Tämä on kommentti Kirstin 18.1 juttuun
7 päivää on pornolehti - sosiaaliporno-sellainen, ja kaikki, mikä liittyy "hävyn" (siveyden ja häpeän) alueeseen kiinnostaa ilmeisesti meitä kaikkia aivan määrättömästi. Olemmehan jatkuvassa kiimassa eläviä eläimiä...
Olemme himomme orjia, ja siihen kun sitten liitetään toisten heikkouksille hekottelu (vahingonilo) tai joittenkin sankareiksi korottaminen (molemmat jopa samassa yksilössä kuten Matti N.), niin asia on selvä.
Mikään oikea älyllinen keskustelu ei voi elää tällaisessa ilmapiirissä - paitsi ehkä tarkoin harkittuna kyynisyytenä.
Myönnän kyllä, että pidän eräänä sivistyneisyyden merkkinä sitä, ettei kajoa sormellakaan iltalehtiin, mutta samalla totean heti perään, että kyllä minuakin kaikki "kiihottava" kiihottaa. Ja miksi ei?
Mikä sitten erottaa minut tavallisesta iltalehtirahvaasta on se, että voin alati vaihtaa puolta - olla sekä ironinen että itseironinen (täysin omilla ehdoillani) ja siihen ei edes iltalehtien päätoimittajilla tulosvastuuvelvoitteessaan ole mahdollisuutta eikä välttämättä ehkä kykyäkään.
Vain ehdoton päätös olla hyväksymättä yleistä mielipidettä tai edes omia tuntemuksiaan muuna kuin eräänä vaihtoehtona monien joukossa, antaa ihmiselle vapauden mediasaastan vallasta!
Sen verran kuitenkin on syytä lisätä, että moraali EI ole minulle perusteiltaan relativistinen tai edes pluralistinen asia, vaikka sen eri käytännöt muuta osoittaisivatkin.
(Olenko ristiriidassa itseni kanssa? Jos olen, niin kaikki on hyvin!)
Mutta tämänkin pyrkimyksen siveellisyyteen - "perushyveiden" korostamiseen - joku 7 päivää-lehden kaltainen "huono" porno turhentaa.
Siksi se turhentaa myös dialektisen paatoksen, joka sokraattiseen ironiaan - tuohon ajattelemisen perusparadigmaan väistämättä sisältyy.
7 päivää on "dogmaattinen" julkaisu. Dogmin voimme ymmärtää joko ajattelua integroivaksi, aksiomaattiseksi perustaksi tai sitä latistavaksi tyhjäkäynniksi.
Ja 7 päivää edustaa taatusti vain tuota jälkimmäistä käsitystä dogmaattisuudesta.
No comments:
Post a Comment