(Täydennetty viimeksi 24.5, klo: 03.30)
Otsikon kysymykseen voisi vastata, että ajattelulla filosofiana ei ole mainittuja ennakkoehtoja, mutta ajattelijalla filosofina on.
Tämä etenkin analyyttisille filosofeille ja naturalisteille tyypillinen vastaus tekee kuitenkin varsin hankalan erottelun ajattelun: ikäänkuin objektina ja ajattelijan: subjektina - välille. Onko tällainen erottelu lainkaan mielekäs?
Eikö se pikemminkin osoita, että kyseisen eron tekevä ajattelija on perusteellisesti eksynyt 'nominalistiseen kontingenssiin' (= äärirelativistiseen konstruktivismiin) yrittäessään erottaa ontologisesti toisistaan ajattelunsa perustan eli kielen ajattelemisen universaalina välineenä ja siten koko ajattelun mahdollistavana itseisarvona siitä, mitä kieli ajattelee tai 'tekee', eli mihin se kohdistuu?
Samoin kyseinen ajattelija ajattelee yleensä pystyvänsä erottamaan omat intentionsa ja intressinsä kuvauksistaan intentioista ja intresseistä yleensä.
Itse en pidä tällaista jakoa mahdollisena kuin pelkkänä ideaalina, jonka 'näkymättömäksi' ja ikäänkun 'kaikennäkeväksi' - siis Jumalan paikan ottavaksi - subjektiksi on paradoksaalisesti nyt tullut filosofi itse.
Tämä on ironista, koska juuri kontingentiksi ja fiktiiviseksi (ja siten eliminoitavaksi) luokiteltu subjekti sekä metafyyseksi luokitellut ymmärryksen/ajattelun ennakkoehdot (Jumala, Platonin Ideat tai jopa transsendentaaliargumentti) olivat ne metafyysisen 'sairauden' muodot, joihin ko. ehdottoman jaottelun tekevät ajattelijat väistämättä itse 'lankeavat'.
Jos siis ei-transsendentaaliset 'deskriptivistit' syyttävät Kantilta periytyvän transsendentaaliargumentin kannattajia ('normativistit') kehäpäättelystä, he eivät halua nähdä, että transsendentaaliargumentin edustaja pitää ajatteluun(sa) sisältyvää kehää avoimena ja väistämättömänä eikä suinkaan argumentin totuuden kannalta virheellisenä kehäpäättelynä.
(Kysehän on nimenomaan argumentaation edellytyksen ehdoista - ei itse argumentaatiosta).
'Deskriptivistit' sen sijaan pyrkiessään välttämään kaikenlaisia kehiä lankeavat todella massiiviseen kehäpäättelyyn yrittäessään luoda faktisia argumentaatiomaailmoja, - mahdollisia maailmoja, jotka toimisivat itsenäisesti ja korrespondentin totuuden säilyttäen ikäänkuin kyse ihan 'oikeasti' olisi aktuaalisesti olemassaolevista mahdollisuuksista/maailmoista eikä pelkästään loogisen mielikuvituksen loputtomista variaatioista, joiden paradigmaattisena mallina ja lopputuloksena on kone - tällä hetkellä tietysti tietokone.
(Tällaisen 'metafysiikan' perusmallina voinee pitää Aristoteleen 'liikkumatonta liikuttajaa').
(Heideggerin tavoin väitän silti, että 'tekniikka (kone) avatessaan todellisuutta kuitenkin kätkee sitä enemmän kuin paljastaa'.)
Sekä sosiaalinen konstruktivismi (joka ei piittaa totuuden korrespondenssiteoriasta) että hintikkalainen mahdollisten maailmojen IF- eli/tai 'kalkyylilogiikat' (jotka pyrkivät säilyttämään totuuden korrespondenssin) ovat kumpikin minun kielenkäytössäni massiivisen kehäpäättelyn seurauksia, koska niissä kielen ja maailman suhteesta on tullut pelkkä teknis-konstruktiivinen peli, jota pelaa (kuten edellä jo mainittiin) näkymätön ja kaikkivaltiaan mielikuvituksen omaava Subjekti-Jumala, jolle mikään ei näin ollen ole mahdotonta.
Tällainen subjektiivisuutensa kieltävä Subjekti-Jumala on nimenomaan idolisoinut itse itsensä 'kalkyloimalla' jopa transsendenssin.
Ei-transsendentalisteista 'jää jäljelle' 1) joko itsensä nihiloinut muttei vielä 'täysin kuollut' relativisti-konstruktivisti, 2) pelkkä loogisia kaavojaan tai kontrafaktuaalejaan rituaalinomaisesti 'hokeva', piisiruun mahtuva, kaikkivaltias 'taskulaskin', jonka suhde inhimilliseen todellisuuteen on jo miltei katkennut, eli se toimii enää 'vain digitaalisesti': 0100110011010110111...ad inf.
####
Alussa esitetyn jaottelun voi tosin ilmaista maltillisemmin ja - sanoisinko 'intuitiivisesti vakuuttavammin' - kuten teki Ludwig Wittgenstein myöhäisfilosofiassaan.
Wittgensteinin alla olevaa ja avoimeksi jättämää toteamusta on tulkittu ristiriitaisesti. Siteeraan tässä aihetta sivuten - omia kappalejakojani käyttäen - laajahkon pätkän Tommi Uschanovin aihetta käsittelevästä kommentaarista Niin & näin - lehdessä vuodelta 2001.
*
'Filosofia jättää kaiken ennalleen' (Ludwig Wittgenstein , Philosophical Investigations, §124)
"Tämän huomautuksen tulkintahistoria ei ole rohkaiseva. Yleensä sen on luultu virheellisesti tarkoittavan joko "Filosofit jättävät kaiken ennalleen" tai "Filosofian tulee jättää kaikki ennalleen".
Ensimmäisen tulkinnan mukaan Wittgenstein väittää, että filosofit ihmisryhmänä olisivat jotenkin poikkeuksellisen kyvyttömiä esittämään normatiivisia arvostelmia.
Toisen tulkinnan mukaan hän ei ajatellut näin, mutta hänen mielestään olisi kuitenkin parempi, jos filosofit olisivat kyvyttömiä arvoarvostelmien esittämiseen.
*
Kuten Stanley Cavell kuitenkin totesi jo neljä vuosikymmentä sitten, Wittgensteinin tarkoitus on yksinkertaisesti huomauttaa, että kun filosofit muuttavat maailmaa (eivätkä siis pelkästään kuvaa sitä), ei se, että he pystyvät muuttamaan maailmaa, johdu siitä, että he ovat filosofeja.
*
D. Z. Phillips, eräs ei-transsendentaalisen Wittgenstein-tulkinnan kärkihahmoista, kirjoittaa:
"Mutta nythän voidaan sanoa, että yritän kieltää lailla ja tukahduttaa jotakin, mitä filosofit ovat aina tehneet.
Täytyyhän minun tietää esimerkiksi, että poliittiset filosofit ovat kritisoineet tiettyjä hallitusmuotoja kannattamiensa poliittisten ihanteiden valossa.
Täytyyhän minun tietää, että moraalifilosofit ovat arvostelleet tiettyjä moraalisen perustelemisen muotoja kannattamiensa moraalisten ihanteiden valossa.
Täytyyhän minun tietää, että jotkut uskonnonfilosofit tuomitsevat uskon Jumalaan, kannattavat tiettyjen asenteiden ottamista vieraisiin uskontoihin ja niin edelleen.
Kaikkea tätä tapahtuu; kuinka voin kiistää sen? Vastaus on, etten kiistä sitä. Se, minkä kiistän, on näiden filosofien väite, että heidän esittämänsä arvoarvostelmat (sillä sitä ne ovat) ovat perusteltavissa filosofialla. Filosofian oppiala ei voi viedä heitä sinne, minne he haluavat."
*
(T)oinen ei-transsendentalistinen wittgensteiniaani, Peter Winch, on huomauttanut:
"Filosofia ei voi osoittaa ihmiselle, mitä hänen tulisi pitää arvokkaana, sen enempää kuin geometria voi osoittaa hänelle, missä pisteessä hänen tulisi seistä".
Geometrian ei-normatiivisuus ei tee siitä sen arvottomampaa kuin filosofian ei-normatiivisuus tekee filosofiasta.
Samaan tapaan kuin geometrian tehtävänä on antaa oikea kuva kuvioiden ja kappaleiden muodosta ja koosta asettamatta mitään niistä normatiivisesti etusijalle, filosofian tehtävänä on poistaa älyn ja tahdon vastarinnan asettamat esteet inhimillisen kanssakäymisen keskenään kilpailevien muotojen tasapuoliselle (normatiiviselle) punnitsemiselle - eikä ottaa itse kantaa siihen, mitä näistä muodoista ihmisten tulisi asettua kannattamaan."
*
Niin & Näin (2001)
No comments:
Post a Comment