostusohjeet'. Tässä suhteessa jopa Mendel oli suurempi 'natsi' kuin Nietzsche! ;/.)

On väitetty, että kaikki tieteelliset teoriat - sikäli kuin ne pyrkivät deterministis-reduktionistisiin kokonaisselityksiin - päätyvät aina - tosin uudessa 'valepuvussa - samaan, eli oikeuttamaan 'vahvimman' ja vaikutusvaltaisimman saavuttaman kulttuurisen ja teknologisen tason - siis elintason suhteessa alemman elintason kansoihin.

Minun on aika vaikea uskoa - joskin toki toivon sitä, että Diamond pystyy välttämään edellä mainitun ansan, joka siis on silkkaa irrationalismia.

Hän varmasti kaveeraa aivan vilpittömästi uus-guinelaisten ystäviensä kanssa, mutta kehitellessään vastaustaan Jalille, hän tulee ehkä tahtomattaankin ajamaan itsensä kehäpäätelmään ainakin, mitä tulee siihen tilanteeseen, joka vallitsee maapallolla nyt.

Hän nimittäin hyväksyy sen, koska on tullut todistaneeksi, miksi kaikki kävi juuri niinkuin sen piti käydä.Toisilla on onnea maantieteen suhteen, toisilla taas ei.

Onnen lahjat eivät mene tasan, mutta deterministi pitää tätä evoluution väistämättömänä lainalaisuutena, joka on jopa väistämättömämpää kun Jumalan tahto, joka kuulemma voi muuttua, koska Jumala on vapaa, mutta evoltuutio ei.

Emmekö siis havaitse jotain perin tuttua tässä sympaattisessa ja perusteellisessa tutkija-tiedemiehessämme - herra Diamondissa.
Sillä kukapa muu kuin vanha kolonialismin ja imperialismin perillinen siinä perusteleekaan sitä, että elämme - ehkei sentään parhaassa mahdollisessa mutta ainakin väistämättä ainoassa mahdollisessa maailmassa, kun otetaan huomioon ne reaaliset edellytykset, jotka maantiede on meille suonut.

Kolonialistit ja imperialistit halusivat yksinkertaisesti riistää alemmalla teknologisella ja sotilaallisella tasolla olevia kansoja ja tekivät sen luontaisen ylemmyydentunteen vallassa.

Papit pantiin saarnaamaan villeille 'oikeaa' ja 'sivistynyttä uskontoa, jonka ytimestä löytyi syntinen mutta pelastettu Yksilö.
Ei siis enää mitään kivien ja kuvien palvontaa tai muuta animismia, ei myöskään mitään liki pakkoneuroottista laki- ja rituaaliuskontoa kuten juutalaisuus tai Islam.

Emmekä me maallikot näytä huomaavan tunnollisen ja vilpittömän tutkijan teoriassa mitään vikaa: löytyy perustellut, tutkitut premissit ja johtopäätös, joka on niistä irrallaan...vai löytyykö?

Tarkkaan ottaen Diamondilla on vain premissejä, ja jos hän haluaa tehdä niistä argumentin, hän joutuu päättelemään - ei syystä (perusteluista) seuraukseen (johtopäätökseen) vaan seurauksesta syyhyn - aivan kuten kaikki menneisyyttä ja epämääräisiä, funktionaalisia prosesseja tutkivat joutuvat lopulta tekemään.

Reduktionistinen rekonstruktio saattaa vaikuttaa intuitiivisesti ja jopa loogisesti pätevältä induktiiviselta yleistykseltä, mutta se on tehty sellaisesta asemasta käsin, jossa on jo ikäänkuin liian myöhäistä kyetä oivaltamaan, miten 'kausaalisuus' todella tapahtuu/ilmenee.

(Toisaalta - jos me sen (siis tulemisen käyttääkseni vanhaa metafyysistä termiä) kykenisimme perimmäisesti oivaltamaan, ei meillä olisi enää mitään syytä sitä kysyä...)

Kaikki, mikä piti todistaa on jo tapahtunut ja siten myös väistämättä 'annettua'.

Tiedän, että tämä on tietoteoreettisen skeptikon puhetta, mutta sillä on sijansa, jottemme lankeaisi dogmaattisiin ja siten irrationaalisiin harhaluuloihin - perustuivatpa ne sitten äärinaturalistisen lainalaisuuden tai yliluonnollisen olennon kaikkivaltiuteen.

Toki moni tämän lukija vastaa minulle kohtsillään, etteivät he valitse kumpaakaan esittämistäni dogmaattisista vaihtoehtodoista vaan Jarred Diamondin selkeän ja yksinkertaisen päättelyn. Olkaa hyvä vain...minun puolestani.

Mutta mitä te vastaatte Jalille? Mitä Diamond lopulta vastaa Jalille?...Paras Diamondille itse dramaturgisoimani vastaus kuuluu: 'Älä sure Jali, vaikei sulla olekaan niin paljon rahtia kuin meillä amerikkalaisilla. Pääasia, että olet onnellinen.'

Jäänee sitten Jalin itsensä päätettäväksi riittääkö tämä vastaus hänelle. Minulle se saattaisi riittääkin...