PMMP ON PARAS!

Kun "romuvaari" Räsänen kerran retkahtaa johonkin, niin sen se tekee totaalisti! (Vaikka näin hiukan jälkijunassakin...)

Tässä löytämäni mainio juttu PMMP:stä viime keväältä.

Totta joka sana! Usko - äläkä ole epäilevä Tuomas!

PMMP pelastaa naisrockin

Joskin PMMP muistetaan ikuisesti Rusketusraidat-rallatuksesta, niin olisi syytä painaa mieleen tämän kakkoslevyn opetukset. Vaikka tyttömäinen kiukku on tallella, nyt biiseissä on myös tärkeämpää sanottavaa. Kaiken kukkuraksi Paula ja Mira ovat kadehdittavan hyviä sanoittajia.

Kovemmat kädet on kolmevarttinen rymistely täynnä hempeää tyttöenergiaa ja varsin kivaa suomen kieltä, jollaista ei ole aikoihin kuultu. Mitään pelastavia enkeleitä tytöt eivät esitä (eivätkä sitä kyllä olekaan), mutta PMMP sanoo sen, mikä mieltä kalvaa ja tästä rehellisyydestä pitää heitä palkita menestyksellä. Suoraan sanotut asiat ovat paljon parempaa kuunneltavaa kuin filosofiset maalailut.

PMMP-kokonaisuus on erittäin onnistunut, sillä musiikki kuulostaa rehelliseltä, sanat ovat rehellisiä, kannet trendikkäät ja soundi parantunut ensimmäisestä levystä huomattavasti. Rusketusraidat-hitillä one-hit-wonderiksikin leimautunut duo osoittaa, että epäilijät olivat väärässä. Tämä toinen levyllinen on niin laadukasta tyttörokkia, että helpommalla pääsee kun nielee sanansa ja kuuntelee näitä neitoja.

Sanotaan niin, että tuntuu

Nimibiisi Kovemmat kädet pureutuu lapsentappoon, Matkalaulu kertoo matkustuksen ja ystävyyden ihanuudesta, Oo siellä jossain mun vanhenemisesta, Päiväkoti eroamisesta ja niin edelleen. PMMP puhuu arkisista asioista, mutta niin realistisesti, että kipeää tekee. Tällä levyllä kiroillaan tarpeen vaatiessa ja silti yllättävän vähän.

Parhaimmillaan kaksikko on puolihuutaen vedetyissä rokeissa, kuten Mummola ja Matoja, sillä tällaista särmikkyyttä suomalainen rock on naisilta odottanutkin. Kun vielä muutama vuosi sitten Jonna Tervomaan ja Maija Vilkkumaan kerrottiin pelastavan naisrockimme, niin kyllä PMMP jakaa tuplapotkuja ja suoria totuuksia heihin verrattuna.

Tyylit tulee ja tyylit menee

Kuten edellinenkin levy, niin myös tämä on tyttöjen sekä Jori Sjöroosin tekemä. Tällä kertaa Jori on heittänyt entistä enemmän 80-luvun retrosoundimaailmaa kuvioihin ja lopputulos kuulostaa silti tuoreelta. Paikoin äänet ovat kuin New Orderia tai OMD:n syntikkapoppia, mutta tyylikkäästi varastetut palaset eivät särähdä korvaan.

Paula ja Mira ovat myös oppineet laulajina paljon ja biisit ovat vaativampia. Mielenkiintoista onkin nähdä mihin tämä kaikki johtaa, sillä keikoilla PMMP on uutuuslevyään huomattavasti rankempi ja hempeät, kauniisti lauletut tunnelmapalat jäävät paitsioon. Toivoa silti sopii, että kaksikko jaksaa pysyä vauhdissa, kun sellaiseen on nyt päässyt.

Loppukaneettina vielä kerran: PMMP:n Kovemmat kädet on yksi vuoden 2005 kotimaisista levyistä.

Keskiviikkona 13.4.2005, Anssi Järvinen