Dètenten hengessä

Kommentti Maalaisen juttuun Mikä oli syy? (30.1). (Lisäyksiä + linkkejä klo: 23. 25)

*
Sanon tämän nyt ihan sovinnollisesti mutta samalla myös vilpittömästi - ilman sitä ketunhäntää ja vailla retorisia (kuvallisia) ylilyöntejä (ns. "turkkamaisuuksia") joihin olen kyllä mieltynyt.

Se, mistä olen sinua - kuten naispuolista bloggaaja-kolleegaasi Kirsti Ellilää (Kirjailijan hierojaklinikka) - kritisoinut: ympäripyöreä asioiden veivaaminen ja suoranainen banalisointi, ei suinkaan ole välttämättä mikään heikkous tai pahe kolumnityössä.
Kyllä se parhaimmillaan on aikamoinen etu, jos osaa viritellä keskustelua ja/tai puhua asioista laajaspektrisesti omaa näkemystään kontrolloiden.

*
Omat juttunihan ovat joko äärimmäisen teoreettisia, äärimmäisen provosoivia ja/tai äärimmäisen sekavia.
Parhaimmillaan "sekavuuteni" pyrkii (vaikkei aina onnistu) olemaan intentoitua, koska joittenkin kysymysten/aiheitten abstraktiotaso on todella vaikea, ja ne ovat käsitteellisesti niin kertakaikkisen luutuneita joihinkin symbolis-klisheemäisin tulkintoihin (Jumala, ihmisoikeudet, tasa-arvo, vapaus), että on parempi viedä koko pohdinta äärimmäisyyksiin ja siten ad absurdum (mielettömyyksiin), jotta mahdollisesti tämän kautta voisi saada edes jotain tolkkua esimerkiksi poliittisen retoriikan joskus täysin opaakista (läpinäkymättömästä) ja mystifioiduista (tietoisesti tai tiedostamatta vääristellystä ja hämärretystä) huuhaa-terminologiasta.

Tämä sama äärimmäisyyksiin vieminen oli myös Ludwig Wittgenstein "metodi" filosofisten kysymysten suhteen, jotka hänen mielestään olivat pikemminkin kielellisiä sekaannuksia (puzzles) kuin aitoja ongelmia (problems).
Asia, josta hänen kolleegansa Karl Popper oli täysin eri mieltä.

Tällaista metodia on toki hankala noudattaa johdonmukaisesti eikä se oikein toimi tasapainoisen kolumnin pitämisen periaatteena.
Mutta tehokasta se on, jos toivoo ihmisiltä muutakin kuin juupas eipäs keskustelua, jossa kaikki muka ovat oikeassa (niinkuin ovatkin - valitettavasti!)

Tiedän, että rääväsuisuuteni herättää myös inhoa ja torjuntaa, mutta vaikka "ihanteenani" onkin "rivohko" (mikä mainio sana!) stand-up-komiikka, niin juuri tämä on se metodi/perspektiivi, jolla pyrin käsitteellisiä ilmiöitä "purkamaan".

Minulle tällainen käytäntö on kriittinen itsestään selvyys ja klisheemäiset hyvät tavat tulevat vasta sen jälkeen.
Vien - kuten sanottu - yhden perusteluketjun absurdiin äärimmäisyyteen ja katson, löytyykö siitä enää järjen hiventä sen jälkeen kun se on käynyt läpi satiirisen "myllytyksen".

Esimerkkinä tästä toimikoon esittämäni oletus Sauli Niinistön oikeistopolitiikan ja Jussi Vähämäen prekariaatti-analyysien sisäisistä yhteyksistä ja puoluepoliittisesta samanhenkisyydestä.

Toivon tosiaan, että keskustelu tästä aiheesta jatkuu - myös maalaisen blogissa.Väänsihän siitä jo mediaprof. Mikko Lehtonen mainion pakinapätkän Hesariin.
(Kts. mm. Sediksen referaatti 25.1.)

*
Eräs 1900-luvun alkupuolen loistava esimerkki kuvaamastani mystifioidun kielenkäytön kritiikistä on minulle (myös Wittgensteinin ja Freudin suuresti ihailema) wieniläinen verbaalinero Karl Kraus ja hänen lähes 40-vuotta toimittamansa julkaisu Die Fackel - Wienin älyllisen satiirin ja kriittisen intellektualismin lippulaiva.

Tämänkaltaista projektia voin siis pitää jonkinlaisena ihanteena omalle kirjoitelulleni, - ihanne, josta saatan kyllä liian helposti lipsua itsetarkoitukselliseen yliampumiseen...tuohon Jouko Turkan rääväsuisuuteen, joka silti on parhaimmillaan ollut terävintä ja paljastavinta kielenkäyttöä, mitä tässä maassa on viime vuosikymmeninä esitetty Erno Paasilinnan satiirien ja Seppo Ahdin (Bisquit) verbaaliakrobatian ohella.

Lisäys. Muistin virkistämiseksi mainittakoon Ylioppilaslehden kaksi "muinaista" tosi kovan luokan pakinoitsijaa (sekä runoilijaa), joista Pekka Haukinen (Johnny Walker) kuoli liikenneonnettomuudessa alta 30:enä ja Pentti Saarikosken Nenä, joka parhaimmillaan oli aivan hirveä - niin lauseopillisesti kuin sisällöllisesti, ei sekään elänyt kovin kauaa - ei Nenänä eikä Saarikoskena!

Legendaarinen pakinoitsija Olli lienee aikoinaan vaikuttanut merkittävästi kummankin (ainakin Nenän) teksteihin.

*
Karl Kraus - Wikipedia (Perusteellinen ja laaja saksankielinen katsaus)