'Puolianonyymin' kaksoiselämää

(Kuvassa etsitään 'erittäin vakavan' jälkimoderoinnin kohteeksi joutunutta anomyymia bloggaria.)
(Lisäys 1 ja 2 25.5)

Kirjoitettu kommentiksi Iineksen päreeseen "Herkistynyt kunniantunto?".

*
Tom Nokkeli sanoi...
'Tekstien skribentti voi ilmaista henkilönsä tai esiintyä nimimerkin suojassa. Kunniakkaat tekstit tuovat kunniaa skribentille joko henkilönä tai nimimerkkinä.
Tästä seuraa, että vähemmän kunniakkaita tekstejä ei kannata julkaista, jos on huolissaan henkilönsä kunniasta.
Niinpä on kunnian kannalta turvallisempaa esiintyä nimimerkkinä, varsinkin jos haluaa vapaasti kirjoittaa itselleen.
Jos taas haluaa kirjoittaa itselleen kunniaa, tulisi esiintyä henkilönsä nimellä ja kirjoittaa kunniakkaasti.'
###

Nyt en hauku en solvaa, en väitä vastaan älyllisesti enkä epä-älyllisesti, sillä tuon sitaatin perusajatus (mikäli oikein sen ymmärrän) osuu kohdalleen.

Nokkeli osoitti, että hän osaa analyseerata tätä identiteettiasiaa terävästi.

Fakta on joka tapauksessa se, että jokainen skribentti elää vähintäinkin kaksoiselämää kirjoittaessaan blogiaan tai kommentoidessaan. Tuo 'peruskaksoiselämä' on riippumatonta siitä, kirjoittaako nimimerkillä vai ei, sillä:

I
Jos olet bloggarina se, joksi itseäsi kutsut, eikä identiteetistäsi siten muodostu 'suurempaa' ongelmaa, elät 'vain normaalia' kirjoittajan kaksoiselämää - elämää, jonka jokainen joka käyttää teksteissään vähänkin fiktiivistä ainesta - vaikka vain tyylittelyä romaaneista nyt puhumattakaan - joutuu kohtaamaan.

'Persoonakohtainen' kirjoittaminen merkitsee siis minun mielestäni väistämättä tietynlaisen kaksoiselämän elämistä (kaksoisidentiteetti), koska kirjoittaessa emme oikeastaan 'elä' itse vaan pelkästään reflektoimme itseämme ja ajatuksiamme kieleen/kielessä (een/ssä sisältävät muuten kaksi hyvin erilaista ontologiaa!), mitä voi aina pitää sekä itsestä vieraantumisena että autenttisuuden ilmentymänä - ja vieläpä samanaikaisesti.

Varmaa kuitenkin on, että me itse emme ole siinä tekstissämme läsnä kuin enemmän tai vähemmän keinotekoisesti, enemmän tai vähemmän vieraantuneesti, enemmän tai vähemmän autenttisesti - mutta ilman muuta me silti jollain tavalla olemme siinä myös itse.

Tätä tarkoitan skribentin väistämättömällä kaksoiselämällä.

(En laske tässä yhteydessä kirjoittamisen piiriin logiikkaa tai edes tiukoin kriteerein tehtyä tieteellistä tutkimusta, joskin filosofia voi olla sekä persoonakohtaista että formaalia - miksei myös joko/tai).

II
Mutta jos kirjoitat nimimerkillä, jossa et paljasta itseäsi millään muulla tavoin kuin tekstillä, jota kirjoitat, joudut ylläpitämään ikäänkuin useampia identiteettejä: 1) sinä itse, 2) tekstisi, jonka voi olla 2a) pelkkä dramaturgia/trolli/rooli jne. tai 2b) sinä omana itsenäsi - tai sitten 2c) näitä molempia, mikäli sellainen sukkulointi ylipäätään onnistuu ilman, että kommentointi ja bloggaaminen muuttuisi hallitsemattoman epäkoherentiksi ja inkonsistentiksi.

III
Kolmas ongelmallinen tilanne bloggarin/skribentin identiteetin suhteen on niin sanottu puolittainen nimimerkki, jossa henkilö kirjoittaa omana itsenään, mutta ei kuitenkaan omalla nimellään eikä myöskään täysin anonyymina - kuten vaikkapa Iines tekee.

Tällaisen puolianonymiteetin tai 'puolinimimerkin' (on ehkä liioiteltua sanoa 'puoli-identiteetin') hankaluus muille kirjoittajille on edelleen siinä, että puolianonymiteetin takana olevaan oikeaan minään on vain uskottava - tai sitten ei, eli tällainen nimimerkin sisältämän minän aitouden tunnistaminen/tunnustaminen on sekä uskon että intuitiivisen kokemuksen asia.

Minä olen kyllä täysin vakuuttunut esimerkiksi siitä, että 'oikea' Iines on juuri se ihminen, joka hän näissä teksteissäänkin on, eli samalla tuota 'normaalia' kirjoittajan kaksoiselämää elävä skribentti.
Myös Kompostin 'ääni' vaikuttaisi olevan juuri se, mikä hän todellisuudessakin on.

Mutta esimerkiksi Tom Nokkelin suhteen en kuitenkaan toistaiseksi ole varma. Ehkä hänen 'äänensä' on vielä niin uusi, etten ilman epäilyjä osaa olla vakuuttunut sen aitoudesta eli nimimerkin ja tekstin välisen yhteyden vahvasta positiivisesta korrelaatiosta.

Antaa siis ajan kulua ja tekstien viuhuta...
*
www.kaapeli.fi/~filmihul/97_3.html.

***
Lisäys 1
Iines

Tämä on todella hankala ongelma ilmaista selkeästi. Yritin kirjoittaa sekä kirjoittajan että lukijan perspektiivistä, mikä kyllä helposti sekoittaa asiaa.

Mutta kun väitän, että omalla nimellään kirjoittava oletettavasti kirjoittaa omana itsenään, en väittänyt että hän edes voisi kirjoittaa 'yksi yhteen itsensä kanssa'. Se nyt vain on mahdotonta.

Minun olisi kuitenkin pitänyt korostaa enemmän sitä (mitä sinä painotit), että myös omalla nimellään kirjoittava voi olla eräänlainen nimimerkki, joka kirjoittaa ikäänkuin harhauttavasti - oman itsensä fiktiivisesti dramaturgisoiden.

Ja että nimimerkillä kirjoittava taas saattaa kirjoittaa mitä rehellisintä tekstiä omasta elämästään juuri sen vuoksi, että nimimerkin takaa uskaltaa helpommin näin tehdä, koska silloin voi säilyttää ehdottoman tuntemattomuutensa.

Entä mihin tällainen tilanne sitten johtaa? Annoin jo itse vastauksen, mutta rajasin sen vain nimimerkkeihin ja puolianonyymeihin.
Nyt laajennan sen myös omalla nimellään kirjoittaviin.

Kukaan ei voi tietää kenestäkään yhtään mitään - kirjoittipa hän sitten omalla nimellään, täysanonyymina tai puolianonyymina.

Voimme vain kukin kohdallamme intuitiivisesti uskoa tai olla uskomatta siihen, että kyseinen kirjoittaja on 'rehellinen' - mitä rehellisyydellä tässä (keinotekoisten tai ei) identiteettien sekavassa kaaoksessa sitten enää tarkoitetaankin.

Kelpaako tällainen johtopäätös?
***
Lisäys 2
Iines, Nokkeli

Olen kirjoittanut keskittyen bloggaajan aitouteen tai 'keinotekoisuuteen' etenkin sen vuoksi, etten näe kunniakeskustelussa oikein mitään selkeää perustaa, mikäli tuota ongelmaa ei ensin kyetä ratkaisemaan.

Ja koska sitä ei näköjään kyetä ratkaisemaan millään tavoin yksimielisesti, herää väistämättä kysymys: kenen kunniaa on loukattu, jos emme tiedä edes sitä, kuka oli se, joka loukkasi ja ketä.

Tämä näin kieli poskessa kärjistäen sanottuna mutta toisaalta myös vakavasti - juridiikan kannalta katsottuna.
Intuitiivisesti eli 'uskon' ja 'terveen järjen' kannalta asia näyttäytyy hyvinkin toisessa valossa, mutta sellaisilla perusteilla ei oikeuslaitos ryhdy tutkimaan yhtään mitään.

Toki on myös selvää, että oikeusjärjestelmä on näissä asioissa pudonnut aikaa sitten kehityksen kelkasta. Kemppinen on aivan oikeassa jaksaessaan muistuttaa siitä asiasta.

Ymmärrän kyllä Iineksen huolen, koska kuka tahansa pahastuu, jos häntä mollataan härskisti (siis pekästään pahansuovasti; mutta toki kyse on myös toleranssista: joku sietää kritiikkiä enemmän kuin toinen) puhumattakaan siitä, että joutuu systemaattisen kiusaamisen kohteeksi.

Mutta en minä näe tähän asiaan oikeastaan muuta 'ratkaisua' kuin 'Lehden' esittämän Julkisen Sanan Neuvoston 'kehotuksen', jossa määrätään, että 'tyhmät ja vittumaiset' pysyköön poissa keskustelufoorumeilta muiden rauhaa häiritsemästä.

Hmm...siis ketkä..? Kysyy hän ja vilkaisee peiliin...

PS. Tarkoitan sitä, että Blogistanissa tulisi noudattaa hyviä tapoja - ihan niinkuin muuallakin yhteiskunnassa. Hyvästä mausta sen sijaan ollaan niin montaa mieltä, etten edes yritä 'mainostaa' sitä.