January 30, 2006

Ludwig Wittgenstein: munkki, mystikko ja mekaanikko

Otsikko Terry Eagletonilta

Muistumia ja huomioita Ludwig Wittgensteinista sekä Wittgensteinilta itseltään.
Lainaukset ovat kirjasta Wittgensteinin hiilihanko.

*
"Hän oli loistava parodioija. Hän oli joutunut väärälle alalle: hänen olisi pitänyt ryhtyä lavakoomikoksi.
Hassunkurisella itävallansaksallaan hän matki kaikenlaisia ääntämyksiä, tyylejä ja puhetapoja. Hän puhui erilaisista äänensävyistä, joilla asioista voitiin ilmaista, ja se oli hyvin vaikuttavaa.
Muistan kuinka hän eräänä iltana nousi tuolistaan ja sanoi hullunkurisella äänellä jotakin sentapaista kuin: "Mitä sanomme, jos kävelen tämän seinän läpi?"
Muistan panneeni merkille, että rystyseni vaalenivat, koska puristin tiukasti tuolin käsinojaa. Minä tosiaan uskoin, että hän aikoi mennä seinän läpi, ja että katto putoaisi niskaamme.
Osa hänen karismastaan oli varmaankin siinä, että hän pystyi loihtimaan esiin melkein mitä tahansa.

Peter Gray-Lucas

*
Stephen Toulmin kävi Wittgensteinin kaksi kertaa viikossa kokoontuvassa seminaarissa: "Me olimme hänen mielestään sietämättömän tyhmiä. Hän sanoi meille päin naamaa, ettei meitä pystynyt opettamaan."

Stephen Toulmin

*
"Hän vaikutti ihmiseltä, jonka elämän täytti intohimo kysymiseen, keksimiseen ja jolla oli syvällisen vilpitön ja koruton elämäntapa. Hän oli vaikea ihminen, koska hänen rehellisyytensä ja suoruutensa oli tavallisista ihmisistä kiusallista"

John Vinelott

*
"Wittgenstein teki vaikutuksen kaikkiin, jotka joutuivat tekemisiin hänen kanssaan. Toiset inhosivat häntä. Useimmat pitivät hänestä, ja toisinaan hän suorastaan lumosi kuulijansa.
Voisi sanoa, että Wittgenstein vältti tuttavuuksien solmimista mutta tarvitsi ystävyyttä. Hän oli verraton mutta vaativa ystävä."

G.H von Wright

"Jokainen keskustelu Wittgensteinin kanssa oli kuin tuomiopäivän kokeminen. Se oli hirvittävää. Kaikki piti koko ajan kaivaa esiin uudestaan, asettaa kyseenalaiseksi ja sen totuudellisuutta piti koetella. Eikä pelkästään filosofiassa vaan kaikessa elämässä."

G.H von Wright

*
On kokonaan toinen asia kuinka tarkasti Tractatus (W:n nuoruuden pääteos) osattiin tulkita kokonaisuutena Wienin piirissä. Wittgenstein oli jakanut lauseet niihin, joista voitiin puhua, ja niihin, joista oli vaiettava.
Tieteelliset lauseet luokiteltiin edelliseen kategoriaan, eettiset lauseet jälkimmäiseen.
Wienin piirissä monet eivät kuitenkaan käsittäneet, ettei Wittgenstein tuominnut hölynpölyksi sitä, mitä oli vaiettava.
Päinvastoin, se, mitä ei voinut puhua oli todella tärkeää.
Wittgenstein oli selvittänyt tämän seikan teoksestaan kirjeessään tunnetulle wieniläistoimittajalle: "Teoksen ydin on eettinen...Teos muodostuu kahdesta osasta: siitä, joka on esitetty tässä, ja kaikesta siitä, mitä en ole kirjoittanut. Juuri tämä toinen osa on se tärkeämpi."

Muutamat Wienin piirin jäsenet, muiden muassa Otto Neurath, päätyivät pitämään Wittgensteinia huijarina.
Rudol Carnapiin teki voimakkaan vaikutuksen kontrasti, joka vallitsi Wittgensteinin tekstistä tekemien tulkintojen ja miehen itsensä välillä.
Piiri koostui tiukoista tiedemiehistä, jotka eivät olleet kiinnostuneita metafysiikasta, etiikasta eivätkä hengellisyydestä, ja he uskoivat, että se oli myös sanomana Wittgensteinin Tractatuksessa.
Sitten heidän eteensä ilmaantui kuitenkin runoja lausuva puolimystikko.
Carnap ilmaisi asian näin:

"Hänen näkökulmansa ja asennoitumisensa ihmisiin ja ongelmiin, teoreettisiinkin ongelmiin, olivat pikemminkin luovan taiteilijan kuin tiedemiehen. Voisi melkein sanoa kuin uskonnollisen profeetan tai näkijän...Kun hän lopulta, toisinaan pitkän ja ankaran ponnistuksen tuloksena, antoi vastauksensa, se avautui eteemme kuin vasta luotu taideteos tai jumalallinen ilmestys."
(ss. 159-160)

*
"Väite ei näytä ilmaisevan teille samaa kuin minulle. Jos joskus joudutte elämään vieraan kansan keskuudessa pitempään ja olemaan heistä riippuvainen, ymmärrätte vaikeuteni."

Ludwig Wittgenstein

*
Ludwig Wittgenstein – Wikipedia
http://www.4to40.com/legends/index.asp?article=legends_wittgenstein.
Karl Popper – Wikipedia

3 comments:

Matti said...

Sitä mitä ei voi sanoa, ei voi myöskään viheltää (F.Ramsey). Uskon itse, että W. tosiaan luokitteli eettiset ja uskonnolliset lauseet mielettömiksi (Sinnlos).

Taustalla on W:n, Russellin, Fregen ja muiden keskustelu propositioiden konstituenteista ts. rakenneosista. Russellin mukaan propositiot koostuvat termien referenteistä, Fregen mukaan "mielistä" eli tavoista joilla referentit on mielletty.

W. oli enemmän Russellin kannalla. Hän kuitenkin ajatteli, että kompleksiset propositiot on palautettava atomisiin propositioihin, ja vain jälkimmäisten rakenneosilla on lopulta merkitystä. Eräs Tractatuksen omituisuuksista on, että näistä ei kuitenkaan voi tarjota esimerkkiä. Atomilause on atomisen asiantilan kuva, jonka rakenneosat ovat primitiivisten termien referenttejä. Mutta lukijalle jää epäselväksi, mitä nämä lopulta ovat.

Arvottavilla lauseilla, jotka muodoltaan tosin ovat deklaratiivisia, ei ole halutun kaltaisia rakenneosia ts. merkityksiä. Ne eivät ole minkään asiantilan kuva. Ne ovat siis "Sinnlos", mielettömiä.

Osa tulkitsijoista tekee eron "pelkän" mielettömyyden kuten jegiurlrufoj, ja sellaisen mielettömyyden, joka "näyttää" jotain mitä ei voi "sanoa", välillä. Tractatuksessa tekstissä esitetty teoria ei kuitenkaan tue mitään tuollaista erottelua. Ehkä W. halusi meidän oivaltavan jotain syvällistä, mutta sittenhän halusi. Tractatus ei sisällä mitään esoteerista toista teoriaa.

Rauno Rasanen said...

Sinä Matti tunnet Tractatuksen. Olenhan näitä minäkin jauhanut ja kuunnellut korkeimman tason luentoja Wittgensteinista - Heikki Kannisto - you know.
Siksi uskallan kehua teikäläistä.

*
Erottelu proposition termien objektiivisten referenttien ja referenttien mieltämistapojen välillä onnistuu Russelilla fiktiivisten, "määrättyjen kuvausten suhteen", mutta ei esim. Fregen Iltatähti-Aamutähti-jaottelussa.

Russel ajautuu loogisesti epäuskottavaan ratkaisuun, sillä Iltatähti-Ammutähti-proposition uskomusanalyysi olettaa planeetan olevan tietyssä vaiheessa päättelyä tajuntamme osa, joskus taas tajuntamme ulkopuolinen, reaalinen olio.

(Tätä sopii hieman tarkentaa...)

*
No - Wittgenstein totesi myöhemmässä vaiheessa, että Tractatuksen yritys kuvata maailmaa isomorfisen elementaari-/ideaalikielen avulla on mieletön.

Itse asiassa hän vihjaa tähän ratkaisuun jo kirjansa tikapuu-vertauksessa, joka on selvä myönnytys Sekstus Empereikoksen skeptisimille.

Emme siis voikaan sanoa sitä, mitä hän edellä oli väittänyt (ajatellut) maailman ja kielen yhtenevyydestä, koska tarvitsimme siihen "tikapuita", jotka jo etukäteen määrittelivät ajattelumme ehdot maailman ja kielen suhteesta.

(Tikapuiden alas potkaiseminen ei tässä auta. Ne ovat olemassa - alaspotkaistuina tai ei.)

Siten nuo (ymmärryksen) transsendentaaliset ehdot (tikapuut) määrittävät maailmasuhteemme - EI loogis-empiirisesti "funktioitu (muka ei-transsendentaalinen) operaatio", jonka piti osoittaa, että lauseen verifikaatio ja sen semantiikka ovat sama asia.(*)

Esimerkki: Tarskin semanttinen totuusteoria lienee muodollisesti pätevä, mutta se ei lopultakaan kerro maailmasta semanttisesti yhtään mitään.

Se antaa kyllä tarkan loogisen metodin semantiikan analyysiin, mutta samalla se kadottaa analysoitavan sisällön!
Ja tässä on eräs inhimillisen ajattelun suuria paradokseja.

Tämä oli ymmärtääkseni myös Wittgensteinin lopullinen kanta Tractatuksen kuvateorian ja sen ostensiivisuuden periaatteen umpikujaan.

Senkin vuoksi - "Eräs Tractatuksen omituisuuksista on, että näistä ei kuitenkaan voi tarjota esimerkkiä. Atomilause on atomisen asiantilan kuva, jonka rakenneosat ovat primitiivisten termien referenttejä. Mutta lukijalle jää epäselväksi, mitä nämä lopulta ovat."

"Tractatus ei sisällä mitään esoteerista toista teoriaa."

Eipä varmaan, mutta harvoin etiikasta vaikeneminen on ollut niin "tehokasta" itse eettisten valintojen pohdinnan kannalta kuin W:lla.

PS.
(*) Mutta me emme voi tarkastella maailmaa kahdesta paikasta yhtä aikaa - paitsi äärimmäisen teoreettisesti - mikä johtaa helposti idealismiin.
Silloin todellisuudesta tulee lopultakin meidän tajuntamme mallinnettu tuotos.

Vaihtoehdoiksi jäänee - mikäli emme rupea uudelleen kantilaisiksi - joko skeptisismi, probabilismi tai kumpikin...

Matti said...

Juu, Kannisto on hieno luennoitsija.