Kirjoitettu kommentiksi Kemppisen päreeseen "Media ja meediot". (Kuvassa Hannu Humanisti lukemassa Matti Klingeä. Hannulla on immuniteettitaso kunnossa.)
Petja Jäppinen sanoi...
Ylipainoisella istumatyöläisellä saattaa helposti ilmetä humanisteja. Varsinkin ulkoiset humanistit ovat vaikeita hoitaa ja mikäli joudutaan turvautumaan leikkaukseen, on haava kuulemma riesallisen kipeä ja vaikea hoitaa. Ennen aikaan käytettiin humanisteihin jopa polttorautaa, joka nyttuntuu aika kamalalta ajatukselta, mutta oli aikanaan edistyksellistä hoitoa.
Nykyiset lääkkeet ovat suhteellisen hyviä ja leikkaushoitoon ei tarvitse usein ryhtyä.Ylipainoisella istumatyöläisellä saattaa helposti ilmetä humanisteja. Varsinkin ulkoiset humanistit ovat vaikeita hoitaa ja mikäli joudutaan turvautumaan leikkaukseen, on haava kuulemma riesallisen kipeä ja vaikea hoitaa. Ennen aikaan käytettiin humanisteihin jopa polttorautaa, joka nyttuntuu aika kamalalta ajatukselta, mutta oli aikanaan edistyksellistä hoitoa.
RR
Kiitos tiedosta. Naurattaa vieläkin..;%].
Kiitos tiedosta. Naurattaa vieläkin..;%].
Voin vain kuvitella mielessäni, miten psykiatri Lauri Pähkä esittelee (miespuolisen) potilas X:n oireita 'meetingissä'.
"X pääsi yliopistoon lukemaan teoreettista fysiikkaa. Hänellä alkoi kuitenkin ilmetä humanisteja toisen yliopistovuotensa jälkeen, jolloin hänet oli omien sanojensa mukaan historiallis-kielitieteellisen laitoksen(?) naisopiskelijoitten toimesta 'muilutettu' kuuntelemaan Matti Klingen 'Studio General'-luentoa: 'Humanus ergo sum', jonka Klinge oli pitänyt vaaleansininen rusetti kaulassa ja ylioppilaslakki päässä.
Tämän luennon seuraaminen oli X:lle perin tuskallista ja aiheutti hänessä heti luennon jälkeen voimakkaita 'hylkimisreaktioita' kuten oksentelua ja tajunnan tason ajoittaista hämärtymistä.
Noin kolmen päivän jälkeen luennosta X:llä alkoi ilmetä humanisteja ensin unessa, sitten alavatsassa. Näitä 'humanistejaan' hän sitten yritti hoitaa aluksi peräpuikoilla - siinä syväksi mielipahakseen onnistumatta.
Lopulta X hakeutui kirurgi Tulikouran vastaanotolle, joka tutkittuaan tapauksen ei löytänyt tästä mitään somaattisia muutoksia ja ystävällisesti kirjoitti hänelle lähetteen minun luokseni.
X on tänään omasta tahdostaan sisäänkirjoitettu Vesperian sairaalaan, jossa hän toivoo saavansa hoitoa, joka karkoittaa hänestä 'humanistit hevon kuuseen'.
Oletan, että X:n luontainen humanistinsietojärjestelmä on pettänyt, ja hänelle joudutaan tekemään sekä verensiirto että aivopesu, jotta immuniteetti saadaan palautettua normaalille tasolle.
Diagnoosi on siis Luonnontieteilijän autonomisen humanistinsietojärjestelmän pettäminen.
Lääkitykseksi ehdotan jotain vahvaa purgatiivia. Olen kehottanut X:ää myös visusti kiertämään humanistisen tiedekunnan eri laitokset ja mieluummin kaukaa."
*
4 comments:
Itse asiassa hän oli ennen Tulikouraa psykiatri Paloheimon käsittelyssä, jonne hänet toimitti toimittajaystävä Maija Savutie. Paloheimon tapauksessa hoidosta muodostui tunnetusti erittäin skandaalinkäryinen.
Kavala tauti näkyy vaanivan myös kampauksella.
Seurasin tässä taannoin väitöskirjoja kirjoittavien kemistin ja humanistin keskustelua.
En huomannut mitään suurta maailmankuvallista ristiriitaa. Sen sijaan kemisti pilkkasi humanistia avoimesti siitä, ettei tämän kaikki olennainen materiaali ole netistä luettavissa. Humanisti oli joutunut tilaamaan paperikirjan Ruotsista saakka.
Humanisti oli samaa mieltä ja toivotti paperikirjat alimpaan helvettiin. Sitten elämä jatkui normaaliin tapaan.
Tarinan opetus on se, että olen ollut huomaavinani että erilaiset metodiset kiistat ovat vähän auringonlaskun alaa. Asiat hoidetaan nykyään reippaan tehokkaasti totuuden korrespondenssiteorian hengessä. Sillä, tutkitaanko bosoneita tai tissikuvia ei ole tässä mielessä merkitystä.
tommi
"Tarinan opetus on se, että olen ollut huomaavinani että erilaiset metodiset kiistat ovat vähän auringonlaskun alaa."
Niinpä. Ja miksi? Oletko koskaan sattunut lukemaan esimerkiksi Lyotardin pientä kirjasta - 'Tieto postmodernissa yhteiskunnassa'.
Sieltä löytyy vastaus - eikä se suinkaan ole mikään käsittämätön metafyysinen korrespondenssi (koska mitään 'luonnollista' tai edes 'epäluonnollista' vastaavuutta käsitteen ja havainnon välillä ei ole) vaan peripragmaattinen tehokkuusmalli.
Lyotard kutsuu tätä lähtökohtaa 'suoritus- tai tehokkuusperiaatteeksi' - Foucault habermasilaisittain 'strategiseksi toiminnaksi' ja amerikkalaiset uusliberalistit (nuo 'heliborin todistajat'/Bisquit) pelkästään 'tulokseksi' (lue: rahalliseksi voitoksi').
Mutta ne, jotka filosofiasta jotain ymmärtävät (sinulta en edellytä sitä), tietävät kyllä, että 'hyöty' käsitteenä on 'in the long run' yhtä metafyysinen 'lupaus' kuin Jumalan armo...
Ja koska kaikki opetustoimintakin tulee tulevaisuudessa olemaan joko sponsoroitua (huippuyksiköt: 10% väestöstä) tai ei-sponsoroitua ('rupusakki': 90% väestöstä), ei ole enää väliä, luetko humanistisia, yhteiskuntatieteellisiä vai luonnontieteellisiä aineita.
Peruspyrkimys on kaikkialla sama: tulos tai ulos!
Toistan vielä, että korrespondenssiteorialla 'pelaaminen' on tässä tilanteessa pelkkää kapitalistista mystifiointia.
Edelleen vielä kerran: älä sinä Tommi kuitenkaan vaivaa päätäsi enempää tällä asialla.
Minä en nimittäin enää jaksa opettaa 'toivotonta tapausta'.
(Huomannet, että olen itse asiassa antanut periksi: voit siis ajatella minun puolestani mitä lystäät; niin teen minäkin...)
Post a Comment